Aloin pelkäämään hiusten lähtöä ennen ensimmäistä sytostaattihoitoa. Kaikki, kun tietää, että naisella kalju tarkoittaa helposti sairastumista syöpään.Se leimaus on toki ikävä, mutta väistämätön. Harva nainen taitaa leikata muuten vain kaljuksi hiuksensa.  Moni sairastunut on sanonut, että hiukset alkoivat lähtemään aikalailla tasan kaksi viikkoa ensimmäisestä hoidosta. Joillakin jo aiemmin ja harvalla taas ainoastaan oheni hiukset eikä välttämättä lähteny kokonaan. Mullahan on koko imetysajan lähteny hiuksia, joten alkuun en ehkä siihen niin kiinnittänyt huomiota edes. Ajattelin, että leikkautan hiukset jo valmiiksi hieman lyhyemmäksi, jottei muutos olis liian raju. Niimpä 10.1. kävin leikkauttamassa hiukset  Ollessani suihkussa juurikin tasan kaksi viikkoa ensimmäisestä hoidosta, multa jäi tuppo hiuksia käteen ja lavuaari oli täynnä lähteneitä hiuksia. Olin jo ehtinyt elätellä toivoa, että olisin niitä harvoja joiden hiukset ei välttämättä olisi lähteny, mutta ei. Tuntu ihan kamalalta siinä tajuta, että nyt ne hiukset tosiaan tulee lähtemään ja itkuhan siinä tuli. Suihkun jälkeen varovasti harjasin hiukset ja voitte vain kuvitella, kun harja on ihan täynnä hiuksia. Eipä niitä paljon viitsinyt harjailla. 

Eräänä iltana meidän mennessä nukkumaan, Minea pyysi saada paperia sängyssä ja ihmeteltiin mitä hän sillä haluaa tehdä. Voitteko arvata, että hän halusi puhdistaa hiuksia äidin selästä. Itkuhan siinä tuli ♥

Tuon päivän jälkeen hiuksia alkoi näkymään pitkin asuntoa etenkin aamuisin tyynyssä. Sohva, lattiat. sängyt, paidat, ihan joka paikka oli täynnä lähteneitä hiuksia. Ajattelin, että koitan nyt vain kestää tämän hiusrumban ja siivoilen hiuksia tarrarullalla. Aloin pelkäämään suihkuun menoa enkä pessytkään hiuksia varmaan viikkoon sen takia ettei ne loputkin lähtisi. Aloin pitämään nukkuessä pipoa, jotta en hinkkaisi tyynyllä loppuja hiuksia irti. Päivisin ja kylässä pidin huivia suojaamassa hiusten tippumista. Seuraavalla suihkureissulla lähti enemmän kuin ekalla kerralla ja silloin ajattelin, että onko tässä mitään järkeä enään. Tuntui ihan sairaalta miten hiukset vain vedettäessä lähti irti. Eihän sellainen ole normaalia, mutta siinä vaiheessa, kun kroppa pumpataan täyteen myrkkyä ei kai voi muuta odottaakkaan. Siinä taas näkee sen miten vahvoista lääkkeistä on kyse.

Loppupeleissä, kun en enään voinut tehdä hiuksille mitään ja ne olivat takaosasta jo lähteneet suurimmaksi osaksi päätin leikata ne kokonaan. Eräs kampaaja kävi leikkaamassa hiukset meidän kotona päivää vaille kaksi viikkoa sitten, Meillä oli tuolloin käymässä myös ystäväni, joka oli henkisenä tukena ♥ Minea istui jo aiemmin ja myös nyt mun sylissä, kun hiukset leikattiin. Halusin hänen näkevän mitä äidille tehdään, jotta hän ei säikähdä muuttunutta ulkonäköä. Hän ihmetteli kovasti ja sanoi ”Tippuu” hiusten tippuessa lattialle. Musta tuntu tosi kurjalta ja itkuhan siinä jälleen kerran tuli. Nyt muutos oli valtava enkä heti uskaltanut edes katsoa itseäni peilistä. Tavallaan olo oli helpottunut, nyt ei tarvitse kerätä hiuksia enään joka paikasta eikä hiuksia tarvitse ”varoa”.

Mun kaverit sano, että mulle varmasti sopii siili tukka hyvin, kun mun pään muoto on niin siro. Olin itse käsillä peittänyt hiuksia ja koittanut ”valmistautua” tulevaan peilikuvaani. Ensi kertaa katsoessani peilistä olin kauhistunut! Ei siellä näkynyt ollenkaan se tuttu ihminen. Vaikka hiukset on vain pintaa on ne vaan tosi iso asia, nyt sen viimeistään tajuaa. Onhan se valtava muutos olla ihan siilillä tukalla. Minea ei ensin edes uskaltanut kokeilla siiliä, mutta rohkeni sitten illalla vähän silittelemään ♥ Alkushokista selvittyä siili ei kuitenkaan näyttänyt niin pahalta mitä ensi näkemältä. Jännitin kovasti mitä mieltä Janne on uudesta lookista ja ulkonäöllisesti muuttuneesta puolisosta. Hän tykkäsi kuitenkin yllättävän paljon ja siitä oon onnellinen, hän rakastaa mua tällasena kuin oon nyt ♥  Vaikka ei siitä kyllä ollut edes epäilystäkään.

Kaljuna ollessa sairaus muistuttaa olemassa olostaan joka päivä. Vaikka on hyvä olo peilikuva kertoo tosiasian, oon sairas. Kyllähän tätä sairautta miettii väkisinkin nyt enemmän hiusten lähdettyä. Nyt mä näytän kirjaimellisesti syöpäpotilaalta vaikka olo ei aina siltä tuntuisi. Musta tuntuu välillä, että mulla on haamuhiukset. Tiedättekö, että tuntee hiukset ja vähän niinku unohtaa ettei niitä olekkaan. Sitten vilahtaessa peilin ohitse tajuaa ettei niitä olekkaan. Moni kaveri on sanonut, että sopii tosi hyvin, mutta onhan siili aina sellanen inttipojan näkönen 😀 Ensi kertaa hiuksia pestessä tuntui todella hassulta! Eipä ainakaan mene enään aikaa hiusten pesemiseen 😉

Nyt kun aikaa on jo hieman kulunut ja oon ehtinyt siiliin tottumaan ei se niin kamala ole. Ehkä joku päivä uskallan näyttää itseni tällaisena myös teille.. Peruukkia kävin katsomassa jo kuukausi sitten ja nyt se on ollut viikon verran käytössä. Kirjoitankin teille erikseen peruukista ja sen käytöstä.

Vielä jonain päivänä mulla on taas nämä pitkät ja paksut hiukset omasta takaa, mutta nyt keskitytään paranemiseen ♥  

The post Miltä tuntuu menettää hiukset? appeared first on Loving White Style.