baby Lifestyle Lifie

Ajatuksia äitiydestä ja omasta epäonnistumisen hetkestä

En oo koskaan puhunut tästä aiheesta julkisesti enkä oo tainnut kertoa tätä kuin muutamalle läheiselleni. Jotenkin tunsin kuitenkin nyt, että haluan asiasta puhua ääneen, jos vaikka joku muu samaistuu tähän. Mä oon aina ollut jollain tapaa suorittaja-tyyppiä, vaikken oo sitä ehkä itselleni myöntänyt aiemmin. Vasta Minean syntymän jälkeen oon oppinut etten voi hallita kaikkea eikä mun itseasiassa edes tarvi. Mistä sitten tajusin koko asian?

Minean oli juuri syntynyt ja odotin kovasti meidän kotiinpääsyä. Sitä hetkeä, kun saadaan mennä kotiin ensikertaa perheenä. Mietin paljon asioita etukäteen (liian paljon!) ja sitä miltä joku hetki mussa tulisi tuntumaan. Niimpä olin kohdistanut itselleni tieten tahtoen paineita siitä, että miten mun pitäisi reagoida meidän tullessa kotiin. Eikö kaiken pitäisi siinä vauvakuplassa itkettää etenkin, kun olet juuri päässyt parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin sairaalasta? Tunsin olevani epäonnistunut äiti, koska en itkenytkään meidän tultua sairaalasta kotiin pienen vauvamme kanssa. Olin pettynyt itseeni, koska en tuntenut sitä suurta tunnetta, jonka olin itselleni omissa ajatuksissa valmiiksi luonut. Siinä sitten lopulta itkinkin olohuoneen lattialla vauva sylissä sen vuoksi, etten itkenyt itse kotiintuloa vaan sitä etten itkenyt sen takia. Aika hölmöä näin jälkikäteen mietittynä, vai mitä? Miksi asettaa itselleen valmiita mielikuvia tulevista tuntemuksista? Eikö voisi vain elää hetkessä ja antaa tunteiden tulla sen mukana?

Äitiys on opettanut mulle lukuisia upeita asioita pyyteettömästä rakkaudesta, joka ei tunne rajoja. Se on saanut mut venymään ja paukkumaan ollakseni sellainen äiti, jonka lapseni ansaitsee. Oon oppinut ettei mun tarvitse hallita kaikkea eikä ajatella liian paljon etukäteen. En sano ettenkö enään miettisi asioita etukäteen, mutta ehkä teen sen nyt eri tavalla kuin ennen. Mun ei tarvi olla maailman paras äiti vaan mun pitää olla paras äiti Minealle. Hän ottaa mut vastaan just ja prikulleen tällaisena kuin oon eikä mun tarvi esittää mitään muuta. Minean antama rakkaus on jotain niin kaunista ettei sen selittämiseen löydy edes sanoja. Oon oppinut itsestäni uusia puolia äitiyden myötä ja oon nykyään paljon armollisempi itseäni sekä muita kohtaan. Oon oppinut sietämään epäjärjestystä ja sitä ettei kaiken tarvitse aina olla tiptop. Aiemmin muistan keränneeni lelut päiväunien ajaksi pois lattioilta, mutta nykyään ne pyörii jaloissa harvasen hetki. Tottakai kodissa näkyy se, että siellä asuu lapsi en tarkoita sitä sillä vaan sitä ettei kaiken tarvitse koko aikaa olla järjestyksessä.

Minean uhmaikä on taas pakottanut opettelemaan itsehillintää ja oman mielen rauhoittamista. Oon aina ajatellut, että mulla on pitkä pinna ja jaksan, jos jollain ei oo niin hyvä päivä. Neidin kasvaessa oon kuitenkin joutunut toteamaan ettei se mun pinna ookkaan ihan niin pitkä kuin sen luulin olevan. Välillä tulee hetkiä, kun ääni muuttuu huudoksi, kun normipuhe ei tunnu menevän perille. Noina hetkinä koen huonoa omaatuntoa siitä, että oon huutanut lapselleni. Toisina hetkinä saattaa olla vain itsekin väsynyt eikä jaksaisi siihen enää kitinää asioista, joilla ei oo mitään väliä oikeasti. Välillä sitä unohtaa, että Minea on oikeasti vasta kaksi vuotta, vaikka välillä hän vaikuttaa 5-vuotiaalta. Ikä kuitenkin antaa paljon anteeksi, koska kaikkea ei vain voi vielä ymmärtää eikä pidäkkään. Uskon, etten ole ainut äiti, joka lapselleen välillä huutaa, vaikka tiedetäänkin ettei se huutaminen auta. Lapsi saattaa kokea aikuisen pelottavana huutaessaan ja sen vuoksi luullaan huudon tehonneen lapsen käytökseen. Uhmaikäisen kanssa pinna on monta kertaa päivässä koetuksella, mutta kaiken keskellä koitan muistaa, että hän on vielä pieni ja tarvitsee kokeilla rajoja, jotka me sitten vanhempina asetamme. Elämäni suurin ylpeyden aihe on Minea ♥

En voisi koskaan olla mistään ylpeämpi kuin siitä, että saan olla just Minean äiti. Meidän rakkaus on vain entisestään voimistunut ja osaksi tietysti sairastumiseni vuoksi. Minea on tuonut mun elämään niin paljon kauneutta ja aitoutta olemalla sitä itse. Muistakaa ettei meidän tarvitse tehdä itsellemme turhia odotuksia etukäteen vaan nautitaan elämästä ja sen tuomista hetkistä just nyt ♥

kuvat; Life of Lotta edit; minä

6 Comments
Previous Post
28.7.2019
Next Post
28.7.2019

6 Comments

  • Sanna

    Aivan ihana kirjoitus äitiydestä.Aina äidistä tuntuu onko hyvä äiti mutta se riittää että on paras äiti juuri omille lapsille.Itsellä jo 27- ja 24 vuotiaat tytöt ja joskus heiltä kysyttyäni asiasta kertovat että olen ollut juuri niin hyvä kuin voi toivoa vaikka olinkin vuorotyöni vuoksi paljon iltoja,viikonloppuja ja juhlapyhiä pois kotoa.

    • Marjut

      Kiitos kauniista sanoistasi <3 Näin juurikin! Muistaa olla läsnä ollessa lasten kanssa, vaikka olisin heidän kanssa vähemmän välillä. Lapset rakastaa vanhempiaan pyyteettömästi <3

  • Eevastiina

    Voi kuinka ihanasti kirjoitettu, noihin tunteisiin voin niin hyvin samaistua 2-vuotiaan eläväisen tytön äitinä. Ja juuri tuo että itse asettaa etukäteen paineita miltä tulisi tuntua suurina hetkinä. Yleensä ne liikuttavimmat hetket tulevat kesken arjen, silloin kun ei itse ota stressiä tunne-elämästä. ❤️

    • Marjut

      Kiitos sinulle <3 Olet todellakin oikeassa! Mua saattaa alkaa itkettämään, jos Minea vaikka laulaa kaupassa ihanasti ja joku tuntematon sanoo hänelle jotain <3 Se saattaa olla just joku ihan perustilanne jossain, kun hän tekee jotain mikä saa mut kyynelehtimään. Ihan parasta <3

  • Life with Satu

    Voi miten kaunista tekstiä <3 Äitiys on opettava asia, mutta myös asia josta itsellä tuntuu olevan mielipiteitä, jokaisella omansa. JA niin on jokaisella ulkopuolisellakin. Siinä alllokossa luoviessa etenkin uusi äiti monesti on solmussa ja asetaa itselleen niin paljon paineita.

    • Marjut

      Kiitos kommentistasi <3 Jokaisen äidin pitäisi uskoa itseensä eikä kuunnella liikaa muita. Äitien pitäisi pitää enemmän yhtä eikä päinvastoin. Yhdessä kaikki on paremmin <3

Leave a Reply

Artikkelit

Instagram

  • Pro bono @roosanauha & @mellakkahelsinki 💗
Kuten te kaikki tiedätte tämä asia koskettaa mua liiankin hyvin. Kukaan ei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja milloin täältä lähdetään. Kohta tulee 3 vuotta mun rintasyöpä diagnoosista, jonka muistan edelleen liiankin elävästi. Niin kiitollinen lääkäreille ja syöpätutkimuksille siitä, että voin edelleen olla tässä.

Sen vuoksi halusin ehdottomasti ottaa osaa Roosa Nauha - keräykseen. Tästä syksystä asti keräys tukee rintasyöpätutkimusten lisäksi myös muiden syöpien tutkimusta. Keräykseen voit osallistua tekemällä lahjoituksen https://oma.syopasaatio.fi/14619
Maksutapoina käyvät Mobilepay, korttimaksu ja verkkopankki.

Haastan teidät kaikki mukaan!! Vedetään siis yhdessä digitaalinen nauha läpi suomen ja tehdään suomesta maailman välittävin kansa 💗🎀

#roosanauha #nauhakaikille #välittävinkansa
  • Terkkuja tien päältä - täällä ollaan koko porukalla menossa Kokkolaan ❤️ Vähän jännitti miten tytöt jaksaa 6 tuntia istua nätisti, mut puoli väli mennyt ja hyvin menee ✌🏻 Perillä meitä äiti ja mummu jo odottelee 😍
Mitäs teille kuuluu?

Tyttöjen ulkoiluvaatteet saatu @kappahl
  • " Koen et tämä ei ole suhde vaan tämä on kaikkeus" Nuo sanat @seppapete sanoi mulle tänään ja voin kertoa ettei kyyneliltä säästytty❤️😭 Tuo mies on jotain niin uskomatonta ja se miten meidän elämät kietoutuu yhteen tuntuu taianomaiselta.

 Ollaan moneen kertaan todettu se miten voidaan olla toistemme seurassa täysin sitä mitä ollaan ja saadaan toisistamme parhaat puolet esiin❤️

Nyt nappaan tuon mieheni kainaloon, suljen silmät ja tunnen kiitollisuutta 🙏🏻
  • En voi sanoin kuvailla sitä fiilistä (onneksi todella harvoin), kun Minea itkee perään lähtiessään multa 😭❤️ Itse pysyn tilanteessa kovana, mutta nurkan takana itku tulee väkisin. Se on kaikille yhtä ikävä hetki, mutta onneksi tiedän ettei se kestä montaa minuuttia kauempaa. Onneksi Minealla on maailman parhaat oltavat kodeissaan ja rakastavia ihmisiä ympärillä ❤️🙏🏻 Tuo pieni on vain niin äärettömän rakas❤️😭
  • Kuinka usein te yllätätte puolisonne arjen keskellä? @seppapete tuli tänään vasta illalla kotiin ja mä päätin tehdä ruoan valmiiksi, kattaa pöydän, sytyttää kynttilät ja laittaa mekon päälle (kurkkaa stoori) 🥰 Kieltämättä elämä uusperheen arjen keskellä on aikamoista härdelliä ja silloin ne pienetkin huomionosoitukset on kullanarvoisia❤️❤️
Ihanaa iltaa 😘
  • Minea oli kertonut päiväkodissa, että haluaa sielä vielä oppia askartelemaan äidin kädet, hiukset ja silmät ❤️ Arvatkaapa olinko itkusilmässä kuultuani tuon vasu-keskustelussa päiväkodissa 😭😭 Mitä kaikkea tuo pieni ihminen osaakaan ajatella, en aina voi ymmärtää ❤️ Minea rakas, äiti rakastaa sua äärettömyyksiin ja sieltä takaisin aina, vaikka välillä otetaankin yhteen ❤️🙏🏻#lokakuiset2016 #miniminä

Seuraa minua!