Artikkelin Lapsihaaveet kommentit

Kirjoittaja: Marjut

Marjut — Wed, 01 Aug 2018 10:30:47 +0000

Vastauksena kommenttiin Mymmeli. Kiitos kommentistasi! Ehdottomasti halutaan antaa Minealle kaikki huomio ja nautitaan ihan varmasti joka hetkestä <3 Kuten sanoinkin niin oltiin ajateltu aiemminkin pidempää ikäeroa, mutta onhan se ihan kökköä, että joku muu päättää nyt ajankohdan. Eihän sitä tiedä, vaikka olisikin halunnut jo aiemmin yrittää. Varmasti ikäeroilla on aina puolensa ja puolensa eikä yhtä oikeaa tapaa ole missään! Ihanaa ja auringoista kesää sinulle myös <3

Kirjoittaja: Mymmeli

Mymmeli — Tue, 31 Jul 2018 13:36:31 +0000

Minulla ei ole vielä omia lapsia, joten neuvoisin vain nauttimaan nyt Minean taaperoajasta. Sisarukset on rikkaus minkä ikäisellä ikäerolla vaan ja toivon hartaasti, että sitten kun aika on otollinen teille suodaan perheenlisäystä ja raskautesi sujuu hyvin. Minulla on pienempiä sisaruksia 1v 7kk ja 2v 11kk ikäerolla. Olen kuullut, että en jotenkin osannut olla mustasukkainen vielä tuon ensimmäisen sisaruksen kohdalla. Kannoin vain hänen sitteriinsä leluja ja toivoin vauvan leikkivän kanssani. Sitten kun nuorin sisarukseni syntyi näytin jo enemmän mustasukkaisuuden merkkejä pukemalla mm. vauvan hatun päälleni ja änkeytymällä vaunukoppaan 😀

Kaikkea hyvää teille kaikille 🙂

Kirjoittaja: Marjut

Marjut — Wed, 25 Jul 2018 18:51:22 +0000

Vastauksena kommenttiin Pellavasydämen Mervi. Kiitos kommentistasi <3 Kyllä on teillä ollut rankkoja aikoja myös, mutta onneksi kaikesta on selvitty ja eteenpäin menty. Pitäisi vain aina jaksaa luottaa, että kaikki menee hyvin eikä pelätä tulevaa, koska silloinhan sitä helposti jotain tapahtuukin. Uskon myös siihen, että kaikella on tarkoitus, vaikka aina ei menisi hyvin. Pelkään kyllä tuota ikäero asiaa myös etenkin nyt, kun on nähnyt Minean Ninnin kanssa viime kerralla. Toki on myös mahdollista, että sisarusten välinen sisarussuhde olisi sitten eri. Se jää sitten nähtäväksi, kun aika on! Ja todellakin aina on muitakin mahdollisuuksia, kuten adoptoiminen. Lapset ovat lahja <3 Ihanaa kesää teille :)

Kirjoittaja: Marjut

Marjut — Wed, 25 Jul 2018 18:33:36 +0000

Vastauksena kommenttiin Kukka. Kiitos sinulle kommentistasi <3 Ihana kuulla, että teilläkin siellä kaikki mennyt hyvin <3 Helpottavaa myös kuulla, että raskaudet onnistui ilman Zoladexia! Imetys toki täälläkin vain yhdestä rinnasta, mutta tarvittaessa pullosta syöminen ei ole mikään häpeä. Toivotaan todella, että haaveet käy vielä toteen, mutta nyt keräillään voimia! Ihanaa kesää teidän perheelle <3

Kirjoittaja: Pellavasydämen Mervi

Pellavasydämen Mervi — Tue, 24 Jul 2018 09:04:17 +0000

Omassa lapsuuskodissani äitini on jokaisen neljän oman lapsensa kohdalla joutunut ongelmiin: ensimmäinen kuoli, minulla ja sisarellani synnynnäinen lonkkavika ja veljeni joudui keuhkokuumeen vuoksi välittömään hoitoon. Ehkä näistä on seurausta, että olen aina pitänyt lasten hankkimista tosi ”onnenkantamoisena”. Odottaessani ensimmäistäni olin lähes varma, että hänellä on lonkkavika (eiollut) ja rukoilin, ”ettei haittaa vaikka olis mitä sairautta, kunhan sen syliini saan”. No olihan jotain, muttei mitään kauaskantoista.

Aloimme puhua esikoiselle, että josko hänelle pikkusiskoa/veljeä. Hyvin napakka vastaus: ”EI! Mä olen teidän vauva!” Ikäeroa tuli 6 vuotta ja se oli kamalaa… Nämä kaksi tyttöä riitelivät ihan aina, jos olivat samassa huoneessa. Härnäsivät toisiaan. Meidän suvun naiset eivät ole kovin ”emoihmisiä” ja luulen, että kohtalokseni voi tulla se, ettei ole lapsenlapsia….?

Äitini halusi vanhoilla päivillään vielä vauvan ja meille tuli ottopoika – kuin oma. Itselläni on ollut myös hetken aikaa sijaisvauva.

Mitä tahdon sanoa? Lasten saaminen on todellakin SAAMISTA, aina ei asiat mene niinkuin itse suunnittelee, mutta vaihtoehtoja on. Etkä voi tietää, tarjoatko lapsellesi juuri sitä, mikä on hänen mieleensä. Itse olisin halunut isonveljen, tai vielä mieluummin olisin ollut ainut lapsi!

Kirjoittaja: Kukka

Kukka — Tue, 24 Jul 2018 08:38:16 +0000

Rauhallista toipumismatkaa, hoitojen jälkeenkin tukijoukot ja etenkin vertaistuki ovat kullan arvoisia ❤️
Parissa vuodessa mielikin ehtii tasaantua huolista samalla kun fyysisesti palautuu hoitojen jäljiltä.
Meille syntyi kaksi lasta rankkojen hoitojen jälkeen, ilman, että käytössä oli tuota Zoladexia. Eikä raskauksissa ollut mitään erityistä. Ainut, että imetys oli näille kahdelle yhdestä rinnasta. Ja sekin sujui yli vuoden molemmille samoin kuin esikoisellekin, jolle oli kaksi rintaa käytössä☺️ Eli viestini on, että toivoa on aina!
Onnea tulevaan ja toivottavasti myös lapsihaaveenne toteutuvat ❤️

Kirjoittaja: Noona

Noona — Sun, 22 Jul 2018 19:57:49 +0000

Tähän on varmasti tosi paljon mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Itselläni jouduttiin ekassa raskaudessa tekemään kiireellinen sektio ja arven repeytymisriskin vuoksi suositeltiin 2 vuoden väliä uuteen raskauteen. Eli ensimäisen ja toisen lapsen välillä on 3 vuotta ikäeroa. Tämä oli meidän kohdalla hyvä ratkaisu, koska toisessa raskaudessa raskausajan pahoinvointi oli yllättävää sekä vauvan 6kk kestävä koliikki.
Keskimmäisen ja kolmannen lapsen välillä ikäeroa on kaksi vuotta ja heillä yhteiset leikit alkoivat nopeammin kuin kahdella vanhimmalla. Mutta nyt kun lapset ovat 6, 3 ja 1 niin leikkivät välilllä kivasti yhdessäkin. Kolmas ei ainakaan meillä ole mennyt ”siinä missä kaksikin”, eli kyllä jokainen vaatii oman huomionsa ja toki sitä kuuluu kaikkien saadakin.
Omien voimavarojen, univajeen ym. kannalta olen sitä mieltä että 3-4 vuoden ikäero on varmaan aika sopiva. Ehtii palautua edellisestä vauva-ajasta ennenkuin seuraava alkaa.
Mahtavaa, että sun paraneminen on edennyt noin hyvin ja saatte antaa jakamatonta huomiota pienelle prinsessalle!
Kannattaa nauttia siitä ajasta, näin jälkikäteen välillä mietin miten yhden lapsen kanssa oli moni asia niin helppoa. Esim. kaupassa käynti, matkustelu ym. Nyt vähän erilaista 5 henkisenä ????