syyskuu 2019

Habitare

16.9.2019
Kirjoitti Marjut

Habitare on mulle se viimeisin merkki syksyn saapumisesta ja odotan aina hyvin innolla kyseisiä messuja. Habitare tuo niin paljon inspiraatiota eikä messujen ajankohta voisi olla parempi. Aikaan, kun kaappien kätköistä kaivetaan pehmoiset torkkupeitot, taljat ja kynttilävarastot täydennetään pimeää kautta varten. Aikaan, kun kotiin viltin alle chai latte kuppi kädessä voi jäädä hyvällä omalla tunnolla sateen vihmoessa ikkunoita. Niimpä on mahtava saada ideoita omaan kotiin juuri tähän aikaan vuodesta. Nyt, kun kotona vietetään aikaa taas paljon enemmän kuin kesällä.

Mutta takaisin itse aiheeseen 🙂 Ensimmäisen kerran olin keskiviikkona medialle suunnatussa aamupäivässä tutustumassa messuihin ja tapaamassa ihania kollegoitani. Oli super kiva nähdä yhteistyökumppaneita ja ihastella upeita messuosastoja. Aikaakin vierähti useampi tunti, kun aina parin metrin välein tuli tuttuja vastaan. Höpöteltävää olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta pakko oli pyrkiä vaihtamaan välillä vain pikaisia kuulumisia, jotta ehti kiertämään 🙂 Sitten käytiin Minean kanssa perjantaiaamuna Verkkokauppa.comin ja Marsaanan järjestämässä aamiasworkshopissa, jossa loihdittiin aamupalaa Hans Välimäen johdolla. Voitte vain arvata mitä ihania herkkuja me valmistettiin ja Minean mukanalo otettiin ihanasti huomioon hänen ollessa ainut lapsi mukana ♥ Silloin pyörähdettiin vain Habikids leikkipaikan kautta kotiin. Sunnuntaina kävin vielä Jannen kanssa fiilistelemässä messupöhinää. Musta tuntuu, että Janne oli sinne eilen menossa enemmän innoissani, kun minä, haha! Mutta tänä vuonna messut tuli kyllä koettua lähemmin kuin aiempina vuosina ja kokonaisuutena messut ovat harpanneet huikeasti eteenpäin verrattuna parin vuoden takaiseen. Hienoa!

Mieleenpainuvimmat osastot

Anno Collection

Yksi niistä oli Anno Collectionin osasto. Niin seesteisen harmoninen, boheemin ja marokkolaisen täydellinen yhdistelmä. Sellainen, josta itse tällä hetkellä inspiroidun eniten. Pörröisiä mattoja, pehmeitä teksiilejä sekä pieniä kauniita yksityiskohtia. Olisin voinut koko osaston viedä kotiinviemisiksi niin paljon siitä tykkäsin!

Decorativi

Toisena mainintana oli upea Decorativin osasto. He taisivat olla päättää tulemisestaan aika viime tipassa, mutta osasto oli jotain ihan muuta kuin nopeasti tehty! Ihan mielettömän tyylikäs, mutta pelkistetty osasto. Heidän osastollaan pääsi näkemään Laura Seppäsen suunnitteleman pöydän, joka oli todella upea taidonnäyte jälleen kerran Lauralta! Erikoispinnoituksistaan tunnettu yritys, joka tarjoaa asiakkailleen sisustuspinnoitetta mm. seiniin, pöytiin, takkoihin yms. Meidän makuuhuoneen seinä on heidän tekemä mikrosementtiseinä.

Mitä jäi mieleen?

Tämän vuoden messuista mulle jäi päällimäisenä mieleen luonnolliset sävyt, kierrätys, puu ja pehmeät linjat. Ite oon enenevissä määrin ihastunut puuhun uudelleen sitten rottinki ihastumisen joidenkin vuosien takaa. Useilla osastoilla näkyi rauhallisia sävyjä, mutta myös tämän syksyn trendivärejä mm. vihreää. Nähtävillä oli kauniita materiaaleja, kuten pellavaa ja samettia sekä rouheita pintoja ja etnisyyttä. Kierrätys on kova trendi tällä hetkellä ja toivon siitä pysyvää sellaista. Itse pyrin entistä enemmän panostamaan kierrätykseen kaikissa muodoissaan.

Tässä vielä muutamia kauniita osastoja kuvien muodossa. Oon muuten tosi iloinen tästä mun puhelimesta, jolla saan näin hyvin kuvia aikaan, koska mulla ei siis ollut erikseen kameraa mukana vaan nappasin nämä kaikki mun Huaweilla.

Toivottavasti saitte inspiraatiota tämän myötä, jos ette messuille tänä vuonna päässeet.

Osastot;

Matri by Fennobed, Miiko Design, Timberwise, Woodmind, Vera-Vera, Papurino, Luklabel, Doorie, Woodnotes

Tämän jälkeen on hyvä jatkaa syksyä ja hyggeilyä ♥

Viime vuoden messuilta ostin ihania pampaheiniä ja niitä olisin tänä vuonna kaivannut ostettavaksi, mutta kukaan ei niitä myynyt. Täytyy siis etsiä kukkakaupoista ja saa vinkata, jos tiedätte mistä niitä löytäisin!

2 Comments

Minean päivähoito

10.9.2019
Kirjoitti Marjut

Kyllä sitä voikin olla niin onnellinen siitä, että lapsen päivähoito sujuu mahtavasti! Joka aamu saan hymyssä suin jättää Minean päivähoito paikkaan ja voin hyvillä mielin luottaa siihen, että hänestä pidetään siellä hyvää huolta. Minea on ryhmäperhepäiväkodissa ja heitä on siellä vain 8 lasta ja kaksi hoitajaa. Mielestäni varsin ihanteellinen tilanne, kun ryhmän koko on alle 10 lasta. Toki isoissa ryhmissä on varmasti myös hyvät puolensa, mutta mun mielestä tuo pieni ryhmä aina ihana! Kaikki lapset ovat iloisia ja leikkivät niin hienosti keskenään (toki ikään kuuluvaa tönimistä välillä on, mutta se taitaa kuulua asiaan.. ). Ryhmässä on myös lapsia, joiden äidinkieli on joku muu kuin Suomi, joten siellä oppii myös toisilta uusia sanoja. Heillä onkin välillä teemaviikkoa eri kulttuurien välillä ja se on ihan mahtavaa, vai mitä?

Vanhempainilta

Olin eilen ensimmäistä kertaa päiväkodin vanhempainillassa. Viime vuonna se järjestettiin juuri ennen kuin Minea aloitti päiväkodin. Ajatella, että tässä kuussa tulee vuosi jo täyteen siitä, kun Minea aloitti päiväkodissa ja kävimme siellä tutustumassa. Vähän kyllä huvitti ettei meitä sitten ollutkaan eilen paikalla kuin minä ja toisen tytön äiti 🙂 Joku oli reissussa, joku töissä jne ja Janne oli neidin kanssa keijuvoimistelussa samaan aikaan. Käytiin hoitajien kanssa läpi aika perusasioita mitä päiväkotiarkeen kuuluu ja mitä kaikkea olisi hyvä lapsella pitää päiväkodissa mukana. Itselläni olisi kyllä petraamista vaatteiden nimeämisten suhteen ja pitäisikin keksiä siihen jokin näppärä juttu, jotta sen saisi nopsaan hoidettua kotona. Vinkkejä saa antaa! Tapaaminen meni suht nopeasti ja jälleen sain tilaisuuden kehua hoitajien toimintaa ja melkein kyynel silmäkulmassa mun tapauksessa ♥ Oon vain ihan äärettömän kiitollinen Minean päiväkodista ja etenkin sen hoitajista. He keksivät kerta toisensa jälkeen kivoja retkiä, askartelua, jumppaa ym., jonka vuoksi Mineakin siellä tietysti viihtyy niin hyvin. Ja useamman kerran viikossa itkee, koska ikävöi päiväkodin kavereita ♥

Vanhempien luottamus

Muutenkin suomalainen päiväkotisysteemi on todella hyvä ja siihen voi luottaa. Toki mukaan mahtuu myös niitä kurjia yksittäisiä tapauksia, kun lapset ovat karanneet tai hoitajia ei näy mailla eikä halmeilla, kun lasta menee sieltä hakemaan. Ja niin sen ei tietenkään pitäisi olla! Meidän pitäisi pystyä luottamaan päiväkodinhoitajiin 110% silllä he saattavat olla lastemme kanssa jopa suuremman osan päivästä kuin me vanhemmat itse olemme. Olisi kamala joutua pelkäämään päivät pitkät miten hoitajat kohtelee lapsia, leikkiikö ne ollenkaan niiden kanssa tai ovatko lapset riittävän ajan päivästä ulkona. Jos näin on tulisi meidän vanhempien heti reagoida asiaan ja kertoa mikä on vialla, jotta kaikilla olisi täysi luottamus toisiinsa. Hoitajien velvollisuus on huolehtia meidän lapsista, joten pitää myös pystyä antamaan ruusujen lisäksi risuja tarpeen vaatiessa. Se on kaikkien eduksi aina.

Mitä kokemuksia teillä on päiväkotien toiminnasta? Risut ja ruusut?

6 Comments

Lifestyle Lifie

Mistä blogini sai alkunsa?

8.9.2019
Kirjoitti Marjut

Mä olin eilen Vaikuttajatapahtumien järjestämässä Miten tienata somevaikuttajana – workshopissa ja nyt musta tuntuu, että pää pursuaa, jos minkäkin näköistä ideaa! Eli tiedoksi teille, että sai niin paljon uutta potkua tähän työhön ja ennenkaikkea niitä ideoita teidän kanssa jaettavaksi. Siitä päästäänkin siihen, että ajattelin ottaa nyt Iinan ( I’am a human not a sandwich) haasteen vastaan kertoa miten mun blogi ja sen nimi sai alkunsa. Saan välillä kyselyitä siitä mistä syystä blogi aikanaan lähti liikkeelle, mistä sen nimi tulee yms. Joten tällä kertaa kerron teille siis kaiken tämän!

Mistä kaikki siis lähti?

Palataan takaisin melkein 10 vuoden päähän jolloin perustin ensimmäisen blogini Vanilla Home. Se lähti puhtaasta rakkaudesta sisustamiseen ja haluun kirjoittaa omia juttuja. Kyseistä blogia pidin alle vuoden ajan säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogi kuitenkin jäi silloin ja vielä tänäkin päivänä harmittaa etten jatkanut sen pitämistä silloisesta erosta huolimatta. Blogi jäi mieleeni vuosien ajaksi, mutta jotenkin sen aloitus uudestaan tuntui haasteelliselta. Jaoin paljon sisustuskuvia kodistamme Facebookissa viitisen vuotta sitten ja aina sain paljon kyselyitä mistä mikäkin juttu oli hankittu. Silloin päätin, että blogissa voisin helposti jakaa sisustusjuttuja muille ja siitä se kipinä taas lähti! Tästä tulee kuluneeksi ensi vuonna viisi vuotta ja se tuntuu hurjan pitkältä ajalta! Samoihin aikoihin perustin myös Instagram- tilini @lovingwhitestyle

Mistä nimi Loving white style?

Pakko myöntää, että nimen keksiminen oli silloin tosi vaikeaa. Mun oma nimi ei oo mitenkään sointuva (ainakaan mun mielestä 😀 ), joten en halunnut omaa nimeä blogin nimeksi. Jotenkin ajattelin sen silloin niin, että koska mun sisustustyyliä kuvastaa valkoinen hyvin niin sen pitäisi käydä nimestä myös ilmi. Toisena ajattelin, että nimen olisi hyvä olla englanniksi, vaikka nyt mun mielestä sillä ei olisi mitään väliä. Muistan pyöritelleeni monia eri vaihtoehtoja, mutta jotenkin Loving white style vain tuntui parhaimmalta silloin. Nyt välillä mietin pitäisikö nimi vaihtaa, koska blogin sisältö on muuttunut sen aloittamisesta.

Kertokaapas te mitä ootte siitä mieltä? Ja saa siis heittää ideoita nimen suhteen myös!

Pääasialliset aiheet ja miten kuvailisin blogia?

Aloitin sisustusaiheista, mutta nykyään blogini on lifestyleblogi. Pääpainoon edelleen sisustamisessa, mutta Minean myötä kerron lapsiperhearjestamme sekä sairastumisestani rintasyöpään. Vuosien myötä mukaan on tulleet myös kauneuteen, tyyliin, matkusteluun ja ruoanlaittoon liittyvät postaukset. Postaukset vaihtelevat fiiliksen mukaan enkä tähän asti oo mitenkään isommin etukäteen aiheita suunnitellut. Lähinnä fiilispohjalla on menty ja kirjoitettu, jos siltä on tuntunut ja päinvastoin. Pyrin päivittämään blogia 2-4 kertaa viikossa.

Suuresta vastoinkäymisestä huolimatta haluan pitää yllä hyvänmielen blogia, jossa toki joskus voi myös olla huono päivä. Blogissa kirjoitetaankin välillä hyvinkin syvällisiä pohdintoja ja toisinaan kerrotaan kuulumisia.

Mistä saan inspiraatiota?

Ihan kaikesta mistä vain on mahdollista saada! Lehdistä, Pinterestistä, arjesta, ajatuksista, somesta, ulkomaailmassa koetuista asioista tai vaikka päivän uutisista. En ehkä kovinkaan ole kannanottajana eri juttuihin, vaikka oman mielipiteeni asioista tuonkin esille. Kuulen myös mielelläni aina teidän toiveita aiheiden suhteen!

Miten olen vuosien saatossa kehittynyt bloggaajana?

Musta tuntuu, että valokuvien suhteen on tapahtunut suurin muutos. Toki edelleen koen aihetta parantaa kuvissa, mutta pääsääntöisesti oon tyytyväinen. Edelleen voisin parantaa aikataulullisesti sekä suunnitelmallisemmin. Vuosien aikana on ollut mahtavaa saada huomata kuinka uskoutuneita lukijota mulla on ja teitä tulee vain koko ajan lisää ♥ Sen vuoksi haluan myös panostaa tähän ja kehittää itseäni. Kirjoitustaidot oikeinkirjoituksen osalta voisi olla paljon paremaa, mutta näillä mennään 🙂 Viimeisen vuoden aikana olet päässyt tekemään myös kaupallisia yhteistöitä ja tällä hetkellä ne ovatkin ainoa tulonlähteeni. Tämän koen myös suureksi aikaansaannokseksi, koska oon aina haaveillut voivani tehdä blogia päivätyönäni. Tämä toive elää vahvasti tälläkin hetkellä! On huikeaa päästä kehittämään ideoita yhteistöihin liittyen ideoita eri yritysten kanssa. Lisäksi olen oppinut itsestäni enemmän niin omana itsenäni kuin bloggaajana. Sairastumisen aikaan blogi toimi eräänlaisena päiväkirjana, joka oli suuri apu tuossa elämänvaiheessa purkaessani asioita ääneen.

Tässäpä tällä kertaa hieman taustaa blogini perustamisesta ja siiten miten kaikki on vuosien saatossa mennyt.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja kiitos, kun olet matkassa mukana ♥

ps. Oli pakko vielä saada käyttää nämä kauniit pionikuvat kesältä!

Ei kommentteja

Lifie rintasyöpä

Pohdintaa silikonirinnasta

6.9.2019
Kirjoitti Marjut

Pitkästä aikaa jaan teille ajatuksiani leikatun rinnan suhteen ja pohdin mahdollisti onko kielekeleikkaus seuraava askel? Alkuun sanottakoon, että viime kerran jälkeen ei ole muutosta juurikaan tapahtunut. Pääsin vihdoin rasvansiirron jälkeen ensi kertaa fyssarille elokuussa ja se helpotti käden sekä rinnan kireyttä. Ikävä kyllä fysioterapia ei pitkässä juoksussa kuitenkaan ole se ratkaisu vaan jotain muuta pitää myös miettiä. Ennen rasvansiirtoa mulle ehdottettiin, että leikattua rintaa voisi laskea alemmas jolloin rinnat saataisiin samalle tasolle. Näin saataisiin ulkonäöllistä puolta korjattua, mutta kireys saattasi silti jäädä. Rasvansiirron jälkeen rinnan yläosa on selvästi pehmeämpi, mutta muuten ei vaikutusta.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Viime kerralla kirurgia tavattessa käytiin läpi vaihtoehtoja mun kohdalla tilanteen parantamiseksi. Pohdittiin vaihtoehtoa, jossa silikoni otettaisiin kokonaan pois ja täyte otettaisiin musta. Selvemmin sanottuna joko selästä tai vatsasta. Kyseessä olisi kielekeleikkaus, jolla voitaisiin omilla kudoksilla ja rasvalla tehdä rinta. LD kielekeleikkaus tehdiin niin, että leveä selkälihas ja siihen kiinnittyvä iho-ihonalaisrasvakieleke irrotetaan pelkkien verisuonten varaan ja pujotetaan kainalon kautta rintakehälle muodostamaan uutta rintaa. Kuulostaa aika hurjalta vai mitä? Niin munkin mielestä! Leikkauksesta jää selkään jopa 25cm pitkä arpi, joka tosin jäisi rintaliivien alle.Tämän osata mua pelottaisi kädessä jo olevat hermovauriot ja niiden mahdollinen pahentuminen. Tästä leikkauksesta toipuisi parissa viikossa, mutta toki komplikaatioriskit ovat aina olemassa.

Toinen vaihtoehto olisi rakentaa uusi rinta alavatsan ihosta ja ihonalaisrasvasta. Kyseessä on iso leikkaus, jossa vatsasta irrotetut verisuonet pitää ommella kiinni kainalon verisuoniin, ja saada veri kiertämään siellä. Siinä myös napaa pitäisi siirtää ja se pelkästään kuulostaa todella pelottavalta! Vatsasta siirron myötä jäisi siihen pitkä arpi.Tässä on paljon pidempi toipumisaika, mutta vaihtoehtona myös. Molemmissa tapauksissa nänni saatettaisiin ottaa kokonaan pois, koska se olisi väärällä kohdalla. Uusi nänni on kuitekin mahdollista tatuoida siihen noin puolen vuoden jälkeen leikkauksesta. Onneksi mun ei tarvi itse tehdä päätöksiä vaan meen tapaamaan Jorviin kirurgia syksyn aikana, jonka kanssa käydään tilanne läpi. Kuuntelen mitä mieltä hän ja siitä mitkä vaihtoehdot mun kohdalla voisi toimia hänen mielestään. Katsotaan sitten millä aikataululla tämä tulisi toteutumaan vai keksitäänkö sittenkin ihan joku muu menetelmä.

Ulkonäen vaikutus

Tottakai sitä asiaa miettii ihan ulkonäönkin kannalta. Nyt ei ole sellainen olo, että haluaisi mennä julkisesti vaikka uimahalliin saunaan. Yksi kurja juttu liittyy pukeutumiseen ja siihen, että on hankala käyttää kaarituettomia+olkaimettomia liivejä. Näin ollen myös selästä avoinna olevia vaatteita en voi käyttää. Siihen asti käytän kaarituettomia olkaimellisia rintaliivejä pääasiassa, koska kaarituki painaa silikonia ihan hirveästi. Hetken pystyn sellaisia pitämään, mutta muuten käytän kuvan kaltaisia liivejä. Joudun myös pitämään toista olkainta tiukemmalla, jotta terve rinta olisi samalla korkeudella silikonin kanssa. Silikoni on edelleen kova ja ilmeisesti koteloitunut sädehoitojen jälkeen, joten pelkkä fyssarilla käynti ja uudet rasvansiirrot ei kiristystä muuta. Ja tietysti tähän vaikuttaa se minimaaline mahdollisuus saada silikonista syöpä uudestaan, jonka tottakai haluan sulkea kokonaas pois.

Jäädään siis kuulemaan mitä tuleman pitää!

Muilla kokemuksia vastaavista kielekeleikkauksista?

kuvat; Minna /mk_maison edit; minä

4 Comments

baby Lifie

Joka iltainen nukutusrumba

4.9.2019
Kirjoitti Marjut

Tällä kertaa pakko hieman jakaa ajatuksia meidän neidin nukuttamiseen liittyen. Meillähän ei sinänsä koskaan ole ollut ongelmia neidin itse nukkumisen suhteen ja muistan ettei vauva-aikanakaan ollut yövalvomisia. Silloin alussa Minea laitettiin nukkumaan omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen. Ja se meni hienosti sen aikaa mitä muistan. Jossain kohtaa neiti kuitenkin alkoi nukkumaan meidän välissä niin, että siirrettiin hänet siitä sitten omaan pinnikseen hänen nukahdettua. Tätä aikaa kesti yli vuoden ajan. Minea siirtyi viime lokakuussa nukkumaan omaan huoneeseen ja sinänsä se on sujunut hyvin. Mutta hänen vieressä pitää olla siellä siihen asti, että hän nukahtaa. Arvaatte varmaan, että siinä on hieman vaikeuksia vanhemmilla pysyä itse hereillä pimeässä huoneessa makoillessa.. Lisäksi, että toisinaan sinne saattaa nukahtaa hetkeksi itsekkin niin meillä menee illoista helposti yli tunti siihen, että nukutetaan neiti. Okei onhan se tosi ihanaa aikaa yhdessä perheen kanssa, mutta joka iltainen nukutusrumba tuntuu välillä aika väsyttävältä. Etenkin, kun äidin läsnäolo tuntuu olevan minille niin tärkeää. Ja toki sekin on ihana asia, mutta välillä olisi kiva toisinkin päin.

Mitä tekisin toisin?

Nyt katsoessani aikaa taaksepäin toivoisin voivani hypätä siihen aikaan, kun neiti nukahti omaan sänkyyn yksin. Tällä tarkoitan sitä, että ainut asia, jonka kasvatuksessa tekisin toisin olisi tämä nukutus. Olisi pitänyt jatkaa sillä linjalla, että hän iltasatujen jälkeen jää nukkumaan huoneeseen ovi raollaan. Tämän kaiken vaikutuksena meille jää Jannen kanssa vähemmän meidän keskeistä aikaa. Etenkin siinä vaiheessa, kun aloitan työt enkä voi enään valvoa yhtä myöhään kuin nyt.. huups!

Nyt viimeisen viikon ajan Minea on alkanut sängyssä ollessaan valittamaan nälkää, vaikka juuri oltaisiin syöty puurot+ muut iltapalat. Siinä hän sitten itkee nälkää eikä suostu nukkumaan. Ekalla kerralla tämä meni vielä läpi ja hän sai banaanin syödäkseen, kunnes nälkä olikin joka ilta nukkumaan mennessä. Alettiin myös kiinnittämään huomiota vielä enemmän iltapalaan ja sanotaan jo siinä vaiheessa, että nyt pitää syödä kunnolla ettei jää nälkä. Eikä olla enään lähdetty mukaan tähän sänkysyömiseen, vaikka olisikin nälkää itkenyt. Kamalahan se on kuunnella vierestä, mutta tietäen kuitenkin kyseessä olevan vain neidin koettelu meille. Nyt on onneksi pari iltaa mennyt jo ilman nälkähuutelua vaikkei joka ilta samaan tapaan olisikaan iltapala maistunut. Ehkä tämä oli vain joku vaihe, jolla testasi meitä 😀

Päiväunet

Toinen juttu on päiväunille meno, josta kotipäivinä saa välillä käydä myös taistelua. Alkuun sanon, että tietty päiväkodissa päikkärit sujuu täysin ilman mitään ongelmia, mutta ootas, kun ollaan kotona. Kesäaikana neiti on nukkunut rattaissa ulkona ja osaksi onkin nukkunut siellä hyvin. Joka viikko saadaan kuitenkin käydä myös taistelua nukutaanko vai ei. Paras on aina, että ollaan tulossa autolla jostain lounaan jälkeen ja nukahtaa autoon. Silloin siirrän hänet suoraan rattaisiin ilman heräämistä. Välillä on kuitenkin niitä kertoja, kun ollaan kävelty puistoa ympäri ja neiti on nukahtanut, mutta takaisin kotiinpäästyämme herää eikä enään suostu nukkumaan. Eikä siinä muuten mitään vaikkei nukkuisi, mutta illat neidin kanssa ei ole helppoja väsymyksen takia. Kaikki on huonosti ja kiukuttaa jo alkuillasta. Sen vuoksi halutaan pitää päikkäreistä kiinni mahdollisimman pitkään, jotta illatkin sujuisi ilman turhaa vääntämisiä.

Kyselin teiltä IG puolella asiaan liittyen vinkkejä ja huomasin monella muulla olevan samoja tilanteita. Joku kirjoitti, että päiväunet vaikuttaa iltanukahtamiseen heidän lapsella. Toisella vaikuttaa valoisuus ja jollain nälän sijaan haluttiin haleja sekä läpyjä 😀 Että näyttäisi olevan ohi menevä vaihe ainakin teidän kommenttien perusteella, onneksi.

Kertokaahan te nyt teidän vastaavia kokemuksia aiheeseen liittyen myös!

Dress – Gugguu