Minean kanssa oleminen ja sairastelut

Tänään vein ensimmäisen kerran Minean päiväkotiin ja se meni tosi hyvin. Vien neidin aina joko autolla tai rattailla, mutta nyt en saa työntää vielä rattaita ylämäkiä, joita olisi siis matkan varrella niin mentiin autolla. Neiti kiipesi itse autoon mun vieressä, koska nostaminen on myös edelleen kielletty. Välillä tuntuu tosi pahalta, kun Minea tulee kohti kädet ojossa ja sanoo, että Äiti syliin, kunnes muistaa ettei äiti voi ottaa syliin. Silloin menen kyykkyyn ja hän tulee istumaan mun syliin siihen ♥ Onneksi tämä on vain hetkellistä, joten vielä pitää vain malttaa hetken aikaa.

Meillä meni tosiaan viime viikko täällä Minean ollessa kuumeessa. Enimmillään kuume nousi 39,6 asteeseen ja neiti oli kyllä ihan raukkeli. Onneksi saatiin levätä rauhassa eikä lähdetty liian aikaisin mihinkään ettei kuume alkaisi uudestaan. Onneksi perjantaina olo oli jo parempi ja viikonloppuna päästiin jo ulkoilemaan. Meillä on Jannen kanssa nyt sitten meinaa myös puskea flunssaa päälle, mutta toivotaan vältyttävän pahemmalta sairastelulta.

Tässä tosiaan videon muodossa lisää itse arvista ja fiiliksistä!

Heräsikö mitään kysymyksiä aiheeseen liittyen? 

Lisää aiheeseen liittyen pääset lukemaan tästä postauksesta.

The post Leikkausarvet appeared first on Loving White Style.

Heti alkuun mainittakoon, että järjestys on ollut jo pari viikkoa eikä täällä olla huhkittu heti kotiinpäästyä 😀 En vain oo aiemmin ehtinyt uutta järjestystä näyttämään, joten siksi vasta nyt näette. Kotona on mennyt tosi kivasti, vaikka välillä meinaakin unohtua missä kaikissa liikkeissä suoria vastalihaksia tarvitseekaan. Ja silloin sattuu melkoisesti vatsaan, kuten edelleen myös nauraessa ja yskiessä. Tänään aivastin ensimmäistä kertaa, koska pelkäsin sen sattuvan ihan hulluna, mutta onneksi selvisin about hengissä! Vielä en oo ulkona käynyt, mutta tänään ajattelin vähän köpötellä Jannea ja Mineaa vastaan, jotta saisi hiukan raitista ilmaa. Huomaan, että edelleen on aika väsynyt olo ja osittain siihen varmasti vaikuttaa särkylääkkeet, joita vielä syön. Huomenna olisi tarkoitus jättää yksi särkylääke päivästä pois, joten katsotaan millainen vaikutus sillä tulee olemaan. Edelleenkään ei oo ollut suurempia kipuja, mutta selällään nukkuminen tuottaa vaikeuksia. Viime yönä nukuin huonosti ja lopulta sain hetken nukuttua puoliksi kyljellään. Aamupäivällä nukuin melkein kaksi tuntia vielä perheen lähtiessä, joten onneksi sain tasattua tunteja siinä. Ainut mikä tällä hetkellä eniten ärsyttää on kutina iholla tukiliivin alla ja etenkin haavojen päällä olevissa teippikohdissa.Tuntuu, että välillä kutittaa niin, että iho meinaa mennä rikki, vaikka kuinka koittaisi rasvata ihon. Tähän otan mielellään vinkkejä vastaan? Ja pidän tukiliiviä siis joko teepparin tai topin päällä ettei koskisi suoraan ihoon. Tukiliivin käyttö on ihan ehdotonta vielä pitkään jo ihan senkin vuoksi, että ilman sitä suihkussa käynti tuntuu ihan tuskalta. Tuntuu, että pakka hajoaa keskikropasta ilman liiviä jo muutamassa minuutissa. Eikä varmaan siis ihme, kun miettii leikkauksesta olevan vasta viikon. Saapa nähdä milloin uskaltaa sitten jättää liivin pois, vaikka määrätty aika tulisikin täyteen. Kuulin hoitajan mainitsevan, että jotkut vaatii ihan vieroitusaikaa jättääkseen liivin pois.. Enkä tässä kohtaa ihmettele yhtään sitä! Minean kanssa on mennyt hyvin, vaikka välillä pitääkin muistuttaa ettei äidin syliin vielä pääse eikä päälle voi pomppia. Ihanasti ollaan pötkötelty vierekkäin muuten ♥

Olohuoneen uusi järjestys

Päädyin tosiaan vaihtamaan olohuoneen uuden järjestyksen pari viikkoa sitten, koska halusin vaihtelua ja tehdä valmiiksi tilaa joulukuuselle. Olohuone tuntuu pitkästä aikaa sohvan ollessa ikkunan edessä enemmän ilmavammalta ja isommalta, vai mitä sanotte? Viimeksi taulun alla oli IKEAn Svitsjö-hyllykkö, joka on nyt makuuhuoneessa. Päädyin testaamaan vierashuoneessa olevaa työpöytää olkkariin ja se kävikin siihen yllättävän hyvin. En kyllä oo varma jääkö se pysyvästi tuohon, koska haaveissa olisi IKEAn Stockholm kaappi, mutta katsotaan vielä sen suhteen. Tietty tässä järjestyksessä on huono puoli se, että telkkaria katsoo nyt sivuttain, mutta hyvin siihenkin on taas tottunut. Pitkäänhän meillä oli silloin sohvan tullessa tämä järjestys. Ikkunanäkymäkin on vielä aika harmaa ja surkea, joten sinänsä ei haittaa, vaikka sohva onkin nyt ikkunan edessä. Odotan vain niin kovasti jo lumen tuloa ja sitä ihanaa talvista näkymää ♥  Joko teillä on muuten lunta siellä missä asutte? 

Paljastan teille vielä, että nojatuolin paikalla on tällä hetkellä jo joulukuusi, joka odottaa loppuun koristelua ja valoja ♥ ♥  Ihanaa, kun laitettiin kuusi jo näin aikaisin ihastuttamaan harmaita päiviä! Pian näettekin meidän uuden kuusen, josta pienessä vilauksessa satoikin kyselyitä IG;n puolella!

Miten teidän viikko on alkanut?♥

The post Ekat päivät kotona ja olohuoneen uusi järjestys appeared first on Loving White Style.

Tiistaiaamu

Lähdetääs liikkeelle leikkaus aamusta, jolloin tosiaan herättiin kuuden jälkeen ja mun piti olla syömättä ja juomatta edellisillasta asti. Tai olisin saanut juoda vettä kaksi tuntia ennen leikkausta, mutta herättiin sen verran myöhemmin etten sitten enään saanut juoda. Mun piti vielä aamulla käydä nopeesti suihkussa ja pukea sitten lähes koko jalan mittaiset tukisukat jalkaan valmiiksi. Voin sanoa ettei ollut ihan helppo rasti pukea niitä sukkia, kun olivat tosiaan sen verran tiukat 😀 Mutta jotenkin ne sitten sain puettua ja kamat kasatttua, jonka jälkeen lähdettiin Jannen ja Minean kanssa kohti Jorvin sairaalaa. Kävellessämme sairaalaan sisään halusin vielä kantaa Mineaa sylissä, koska tiesin, että seuraavaan kertaan tulee menemään todella pitkä aika. Mun piti siis olla klo 7 Leiko-osastolla, johon tulee valmistautumaan kaikki leikkaus potilaat. Siinä sitten piti antaa halit ja pusut perheelle ja Minea alkoi itkemään, jolloin mäkin sitten kyynelsilmin siinä hyvästelin heidät ♥ Siitä mentiin hoitajan kanssa vaihtamaan mulle sairaalavaatteet päälle ja käytiin läpi tulevat jutut sekä pistettiin kleksanepistos, joka estää veritulpan muodostumista. Hengailin hoitajan kanssa vajaaseen kasiin, kunnes anestesiahoitaja tuli mua hakemaan. Kävelin ite leikkaus saliin, jossa olikin jo monta ihmistä valmiina odottamassa. Mulla oli ollut yllättävän rauhallinen mieli koko aamun, mutta siinä maatessani sitä alkoi miettimään taas kaikkea. Kun anestesiahoitaja sanoi, että aletaan pikkuhiljaa laittamaan nukutusainetta mua alkoi itkettään ja sanoin heille muutamaan otteeseen, että pitäkää musta huolta. Kyyneleet valui pitkin poskia ja siihen sitten nukahdin.

Herääminen ja osastolle siirtyminen

Muistan silmiä avatessani katseeni osuvan digitaaliseen kellonnäyttöön, joka näytti klo. 16.37. Olin toki tokkurassa 6 tunnin leikkauksen jälkeen, mutta olo oli pirteä enkä enään tainnut edes nukkua heräämössä ennen osastolle menoa. Mulle laitettiin pitkän leikkauksen vuoksi katetri itse leikkauksessa ja sen tuntemista olin myös jännittänyt etukäteen, kun herään. Se ei sinänsä tuntunut pahalta, mutta toki kurjalta aina, kun letku osui vaatteisiin. Muistan kysyneeni, että pitääkö mun olla saanut pissattua ennen kuin pääsen osastolle ja ne sano, että ei ja onhan pissaa jo tullut, josta olin sitten hämilläni, kun en tuntenut mitään! Kuulemma rakko tyhjentää itse itsensä sen tullessa täyteen ja hyvä niin. Muistan kirurgien käyneen katsomassa mua heräämössä ja kertoneen kaiken menneen hyvin. Muistan myös miten oon höpöttänyt jollekkin mieshoitajalle mun sairastumisesta ja blogista, haha mitähän se kelannut 😀 Mua ei periaatteessa sattunut mihinkään vaan tuntui lähinnä siltä, että vatsan päällä oli tonnin painava juttu. Toki kiristi paikkoja, mutta kipuja ei tuntunut.

No sitten pari tuntia heräämisen jälkeen mut kärrättiin osastolle ylempään kerrokseen. Huone oli 4 hengen huone, mutta silloin siellä oli vain yksi nainen mun lisäksi. Siinä sitten vaihdettiin molempien kertomukset syistä miksi ollaan täällä. Hetken päästä tämä nainen nousi sängystä (hänellä oli leikkaus ollut aiemmin eikä ihan näin iso), katsoi mua ja sanoi sitten, että hän seuraa mua somessa! En voinut uskoa mikä sattuma se oli ja vielä siis niin, että oltiin hänen kanssaan joskus tehty kirppiskauppoja meillä! Ihan uskomatonta ♥

Vielä tiistaina ei käynyt ketään katsomassa, kun pääsin niin myöhään osastolle, mutta soitettin videopuhelu kotiin. Minea sanoikin ensimmäisenä, että ”Äiti näytä se tissi!” Kyllä siinä nauratti, mutta sitä nauramista piti silloin ja edelleen pakko vähän välttää sen sattuessa vielä vatsaan. Ekan yön yöhoitaja tuli moikkaamaan mua ja hän sitten tajusi, että mä olin käynyt sovittamassa hänen kirppismekkoa, jonka meinasin häneltä ostaa Ruisrockiin! Hänen kanssaan myös alunperin aloin jutella tästä kielekeleikkauksen mahdollisuudesta ja siinä mä sitten makasin hänen hoidettavanaan. Siis kaikkineen niin uskomaton sattuma, että huhhei!

Seuranta ja liikkuminen

Ekana yönä mua seurattiin tunnin välein ja käytiin tarkistamassa, että rinnan verenkierto toimii kunnolla. Sain sulolaliuosta ja antibioottia suoraan suoneen, mutta en saanut syödä enkä juoda kuin vasta keskiviikkoaamuna. Jo heräämössä kurkku tuntui ihan järkyttävän kuivalta, mutta onneksi sain nokkamukista ottaa pieniä hörppyjä vettä kostuttamaan suuta. Ja tämä syömättömyys ja juomattomuus oli varotoimenpide sille, että tulisi komplikaatio, jonka vuoksi pitäisi leikata uudestaan. Nälkä olikin aikamoinen tuolloin keskiviikkona, mutta onneksi kirurgi kävi heti aamusta katsomassa ja antoi luvan syömiselle. Paljoa en kyllä alas saanut, mutta vähitellen sain syötyä enemmän ja enemmän. Olin aika väsynyt keskiviikkona, kun olin yöllä jokaiseen hoitajan käyntiin herännyt, joten nukuin lähes kaikki välit ruokien ja hoitajien käyntien välissä. Ekan kerran nousin istumaan tuolloin ja kävin myös seisomassa hetken aikaa fyssarin kanssa. Yllättävän paljon vei voimia pienetkin liikkumiset, joten aika väsynyt olin loppupäivän. Mun pitää nousta istumaan oikean kyljen kautta seuraavat 8 viikkoa, koska ei saa käyttää suoria vatsalihaksia. Lisäksi mun pitää käyttää vatsalla tukiliivia sekä kevyitä rintaliivejä parin kuukauden ajan. Keskiviikkoiltana sitten Minea ja Janne tuli mua hetkeksi moikkaamaan ja vitsi miten ihana oli nähdä heitä ♥

Miten voin nyt?

Muut päivät on menny hyvin ja, vaikka odotin keskiviikkoaamulta jyrän alle jäänyttä oloa en sellaista kuitenkaan tuntenut. Tottakai vatsaa kiristi ja olo oli kumara eikä ihme, kun leikkaus oli vasta tiistaina.Varsinaista kipua en oo tuntenut onneksi, vaikka sitä osasin odottaa. Mulle annettiin tokana kahtena ekana yönä opiaattia yötä vasten ja tuolloin tokana yönä näin hetkellisesti ihan kamalia juttuja, vaikka kuinka koitin silmät kiinni miettiä vaikkapa Mineaa hiekkarannalla. Kokemus ei onneksi kestänyt pitkään sillä hoitajat kävivät muutaman tunnin välein silloinkin katsomassa vointia. Sanoin etten halua enään mitään vastaavaa lääkettä, koska olo oli niin pelottava. Pari kertaa sain opiaatin tilalla Tramal kipulääkettä ja muuten oon saanut 3x1g panadolia ja 3x600mg buranaa päivässä ja tämä jatkuu vielä kotonakin jonkin aikaa.Kotona pitää jatkaa myös 10 päivän ajan klexanepistosta, jonka Janne saa mulle pistää, koska en voi katsoa piikkejä! Mulla meni leikkauksen jälkeen katetrin lisäksi kolme dreeniä vatsasta ja rinnasta vielä kaksi erilistä letku, joista kaikki nämä on sellaisia, jotka keräävät kertyneen kudosnesteen, jottei se jäisi kroppaan. Katetrista pääsin eroon torstaina ja tässä viikon mittaan dreeneistä niin, että tänään otettiin viimeinen pois. Ne voidaan siis ottaa siinä vaiheessa pois, kun nestettä tulee sen verran vähän etttei siitä ole haittaa sen jäädessä kroppaan. Voin sanoa ettei letkujen kanssa liikkuminen ollut kovin kivaa, kun välillä ne meinasi unohtua kyydistä, mutta pääasia ettei niiden kanssa tarvitse kotiin mennä. Oon päässyt liikkumaan jo hyvin, vaikka pää onkin edelleen vähän hönttänä, mutta luulen sen myös johtuvan ullkoilman puutteesta. Mutta onneksi tämä asia korjaantuu huomenna, kun pääsen kotiin ♥♥♥

Kaikenkaikkiaan toipuminen on sujunut odotettua paremmin ja nyt vain rauhassa huomenna kotiin jatkamaan sitä. Täytyy kuitenkin malttaa ottaa rauhassa leikit neidin kanssa vielä jonkin aikaa ja autoakin saa ajaa vasta reilun viikon päästä. Vatsa tuntuu edelleen kireältä ja eilen käydessäni suihkussa näin leikkauksen tulokset peilistä. Rinta näyttää kauniilta, vaikka onkin vielä hieman rujon näköinen mustelmineen. Vatsa on kiristetty ja arpi kulkee melko alhaalla ennen bikinirajaa. Vatsan lopullinen ulkomuoto muokkautuu seuraavien jopa 6 kuukauden aikana, joten sille täytyy vielä antaa aikaa parantua.

Kiitos teille tsempeistä ja ainakin tähän mennessä voin toimenpidettä suositella sitä harkitseville. Ihanaa iltaa ja hei mahtavaa Huuhkajat eilisestä voitosta ♥ Ja pakko vieä sanoa, että täällä on ihan super ihanat hoitajat ja ruokakin on ollut hyvää ♥ Toivottavasti muistin suurinpiirtein kertoa kaiken, mutta kysykää vain, jos jotain tulee mieleenne!

Takki – Lindex *saatu

Neule, hanskat, kengät ja laukku – HM

Housut – Vila

Pinni – Only

kuvat; Niina Boman

The post Miten leikkaus meni, miten voin ja milloin pääsen kotiin? appeared first on Loving White Style.

Kävin tänään vielä tapaamassa kirurgia ja siihen liittyen tein teille videon leikkauksen valmisteluun liittyen. Näytän teille myös kirurgin tekemät piirrokset sekä kerron miten rinnan  korjausleikkaus etenee.

Pitäkää peukkuja ja palaan maisemiin, kun oloni sen sallii ♥

Aiheesta lisää tässä postauksessa!

The post Kirurgin piirrokset ja huominen rinnan korjausleikkaus appeared first on Loving White Style.

Oon niin kiitollinen Jannelle siitä, että hän aina jaksaa tehdä Minealle huuhaata (eli heittää ilmaan), rakentaa hänen kanssa torneja ja ennen kaikkea antaa äärimmäisen paljon rakkautta ♥ En voisi Minealle parempaa isää toivoa ♥

Palataan vielä tuohon aamiaistarjottimeen, joka Minean kanssa tehtiin. Kokosin siihen croissantin, jonka välissä oli pestoa ja mozzarellaa, viinirypäleitä ja herkullisia Fazerin Premium Pralineja. Korkeaan lasiin tein vielä ihanan jälkkärin, johon laitoin kerroksittain pilkottuja pralineja, marjoja ja kreikkalaista jogurttia. Hyvin upposi isille ja kehui kovasti yhdistelmää! En tosiaan tehnyt erillistä kakkua, koska mummulassa oli kakkua. Juomaksi isille vietiin chai lattea – meistä, kun kumpikaan ei juo kahvia.

Mut hei testailkaa jälkkäriä ja kivaa viikkoa!

The post Isänpäivä + ohje jälkkäriherkkuun appeared first on Loving White Style.

Mitkä ovat vaihtoehdot?

Viime kerralla kirurgia tavattessa käytiin läpi vaihtoehtoja mun kohdalla tilanteen parantamiseksi. Pohdittiin vaihtoehtoa, jossa silikoni otettaisiin kokonaan pois ja täyte otettaisiin musta. Selvemmin sanottuna joko selästä tai vatsasta. Kyseessä olisi kielekeleikkaus, jolla voitaisiin omilla kudoksilla ja rasvalla tehdä rinta. LD kielekeleikkaus tehdiin niin, että leveä selkälihas ja siihen kiinnittyvä iho-ihonalaisrasvakieleke irrotetaan pelkkien verisuonten varaan ja pujotetaan kainalon kautta rintakehälle muodostamaan uutta rintaa. Kuulostaa aika hurjalta vai mitä? Niin munkin mielestä! Leikkauksesta jää selkään jopa 25cm pitkä arpi, joka tosin jäisi rintaliivien alle.Tämän osata mua pelottaisi kädessä jo olevat hermovauriot ja niiden mahdollinen pahentuminen. Tästä leikkauksesta toipuisi parissa viikossa, mutta toki komplikaatioriskit ovat aina olemassa.

Toinen vaihtoehto olisi rakentaa uusi rinta alavatsan ihosta ja ihonalaisrasvasta. Kyseessä on iso leikkaus, jossa vatsasta irrotetut verisuonet pitää ommella kiinni kainalon verisuoniin, ja saada veri kiertämään siellä. Siinä myös napaa pitäisi siirtää ja se pelkästään kuulostaa todella pelottavalta! Vatsasta siirron myötä jäisi siihen pitkä arpi.Tässä on paljon pidempi toipumisaika, mutta vaihtoehtona myös. Molemmissa tapauksissa nänni saatettaisiin ottaa kokonaan pois, koska se olisi väärällä kohdalla. Uusi nänni on kuitekin mahdollista tatuoida siihen noin puolen vuoden jälkeen leikkauksesta. Onneksi mun ei tarvi itse tehdä päätöksiä vaan meen tapaamaan Jorviin kirurgia syksyn aikana, jonka kanssa käydään tilanne läpi. Kuuntelen mitä mieltä hän ja siitä mitkä vaihtoehdot mun kohdalla voisi toimia hänen mielestään. Katsotaan sitten millä aikataululla tämä tulisi toteutumaan vai keksitäänkö sittenkin ihan joku muu menetelmä.

Ulkonäen vaikutus

Tottakai sitä asiaa miettii ihan ulkonäönkin kannalta. Nyt ei ole sellainen olo, että haluaisi mennä julkisesti vaikka uimahalliin saunaan. Yksi kurja juttu liittyy pukeutumiseen ja siihen, että on hankala käyttää kaarituettomia+olkaimettomia liivejä. Näin ollen myös selästä avoinna olevia vaatteita en voi käyttää. Siihen asti käytän kaarituettomia  olkaimellisia rintaliivejä pääasiassa, koska kaarituki painaa silikonia ihan hirveästi. Hetken pystyn sellaisia pitämään, mutta muuten käytän kuvan kaltaisia liivejä. Joudun myös pitämään toista olkainta tiukemmalla, jotta terve rinta olisi samalla korkeudella silikonin kanssa. Silikoni on edelleen kova ja ilmeisesti koteloitunut sädehoitojen jälkeen, joten pelkkä fyssarilla käynti ja uudet rasvansiirrot ei kiristystä muuta. Ja tietysti tähän vaikuttaa se minimaaline mahdollisuus saada silikonista syöpä uudestaan, jonka tottakai haluan sulkea kokonaas pois.

Jäädään siis kuulemaan mitä tuleman pitää!

Muilla kokemuksia vastaavista kielekeleikkauksista?

kuvat; Minna /mk_maison edit; minä

The post Pohdintaa silikonirinnasta appeared first on Loving White Style.

Rasvansiirto itsessään kuulostaa aika rajulta toimenpiteeltä, mutta se on oikeastaan ainut keino helpottaa tilannetta. Moni varmaan ajattelee, että mistä sitä rasvaa musta oikein saa otettua, mutta voin teille kertoa, että kyllä sitä löytyy! Niin mitä sitä voi odottaa itseltään, jos ei ole liikkunut kahteen vuoteen lähes ollenkaan.  Mulla on myös sen tyyppinen kroppa, että kaikki rasva kertyy vatsaan seudulle. Niimpä siellä on tällä hetkellä rasvaa niin, että toimenpide saadaan tehtyä. Vielä ensimmäisen siirron jälkeen kaikki rasva ei välttämättä jää sinne. Ja etenkin sädetetylle aluelle (kuten mulla)  on haastavempi saada rasva pysymään. Niimpä yleensä tehdään 2-3 siirtoa ennen kuin rasvaa jää sinne riittävästi. Mulle on pari kaveria jo ilmoittanut itsensä jonoon, jos oma rasva ei riitä, haha 😀

Toimenpide tehdään päiväkirurgisesti ja vaihtoehtoina olisi tehdä se joko paikallispuudutuksessä tai nukutuksessa. Mä olin alusta asti sitä mieltä, että haluan sen tehtävän nukutuksessa. Luulen sen olevan mulle itselle sen verran ahdistava kokemus hereillä ollessa äänineen kaikkineen. Joten helpompi, kun oon tietämättömänä kaikesta ja herään, kun homma on hoidettu. Onko teillä kellään tästä kokemuksia?

Pääsen jo onneksi samana päivänä kotiin ja luultavimmin viikon verran on sairaslomaa tiedossa. Kohdat joista rasvaa imetään tulevat olemaan todella kipeinä ja sen helpottamiseksi tulisi pitää tiukkoja alushousuja/tukiliiviä. Mustelmilla ollaan varmasti myös, mutta ne kohdat joista rasvaa imetään ( kaksi kohtaa) ei pitäisi jäädä pistettä isompaa arpea. Rintaan rasva siirretään neulalla, joten se on varmaan vähiten kipeä miltään osin. Näin ainakin ymmärsin. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja rasvansiirto auttaa ajan kanssa. Vähän kyllä jännittää taas se nukutus, mutta luotan tällä kerralla paremmin kuin viimeksi. Silloin itkin vielä leikkauspöydällä sitä etten heräisi koko nukutuksesta.

Kuulisin mielelläni, jos jollain siellä on vastaavia kokemuksia rasvansiirrosta? 

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa murut ♥

ps. nämäkin kuvat on ottanut mun 9v pikkusiskopuoli ♥

 Coat – second hand (HM) 

Pants – Vila

Knit – Pura 

Scarf – Nordic Swan Living 

Headpand – Lindex

Earrings – HM

The post Tuleva rasvansiirto operaatio appeared first on Loving White Style.

Sitten, jos katsotaan rintoja peilin edessä ovat ne tottakai edelleen eri kohdilla ja tämä tuleekin jäämään niin. Leikkausarpi itsessään tulee muistuttamaan tapahtuneesta aina, mutta onneksi arpi on jo todella hyvin parantunut ja haalea jo. Rintaliivit on hieman hankalat käyttää ja hyviä onkin tällä hetkellä vain kahdet, koska joko toinen puoli on liian iso tai toinen liian pieni. Olisi varmaan hyvä käydä jossain kunnon alusvaateliikkeessä hankkimassa muutamat kunnolla istuvat rintaliivit. Nytkin toinen olkain pitää olla kireämällä kuin toinen, jottei silikoni ole korkeammalla. Joskus, kun kotona hengailee ilman rintsikoita niin tämä näkyy hyvin paidan läpi ja muutaman kerran on saatettu postimiehellekkin ovi avata 😀 Eikä eriparisuutta tietenkään huomaa ulospäin vaatteiden päältä, vaikka asiasta tietäisikin.

Silikoni on super kireä tällä hetkellä ja näin ollen vaikuttaa käden toimintaan. Ja nähtäväksi jää pitääkö rintaan lisätä vielä rasvaa loppuvuoden aikana. Tästä oli silloin ennen leikkausta jo puhetta kirurgin kanssa. Tapaan leikkauksen tehneen kirurgin ensi viikolla, joten silloin oon asiasta varmasti enemmän tietoinen.

Jos miettii sitten asiaa parisuhteen osalta niin en näe, että eripari rinnat olisi meidän suhteeseen millään tavalla vaikuttanut. Jos asiaa kysyy Jannelta niin hän sanoo ettei ole mun rintojen kanssa alkanut seurustella ♥ Tässä taas näkee sen ettei ihmiseen rakastuta ulkonäön perusteella. Toki ihastumiseen ulkonäöllä on osansa, mutta se ratkaisee mitä kuoren alla on, vai mitä?

En kuitenkaan ole vielä kokenut olevani valmis esim. uimahalliin menoon vaikkei asiaa nyt tarvitsisi edes jännittää. Eihän siellä kukaan välttämättä mun rintoja edes katsoisi 😀 Mutta, kun se on siellä oman pään sisällä niin silloin sitä helposti ajattelee, että kaikki tuijottaa ja tajuaa asian. Vaikka ei siinäkään mitään, vaikka tajuaisi! Ehkä suuri syy uimahalliin menossa on ollut se, että paino on noussut hoitojen aikana ja se ylimääräinen on kertynyt just kropan keskikohtaan, tietty! Ja joo voisihan saada myös uimapukuun sellaisen merkin, että uikkaria saa pitää päällä saunassa, mutta mun mielestä se vain tuo asiaa enemmän esille. Jokainen tekee miten itseltä parhaimmalta tuntuu ♥

dress *VILA 

hat* KN COLLECTION

coat LIDL ESMARA

Jos jännitän rintalihaksia niin silloin silikoni reagoi siihen voimakkaammin ja tunne on ihan erilainen kuin oikeassa rinnassa. Samoin huomaan tunteen ihan erilailla silloin, kun tulee vilunväristykset, jolloin rinta menee silleen hassusti etten oikeen osaa edes sitä selittää 😀 Venytellessä tunne on myös samanlainen ja rinta sillä tavalla värisee jännästi enkä ehkä osaa selittää tunnetta kunnolla. Koskiessa silikoni on ihan super kova, (ylläri!) mutta siis sellainen ihan pinkeä ja osittain koskiessa edelleen aristaa. Toinen rinta taas on oma lörppö itsensä, haha! Tietty imetys on vaikuttanut terveeseen rintaan paljonkin ja katsotaan onko tarvetta koskaan poistaa toinen rinta myös. Ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään syytä siihen, joten eripari rinnoin mennään ja todellakin rinta rottingilla ♥

Lyhyesti sanottuna elämä silikonirinnan kanssa on mennyt tosi hyvin ja oon todella onnellinen uudesta rinnastani ♥

pics; @nennur edit; me

*saatu

The post Elämää silikonin kanssa appeared first on Loving White Style.

En oikein tiedä edes mistä aloittaa kaikki, mutta pääsin siis tänään kotiin ♥ Ehkäpä parasta, että kerron kaiken alusta asti. 

Tiistaiaamuna ajettiin Jannen kanssa kuuden jälkeen Kirurgiseen sairaalaan ja pappa jäi Minean kanssa kotiin. Meidän vastaanotti ihana hoitaja, joka kertoi tulevista tapahtumista ja antoi esilääkkeet otettaviksi. Oli ihan huippua, että sainkin oman huoneen, jota en olisi ollenkaan uskonut! Muistatte mun jännittäneen sitä isoa salia, josta teille kerroin. Huone oli oikein viihtyisä, korkealla huonekorkeudella, isolla ikkunalla ja leveällä ikkunalaudalla varustettuna. Sinänsä sivuseikkoja, mutta toi lisä viihtyvyyttä kovasti! Mun kirurgi kävi mua tapaamassa vielä ennen leikkaussaliin menoa. Mua jännitti edelleen ja itkukin tuli siinä tuli, vaikka hän vakuuttelikin kaiken menevän hyvin. Hän piirsi mun rintaan valmiiksi ”suunnitelman” minkä mukaan leikkaisi ja kertoi, että mikäli mahdollista hän laittaisikin venyttimen tilalle suoraan silikonin. Kaikki riippuen siitä miltä rinta avauksen jälkeen näyttää. Janne lähti kotia kohti ja lupasin soittaa heti, kun mahdollista ♥

Hieman alkoi jo diapam-lääke vaikuttamaan ja lähdettiin kävelemään kohti leikkausalia kasin maissa. Mua alkoi taas itkettämään päästyämme saliin ja siellä hoitajat tulivat heti halaamaan ja rauhoittelemaan. Mulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu ja multa tsekattiin henkilötiedot sekä mitä tuleman pitää. Mun piti siis omin sanoin kertoa, mitä mulle ollaan tekemässä. Muistan, että mua vähän huvitti siinä vaiheessa, ihan kun te nyt ette tietäisi mitä mulle teette 😀 Kyseessä oli kuitenkin rutiinitsekkaus ennen leikkausta. Kapusin leikkauspedille ja mun kädet laitettiin T-asentoon. Leikkauksen keskellä mut oli tarkoitus nostaa istuvaan asentoon, jotta voidaan tarkastaa rintojen samankaltaisuus. Testattiin siis valmiiksi, että asento istumaannoustessa olisi hyvä. Nauratti valmiiksi miten mä ihan kanttu vei siinä oon istuma-asennossa kesken leikkauksen 😀 Noh sitten anestesiahoitaja kertoi, että nyt laitetaan antibioottia suoneen, seuraavaksi puudutusaine ja, että nyt lähtee nukutusaine. Se olikin mun viimeinen muistikuva leikkaussalista!

Seuraava muistikuva oli heräämössä ja ensimmäinen reaktio siellä oli itku onnesta. Se tunne, kun tajusin leikkauksen olevan ohi, heräsin nukutuksesta ja selvisin ♥ Halusin ja sain jo siinä vaiheessa soittaa Jannelle heräämöstä ja kerroin mun heränneen. Kerroin, että soitan sitten osastolta uudestaan. Mulle kerrottiin kaiken menneen hyvin ja hetken päästä jo kirurgi tuli mua katsomaan. Hän kertoi, että kasvain ei ollut missään kiinni ja se saatiin kokonaan pois!! Nännistä oli otettu jääleike eli kudosnäytteen pikaleiketutkimus, joka kertoi nännin olevan terve. Sitä ei siis tarvinu edes leikata irti! Lisää hyviä uutisia! Lisäksi hän kertoi, että hän sai laitettua suoraan silikonin eikä venytintä tarvinnutkaan laittaa. Nyt ei siis tulekkaan enään toista leikkausta myöhemmin! Kaikki uutiset oli kerrassaan mahtavia ♥ ♥ Ja lisäksi kainalo oli näyttänyt kaikin puolin hyvältä, mutta toki tyhjennettiin kuitenkin. Tilanteeseen nähden ei varmaan mikään olisi voinut mennä enään paremmin! Ihan uskomaton fiilis, voitte vain kuvitella ♥ Nyt se pirulainen on saatu mun kropasta pois ja lopullinen paraneminen voi alkaa, niin helpottavaa!

Aika pian herrämisen jälkeen mut siirrettiin jo takaisin osastolle oisko kello ollut yhden kieppeillä tuolloin. Soitin tietysti Jannelle ja muille kertoakseni miten oli mennyt ja itkuja tuli itkettyä moneen otteeseen ♥ Mitään suurempia kipuja ei leikkausalueella ollut, mutta vahvat kipulääkkeet pitikin siitä onneksi huolen. Toki käden nostaminen tuntui jonkin verran tuskaiselta enkä kättä saa edelleenkään kokonaan suoraan. Janne ja Minea tuli mua sitten katsomaan illemmalla ♥ Toki näki, että Mineaa vähän jännitti millaisessa paikassa äiti on, mutta hymyssä sain sain halauksia ja suukkoja ♥  Joka päivä he kävivät äitiä katsomassa ja muitakin vierailijoita kävi piristämässä osastolla.

Sain kolmesti päivässä lääkkeitä särkyyn, hermosärkyyn ja lisäksi antibioottia suoneen ensimmäisen päivän aikana. Sen jälkeen antibiootti otetaan suun kautta ja lisäksi laitetaan pistos mahaan veritulppia estämään. Ainut ikävä juttu on ollut se, että mun leikatun eli vasemman käden kolme sormea on pienesti puutuneet koko ajan. Se voi johtua siitä millaisessa asennossa käsi on leikkauksessa ollut tai jäädä pysyväksi. Käden hermoihin on kuitenkin jouduttu kajoamaan, joten on myös riski, että puutuminen jäisi. Leikkauksessa mulle laitettiin myös dreeni, joka on pussi johon kertyy kudosnestettä putken kautta. Putki kiertää kainalon ja rinnan alueella ja tulee ulos rinnan alapuolelta. Dreeni on tällä hetkellä aiheuttanut eniten kipuja, kun liikkuu ja dreeni on vain muutamalla pistoksella kiinni ihossa. Dreeni kulkee nyt siis mun mukana koko ajan ja sille on oma laukku, jossa se pysyy kätevästi. Muuten lääkkeet on vieneet kivut ja oonkin ollut yllättävän vähän kipeä. Yhden kerran pyysin vain lisää kipulääkettä, joten lääkitys on ollut kohdillaan! Yöt sain nukuttua hyvin ja ruokakin maistui leikkauspäivää lukuunottamatta.

Kirurgi kävi mua tapaamassa useammankin kerran ja oli hienoa kuulla hänen olevan lopputulokseen itse todella tyytyväinen! Leikkaushaava ylettyy nännistä kainalon suuntaan kapean kolmion muotoisena. Mitään muuta arpea ei siis tule jäämään ja rinta näyttääkin kaikin puolin samalta kuin ennen. Toki turvonnut, mutta sekin laskee pian ja sen mukana koko rintakin laskee toisen rinnan kanssa samalle tasolle. Jotta rinta laskeutuu oikealle tasolle ja silikoni mukautuu oikeaan kohtaan pidän sellaista pantaa rinnan päällä. Kyseessä on siis kehon ympäri laitettava panta (ihan kuin hiuspanta siis), joka painaa silikonia ja rintaa oikealle kohdalle. Pantaa tulee pitää 3-6 viikkoa leikkauksesta ja koko aika mielellään yötä päivää. Lisäksi mulla on sellanen toppi sellasesta joustavasta kankaasta ettei rintaa turhaan rasiteta.

Fysioterapeutti kävi ohjaamassa mua miten alan kuntouttamaan kättä ja teenkin aamuin illoin tiettyjä liikesarjoja. Nostamista pitää vielä varoa leikatulla kädellä ja muutenkin ettei Minsku varsinkaan vahingossa osu rinnan alueelle. Dreeni pitäisi saada pois alkuviikosta riippuen paljonko nestettä tulee ja jälkitarkastus on 8.5. Kotiin olisin päässyt jo eilen, mutta halusin vielä olla yhden yön, jotta olo olisi varmempi. Tänään sitten Janne ja neiti haki puolen päivän aikaan kotiin ♥ Jännitti ja helpotti yhtäaikaa! Tästä se toipuminen jatkuu ja mikä mahtava tunne onkaan, kun kasvain on poissa ja rintakin on tallella! Nämä kauniit kukat oli äitiä odottamassa kotona ♥

Pahoittelen pitkää sepostusta, yritin kyllä kirjoittaa lyhyesti 😀 Toivottavasti myös muistin kirjoittaa kaiken ja kysykää ihmeessä, jos jokin mietityttää!

Haluan kiittää koko sydämeni pohjasta mua leikannutta kirurgia ja muuta leikkaustiimiä sekä Rintarauhaskirurgian 8. osaston henkilökuntaa. Erityinen kiitos ihanalle yöhoitajalleni ♥

Kiitos myös teille tsempeistä ja rohkaisevista viesteistä ♥

The post Leikkaus & kotiinpaluu appeared first on Loving White Style.

Mulle annetaan ensin esilääkkeet sitten vaihdan vaatteet ja kävelen itse leikkaussaliin kasin maissa. Leikkauksen kestoksi arveltiin noin 1,5 tuntia, joten 10 maissa varmaankin siirryn heräämöön. Siellä olisin parisen tuntia, jonka jälkeen siirretään sitten osastolle. Kotiin pääsen voinnista riippuen torstaina tai perjantaina.

Mulle on tosi hyvin selitetty kaikki mitä tuleman pitää, mutta se ei ikävä kyllä jännitystä kokonaan poista. Ja sitä paitsi oon varmaan katsonut liikaa sairaasarjoja, kun pelkään jääväni hereille ilman, että sitä huomattaisiin! Niin ei kuulemma oikeasti voi edes käydä, onneksi. Mietin muutaman kerran myös ääneen voisinko kuolla leikkauksessa, mutta onneksi senkään ei pitäisi olla mahdollista. Varsinkaan, kun ei kosketa sisäelimiin tai avata kuin pintapuolisesti rintaa. Pelkään myös mihin kipuihin sitä tulee heräämään ja kuinka jyrän alle jääneeltä siinä tuntuu. Jännittää myös miltä leikkausalue ja ”uusi” rinta näyttää. Mulle laitetaan sellainen tuubitopin tyylinen toppi, jota pidetään kai kuukauden ajan. Sen pitäisi vähän myös lievittää kipuja. Kannattaa kuulemma vain pyytää rohkeasti kipulääkkeitä eikä koittaa sietää kipua ja särkyä ilman lääkettä. Toivotaan, että pääsisin johonkin pienempään huoneeseen, kun muutoin heillä on vain iso sali, jossa verhoilla eristetty jokaisen oma sänky. Täytyy siis pakata kuulokkeet ja korvatulpat mukaan varmuuden vuoksi!

Muutoin nappaan mukaan villasukat, ehkä aamutakin, lukemista, hygieniatarvikkeet, läppärin, laturit ja jos jotain muuta tarvii niin sitten pyydän Jannea tuomaan. En oikein vielä osaa sanoa voisiko jotain muuta kenties tarvita? Otetaan vinkkejä siis vastaan!

Jännittää myös kotiinpaluu ja se miten paljon pystyn Minean kanssa touhuamaan. Alussa varmasti vähemmän ja täytyy varoa varmasti muutenkin kaiken tekemisen kanssa, mutta onneksi Janne on kotona auttamassa. Vaikka äidin kanssa ei voi hetkeen niin kovasti leikkiä on tärkeintä, että äiti tulee kuntoon ja sitten voi taas touhuta vaikka milla mitalla ♥

Nyt täytyy luottaa siihen, että oon hyvissä käsissä ja saan olla onnellinen siitä, että pääsen leikkaukseen. Olo on varmasti kovin helpottunut leikkauksen jälkeen, kun tajuaa saaneensa pirulaisen pois kropasta!

Päivittelen teille ainakin Facebookissa ja Instassa, joten katsotaan voinnin mukaan miten tänne palailen. 

Pitäkää siis peukkuja ja toivottakaa onnea, tästä se lähtee ♥

pic; Rebecca / 65m2

The post Jännitystä ilmassa appeared first on Loving White Style.