Miksi?

Miksi on varmasti se kysymys, joka monelle tuli ekana mieleen erostamme. Kuten jo aiemmin kirjoitin siitä miten sairastuminen on vaikuttanut valtavan paljon mun ajatuksiin ja suhtautumiseen elämästä. Kun on joutunut kokemaan sen elämän rajallisuuden ja vielä näin nuorena se laittaa miettimään mitä elämältään haluaa.  Meillä oli kaikki suhteessa periaatteessa hyvin ja järjellä ajateltuna olisin siihen varmasti jäänyt. Mutta koska oon tunneihminen, joka ajattelee enemmän sitä mitä tuntee niin tekee ratkaisut sen pohjalta. Ehkä helpoin tapa kertoa asia on se, että mun tunteet muuttui viimeisen vuoden aikana ja koin ettei ollut enään reilua jatkaa yhdessä. Elämässä on tehtävä valintoja itseään varten, vaikka mukana olisi lapsi/lapsia. Tärkeintä lapsien kannalta on kuitenkin se, että he saavat rakkautta on sitten koteja yksi tai kaksi. Rakkautta lapseen ero ei muuta ja hänellä vanhemmat säilyy aina erosta huolimatta. Moni elää elämäänsä tavan vuoksi, johon on tottunut ja joillekkin riittää vähempi kuin toisille. Itsestä tuntuu, että tiedän tällä hetkellä todella hyvin mitä elämääni haluan ja mitä en. Sairastuminen on avannut silmiä monen asian suhteen ja tavallaan onkin onni nähdä nykyään kaikki eri tavalla kuin ennen. Osaa arvostaa elämää ihan erilailla. Toki joku saattaa miettiä juurikin sitä, että eikö perhe olisi asia, jota arvostaa nyt entistä enemmän niin toki arvostan, mutta ennenkaikkea kuuntelen itseäni.

Päätös erosta ei todellakaan ole ollut nopea, jolta se ehkä ulkopuolisen silmin on voinut vaikuttaa. Nämä on sellaisia asioita, joita ei todellakaan kerrota julkisesti ennenkuin tilanne etenee. Siksi tieto erosta ja muutosta tuli samaa aikaa, jolloin nopea toiminta varmasti hämmästytti. Nämä on sellaisia asioita, joiden kertomista halusi lykätä mahdollisimman pitkään ja siinä vaiheessa, kun asuntoasiat oli selvillä oli aika kertoa asiasta julkisesti. Jo ihan senkin takia, että muutto oli näkyvä muillekkin. Tiedän, ettei mun tarvisi tätä kaikkea kertoa, mutta haluan jakaa sen jälleenkerran sen vuoksi, että muut samassa tilanteessa olevat saavat vertaistukea asiaan. Enkä tarkoita, että ero olisi aina ainut vaihtoehto, mutta se, että punnitsee elämäänsä ja miettii mitä siltä haluaa. Ensin tottakai on hyvä käydä läpi asiat toisen kanssa ja käyttää mahdollisesti ulkopuolista apua myös. Kun kaikki kortit on katsottu niin joskus ainut ratkaisu tilanteeseen on erota. Tärkeää on kuitenkin se miten erotaan, jotta lapsen osalta kaikki sujuu mahdollisimman hyvin.

Tässä muutamia kysymyksiä teille mietittäväksi.

Näetkö itsesi tässä tilanteessasi vielä 10 tai 30 vuoden päästä?

Onko tämä se elämä, jota haluat elää ja olet onnellinen?

Mitä muuta haluaisit elämääsi?

Onko jotain mistä haaveilet vielä?

Tämän enempää en aio enää tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin avata ajatuksia ja päätöstä teille, vaikka tiedän ettei olisi tarvinnut. Toivottavasti voin olla tukena jälleen muille samassa tilanteessa oleville ♥

The post Miksi ero tuli? appeared first on Loving White Style.

Vanhempainilta

Olin eilen ensimmäistä kertaa päiväkodin vanhempainillassa. Viime vuonna se järjestettiin juuri ennen kuin Minea aloitti päiväkodin. Ajatella, että tässä kuussa tulee vuosi jo täyteen siitä, kun Minea aloitti päiväkodissa ja kävimme siellä tutustumassa. Vähän kyllä huvitti ettei meitä sitten ollutkaan eilen paikalla kuin minä ja toisen tytön äiti 🙂 Joku oli reissussa, joku töissä jne ja Janne oli neidin kanssa keijuvoimistelussa samaan aikaan. Käytiin hoitajien kanssa läpi aika perusasioita mitä päiväkotiarkeen kuuluu ja mitä kaikkea olisi hyvä lapsella pitää päiväkodissa mukana. Itselläni olisi kyllä petraamista vaatteiden nimeämisten suhteen ja pitäisikin keksiä siihen jokin näppärä juttu, jotta sen saisi nopsaan hoidettua kotona. Vinkkejä saa antaa! Tapaaminen meni suht nopeasti ja jälleen sain tilaisuuden kehua hoitajien toimintaa ja melkein kyynel silmäkulmassa mun tapauksessa ♥ Oon vain ihan äärettömän kiitollinen Minean päiväkodista ja etenkin sen hoitajista. He keksivät kerta toisensa jälkeen kivoja retkiä, askartelua, jumppaa ym., jonka vuoksi Mineakin siellä tietysti viihtyy niin hyvin. Ja useamman kerran viikossa itkee, koska ikävöi päiväkodin kavereita ♥

Vanhempien luottamus

Muutenkin suomalainen päiväkotisysteemi on todella hyvä ja siihen voi luottaa. Toki mukaan mahtuu myös niitä kurjia yksittäisiä tapauksia, kun lapset ovat karanneet tai hoitajia ei näy mailla eikä halmeilla, kun lasta menee sieltä hakemaan. Ja niin sen ei tietenkään pitäisi olla! Meidän pitäisi pystyä luottamaan päiväkodinhoitajiin 110% silllä he saattavat olla lastemme kanssa jopa suuremman osan päivästä kuin me vanhemmat itse olemme. Olisi kamala joutua pelkäämään päivät pitkät miten hoitajat kohtelee lapsia, leikkiikö ne ollenkaan niiden kanssa tai ovatko lapset riittävän ajan päivästä ulkona. Jos näin on tulisi meidän vanhempien heti reagoida asiaan ja kertoa mikä on vialla, jotta kaikilla olisi täysi luottamus toisiinsa. Hoitajien velvollisuus on huolehtia meidän lapsista, joten pitää myös pystyä antamaan ruusujen lisäksi risuja tarpeen vaatiessa. Se on kaikkien eduksi aina.

Mitä kokemuksia teillä on päiväkotien toiminnasta? Risut ja ruusut?

The post Minean päivähoito appeared first on Loving White Style.

Hassua tässä on se, että korvatulehdusten määräämän antibiootin aikaan yskä jää kokonaan pois. Niimpä me mietittiin, olisiko enterorokosta voinut jäädä jokin infektio jylläämään kehoon? Koko yskäepisodi, kun alkoi enterorokosta. Tämä on ollut todella raskasta aikaa, kun mitään ei olla tiedetty enempää ja ollaan vain odotettu aikaa lastenlääkärille. Niin ja myös keuhkot kuvattiin, koska haluttiin varmistaa ettei mitään pientä esinettä ole jäänyt jumiin mihinkään. Tämä kyllä kuulosti kaukaa haetulta, mutta ilmeisesti normi toimenpide ennen lastenlääkärille pääsyä.

Nyt me sitten vihdoin päästiin lastenlääkärille viime kuussa ja sen perusteella saatiin Minealle flixotide lääke käyttöön. Kyseessä on periaatteessa astmalääke, jota kokeillaan testiluontoisesti Minealla kahden kuukauden ajan. Sitten ollaan kuukausi ilman, jonka jälkeen mennään tapaamaan lääkäriä uudelleen. Lääkäri ei siis varmaksi osannut sanoa onko Minealla astma, koska näin pienellä sen toteaminen on vaikeampaa ilman puhallustestiä ym. Kyseessä voi olla myös tosiaan se infektio mutta yhtä hyvin rasitusastma. Tieto tuntui kamalalta, mutta onneksi jos näin on niin lääkkeet ovat hyvät eikä se hirveästi hänen elämään tule vaikuttamaan. Helpottavin tieto oli tietysti se, että kaikki vakavat sairaudet voitiin sulkea pois. On tämä ollut raskasta, kun aina vain jatkuu sairastelut jonkun kohdalla..

Nyt flixotide on ollut käytössä kohta kuukauden ja yskä on jäänyt kokonaan pois! Ette tiedä miten helpottavaa tämä on ollut ja yöt on saatu nukkua rauhassa ♥ Yskä helpotti jo heti ensimmäisen viikon käytön jälkeen. Mineaan iski taas flunssaa nyt alkukuusta ja pelättiinkin yskän alkavan uudestaan, mutta ei ole kuulunut! Nyt vain toivotaan, että yskä pysyisi poissa sittenkin, kun jätetään lääke ottamatta.

Kuulisin mielelläni muiden lasten pitkään kestäneestä yskästä?

Sekä myös, jos sieltä löytyy astmaa sairastavien lasten vanhempia, miten astma ilmenee lapsen elämässä? 

The post Minean astmaepäily appeared first on Loving White Style.

Kyllähän se niin on, että vanhemmat jaksaa paremmin, kun on sitä omaakin aikaa ilman lasta. Lapsi on maailman rakkain, mutta myös väsyttää omalla tavallaan ja sehän on selvää. Niimpä akkujen lataus antaa aina hurjasti voimia eteenpäin ja siihen saattaa riittää ihan pienikin hetki omaa aikaa. On se sitten lempi tv-sarjan katsominen, sohvalle teen kanssa käpertyminen tai ystävien tapaaminen. Minean nukkuessa päikkäreitä on mun oma hetki ja silloin yleensä pyrin edes hetken tekemään jotain itelle mieluista puuhaa.

Joskus myös ollessani jossain useamman tunnin kestävässä tapahtumassa oon huomannut ettei ihan joka hetki kotona olevaa lasta mieti. Tämä on muuttunut neidin kasvaessa isommaksi ja tietysti siihen vaikuttaa se, että tietää hänen olevan aina hyvissä käsissä kotona ♥ Aiemmin mun oli jotenkin vaikea rentoutua ja olla ajattelematta koko ajan häntä. Huomasin olevani muissa maailmoissa, kun samaan aikaan yritin kuunnella muita. Onneksi tämäkin vaihe on aikalailla ohit ja osaan myös nauttia noista hetkistä. Oman ajan jälkeen on ihanaa nähdä oma murunen ja tuntuu ihan kuin ei olisi nähnyt muka pitkään aikaan! Joskus myös hänen nukkuessa tosi pitkiä päikkäreitä tekee mieli jo mennä herättelemään 😀

Viikonloppuna neiti sitten päätti jättää päikkärit välistä ja sen mukainen oli sitten hänen fiilisikin. Kyllähän se hermoja koettelee koko perheeltä, kun pienin on yliväsynyt, kärttyinen ja itkuinen kahden päivän ajan. Silloin täytyy vain purra hammasta ja yrittää parhaansa mukaan olla lapsen tukena. Välillä se on haastavampaa, kun omakin pinna kiristyy mutta harvemmin tällaisia hetkiä meillä onneksi on. Tänään hän onneksi nukkui päikkärit ja kaikilla on taas paljon iloisempi fiilis ja jaksaa paremmin ♥

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän asiaan? Onko muut potenu omasta ajasta koskaan huonoa omaatuntoa? 

Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

The post Pitääkö omasta ajasta potea huonoa omatuntoa? appeared first on Loving White Style.

Haastattelu sujui hyvin, vaikka aina tietyt asiat saa herkistymään väkisinkin. Tuntui luontavalta kertoa mitä vuoteemme oli mahtunut ja miten siitä ollaan tähän asti selvitty. Halu jakaa tätä tarinaa muille on suuri just sen takia, että tutkimuksiin hakeuduttaisiin herkemmin. Myös kuvaukset meidän kotona meni tosi hyvin ja neitikin niin nätisti oli kameran edessä (oisko tottunut siihen jo äidin kanssa 😉 ) ♥  Me tietty saatiin teksti lukea etukäteen, joten tiesin tietenkin mitä jutussa tulisi lukemaan.

Eilen selasin lehteä kuin kuka tahansa Vauva-lehden lukija. Lukiessani meidän haastattelua kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Jutun lukeminen sai aikaan odottamattoman tunteen, josta Instagramin storiesissa aamulla jo ajatuksia jaoinkin. Jokainen selviytymistarina koskettaa aina jollain tavalla. Tällä kertaa se tarina onkin siitä omasta elämästä, jonka päähenkilönä sinä itse olet. Tuntui jotenkin kaukaiselta koko sairastuminen, vaikka siitä onkin niin vähän aikaa vasta. Kyllä sen on huomannut, että pää tulee paljon jäljessä kaikessa tapahtuneessa. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja tarinalla on onnellinen loppu ♥

Mikäli haastattelu teitä kiinnostaa niin käykään hakemassa uusin Vauva-lehti! Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän liittyen ♥

kuva; Juha Salminen

The post Vauva-lehden haastattelu appeared first on Loving White Style.

Ja jo ennen Minean syntymää näin Jannesta miten hän rakasti häntä. Minean syntymästä asti oon saanut ihailla heidän välistä suhdetta, joka vain vahvistuu ja voimistuu ajan kuluessa. Hetket, joita oon saanu seurata vierestä heidän touhutessaan ovat niin ihania. Silmäni kostuvat poikkeuksetta siitä Minean ilosta ja onnesta, kun hän näkee isin hänen tullessa töistä kotiin. ♥ Se hellyys ja herkkyys heidän välillään on jotain niin kaunista. Oon niin onnellinen siitä, että oon saanut elämääni näin upean puolison ja isän lapselleni. En voisi parempaa isää lapseni isäksi toivoa. ♥

Tänään käytiin mummulassa syömässä Isänpäivä lounas ja nappasin muutaman kuvan sieltä, kun kamera sattui olemaan mukana. Kerrassaan ihana päivä ♥

Sairastumisen aikana sitä tietysti miettii elämää ja yksi asia mistä voin olla varma on se, että vaikka mua ei täällä olisi niin nämä kaksi pärjäisivät yhdessä ♥

Rakkaudentäyteistä Isänpäivää kaikille isille ♥

I always knew that I want my own kids. And it was very important that my husband want’s to spend time with kids and wants also own kids. Before I met someone I wanted to be sure that he will be a great dad to our child. But when I met Janne I noticed very soon that he loves to be with kids and he would be so lovely father. He likes to play with others kids and wants to have own kids too. I knew right away that he is gonna be amazing father some day ♥ 

Before Minea born I saw that he loves her some much already and when she came to the world they had a strong connection from the beginning. I love to watch them together and when daddy comes home to work Minea is every time so happy when she sees him ♥ That makes me cry. I couldn’t think better father for Minea ♥ 

I need to say that when I was sick I thought that if something happens to me I know that they are going to be just fine two of them ♥

Today we had  a lunch at Janne’s parents and I took some pics there too. Hope you had a beautiful day too! 

I wish happy Father’s Day with full of love ♥

The post Isänpäivä appeared first on Loving White Style.

Tuntuu, että just tällä hetkellä somessa putkahtelee vauvauutisia tuon tuosta. Vaikka oonkin aidosti iloinen toisten puolesta niin täytyy myöntää, että kyllähän se vähän kirpaisee kuitenkin. Vaikka me ollaankin puhuttu siitä, että ikäeroa lapsille voisi olla hyvinkin just jotain 3-4 vuotta niin silti me ei voida toista lasta vielä miettiä. Kuten oon teille aiemminkin kertonut Lapsihaaveet – postauksessa , että meidän pitää odottaa kaksi vuotta leikkauksesta, jotta mun uusiutumisriski olisi pienempi. Lääkärit suosittelee syöpähoitojen jälkeen yleensä kahden vuoden odotusaikaa ennen kuin tulee raskaaksi. Eli silloin vauvaa voisi miettiä vasta keväällä 2020. Tuo ajankohta tuntuu olevan vielä todella todella kaukana..

Tietysti mielessä on edelleen myös se miten paljon sytostaattihoidot on tärvelleet munasarjoja. Onko uudelleen raskaaksi tuleminen enään edes mahdollista? En halua stressata asiaa etukäteen, koska se taas ei paranna asiaa yhtään. Mutta totuus on se, että vaikka vauvakuume nyt iskisi niin ei auta kuin odottaa. Ja tietysti myös oma palautuminen ja jaksaminen on ehdottoman tärkeää ensin. Edelleen tietysti pääasia on se, että meillä on maailman ihanin pieni neiti, jonka kansssa saamme jakaa jotain niin kullanarvoista rakkautta joka ikinen päivä ♥ Toivotaan kuitenkin, että jonain päivänä Minea saisi vielä sisaruksia ♥

Ihanaa viikonloppua!

” You are always reason to smile ♥ ” 

coat – ONLY, pants – VERO MODA bag – MCHAEL KORS, shoes – SKOPUNKTEN, knit – HM 

Minea’s outfit 

coat – ZARA, pants – HM, shoes – PRISMA, beanie – PIKKUVANILJA 

pics; Betina edit; me

The post Teddytakki & vauvahaaveita appeared first on Loving White Style.

Oltiin tosiaan viime viikolla harjoittelemassa päikyssä olemista yhdessä neidin kanssa ja tuntuu, että päivien jälkeen hän oli kovin kiinni etenkin minussa. Tämä on kuulemma ihan normaalia ja tuleekin varmasti jatkumaan jonkin aikaa aloituksesta. Päätettiin kuitenkin vielä vaihtaa päiväkodissa olemista kolmeen päivään viikossa ja 6 tunnin päivillä. Aiemmin olisi ollut viisi päivää, mutta se on ihan turhaa vielä, kun olen itse kuitenkin kotona. Näin hän saa pehmeän laskun päiväkotielämään ja pikkuhiljaa voi sitten pidentää.

Aamulla vietiin Minea yhdessä isin kanssa ja muuten hän oli tosi reipas, mutta meidän lähtiessä jäi itkemään tädin syliin. Se tuntui tietysti tosi pahalta ♥ Oma lapsi jäi vielä kuitenkin tuntemattomien ihmisten hoitoon moneksi tunniksi. Onneksi tädit ovat oikein ihania ja tiedän neidin pääsevän heidän syliin pyytäessään. Se on meille tosi tärkeää, että sylitellään ikävää pois, kun meitä ei ole vieressä. Kotona ollessani mietin koko ajan miten hänellä siellä menee ja itkeekö vielä? Niimpä puolen tunnin jälkeen soitin ja kysyin miten siellä menee? Onneksi vastaus oli, että hyvin menee eikä ole kovin itkenyt! Voitte uskoa miten helpottavaa tuo oli kuulla! Mulle tulikin itselle itku vasta tässä vaiheessa, kun tämän kuulin ♥ Olin itsekkin reipas aamulla ja ajattelin, että pitää näyttää neidille päiväkodin olevan hyvä juttu!

  Toki Minean hetkittäiset itkut ja ikävä kuuluu asiaan, mutta pelkäsin monen tunnin lohdutonta itkua, jota ei onneksi tullut. Ainakaan vielä. Tarkoitus olisi hakea neiti kotiin vasta välipalan jälkeen eli klo 14 aikaan. Tämä olisi normaali aika, kun hänet haetaan, joten parempi varmaan heti alusta asti olla rytmit kohdillaan. Vai onko teillä mitään vinkkejä tähän kaikkeen? 

Vaikka mua on päiväkodin aloitus hirvittänyt ja jännittänyt ihan kamalasti niin samalla odotin tätä omaa aikaa myös. Nyt ehdin panostaa enemmän blogin kirjoittamiseen ja someen muutenkin. Välillä, kun on jotain juttuja joutunut tekemään neidin läsnäollessa on se tuntunut pahalta, joten nyt en tarvitse potea huonoa omaatuntoa tästä kirjoitusajasta. Mulla on pitkään ollut tosi paljon ideoita ja ajatuksia mistä haluan teille kirjoittaa, mutta koska kirjoitus/kuvausaika on ollut päikkäriajassa niin aika on ollut vähissä. Nyt yritän pitää postaustahtia yllä, kun saan kuvata ja kirjoittaa useampana päivänä viikossa tietäen Minean saavan leikkiä ja touhuta kavereiden kanssa ♥ Onhan täällä oudon hiljaista, mutta ehkä tähän tottuu pikkuhiljaa..

Ihanaa viikkoa ♥

The post Mietteitä päiväkodin alkamisesta appeared first on Loving White Style.

Niimpä perhosia vatsassa me sitten soitettiin päiväkodin ovikelloa klo. 8.30 ja astuttiin sisään iloisten pienten ihmettelemänä ♥ Meidät vastaanotti toinen hoitajista ja heti alkuun hän vaikutti todella ystävälliseltä ja ihanalta. Pienet kysyi kuka Minea on ja eipä se neiti tainnut meitä mukaansa odotella, kun lähti jo leikkihuonetta muiden kanssa katsomaan 😀 Se oli jo sinänsä meille iloinen juttu, vaikka ei tietenkään kerro vielä välttämättä mistään. Hetken kuluttua vuoronsa aloitti myös toinen hoitajista. Ja tiedättekö hän oli se hoitaja kenet me oltiin Minean kanssa kesällä nähty puistossa oman ryhmänsä  kanssa ja juteltu heidän kanssaan!  Olin niin onnellinen siitä, että hän oli vielä  just meidän päiväkodissa töissä, koska siellä oli ollut joitain hoitajien siirtoja, joka vaikutti myös ryhmän kokoon. Nyt siellä on siis vain yksi ryhmä eikä kahta kuten vielä kesällä oli ollut.

Me kierrettiin tiloja läpi, Minea leikki lasten kanssa ja me juteltiin hoitajien kanssa. Tilat ei ole mitkään uudet, mutta ilmapiiri siellä on niin ihana, ettei kaiken tarvitsekaan olla uutta ja hienoa. Paikka on todella lämminhenkinen, just sellanen kodinomainen ja turvallinen. Oli mahtavaa nähdä miten Minea leikki reippaana muiden lasten kanssa vaikkei äitiä ja isiä ihan koko aikaa näköpiirissä näkynytkään. Me vähän koitettiinkin välillä olla toisessa huoneessa, jotta voi omin päin myös touhuta. Tällä kerralla me oltiin vajaan tunnin verran tutustumassa ja meille jäi tosi hyvä olo kaikesta ♥

beanie – Fafa Collection, coat, shoes –  HM, pants – Name it, knit – Newbie

Toinen kerta oli tiistaina ja silloin mentiin neidin kanssa kaksin. Mentiin jälleen aamusta (lapset syövät klo 8 aikaan aamupalan siellä), joten heti pääsi leikit alkamaan ja oli ihana, kun muut lapset muisti jo Minean nimen. Osa lapsista oli maalaamassa vesiväreillä ja Mineakin pääsi itseasiassa ensi kertaa maalailemaan. Maalailujen jälkeen oli aika lähteä ulkoilemaan naapuri päiväkodin pihalle. Minea ja eräs ihana tyttö olivat heti ottaneet toisiaan kädestä kiinni ja parijonossa sitten käveltiin noin 100 metrin matka toiselle pihalle. Siellä olikin sitten vähän enemmän lapsia ja hoitajia, mutta nämä pienet erottui joukosta huomioliiveillä 🙂 Oli niin mukava nähdä, kun meidän hoitaja leikki lasten mukana pihalla ja minä siinä mukana minkä kerkesin, kun toisetkin lapset tulivat mukaan hakemaan leikkiin ♥ Rinteessä sijaitseva piha on todella iso ja sieltä löytyi paljon kaikkea kivaa tekemistä.

Sitten palattiin takaisin päiväkodille, jossa yksi lapsista oli toisen hoitajan kanssa laittaneet lounaan valmiiksi. Ennen ruokailua lapset vielä opettelivat viikonpäiviä, kuten joka päivä tekevät sekä leikkivät piirileikkiä. Olin tuon ajan eri huoneessa, jolloin tehtiin päiväkodin johtajan kanssa hoitosopimus. Pian ruokailun jälkeen me alettiin lähteä kotiinpäin ja muut lapset menivät omiin sänkyihinsä päikkäreille. Vielä Minea ei kuitenkaan antanut hoitajien pukea tai pestä käsiä vaan äidin piti auttaa. Koitin hänelle välillä aina muistuttaa, että tädit sitten hoitaa Mineaa äidin ja isin ollessa töissä. Varmasti se on alkuun hankalaa, mutta toivotaan luottamuksen syntyvän heidän välille ajan myötä eikä itku tulisi niin herkästi.

Kaiken kaikkiaan mulla on todella hyvä, helpottunut ja turvallinen tunne tulevasta päiväkodista. Kyllähän siinä itsellä meinasi olla itku herkässä, kun näki miten isoksi oma lapsi on jo kasvanut. Niin isoksi, että hän tosiaan aloittaa päiväkodin ja on niin reipas tyttö ♥ Muuten mun olo kirjaimellisesti helpottui näiden käyntien jälkeen, kun tietää miten hyvää huolta hänestä siellä pidetään. Oon tosi onnellinen siitä, että Minea sai paikan just tälläsestä ryhmäperhepäiväkodista. Se on varmasti kaiken tämän jälkeen parempi ja pehmeäpi vaihtoehto päiväkotielämään. Virallinen aloitus on siis 29.9. ja sitä ennen viikon verran harjoitellaan yhdessä hänen kanssaan. Käydään sitä ennen kuitenkin muutamia kertoja vielä tutustumassa, jotta paikka alkaisi pikkuhiljaa tuntumaan tutummalta. Ensi viikolla me muuten matkustetaan neidin kanssan Kokkolan mummuille ♥ Täytyy ottaa kaikki aika ennen arjen alkamista käyttöön, kun sitten ei enään tehdäkkään noin vain pidempiä reissuja.

 Kuulisin edelleen mielelläni teidän päiväkotikokemuksia? Sekä mitä kaikkea pukeutumisen suhteen tulisi ottaa huomioon? 

Tossut on jo hankittu ja ne odottelee Minean naulakossa valmiina ♥

The post Päiväkotiin tutustuminen appeared first on Loving White Style.

Havahdun hereille sanoihin ”Rakastaa Isiä” ♥ Kuulen supatusta Minean ja isin kesken, mun vielä ummistaessa silmäni. He hipsivät olohuoneen puolelle ja kurkkaan kelloa. Päätän nukkua, kunnes joku tulisi herättämään. Janne menee iltavuoroon töihin, joten vielä on pieni hetki aikaa jatkaa unia.

8.15

Se hetki ei kauaa kestäkkään, kun ovi avautuu ja pieni ääni pyytää äitiä nousemaan sängystä. Annan neidille halin hänen rientäessä takaisin leikkeihin. Pyörin vielä hetken sängyssä ja kurkkaan somen läpi.

8.50

Isi rientää töihin ja me aletaan aamupalalle. Meillä monesti pyörii lastenohjelmat aamuisin ja Minea välillä niitä katsoo leikkien keskellä. Joskus myös makoillaan yhdessä sohvalla viltin alla ♥ Aamupalaksi me syödään lähes poikkeuksetta aina puuroa milloin milläkin lisukkeilla. Sitten aamupesulle ja vaatteet päälle.

10.00

Tänään oltiin sovittu kyläily ystäviemme luona ja siellä odotteli myös Minean leikkikaveri ♥ Startattiin auto ja matkalla kuunneltiin Robinia, joka on neidin lemppari!

12.00

Vietettiin aikaa ulkona ja tytöt hyppi trampalla. Tai no Minskuhan ei uskalla hyppiä ilman äitiä, joten äitikin siinä otti pienen hien päälle 😀 Minealla on menossa jonkin sortin komentelu-vaihe ja tällä kertaa myös kaveri sai siitä osansa. Neitiä joutui jonkin verran komentamaan ettei lelut ole hänen vaan kaverin ja niitä saa lainata. Onneksi tytöt kuitenkin leikkivät sulassa sovussa suurimman osan ajasta. Syötiin terassilla lounas ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä kotiinpäin päikkäreille.

13.00

Sainkin idean ottaa nämä kuvat vielä ennen lähtöä, kun satuttiin matchaamaan neidin kanssa samoissa väreissä 😀 Ehdittiin siinä vielä kiikkua ja ajella ruohonleikkurilla, kunnes sattui yhteentörmäys neidin ollessa äidin hattu päässä..

13.30 

Päästiin vihdoin (meidän lähdöt aina venyy ja tytökin  on aina antamassa uusia haleja & pusuja toisilleen ♥ ) lähtemään kotiin päin ja Minea nukahti odotetusti autoon. Päästiin kotiin ja siirsin hänet varovasti rattaisiin nukkumaan. Itse istuskelin tunnin verran koneella ja hoidin sähköposteja sekä valitsin tulevan julistekollaasin kuvat (siitä lisää myöhemmin!).

15.30 

Neiti heräsi päikkäreiltä, jonka jälkeen leikittiin jonkin aikaa ennen välipalaa. Isin ollessa iltavuorossa me ajateltiin tyttöjen kesken lähteä käymään IKEAssa. Meikkasin nopsasti ja sitten suunnattiin Espoon tavarataloon aikeissa ostaa pari koria sekä koroke Minealle kylppäriin.

17.30

Minea huuteli lihapullien perään, joten jäätiinkiin IKEAan vielä päivälliselle. Jäipähän kotona oleva kalakeitto seuraavalle päivälle ja onhan ne IKEAn ruoat nyt oikeesti hyviä! Minea söi koko pienemmän lastenannoksen kokonaan ja äitiltä vielä lohta lisäksi. Ravintolasta löytyy pieni leikkipaikka, jossa Minea hetken ajan telmi menemään. Sitten haettiin vielä jätskit ennen kuin suunnattiin alakertaan ostoksille.

19.00 

Tähdättiin kotiintulo siihen, että napataan isi auton kyytiin tien päästä ja tultiin samaa matkaa kotiin. Mulla oli loppunu akku matkalla, joten latasin puhelintan hetken aikaa ja lähdin sitten yksikseni kauppaan.

20.15 

Tulin kaupasta kotiin ja isi oli laittanu Minealle iltapalan sekä iltapesut. Nuo kauppareissut yksinään tahtoo aina venyä, kun saa rauhassa miettiä ostokset ;D Kauppakassien tyhjennys, jonka jälkeen maisteltiinkin vielä tuoreita pensasmustikoita ja herneitä. Minea rakastaa keitettyjä herneitä, mutta tuoreet ei menny alas sitten millään! Sitten vielä pikainen hampaiden uusinta pesu.

20.40

Mentiin koko porukalla sänkyyn ja siellä meillä on tapana hetki höpötellä ja lukea sitten iltasatu. Minea ei nukahda yksinään, joten ollaan huoneessa, kunnes on nukahtanut.

21.15

Tällä kertaa livahdin aiemmin suihkuun ja kävin sitten isin herättämässä nukutuspuuhista 😀 Iltapalan jälkeen laitoin meille vielä lasit viiniä herkkulautasen kera ja istuttiin terassilla pitkästä aikaa kahdestaan ♥ Menneet kaksi viikkoa on ollut todella hektisiä, joten oli ihana vain hetki jutella rauhassa.

22.45

Jannen siirtyessä olohuoneen puolelle jäin jo iltarutiiniksi muodostuen katsomaan aurinkosängylle iPadilta sarjaa. Oon ihan koukussa Jane the virgin- sarjaan ja lähes joka ilta menee vähintään yksi jakso. Muita samaan sarjaan koukussa olevia? ;D

23.30

Sitten hampaiden pesun kautta sänkyyn, jossa vielä hetken selailin puhelinta. Pian ei  silmät enään pysyny auki, joten puhelin pöydälle ja unten maille.

Tämä oli toivepostaus ja se olikin tosi kiva toteuttaa, joten kiitos teille! Tällainen päivä meillä oli siis tiistaina ja ihan aina ei kyllä olla noin paljon menossa päivän aikana, mutta kivempi ehkä kirjoittaa enemmän tapahtumarikkaasta päivästä. 

Mitäs piditte postauksesta? Nyt Netflix auki ja vielä yksi sarja ennen nukkumaan menoa, öitä ♥

pics; me & mk_maison

The post Day with us appeared first on Loving White Style.