Jännitystä ilmassa

Huomenna on sitten THE DAY, nimittäin leikkauspäivä! Arvaatte varmaan, että jännitys meinaa olla jo aikamoinen! Leikkaus itsessään pelottaa, mutta yhtä paljon nukutus myös. Mua ei oo koskaan leikattu eikä nukutettu, joten eihän se ole ihmekkään, että meinaa polvet tutista. Mut leikataan siis Ullanlinnan Kirurgisessa sairaalassa ja mun pitää olla siellä huomenna jo klo. 6.45. Janne vie mut sinne ja pappa tulee meille aamulla ettei Minean tarvi herätä niin aikaisin. Tulevat sitten mun voinin mukaan katsomaan illemmalla.

Mulle annetaan ensin esilääkkeet sitten vaihdan vaatteet ja kävelen itse leikkaussaliin kasin maissa. Leikkauksen kestoksi arveltiin noin 1,5 tuntia, joten 10 maissa varmaankin siirryn heräämöön. Siellä olisin parisen tuntia, jonka jälkeen siirretään sitten osastolle. Kotiin pääsen voinnista riippuen torstaina tai perjantaina.

Mulle on tosi hyvin selitetty kaikki mitä tuleman pitää, mutta se ei ikävä kyllä jännitystä kokonaan poista. Ja sitä paitsi oon varmaan katsonut liikaa sairaasarjoja, kun pelkään jääväni hereille ilman, että sitä huomattaisiin! Niin ei kuulemma oikeasti voi edes käydä, onneksi. Mietin muutaman kerran myös ääneen voisinko kuolla leikkauksessa, mutta onneksi senkään ei pitäisi olla mahdollista. Varsinkaan, kun ei kosketa sisäelimiin tai avata kuin pintapuolisesti rintaa. Pelkään myös mihin kipuihin sitä tulee heräämään ja kuinka jyrän alle jääneeltä siinä tuntuu. Jännittää myös miltä leikkausalue ja ”uusi” rinta näyttää. Mulle laitetaan sellainen tuubitopin tyylinen toppi, jota pidetään kai kuukauden ajan. Sen pitäisi vähän myös lievittää kipuja. Kannattaa kuulemma vain pyytää rohkeasti kipulääkkeitä eikä koittaa sietää kipua ja särkyä ilman lääkettä. Toivotaan, että pääsisin johonkin pienempään huoneeseen, kun muutoin heillä on vain iso sali, jossa verhoilla eristetty jokaisen oma sänky. Täytyy siis pakata kuulokkeet ja korvatulpat mukaan varmuuden vuoksi!

Muutoin nappaan mukaan villasukat, ehkä aamutakin, lukemista, hygieniatarvikkeet, läppärin, laturit ja jos jotain muuta tarvii niin sitten pyydän Jannea tuomaan. En oikein vielä osaa sanoa voisiko jotain muuta kenties tarvita? Otetaan vinkkejä siis vastaan!

Jännittää myös kotiinpaluu ja se miten paljon pystyn Minean kanssa touhuamaan. Alussa varmasti vähemmän ja täytyy varoa varmasti muutenkin kaiken tekemisen kanssa, mutta onneksi Janne on kotona auttamassa. Vaikka äidin kanssa ei voi hetkeen niin kovasti leikkiä on tärkeintä, että äiti tulee kuntoon ja sitten voi taas touhuta vaikka milla mitalla ♥

Nyt täytyy luottaa siihen, että oon hyvissä käsissä ja saan olla onnellinen siitä, että pääsen leikkaukseen. Olo on varmasti kovin helpottunut leikkauksen jälkeen, kun tajuaa saaneensa pirulaisen pois kropasta!

Päivittelen teille ainakin Facebookissa ja Instassa, joten katsotaan voinnin mukaan miten tänne palailen. 

Pitäkää siis peukkuja ja toivottakaa onnea, tästä se lähtee ♥

pic; Rebecca / 65m2