” Missä minun pikkuveli on?”

Tuon kysymyksen Minea esitti mulle viime viikolla. Kyyneleet kohosivat silmiini ja rutistin hänet syliini ♥ Vastasin hänelle, että rakas pieni ei sinulla ole vielä pikkuveljeä, mutta toivottavasti joskus vielä on pikkuveli tai pikkusisko. Kerroin, että ensin täytyy odottaa äidin pipin paranemista ja sitten vasta vauva toi tulla äitin masuun. Hän otti vastaukseni hyvin, vaikakkin muutaman kerran sen jälkeen on vielä aiheeseen palannut. Ja varmasti tulee vielä palaamaan monen monta kertaa. Ja tämän kysymyksen hän kysyi ennen kuin me oltiin viime viikonloppuna käyty katsomassa kahta eri vauvaa, joista toinen oli pikkusisko isoveljelle.

Me puhuttiin joskus aikaa sitten jotain sisaruksista ja siitä, että Mineallakin toivottavasti vielä joskus on sisaruksia. Hän myös rakastaa kaikenlaisia Youtube videoita, joissa lapset hoitaa nukkevauvoja. Ehkä noista hänelle kumpuaa se ajatus omasta sisaruksesta, en tiedä. Myös se miten aina olen nähnyt Minean pienen vauvan seurassa on jotain niin hellyyttävää, kuten just viikonloppuna oli. Toki samalla näin sen puolen miten neiti olisi koko ajan halunnut pitää vauvaa sylissä ja vähän turhankin kovalla rutistuksella heitä hoivasi. Ehkä suurempi ikäero pikkusisareen ei hänen kohdallaan ole haitaksi.

Kyllähän se lapsiasia jälleen kerran nostaan päätään, kun ympärillä moni on raskaana, elää saa tulla, jos on tullakseen ajatuksella tai on saanut juuri vauvan. Olen onnellinen muiden puolesta, mutta tämä on välillä itkunkin paikka, kun ei itse saa asiasta päättää. Ensi kevät tulee kuitenkin nopeasti, vaikka se nyt tuntuukin kaukaiselta. Sitten voi vauva-asiaa miettiä oikeasti. Tämä asia on nyt vain hyväksyttävä olevan näin tällä hetkellä ja uuden vauvan aika on sitten myöhemmin. Silloin Mineasta on oikeastikin apua vauvan hoidossa, kun on itsekin isompi tyttö ♥ Ja jos niin käy, että vauvaa ei enään tule niin sitten me ollaan tässä. Me kolme muskettisoturia ♥