Hei pitkästä aikaa!

Olipas outoa kirjautua blogiin ja onneksi on salasana tallennettuna niin onnistui kirjautuminenkin vaivatta. Mun ei ollut tarkoitus missään kohtaa jäädä tauolle tai lopettaa blogin kirjoittamista, mutta jotenkin mitä enemmän aikaa meni sitä vaikeammaksi kirjoittaminen meni. En tiedä onko teitä enää ketään siellä lukemassa, mutta kokeillaan.

Kerroin teille jo aiemmin, että mun piti julkaista teille Minean synttärikuvia ja muutenkin aktivoitua blogin suhteen. Oma ajatukseni oli, että sairasloman aikana olisi aikaa ja voimia kirjoitella teille, mutta toisin kävi. Hieman ennen omaa rinnankorjausleikkausta saimme tietää äidilläni löytyneen keuhkosyövän. Se oli todella kova paikka ja tottakai pelko tulevasta oli suuri, koska heti ei tiedetty miten kaikki menisi. Luojalle kiitos kaikki syöpä oli saatu leikkauksessa pois eikä liitännäishoitoja tarvittu. Oli helpottavaa saada tuo tieto muutama päivä ennen omaa leikkausta. Olisin tottakai kovasti halunnut mennä äidin avuksi ison leikkauksen jälkeen, mutta oma oloni ja korona esti sen. Ei olisi uskaltanut ottaa riskiä viedä mitään tartuntoja äidin voinnin huonontamiseksi. Niimpä olin täältä käsin tukena niin paljon kuin mahdollista. Onneksi pikkuhiljaa alkaa helpottamaan äidin olo ja kiitos vielä sille lääkärille, joka astmatestin kuvauksissa näki tuon pienen muutoksen ja kaikki hoidettiin niin nopeasti ♥

Rinnankorjausleikkaus

Oma leikkaus sujui hyvin ja tällä kertaa (toivottavasti viimeistä kertaa) rintaa korjattiin siten, että sitä tavallaan nostettiin pois kainalosta. Rinta oli käden ja kainalon välissä sillä tunteella kuin siellä olisi hernepussi. Kirurgi totesi rinnan hieman valahtaneen kainalon puolelle joten se ”kiristettiin” pois ja ylimääräinen neste otettiin pois. Rinta tuntuu nyt paremmalta, mutta nyt käsi aiheuttaa puutumisen todella helposti. Ensin pelkkä käden ojennettuna pitäminen aiheutti puutumisen oireita saati sitten, että olisin voinut nukkua sen ollessa koukussa tai mun alla. Tuo puutuminen ei ole oikeastaan ollenkaan helpottanut, mutta sen kanssa on oppinut olemaan. Mullahan todettiin silloin syöpäleikkauksen jälkeen lievä hermovaurio kädessä/yläselässä. Se on kuitenkin saatu pois tässä välissä, joten ehkä koitan saada aikaa fysioterapeutille. Sattuuko kellään olemaan kokemusta vastaavasta puutumisesta?

Uusperhe

Olisi ihana kertoa, että tilanne on muuttunut sitten marraskuun uusperheemme osalta, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Paljon asioita on tapahtunut ja osaa koitettu korjata, mutta ainakaan vielä ei ole valmista. Tuskin koskaan mikään parisuhde on valmis, mutta meidän kohdalla monia asioita pitäisi saada paremmaksi. Välillä tuntuu, että voimat eivät vain riitä tähän kaikkeen ja olisi helpompi olla kaksin Minean kanssa. Sitten taas haluaa jaksaa sen voimalla, että kaikki on vielä paremmin myöhemmin kunhan vain jaksaa yrittää. Tai edes, että pikkuhiljaa asiat menisi parempaan suuntaan. Tottakai valmiiksi surettaisi eron kohdalla se miten tärkeiksi tytärpuolet ovat mulle ja etenkin Minealle tulleet. En haluaisi rikkoa toista perhettä oman onneni takia ihan Mineankaan takia. Nämä on todella vaikeita asioita, joihin ei löydy samantien vastauksia eikä kukaan muu voi päättää omasta puolesta. Onko siellä muita uusperheellisiä? Kuulisin mielelläni miten teillä on mennyt ja onko haasteita ollut arjen sovittamisessa?

Lisäksi tammikuun aikana on ollut raskasta läheiseni sairaalareissujen ja töiden vuoksi. Tärkeintä on aina terveys ja sitä rukoilen aina kaikkien kohdalla ♥ Toivotaan tämän vuoden tuovan mukanaan enemmän hyviä, onnellisia ja iloisia tapahtumia.

Haluan toivottaa teille terveyttä, onnea ja viisaita päätöksiä vuoteen 2022!