Nyt taidetaan joka puolella Suomea saada lunta niskaan niin paljon kuin vain voi sataa! Onhan tuota lumimyräkkää kiva täältä sisältä katsoa kuuma kaakakomuki kädessä ♥ Antaa sataa vain sanon minä! Mutta olihan siellä kerrassaan hullua ajaa autolla, kun ei oltu teitäkään juuri missään aurattu. Sai ajaa kyllä super varovasti ja hiljaa! Saas nähdä jatkuuko myräkkä vielä huomiseen.

Tänään oli tosiaan se terapia/psykologi tapaaminen aamupäivällä. Kerroinkin, että menen avoimin mielin eikä käynnistä varmasti ole mitään haittaa. Minua vastassa oli miellyttävän oloinen keski-ikäinen nainen ja oloni oli heti alkuun oikein lämmin ja kotoisa. Hän pyysi kertomaan omin sanoin sairastumisesta ja koko prosessista tähän saakka. Kuunteli, nyökytteli ja hymyili. Itku mulle tuli siinä kohdassa, kun kerroin voivani sairauden ansiosta olla Minean kanssa pidempään kotona ♥ Sitähän mä olin pitkään toivonut kuitenkin.

Juteltiin myös muusta elämästä ja suurimmista tapahtumista mun elämässä. Siitä miten mä oon sairastumisen kokenut ja miltä musta on kaikki tuntunut. Höpöteltiin siinä kaikenlaista ja hän kyseli välillä mun ajatuksia. Hän sanoi jo aika alussa ja vielä uudestaan tapaamisen lopussa, että hänen kuuleman ja näkemän mukaan hän kokee, että mulla on oikeasti kaikki tosi hyvin, mitä nyt mulla on syöpä. Hän tarkoitti sitä etten oo antanut syövälle mun elämässä pääosaa vaan vain ja ainoastaan sivuosan. Oon osannut jäsennellä mun ajatuksia ja tuntemuksia niin, että mulla on kaikesta huolimatta hyvä olla. Tuo kaikki piti kyllä just paikkansa, mulla nyt on vaan vähän kovempi ”flunssa”, joka menee ohi. Hän sanoi ettei sinänsä koe, että voisi mulle kauhesti mitään antaa, kun on kaikki kuitenkin näin ok. Tunti vierähti todella nopsaan ja sovittiin seuraava tapaaminen mun pyynnöstä siihen hetkeen, kun on vaihdettu toiseen sytostaattilääkkeeseen eli maaliskuun puolen väliin. Eihän sitä koskaan tiedä miten olotilat menee eikä käynnistä todellakaan ollut haittaa.

Suosittelen siis lämpimästi käyntiä ammattilaisen juttusilla, jos vain yhtään siltä omassa elämässä koskaan tuntuu! Niissä paikoissa sua ei tuomita tai arvostella vaan kuunnellaan ja halutaan mahdollisuuksien mukaan auttaa. Mun mielestä on turha myöskään hävetä sitä, että joutuisi ammattilaisen juttusilla käydä. Me ollaan kaikki ihmisiä eikä kukaan meistä oo superihminen tai toista huonompi. Elämästä ei koskaan tiedä, joten kaikki apu kannattaa ottaa vastaan ♥

The post Ajatuksia terapiakäynnistä appeared first on Loving White Style.