Tässä vielä linkki postaukseen. Ette uskokkaan miten paljon saatte sanoillanne hyvää aikaan! Vaikeasta asiasta julki puhuminen on mun mielestä parasta ns. terapiaa ja oon niin iloinen voidessani jakaa tätä kaikkea kanssanne. On ihan mahtavaa, kun te ootte siellä virtuaalisesti mun tukena ja annan teille jokaiselle ison rutistuksen täältä ♥

Helppohan tämä ei ole sitä en sano, mutta kyllä tästä selvitään! Edelleen on todella kova taistelutahto enkä edes ajattele sairastumista kuin yhtenä vaiheena mun elämää. Tämä mennään läpi ja sitten jatketaan entistä vahvempana!

Tänään oli vuorostaan kontrollikäynti ultraan ja lääkärille. Toisen sytostaattihoidon jälkeinen tsekkaus miten on mennyt ja onko kasvaimessa tapahtunut muutoksia. Tällä kertaa radiologina oli nuorempi mies, jolla tuntu kestävän koko ultraus todella pitkään. Hän kertoi saavansa kasvaimelle hieman suuremman sivusuuntaisen mitan kuin aiemmin, mutta taas pystymitta oli pysynyt samana. Hetken siinä maatessani ja itkua pidätellessä rauhoittelin itseni lääkärin vastaanotolle asti, jotta kuulen hänen mielipiteensä asiaan.

Lääkärin tapaaminen oli heti ultrauksen jälkeen. Lääkärini kertoi radiologin lausunnon, joka piti edelleen paikkansa kasvain oli vajaan sentin suurentunut leveyssuunnassa. Ikävä kyllä ultrauksen tulos ei ole niin luotettava kuin sen olettaisi olevan. Joka kerralla on eri radiologi ja kaikki mittaavat omalla tavalla. Huuh olisipa helpompaa, jos aina voisi olla sama radiologi mittaamassa. Lääkäri kertoi ettei kuitenkaan ole mitään syytä hätäillä! Ensimmäisellä hoitokerralla annettiin doketakselia pelkästään ja silloin kasvain oli selvästi pienentynyt. Toisella kerralla annettiin doketakselin lisäksi karboplatiini, joka lisättiin triplanegatiivisuuden takia. Nyt on ilmeisesti niin, että karboblatiini on ärsyttänyt kasvainta ja se on saattanut vähän tykätä huonoa siitä ja turvonnut. Sen vuoksi kasvaimen koko saattaa olla suurentunut. Näissä tapauksissa on ollut yleistä, että kasvain on ensin saattanut suurentua ja sitten hyvinkin nopeasti pienentynyt. Lääkäri on aiemminkin sanonut, että vaikka kasvain ei edes kokonaan pienensi se voi silti leikatessa olla kuollutta syöpäsolukkoa. Kaikki sairastuneet reagoi kuitenkin eri tavalla hoitoihin, joten en todellakaan anna tämän lannistaa! Verikokeissa kävi ilmi, että tuo karboplatiini oli nostattanut mun maksa-arvoa ja sen vuoksi joudun käydä maanantaina uudestaan labroissa. Annosta saatetaan pienentään seuraavaan kertaan, jos arvo ei ole laskenut. Tämä ei siis kuitenkaan ole mitenkään vaarallista onneksi.

Oon voinut olosuhteisiin nähden tosi hyvin ja peruskunto on hyvä niimpä lääkäri muutti mun hoitosuunnitelmaa. Myös sen varalta, että saataisiin 100% hoitovaste. Nyt ensi viikon tiistaina on kolmas doke+karbo ja sitten 6.3. vaihtuu AC-hoitoon. Se on Amerikassa yleisemmin käytetty ja tepsii paremmin juurikin  triplanegaan. AC lääke annetaan kolmen viikon sijaan kahden viikon välein neljä kertaa. Luvassa on siis hieman rankempi loppuvaihe, jos kokemuksia lukee tuohon hoitoon liittyen. Hieman jännittää miten huonoksi olo voi tuolloin mennä, mutta lääkkeen vaihtoon on vielä aikaa, joten edelleen nautitaan näistä hyvistä oloista ♥

The post Kiitokseni teille & kontrollikäynti appeared first on Loving White Style.

Hirmuinen myräkkä riehunut tuolla ulkona viime päivät, ensin lunta vaakasuorassa ja nyt sitten sataa vettä ja tuulee niin, että katto lähtee irti! Oi voi näitä Suomen sääoloja muuta ei voi sanoa.

Mutta siis mulla oli tiistaina toinen sytostaattihoito ja tällä kertaa kaikki ei mennytkään yhtä hienosti kuin viimeksi.. Menin ysin aikaan aamulla syöpikselle ja puoli kymmenen maissa päästiin aloittamaan tiputusta. Noh ensin se itse tiputuslaite ei meinannut toimia ja sitä säädettiin siinä tovin verran. Ja aina ensin laitetaan suolaliuosta, jotta nähdään tiputuksen menevän kunnolla. Tällä kertaa ja vielä ensi kerralla laitetaan samaa lääkettä ja sitten kolme viimeistä kertaa on taas eri lääkettä. Tiputus saatiin toimimaan kunnolla, mutta hetken aikaa ainaan tiputtua mulle tuli outo olo. Ja mun pitää siis heti sanoa, jos tuntuu mitenkään poikkeavalta. Ensin alkoi mahassa sattua, kivisti ja poltteli, sitten tuntui, että oksennan ja huusin jo, että oksennan ihan just! Seuraavaksi näkyi koko näkökenttä täynnä tähtiä ja ne oli oikeesti ihan valtavia ja niitä oli paljon. Sitten tuntu, että lähtee taju ja meni silmissä ihan silleen etten oo koskaan vastaavaa oloa tuntenut. Huusin taas, että nyt pyörryn ja seuraavaksi en saanutkaan enään henkeä! Haukoin henkeä ja koitin saada sanottua, etten saa happea ja mulle annettin äkkiä happinaamari ja tiputus keskeytettiin ja laitetiin lisää kortisonia suoneen. Kaikki tuo tapahtui muutamissa minuuteissa, mutta tuntui paljon pidemmältä ajalta. Säikähdin tosi paljon ja tuli ihan pakokauhun tunne, kun ei itse hallinnut kroppaansa. Mun oloa helpotti kovasti se, että ystäväni oli mun mukana ja huoneessa oli parhaimmillaan neljä eri hoitajaa tuon kohtauksen aikana ♥ Vaikka hetkeksi tuli sellainen olo, että nyt tuli lähtö niin luotto hoitajiin oli suuri ja sain heti apua. Onneksi meillä on niin osaavia hoitajia ♥ Olin mennyt ihan punaiseksi kauttaaaltaan ja uskotte varmasti kuinka ystävänikin siinä säikähti tilannetta kovasti. Ei varmasti muutenkaan mikään helppo paikka olla mukana ja sitten vielä käy tällaista 🙁 Kiitos , että olit mukana R ♥

Vaikka viime hoitokerran jälkeen hehkutin sitä etten ollut lääkkelle allerginen niin nyt sitten olinkin. Sen vuoksi kohtaus sattui ja tiputus tuli ns. liian lujaa ja siksi aiheutti sen. Pidettiin taukoa siinä n 20 min ja vaihdettiin suolaliuosta siksi aikaa menemään. Sitten aloitetiin tosi hitaasti lääkkeen tiputus ja saatiin se onneksi kokoneen tiputettua. Mulle tiputettiin vielä toista lääkettä perään, joka on hyvin yleinen lääke tripanegatiivisessa rintasyövässä. Niiden pitäisi yhdessä toimia tehokkaammin ja nopeammin. Tällä kertaa olinkin valmis vasta klo.13.50 aikaan, joten oli aika moinen päivä tällä kertaa. Olo oli vähän nuhjuinen ja väsynyt, mutta onneksi huonoa oloa ei ollut.

Oonkin nyt parit illat mennyt neidin kanssa samaan aikaan nukkumaan, kun oon ollut niin väsynyt. Eilisen päivän meillä oli meidän ystävä lapsensa kanssa koko päivän ja se vasta ihanaa olikin ♥ Viime hoitokerran jälkeenhän mun äiti oli meillä sen viikon, joten eihän mun silloin käytännössä tarvinnut tehdä juuri mitää kotitöitä yms. Silloin myös Minea oli kipeänä ja hän nukkui päikkäreitä munkans sisällä. Ja sen kyllä huomaa etenkin nyt, kun oon käynyt neitiä laittamassa päiväunille ja vähän ollaan kärräilty ulkona vaunuilla. Huh miten nopeasti tuntuu, että sydän tulee just rinnasta ulos! Ihan muutaman reippaamman askeleen jälkeen tuntuu, että olis tehnyt isommankin urheilusuorituksen. Onneksi muuten ei oo vielä ollut mitään sen suurempaa olo väsymyksen lisäksi. Jää nähtäväksi milloin ne luusäryt sitten taas alkaa.. Toivotaan ettei ala, mutta viime kerrasta ne tuli just parin päivän viiveellä, joten saas nähdä.

Että sellainen oli sitten tämä hoitokerta, ei ihan putkeen mennyt, mutta pääasia, että lääke saatiin laitettua. Kuulemma yleistä, että just tokalla kerralla saattaa vasta tulla allerginen reaktio. Yleensä kuitenaan ei enään kolmannella kerralla ja hoitajat osaa myös laittaa kortisonia valmiiksi ennen tiputuksen aloittamista. Nyt vain mennään taas päivä kerrallaan ja oman olon mukaisesti 🙂

The post Toinen hoitokerta appeared first on Loving White Style.