Mun piti kirjoitella teillä jo viime viikolla ja asiaakin olisi ollut, mutta yksinkertaisesti en vain saanut mitään aikaiseksi. Pahoittelut.

Soitin mun lääkärille viime viikolla ja kerroin mun kamalasta olosta ac-hoidon jälkeen. Esitin toiveen siitä, ettei kaikkea kolmea hoitoa annettaisi ellei kasvain olisi selvästi pienentynyt. En haluaisi ”turhaan” kärsiä tuosta olosta jollei näkyviä muutoksia tapahtuisi. Ehkä ymmärrätte myös toiveeni? Lääkäri soitti takaisin viime keskiviikkona ja kertoi heidän käyneen mun tilanteen läpi kollegoidensa kanssa. Tilanne on se, että mulle annetaan enään huominen hoito ja sitten leikkaus on kuukauden kuluttua. Voitte varmaan arvata miten innoissani olin tuosta uutisesta!! Enään yhden kerran tarvisi kärvistellä tuon kamalan olotilan kanssa ja sitten se tulisi jo leikkaus. Tunsin oikein kropassani miten paljon tuosta puhelusta sain energiaa ja olo ihan kuin elämä alkaisi uudestaan tai jotain! Olinkin yhtä hymyä perjantaihin asti ja olin kirjoittaa teille näistä uutisista jo tuolloin. Kunnes sain taas uusia uutisia.

Kävin perjantaina ultrassa ja mulle kerrottiin, että kasvain on edelleen jatkanut kasvuaan. Silloin ei kerrottu tarkkoja mittoja, mutta puhuttiin noin sentin kasvusta. Voitte kuvitella kuinka ikävältä nyt nämä uutiset tuntui. Vaikka en itse ollutkaan huomannut ainakaan pienemään suuntaan muutosta, toivoin salaa sen pienentyneen. Radiologi sanoi, että kuulisin mitat tämän päivän lääkärikäynnillä. Itkuisena ajoin syöpikseltä tuolloin perjantaina kotiin ja tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Kasvain senkun kasvaa eikä siihen tehoa lääkkeet. Olin jo ehtinyt olla niin iloisella mielellä muutaman päivän, kunnes kaikki taas tuntui muuttuneen. Pelkäsin, että koko viikonloppu menee pieleen, vaikka meillä oli kovasti suunnitelmia sen suhteen. Päätin kuitenkin reipastua, ei tässä auta kuin elää päivä kerrallaan ja oman olon mukaan, kuten oon sanonut. Onneksi päätettiin lähteä Jannen kanssa lauantai-iltana leffaan ja syömään. Se oli tosi piristävää ja sai vähän olla muidenkin ihmisten seurassa. Kieltämättä mutta oli hetkittäin sellanen olo, että esitän kaiken olevan hyvin. En ehkä osaa selittää, mutta sellanen jännä olo, että mitä mä täällä teen kun oon sairas? Mutta sitten mietin mielessäni, että mulla on tällä hetkellä kaikki kuitenkin hyvin ja hyvä olo, joten miksi hemmetissä en tekisi jotain kivaa! Huomenna on viimeinen hoitokerta, joten tämä loppuviikko tulee menemään varmastikin samoin kuin toissa viikolla.. Isovanhemmat oli hoitamassa neitiä tuolloin lauantaina ja kaikki oli menny taas niin ihanasti heillä ♥

Tänään oli toinen terapiakäynti ja se tuli kyllä tosi hyvään ajankohtaan. Olin arvellut, että olo saattaaisi mennä huonommaksi uuden lääkkeen jälkeen ja näin kävi. Oli hyvä käydä juttelemassa niistä ikävistäkin oloista, joita mielessä on käynyt viime viikkoina. Terapeutti halusi muistuttaa kuitenkin siitä, että kyseessä on paikallinen tauti, joka saataisiin varmastikin viimeistään leikkauksella pois. Täysin totta, mutta väistämättä ne synkät ajatukset välillä mielessä pyörii etenkin kun kasvain vain jatkaa kasvuaan. Kaiken kaikkiaan hyvä tapaaminen ja varattiin uusi aika ensi kuulle.

No siitä terapeutilta suuntasin verikokeiden kautta lääkärin tapaamiseen syöpikselle. Tälläkään kertaa ei ollut oman lääkärini tapaaminen, mutta onneksi kivempi ihminen kuin viime kerralla. Hän kertoi nyt, että osa kasvaimen mitoista oli ennallaan tai muutaman millin pienentynyt! Isoimmasta mitasta ei kuitenkaan ollut tarkkaa mittaa vaan siinä oli epävarmuuttaa 7,5-8,5 cm välillä. Nämä oli kai hyviä uutisia, kun aiemmilla kerroilla kasvain on suurentunut enemmän kuin nyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että ac-hoito olisi sittenkin saattanut toimia, mutta varmuutta ei kuitenkaan ollut. Tämä taas vahvistaa sen, että huominen tiputus kannattaa vielä laittaa ennen leikkausta. Niin ja se leikkauspäiväkin on selvillä eli mut leikataan 16.4. Apua mua alko jo sekin vähän jännittämään! Muahan ei oo koskaan leikattu enkä oo ollu sairaalassa yötä kuin Minean syntymän takia, joten kaikki on ihan uutta. Me mennään tapaamaan mun kirurgia 5.4. jolloin saan lisätietoja leikkauksesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Ymmärsin, että ne olisi suunnitellut mulle jo samalla uuden rinnan korjausleikkausta, mutta katsotaan ja kuullaan miten on parhainta toimia. Tuosta leikkauksesta kerron teille lisää, kunhan vain tapaan kirurgin ensin.

Ennen leikkausta mun pitää käydä vielä sellaisessa PET- kuvauksessa, joka tehdään päästä varpaisiin. Siinä näkee moniulotteisemmin koko kropan ja sitä myöden kaikki aktiiviset syöpäsolut. Kaiken järjen mukaan ei pitäisi tulla huonoja uutisia enään, mutta kaikkeen pitää varautua. Nyt siis jännittää myös tuon kuvauksen tulokset ja itse kuvaus tehdään noin kahden viikon kuluttua huomisesta hoidosta. Kyselin  lääkäriltä mun tilanteesta ja hän sanoi sen olevan haastava, mutta pyrkimyksenä on saada tauti kokonaan pois leikkauksella ja hoidoilla. Näin ollen on hyvin mahdollista, että mulla jatkuu tablettimuotoiset sytostaattihoidot leikkauksen ja säteiden jälkeen. Yleistä on, että tabletti muodossa otettavat sytostaatit kestää puolen vuoden ajan. Niiden sivuvaikutukset pitäisi olla pienemmät, mutta työkunnosta on vaikea vielä sanoa. Pitää varmasti varautua siihen, että tässä koko prosessissa menee vielä loppuvuosi. Sain myös kuulla, että mun tapauksessa uusiutusmisriski saattaa olla jopa 40% kahden vuoden aikana. Tietysti se laittoi myös pelottamaan, mutta tiedän etten voi alkaa elää elämää jatkuvassa pelossa. Nyt vain rukoillaan, että tämä pirulainen saadaan musta kokonaan pois eikä tätä kaikkea tarvi enää ikinä kokea uudestaan!

Pitäkää peukkuja huomiseen hoitoon ja sen tuomiin oloihin! Mulla on teille paljon postattavaa, joten toivottavasti kuullaan pian ♥

Minean isoisomummu tuli meille tänään ja on perjantaihin asti täällä meidän apuna ♥

Kivaa viikkoa ihanat!

The post Ristiriitaisin tuntein appeared first on Loving White Style.

Tässä vielä linkki postaukseen. Ette uskokkaan miten paljon saatte sanoillanne hyvää aikaan! Vaikeasta asiasta julki puhuminen on mun mielestä parasta ns. terapiaa ja oon niin iloinen voidessani jakaa tätä kaikkea kanssanne. On ihan mahtavaa, kun te ootte siellä virtuaalisesti mun tukena ja annan teille jokaiselle ison rutistuksen täältä ♥

Helppohan tämä ei ole sitä en sano, mutta kyllä tästä selvitään! Edelleen on todella kova taistelutahto enkä edes ajattele sairastumista kuin yhtenä vaiheena mun elämää. Tämä mennään läpi ja sitten jatketaan entistä vahvempana!

Tänään oli vuorostaan kontrollikäynti ultraan ja lääkärille. Toisen sytostaattihoidon jälkeinen tsekkaus miten on mennyt ja onko kasvaimessa tapahtunut muutoksia. Tällä kertaa radiologina oli nuorempi mies, jolla tuntu kestävän koko ultraus todella pitkään. Hän kertoi saavansa kasvaimelle hieman suuremman sivusuuntaisen mitan kuin aiemmin, mutta taas pystymitta oli pysynyt samana. Hetken siinä maatessani ja itkua pidätellessä rauhoittelin itseni lääkärin vastaanotolle asti, jotta kuulen hänen mielipiteensä asiaan.

Lääkärin tapaaminen oli heti ultrauksen jälkeen. Lääkärini kertoi radiologin lausunnon, joka piti edelleen paikkansa kasvain oli vajaan sentin suurentunut leveyssuunnassa. Ikävä kyllä ultrauksen tulos ei ole niin luotettava kuin sen olettaisi olevan. Joka kerralla on eri radiologi ja kaikki mittaavat omalla tavalla. Huuh olisipa helpompaa, jos aina voisi olla sama radiologi mittaamassa. Lääkäri kertoi ettei kuitenkaan ole mitään syytä hätäillä! Ensimmäisellä hoitokerralla annettiin doketakselia pelkästään ja silloin kasvain oli selvästi pienentynyt. Toisella kerralla annettiin doketakselin lisäksi karboplatiini, joka lisättiin triplanegatiivisuuden takia. Nyt on ilmeisesti niin, että karboblatiini on ärsyttänyt kasvainta ja se on saattanut vähän tykätä huonoa siitä ja turvonnut. Sen vuoksi kasvaimen koko saattaa olla suurentunut. Näissä tapauksissa on ollut yleistä, että kasvain on ensin saattanut suurentua ja sitten hyvinkin nopeasti pienentynyt. Lääkäri on aiemminkin sanonut, että vaikka kasvain ei edes kokonaan pienensi se voi silti leikatessa olla kuollutta syöpäsolukkoa. Kaikki sairastuneet reagoi kuitenkin eri tavalla hoitoihin, joten en todellakaan anna tämän lannistaa! Verikokeissa kävi ilmi, että tuo karboplatiini oli nostattanut mun maksa-arvoa ja sen vuoksi joudun käydä maanantaina uudestaan labroissa. Annosta saatetaan pienentään seuraavaan kertaan, jos arvo ei ole laskenut. Tämä ei siis kuitenkaan ole mitenkään vaarallista onneksi.

Oon voinut olosuhteisiin nähden tosi hyvin ja peruskunto on hyvä niimpä lääkäri muutti mun hoitosuunnitelmaa. Myös sen varalta, että saataisiin 100% hoitovaste. Nyt ensi viikon tiistaina on kolmas doke+karbo ja sitten 6.3. vaihtuu AC-hoitoon. Se on Amerikassa yleisemmin käytetty ja tepsii paremmin juurikin  triplanegaan. AC lääke annetaan kolmen viikon sijaan kahden viikon välein neljä kertaa. Luvassa on siis hieman rankempi loppuvaihe, jos kokemuksia lukee tuohon hoitoon liittyen. Hieman jännittää miten huonoksi olo voi tuolloin mennä, mutta lääkkeen vaihtoon on vielä aikaa, joten edelleen nautitaan näistä hyvistä oloista ♥

The post Kiitokseni teille & kontrollikäynti appeared first on Loving White Style.