Nyt on nyt kulunut noin neljä kuukautta siitä, kun mun vasen rinta leikattiin, poistettiin ja tilalle laitettiin silikoni. Leikkaus itsessään pelotti silloin todella paljon ja muistan edelleen sen hetken, kun heräsin kirurgisen sairaalan heräämöstä ja tajusin olevani hengissä. Rinta oli tietenkin aluksi kääreiden alla ja olo muutenkin kuin jyrän alle jäänyt, joten heti en rintaa nähnyt kunnolla. Kaikki liikkuminen tottakai tuntui erilaiselta jo pelkän leikkauksen osalta, mutta itse silikoni ei ole missään vaiheessa tuntunut eriltä esim. tässä tuolilla paikallaan istuessa.
Sitten, jos katsotaan rintoja peilin edessä ovat ne tottakai edelleen eri kohdilla ja tämä tuleekin jäämään niin. Leikkausarpi itsessään tulee muistuttamaan tapahtuneesta aina, mutta onneksi arpi on jo todella hyvin parantunut ja haalea jo. Rintaliivit on hieman hankalat käyttää ja hyviä onkin tällä hetkellä vain kahdet, koska joko toinen puoli on liian iso tai toinen liian pieni. Olisi varmaan hyvä käydä jossain kunnon alusvaateliikkeessä hankkimassa muutamat kunnolla istuvat rintaliivit. Nytkin toinen olkain pitää olla kireämällä kuin toinen, jottei silikoni ole korkeammalla. Joskus, kun kotona hengailee ilman rintsikoita niin tämä näkyy hyvin paidan läpi ja muutaman kerran on saatettu postimiehellekkin ovi avata 😀 Eikä eriparisuutta tietenkään huomaa ulospäin vaatteiden päältä, vaikka asiasta tietäisikin.
Silikoni on super kireä tällä hetkellä ja näin ollen vaikuttaa käden toimintaan. Ja nähtäväksi jää pitääkö rintaan lisätä vielä rasvaa loppuvuoden aikana. Tästä oli silloin ennen leikkausta jo puhetta kirurgin kanssa. Tapaan leikkauksen tehneen kirurgin ensi viikolla, joten silloin oon asiasta varmasti enemmän tietoinen.
Jos miettii sitten asiaa parisuhteen osalta niin en näe, että eripari rinnat olisi meidän suhteeseen millään tavalla vaikuttanut. Jos asiaa kysyy Jannelta niin hän sanoo ettei ole mun rintojen kanssa alkanut seurustella ♥ Tässä taas näkee sen ettei ihmiseen rakastuta ulkonäön perusteella. Toki ihastumiseen ulkonäöllä on osansa, mutta se ratkaisee mitä kuoren alla on, vai mitä?
En kuitenkaan ole vielä kokenut olevani valmis esim. uimahalliin menoon vaikkei asiaa nyt tarvitsisi edes jännittää. Eihän siellä kukaan välttämättä mun rintoja edes katsoisi 😀 Mutta, kun se on siellä oman pään sisällä niin silloin sitä helposti ajattelee, että kaikki tuijottaa ja tajuaa asian. Vaikka ei siinäkään mitään, vaikka tajuaisi! Ehkä suuri syy uimahalliin menossa on ollut se, että paino on noussut hoitojen aikana ja se ylimääräinen on kertynyt just kropan keskikohtaan, tietty! Ja joo voisihan saada myös uimapukuun sellaisen merkin, että uikkaria saa pitää päällä saunassa, mutta mun mielestä se vain tuo asiaa enemmän esille. Jokainen tekee miten itseltä parhaimmalta tuntuu ♥
dress *VILA
hat* KN COLLECTION
coat LIDL ESMARA
Jos jännitän rintalihaksia niin silloin silikoni reagoi siihen voimakkaammin ja tunne on ihan erilainen kuin oikeassa rinnassa. Samoin huomaan tunteen ihan erilailla silloin, kun tulee vilunväristykset, jolloin rinta menee silleen hassusti etten oikeen osaa edes sitä selittää 😀 Venytellessä tunne on myös samanlainen ja rinta sillä tavalla värisee jännästi enkä ehkä osaa selittää tunnetta kunnolla. Koskiessa silikoni on ihan super kova, (ylläri!) mutta siis sellainen ihan pinkeä ja osittain koskiessa edelleen aristaa. Toinen rinta taas on oma lörppö itsensä, haha! Tietty imetys on vaikuttanut terveeseen rintaan paljonkin ja katsotaan onko tarvetta koskaan poistaa toinen rinta myös. Ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään syytä siihen, joten eripari rinnoin mennään ja todellakin rinta rottingilla ♥
Lyhyesti sanottuna elämä silikonirinnan kanssa on mennyt tosi hyvin ja oon todella onnellinen uudesta rinnastani ♥
pics; @nennur edit; me
*saatu
8 Comments
Pellavasydämen Mervi
*Eipä ne aina ole samanlaiset syntyäänkään. Mulla ainakaan. Ei nyt enää, mutta kun kännykät oli pienempiä, kuljetin sitä mukana rintaliivissä – siinä pienemmän rinnan kupissa. Oli hauskaa seurata ihmisten ilmeitä, kun puhelimeni soi ja kaivoin sen liiveistä. Tosi kätevää.
Olen ollut alle 4 vuotiaaksi jo seitsemässä lonkkaleikkauksessa ja mulla on toooosi isot arvet reisissä. Aina niitä on joku uimahallissa tuijotellut, mutta en ole antanut häiritä – tuijotellut vaan takaisin. Itse asiassa pienet lapset kaikkein vilpittömimmin jäävät tuijottamaan. Olen jättänyt asian äidin hoidettavaksi. Jos on viisas äiti, juttelee jälkikäteen ihmisten erilaisuudesta.
Marjut
Olet ihan oikeassa en tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kantilta! Haha aika hauska tuo kännykkä juttu 😀 Olet ihan oikeassa noiden arpien suhteen ja ihan varmasti joku joskus tuijottaa, mutta entäs sitten?! Me ollaan kaikki erilaisia oli sitten arpia tai ei! Kannetaan itsemme ylpeydellä se on tärkeintä <3 Ihanaa syksyä!
Viivi
Todella upeaa kirurgiaa nykyään. Vaikkei rinnanmenetys sairastuessa olisi se suurin juttu, mutta kyllä se vaan osa naiseutta on ja ihanaa, että uusi rinta voidaan rakentaa jopa heti. Valittelit painon nousua hoitojen takia. Onko hoitojen aikana joku lääkitys, joka nostaa painoa vai miksi paino nousee? Muutama kilo sinne tai tänne, kaikki on oikeastaan tosi hyvin.
Marjut
Kiitos kommentistasi <3 Oltiin todella äimistyneitä kirurgin työstä, miten joku osaakin työnsä noin taitavasti!! Rinnan menetys olisi ollut varmasti kova paikka, vaikka ne tuntuukin pieneltä kaiken tämän keskellä. Onneksi tilanne on kuitenkin tämä ja selvittiin vain yhdellä leikkauksella. Ikävä kyllä sytostaattien aikana piti syödä kortisonia, joka tunnetusti lisää painoa. Lisäksi liikkumattomuus, ruokavalio ja hoidot yhteensä vaikuttaa painon nousuun. Nyt olisi kuitenkin tarkoituksena aloittaa kevyt saliharjoittelu ja vähentää punaista lihaa. Annoin itselleni luvan herkutella hoitojen aikana, mutta nyt sekin tietty näkyy vartalossa. Pääasia, että kaikki on nyt hyvin ja muutaman extrakilon kanssa olen silti onnellinen <3 Ihanaa viikonloppua!
jonnz
Ihana kuulla! Ja kukaan ei huomaa tommosia/ei kiinnosta. Olet taistelija ja taistelijoilla on arpia 🙂 Olet kyl pysynyt ihastuttavan positiivisena ja niin kuuluukin. Uimaan vaan..!
Marjut
Voi kiitos sanoistasi <3 Oot varmasti ihan oikeassa, ei kukaan katso! Ja arvet kertoo elämästä, joka ei aina mene niinkuin suunnittelee. Uimahalliin siis mars! Ihanaa viikonloppua <3
Britta-Marianne
Pieni painonlisäys on pientä syövän läpikäymiseen verrattuna. Kuvissa ainakin näytät normaalipainoiselta naiselta, eikä, ainakaan minun mielestäni, ole tarvetta laihtua. Hiuksesi näyttävät todella vahvoilta ja hyväkuntoisilta, ja jos kasvavat noin nopeasti, niin saat kunnon ponnarin jo ensi keväänä 🙂 Iloitse parantumisestasi, perheestä, koko ihanasta elämästä, pari lisäkiloa ei siinä tunnu missään ja ajan kanssa varmasti karisevat pois. Eripariset rinnatkin saa korjautettua ;D jos siltä joskus tuntuu. Hyvää ja tunnelmallista syksyn alkua 🙂
Marjut
Ei tietenkään ole mitään siihen verrattuna, mutta jokainen voi itse samaistua siihen, että jos tietää miltä on ennen näyttänyt eikä enään näytäkkään. Ja onneksi ei huomaakkaan, kun kaikki kertynyt on mahassa ja sen voi piilottaa vaatteilla 😉 Ja sepä se onkin, kun on hoikka muuten niin parikin lisäkiloa näkyy heti.. Mutta en tarkoita, että alkaisin laihdutuskuurille vaan haluan kiinteyttää itseäni ja saada saada taas sen hyvän olon tunteen treenistä! Voit uskoa, että kyllä iloitsen ihan kaikesta mun extrakilojen kanssa <3 Ihanaa syksyä!