Diagnoosistani on tasan 7 kuukautta ja 6 päivää. Tuona päivänä 11.12.17 maailmani romahti ja syöpä tuli osaksi meidän elämäämme.Lisää ensimmäisestä postauksesta sairastumiseen liittyen voit lukea tästä. Tuolloin sana syöpä kuulosti samalta kuin kuolema. Alkushokista selvittyäni päätin, että tässähän ei periksi anneta! Hoitoputken aloitus helpotti ja koko ajan oli tunne, että susta pidetään huolta ja ollaan ajantasalla sairauden kanssa. Tiesin, että hoidot tulisi olemaan hemmetin rankkoja, mutta yritin miettiä niiden olevan vain hetkellistä. Tätä ei jatkuisi koko elämääni. Tietysti myös mustia hetkiä oli mielessäni, mutta pyrin etten anna niille liikaa valtaa. Silloin olisi sormia napsauttamalla tippunut kuiluun, josta pois pääsemisen olisi ollut äärimmäisen vaikeaa.
Kulunut 7 kk on ollut elämäni raskainta aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti. On pitänyt jaksaa läpi sytostaattien joista koitui kipuja, oksettavaa oloa, allergiareaktio, kuumia aaltoja, vatsavaivoja, humalaista oloa ja vaikka mitä. Leikkaus itsessään sujui hyvin, mutta käden käyttö on rajoittanut elämää etenkin Minean kanssa valtavasti. Uuden rinnan saamisesta olen edelleen todella kiitollinen ja voin vain kuvitella miten rinnattomuus olisi voinut omaan minä kuvaan vaikuttaa entisestään. Sädehoidot sujuivat ohi nopeammin kuin osasin etukäteen ajatella. Nyt sädetetyllä alueella on iso suurelta osin irronnuut, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Viimeisestä säteestä on nyt reilut kaksi viikkoa ja eilen tapasin sädelääkärini.
Hän kertoi verikokeen tuloksien olevan erinomaiset, joka oli itsessään jo iso helpotus! Kerroin hänelle kuulumiset, jotka ovat suurimmaksi osaksi hyviä. Ikävä kyllä käden suhteen ollaan menty hieman taakse päin säteiden takia eikä käsi edelleenkään nouse hartiatasoa ylemmäksi. Kiristystä on eniten käden ja rinnan välissä sekä itse rinnassa. Pelkkä käden vieminen sivulle sattuu, kun iho kiristyy vähänkään. Fyssarilla käynnit jatkuvat niin kauan, että lapaluun siirrotusta ei enään ole. Lääkäri kertoi, että kaikki on mennyt tosi hienosti kättä lukuunottamatta ♥ Omat ajatukset ovat olleet hieman sekaisin, vaikka oonkin voinut hyvin. Moni sairastunut sanoo, että pää tulee sairastumisen kanssa jälkijunassa ja sen oon kyllä huomannut. Nyt on jollain tapaa jo yrittänyt unohtaa tapahtuneen, vaikka pää käy sitä vasta nyt läpi. Tämän suhteen onkin hyvä, että käyn juttelemassa terapeuttini kanssa jatkossakin.
Sädekääkärini kertoi myös, että halutessani voisin mennä vielä lisä tutkimuksiin perinnöllisyysasian takia. Nyt on todettu ettei kyseessä ole suurimmat Brca1 ja Brca2 geenit, jotka lisäävät uusintariskiä niin rinnoissa kuin munasarjoissa. On kuitenkin monia muita pienempiä geenejä, joita voisi vielä varmuuden vuoksi tutkia. Tämähän lähinnä vaikuttaisi Mineaan ja tottakai haluaisin olla varma ettei olisi millään tavalla perinnöllistä. Näin ollen uskon meneväni vielä jatkotutkimuksiin, jotka ovat siis jokaisen vapaaehtoinen valinta. Toki silloin pitää vielä tuloksia odottaa jonkin aikaa, mutta uskon sen olevan sen arvoista, johan tässä on useammat tulokset jo odoteltu tähän asti. Lääkäri laittoi lähetteen asiasta eteenpäin, joten tähän asiaan palaan myöhemmin. Ja on siis parempi, että sairastuminen olisi ollut vain huonoa tuuria, koska silloin se olisi toivon mukaan ollut vain kertajuttu eikä uusintariski olisi kuin ihan pieni.
Muta nyt on kuulkaas sellainen tilanne, että käyn käden takia vielä ensi kuussa syöpiksellä, mutta seuraava kerta onkin sitten kontrollikäynti! Voitteko uskoa, kaikki hoidot on nyt todellakin ohi!! ♥ Kyllä siellä lääkärissä eilen itku tuli, kun tuntuu niin käsittämättömältä kaiken olevan jo takana päin! 7 kuukautta sitten en osannut nähdä näin pitkälle, kun kaikki tuntui niin raskaalta. Nyt katsoessani taaksepäin kulunut aika on mennyt ihan hurjan nopeasti! Olen todellakin nyt selvinnyt tuosta hirvittävästä sairaudesta ja uskon siihen, ettei se enään koskaan tule meidän elämäämme! Haluan uskoa, että sairastumiseni tarkoitus on ollut kirjoittaa aiheesta avoimesti ja antaa tällä tavoin vertaistukea muille sairastuneille. Uskon, että elämällä on meille jokaiselle suunnitelma ja joskus suunnitelmat muuttuu, mutta silloin niistä saattaa seurata jotain vieläkin upeampaa ♥
Haluan sydämeni pohjasta kiittää niin omaa perhettä, tukiverkostoamme, läheisiä ystäviä ja teitä kaikkia tähän asti mukana olleita ♥ Te kaikki olette osaltanne antaneet voimia jaksaa tässä taistelussa, nyt jatketaan elämää siihen mihin se jäi ennen sairastumista ♥ Oon niin onnellinen etten osaa sitä edes sanoin kuvailla ♥
Aion kirjoittaa teille vielä postauksia, jotka käsittelee sairastumisen myötä mm. lapsihaaveita ja minäkuvan muuttumista.
Kuvat otettu tammikuussa just, kun mun hiukset oli lähteny kokonaan pois. Nyt mun hiukset kasvaa ihan todella paksuina takaisin! Oon onnellinen siitä, että Janne halusi otattaa meistä kahdestakin tällaisia kuvia tuolloin ♥
Ja lopuksi vielä Ek for Kids -verkkokaupan 50 euron lahjakortin voittaja, joka on;
JESSICA
Puputuolin valitsisin 🙂
Paljon onnea Jessica, olen laittanut sinulle sähköpostia! Kiitos kaikille osallistuneille ja muistakaa hyödyntää Asuntomessujen ajan -15% alennuksen näihin suloisiin Rabbit-tuoleihin! Alekoodi on messubunny18 ja koodi on voimassa 5.8.2018 asti.
pics; Rebecca/65M2
Ruokailuryhmän tuoleissa on jo itsessään hyvä istua ja se mikä tekee niistä vielä spessumman on selkänojan säätö. Selkänojan voi säätää haluamansa kohtaan ja katsella vaikka tähtitaivasta tai laskeutuvia lentokoneita, kuten me tehtiin. Ruokailuryhmän runko on valkoiseksi maalattua alumiinia ja pöydän kansi harmaata aintwoodia. Aintwood on puristettua muovia, mutta näyttää todella aidolta puulta! Toki koskiessa eron huomaa, mutta heti katsoessa ei välttämättä hoksaisi. Istuin- ja selkäosa on valmistettu textline-muovikankaasta ja ne helppo puhdistaa juoksevalla vedella. Tämäkin tärkeä kriteeri nyt, kun neidin kanssa syödään ulkona. Tuolin mitat: leveys 57 cm, syvyys 64 cm, korkeus 109 cm. Pöydän mitat ovat 140 cm x 80 cm, joten sopii loistavasti isoon ja pieneenkin tilaan. Mietin meille ensin 6-hengen ruokailuryhmää, mutta meidän käyttöön tämä 4-hengen pöytä on ihan riittävä. Neidin syöttötuolin saa näppärästi pöydän päähän ja syödäänkin useasti etenkin välipalat ja päivälliset ulkona. Nyt, kun saapui tuo aurinkovarjokin niin mun ei tarvitse koko ajan olla suojaamassa sädetysaluetta auringolta. Toivotaan todella, että nämä helteet jatkuvat pitkälle syksyyn!
Vekeltä löytyy todella laaja valikoima erilaisia 
