Osa teistä varmaan muistaa mun peruukin ja se oli sellainen todella pitkähiuksinen ja väriltään tummempi kuin tämä oma nyt on. Siksi ehkä hämmennyin siitä miten omaa tukkaani luultiin peruukiksi, koska sehän on ihan erilainen kuin peruukki on. Toki se peruukki edelleen lojuu tuolla vessan nurkassa ( en tiedä miksi sitä edes säilytän edelleen?!), mutta päässä se ei ole ollut sitten enään kevään jälkeen. Muutaman kerran oon sitä huvikseni testannut ja onhan se oudolta näyttänyt etenkin nyt omien hiusten ollessa pidemmät. Voisin muuten harkita koko peruukin myymistää, jos joku sellaista kaipailee!

Oon muuten miettinyt nyt jälkikäteen, kun katsoin vanhoja kuvia, että miten mä oikein rohkenin kulkea kaljuna? Tai siis nyt, kun asiaa uudestaan mietin niin en kyllä tiedä olisko mulla enään samaa rohkeutta ja uskallusta kuin silloin alkuvuodesta. Ehkä se on just se siinä hetkessä oleminen, kun päättää tehdä jotain ja siitä saa itselleen voimia. Vaikka sitä näin jälkikäteen miettiikin, että mistä se voima ja ennen kaikkea rohkeus on sillon tullut? Voin sanoa olevani todella ylpeä itsestäni, että silloin uskaltauduin ihmisten ilmoille kaljuna! Kalju kun ei jättänyt kenellekkään epäilyksiä sen suhteen miksi hiuksia ei ole.

Kaikesta huolimatta haluan edelleen painottaa sitä, että olkaa rohkeita ja olkaa omia itsejänne ♥

Erilaisuus on rikkautta oli se mistä syystä tahansa ♥

coat – VILA, pants – VERO MODA, shirt, bag, gloves – HM, scarf – NORDIC SWAN LIVING (similar here)

pics; Pinja edit; me

The post Omat hiukset vai peruukki? appeared first on Loving White Style.

Ensimmäistä kertaa käydessäni liikkeessä mukanani oli ystäväni sekä meidän neidit. Halusin mukaan ystäväni, joka osaisi myös kanssani katsoa sopivaa peruukkia. Aina on hyvä olla toisetkin silmäparit mukana, etenkin nyt ♥ Minealle olin kertonut, että mennään katsomaan äidille uusia hiuksia. Yritin näin antaa hänelle hieman ajatuksia tulevasta ja siitä, että äidillä olisi hiukset, jotka saisi päästä pois. Vaikeahan sitä on noin pienelle selittää, mutta parempi se on jotain sanoa valmiiksi.

Meitä palveli ystävällinen ja ammattitaitoinen kauppias, joka kyseli alkuun millaisen peruukin haluaisin. Kerroin millaiset omat hiukseni olivat ennen polkkamittaan leikkaamista ja mitä väriä peruukki voisi olla. Ensin harkitsin polkkamittaista peruukkia, mutta mietin etten saisi sitä sitten pidettyä kiinni. Toisaalta pitkää peruukkia ei voisi myöskään nostaa kovin korkealle päälaelle kiinni, muuten alaosasta näkyisi peruukin niskaosa. Peruukkeja on olemassa aidolla hiuksella sekä tekokuidulla. Mun ajatus tekokuidusta oli tiedättekö sellainen tönkkö kampaus, josta paistaisi kilometrin päähän sen olevan peruukki. Nähdessäni tekokuituisia peruukkeja hämmästyin siitä miten aidon näköisiä ne olivatkaan! Kerroin kuitenki haluavani aitohius peruukin jo sen takia, että saisin tarpeen mukaan kiharrettua hiusta ihan normaalin tapaan.  Päätin, että pidempi hiuksinen peruukki voisi kuitenkin olla enemmän mun näköinen ja olishan mulla edelleen pitkät hiukset ilman sairastumista.

Dimorasta löytyy todella laaja valikoima peruukkeja erilaisin mallein ja värejä on vaikka kuinka paljon mistä valita. Kauppias toi mulle toivomuksieni perusteella kokeiltavaksi kaksi peruukkia. Molemmat oli aika samantapaisia erilaisella pohjalla. Pohjalla tarkoitetaan sitä mikä vedetään päähän ja missä hiukset on kiinni. Mun päänmuotoon kävi parhaiten kumipohjainen peruukki ja se tuntui yllättävän hyvältä päässä. Toki mulla oli silloin vielä omaa tukkaa peruukin alla, mutta kaikinpuolin olin yllättynyt siitä miten kevyeltä ja luonnolliselta peruukki tuntui päässäni. Tuossa vaiheessa, mulla ei vielä ollut alkanut hiukset lähtemään, joten sovittiin, että palaan asiaan siinä vaiheessa, kun hiukset tosiaan alkaa tippumaan. Päätettiin kuitenkin valmiiksi, että ottaisin sen kumipohjainen mallin, mutta väriä jäisin vielä miettimään. Dimorasta saa myös mittatilauksella omaan päähän sopivan peruukin, jos tuntuu ettei sopivaa muuten löytyisi. Tuolloin olisi tietysti pidempi toimitusaika, joten tilaus kannattaisi tehdä hyvissä ajoin. Mun peruukin tilaamisessa menisi viikko, joten jäin odottelemaan miten omien hiusten kanssa kävisi.

Noh eihän siinä kauaa sitten mennyt, kun hiukset alkoivatkin lähteä tupoittain. Lisää hiustenlähdöstä voitte lukea tästä postauksesta. Aikani hiustenlähdön kanssa oltua menin käymään Dimorassa uudestaan. Tuolla kerralla mukaan tuli myös Janne, jonka mielipiteen tietysti myös halusin. Sovittamani peruukki oli vaaleanruskea enkä sitä nähnyt mulle enään niin sopivana. Niimpä päädyin tilaamaan hieman enemmän omaa väriä olevan tummemman ruskean peruukin. Sen jälkeen leikkautin kaikki hiukset pois ja jäin odottamaan peruukin saapumista.

Vajaan viikon päästä tilauksesta Dimorasta soitettiin mun peruukin tulleen. Mua jännitti hirveästi miltä peruukki mahtaisi näyttää oikean värin kanssa. Kerroin Minskulle, että nyt lähdetään hakemaan äidin uusia hiuksia ja hän oli että ”Joo!”. Päädyin tähän ruskea sävyiseen peruukkiin, josta latvat on liukuvärjätty vaaleammaksi. Ensi kertaa peruukkia sovittaessa kaljuun päähän se tuntui yhtäaikaa hassulta ja oudolta. Peruukin hiukset on kauniin kiiltävät, just sellaset mitä olin itelle salaa haaveillu. Aitohius laskeutuu kauniisti ja etenkin näin kiharrettuna näyttää mielestäni tosi kivalle. Mua välillä naurattaa se, että mulla on kampaus aina valmiina eikä hiustenlaittoon mene enään juuri minuuttia kauempaa 😀

Peruukkia ei leikattu mihinkään malliin vaan ajattelin kokeilla ihan vain ensin pitää sitä kiharrettuna. Peruukin hiushan pysyy useamman päivän laineella, kun sen on kerran kääntänyt. Tykkään pitää hiuksia edestä hieman kiinni, ettei ne olisi ihan silmillä. Korvan taakse hiuksia ei peruukin kanssa oikein voi laittaa, kun muuten korva menisi hörölle. Muutenkin, jos hiuksia nostaa liikaa niin peruukin sauma näkyy esim. korkealla ponnarilla. Ensin mietin otsahiusten leikkaamista, mutta unohdin sen kuitenkin ja hyvä niin eihän se kasvaisi kuitenkaan takaisin 😉 Hiuksia voi myös pitää letillä eri tavoilla tai löysällä nutturalla. Luulen, että kerrostan hiuksia vähän jossain vaiheessa, jolloin ne olisi vieläkin luonnollisemmat.

Oon käyttänyt peruukkia nyt reilun kuukauden ajan. Kotona ollessa tosin oon ilman ja heti, kun jostain kotiin tuun niin nopeasti sen ripustan telineeseen. Ei sillä, etten pitäisi siitä vaan koska kotona jotenkin vain helpompi olla omana itsenään. Monesti Mineakin sanoo, että ”Pois” ja näyttää peruukkia, ihana ♥ Ystäväni otti musta kuvia peruukin kanssa jo viikkoja sitten, mutta kuvat nähtyäni en näyttänyt itseltäni. Oli outoa nähdä itsensä ns.jonkun muun hiuksissa. Vasta nyt peruukki alkaa tuntumaan omemmalta, eli kuukauden päivät vaati ensin totuttelua. Nyt kuvia katsoessani ei tunnu enään yhtä vieraalta kuin ensimmäisissä kuvissa.

Peruukin käyttö on helpompaa ja luontevampaa kuin osasin kuvitella. Siihen varmasti vaikuttaa se, että ammattilainen on ollut valitsemassa just mulle sopivaa peruukkia ja onnistunut siinä. On myös olemassa peruukin omia teippejä, joilla peruukin pysyvyyttä voi tehostaa. Toistaiseksi en oo niitä käyttänyt. Eilen ensimmäisen kerran hieman vain kiristin peruukkia sisäpuolella olevilla tarranauhoilla. Peruukki ei ainakaan näin talviaikaan, eikä pitäisi edes kesäaikaan hikoiluttaa päätä. Peruukki istuu mun päähän tosi hyvin eikä se lähde pois esim. pipoa päästä ottaessa. Edessä otsalla on ihon värinen verkko, josta ihan läheltä katsottuna saattaisi ainoastaan huomata kyseessä olevan peruukki. Mun hiuksia kehuttiin kerran yhdessä tilaisuudessa, joten ihminen, joka ei tilanteestani tiedä luulisi hiusten olevan mun omat 🙂

Coat & pants Subway Clothing*

Peruukkia kuten omiakin hiuksia pitää tietysti pestä ja hoitaa. Sitä varten on olemassa peruukeille tarkoitettuja tuotteita ja nekin löytyy Dimorasta. Peruukki pestään 2-3 viikon välein. Peruukin hiukset, kun ei samalla tavalla rasvotu. Peruukin voi pestä kädessä pitämällä ihan juoksevan veden alla shampoolla ja sitten hoitoaineella. Pestäessä pitää käyttää viileää vettä, ei kuumaa. Hiuksiin voi myös suihkuttaa jätettävää hoitosuihketta. On myös olemassa peruukkien omia hiusnaamioita joilla hiuksiin saa kiillon ja pehmeyden takaisin. Oon pessyt hiukset nyt vasta yhden kerran ja sitä pestessäni yllätys oli suuri. Kasteltu hius meni nimittäin luonnonkiharalle! En ollut niin innoissani kokonaan kiharasta päästä, joten suoristusraudalla muotoilin sen tähän malliin takaisin. Peruukki kuivatetaan sille tarkoitetussa telineessa, eikä kannata käyttää hiustenkuivaajaa. Kuivumiseen menee noin 10 tuntia, jotta se on kokonaan kuivunut. Aika helpolla pääsee omiin hiustenlaittoon nähden peruukin kanssa 🙂

Kaikin puolin oon ollut peruukkiin tosi tyytyväinen ja se päässä tunnen itseni kauniimmaksi ja naisellisemmaksi ♥

Kyllä ne hiukset vain on iso osa naiseutta, mutta onneksi on olemassa näitä upeita peruukkeja tällaisiin elämän vaiheisiin. Haluan kiittää Dimoran asiantuntevaa palvelua ja sitä miten henkilökohtaista palvelua heiltä sain.  Heillä on taito kohdata asiakkaat kipeissäkin elämäntilanteissa.

Mitä mieltä te ootte peruukeista? Voisiko ajatella peruukin olevan mun oikeat hiukset?

*yhteistyössä Dimora & Subway Clothing

pics of me: Minna / @mk_maison edit: me

The post Kuin omat hiukseni appeared first on Loving White Style.