Meidän Kokkolan reissu oli kaikin puolin ihana, mutta omaa oloani varjosti tämä vuosipäivä. Menimme silloin vuosi sitten ihan kuten aiemminkin viettämään aikaa mummolaan ja yhtäkkiä koko elämäni olikin romahtanut palasiksi. Kaikki unelmat ja suunnitelmat oli pirskaloitunut tuolla sekunnilla, kun kuulin sairastuneeni rintasyöpään. Muistan kysyneeni lääkäriltä ” Kauanko elän”? ” Kuukausia, vuosia vai 5 vuotta ”? Hän vastasi, että suurin osa rintasyöpäpotilaista elää vielä viiden vuoden jälkeen. Silloin mietin, että ei se 5 vuotta mulle riitä! Haluan nähdä Minean kasvun, koulunaloituksen, rippikoulun, valmistujaiset ja ihan kaiken ♥ Tajusin silloin, että ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä.

Tuntuu uskomattomalta, että sairastumisesta on tosiaan jo vuosi, koska tuntuu, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Niin nopeasti ettei oma pää aina pysy edes mukana. Välillä tuntuu ettei tämä ole edes tapahtunut mulle vaan olen seurannut jonkun toisen elämää vierestä. Vaikea tavallaan selittää, mutta ehkä ymmärrätte. Elämä on asettanut meidän matkan varrelle sellaista mitä me ei osata etukäteen aavistaa, mutta haluan uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Niimpä edelleen uskon, että sairastumiseni tarkoitus on ollut se, että sain olla Minean kanssa pidempään kotona sekä se, että olen voinut tätä sairastumistani jakaa muille. Haluan uskoa siihen, että tämä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi tätä enään koskaan kokea uudestaan. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta haluan siihen niin kovin uskoa.

Mennyt vuosi on ollut elämäni rankinta aikaa enkä voinut olla varma tulisinko tästä kaikesta selviytymään. Silloin en tiennyt olisinko nyt tässä kirjoittamassa teille. Pelko valtasi mieleni useasti, vaikken sille halunnutkaan antaa valtaa sitä tehdä. Sytostaattihoitojen aikaan pelättiin ettei lääke toimi, kun kasvain jatkoi kasvuaan myrkyistä huolimatta. Se taisi olla pelottavinta aikaa.. Montaa kertaa ei kotona ole kuolemasta keskusteltu ääneen, mutta mielessä sitäkin useammin. Päätin etten ole valmis suunnittelemaan omia hautajaisiani, koska aion tästä paskasta selvitä.

Voitte uskoa miten kiitollinen, nöyrä ja onnellinen olen kirjoittaessani teille täällä nyt ♥ Kyyneleet vierivät pitkin poskiani, mutta tällä kertaa onnesta ja helpotuksesta. Tästä selvittiin ♥

Ensimmäisen postaukseni sairastumisesta pääset lukemaan tästä.

Sydämeni pohjasta haluan kiittää jokaista teitä tsempeistä ja tuesta, olette kultaa ♥

Sairastumisen aikaan ei paljoa asukuvia tullut julkaistua, joten onneksi voin nyt huojentunut hymy kasvoillani olla näissä kuvissa ♥

coat, knit, shoes – H&M

pants – VERO MODA

hat – KNCOLLECTION*

bag – MICHAEL KORS

pics; Ninni, edit; me

The post Vuosi rintasyöpädiagnoosistani appeared first on Loving White Style.

Ajatukset on sekavat ja mietin mitä jos kaikki tämä painajainen alkaisi taas uudelleen? Mua on pelottanut tämä kontrolli oikeasti tosi paljon, mutten halunnut sitä ääneen kellekkään sanoa. Tiedän ettei aina ole pakko olla reipas, mutta ajattelin, että mitä vähemmän asiasta puhun sen vähemmän mulle tulee ahdistunut olo. Pelko syövän uusiutumisesta on aina ja varmasti varjostaa koko loppuelämäämme. Etenkin kontrolloiden aikaan pelko nostaa päätänsä. Pelon kanssa on vain totuttava elämään ja varmasti ajan myötä se helpottaa.

Yskäisen pari kertaa siinä toivossa, että läääri pian tulisi. Hetken kuluttua vihdoin ja viimein mies lääkäri astelee huoneeseen. Pelkään hänen ensimmäisiä sanoja, jotka esittelyn jälkeen ovat; mammografian kuvissa ei näkynyt mitään. Sitten hän jatkaa, että tarkistetaan kuitenkin vielä ultralla myös. Hän aloittaa ultrauksen leikatun rinnan ja kainalon osalta. Aikansa hän tutkii ja toteaa sitten ettei näe siellä mitään poikkeavaa. Hän siirtyy tutkimaan oikeaa rintaa ja se kestää hieman kauemmin. Tai siltä musta ainakin tuntui. Hän tutkii uudelleen samaa kohtaa ja pelkään hänen löytäneen jotain. Pian hän onneksi sanoo ettei sielläkään ole mitään poikkeavaa. Sitten hän sanoo kaiken olevan hvyvin ja toivottelee hyvät päivänjatkot. Jään siistimään itseni ultrauksessa käytettävästä möhnästä ja nousen istumaan tutkimuspöydälle. Samalla hoitaja palaa takaisin huoneeseen ja minä purskahdan itkuun. Hoitaja tulee mun viereen ja sanoo kaiken olevan nyt hyvin. Hän laittaa käden mun olkapäälle ja helpotuksen kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Mä selvisin tästä ♥

 En voi sanoin kuvailla miten helpottunut ja kiitollinen olo mulla nyt on. Selvisin ensimmäisestä kontrollista ja voin rauhallisin mielin tänä vuonna viettää perheeni kanssa joulua ♥ Haluan uskoa, että syöpä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi sitä painajaista enään koskaan käydä läpi. Tämä oli vain hetki mun elämästä eikä loppuelämä.

Mammografiasta vielä sen verran, että hitto se sattui! Eikä niinkään siihen silikoniin vaan terveeseen rintaan. Silloin, kun sain diagnoosin niin en nyt jälkikäteen muista tuosta tutkimuksen aiheuttamasta kivusta mitään. Olin silloin sen verran shokissa jo siinä vaiheessa, etten kipua muista. Nyt taisi muutama ärräpää suusta päästä tuona aikana. Silikonin puolella oli aika suuria haasteita saada se kuvattua riittävän hyvin. Ensin hoitaja mietti saadaanko siitä ollenkaan otettua kuvaa, mutta onneksi sivukuva saatiin pienen asettelun jälkeen. Se tuntui kyllä hetken aikaa siltä, että silikoni räjähtää ihan justiinsa, mutta onneksi se oli paljon lyhyempi kuvaus kuin terveen rinnan osalta. Kaiken kaikkiaan kuvaus meni hyvin vaikkakin kivutonta se ei ollut. Pieni hinta siitä, että tutkimus saadaan tehtyä!

Huh, nyt hyppään sohvalle ja taidan kippistää pienen lasin viiniä itselleni ♥

Kiitos teidän tuesta ja tsempeistänne, ootte ihania ♥

The post Piinaavat minuutit tutkimuspöydällä appeared first on Loving White Style.

Miten siellä viikonloppu sujui ja onhan viikko alkanut kivasti? Meillä viikonloppu sujui tällä kertaa ihanan rauhallisissa merkeissä. Lauantaina me oltiin Luukissa eväsretkellä ja vitsi me nautittiin mielettömästä ilmasta kuuman kaakaon lämmittäessä sekä nakkien paistuessa. Me suositaan muuten nitriitittömiä nakkeja etenkin neidille, mutta nyt niistä on tullut meidän kaikkien suosikkeja! Kannattaa testata, jos ette oo maistanu. Lauantai-ilta meni puolestaan kotona saunoessa, leffaa katsoen ja jätskiä syöden ♥

Sunnuntaina ulkoiltiin, jonka jälkeen Janne oli auttamassa Minean kummisetää muutossa ja iltapäivällä saatiin meille Kemistä asti vieraita kylään ♥ Oli kyllä niin ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja jälleen harmittelee sitä miten pitkä matka välissä on.. Testasin sunnuntaina myös uutta joulukakkua, jota vieraille tarjosin. Yritän saada jaettua reseptin myös tänne, jos innostutte kokeilemaan!

Eilinen meni mun lääkärissä ja neidin kanssa ollessa. Me käytiin leikkipaikalla, eläinliikkeessä katsomassa pupuja sekä leluliikkeessä hypistelemässä joulupukin toiveita. Sitten me vieä eksyttiin kirpparille ja illalla kasattiin kuulkaas jo joulukuusi ♥ (vielä se tosin pitää koristella). Takana on aika ihania päiviä kaiken osalta, mutta huominen meinaa silti hieman takaraivossa kolkutella. Huomennahan on vuorossa mun vuosikontrolli. Vaikka mä kuinka uskon ettei mitään löydy niin pakko se on myöntää, että pieni pelko on silti ja varmasti tulee aina kulkemaan mukana. Kuulemma tämä ensimmäinen kontrolli on se pahin ja näin se varmasti onkin. Täytyy vain olla luottavaisin mielin ja rauhoitella omaa mieltä ♥ Toivottavasti saisin jotain vastauksia jo huomenna, joten kerron niitä heti, kun vain mahdollista!

Pitäkää peukkuja! 

ps. tuo ihana muistitaulu* on muuten Gauhaur Helsingin ♥

*saatu

The post Jälleen jännitystä ilmassa appeared first on Loving White Style.

Ollessani torstaina melkein koko päivän menossa sain illalla vastineeksi särkevän rinnan. Kyllähän sitä aina säikähtää noita leikatun rinnan kipuja, mutta tiedän sen tuolloin johtuvan liiasta liikkumisesta. Edelleenkään en oo salilla käynyt vaan ihan vain venytellyt ohjeiden mukaisesti yläkroppaa kotona. Jotain joogaa tai pilatesta tosin voisin kokeilla!

Eilen tapasin kirurgini uudestaan ja juttelin hänen kanssaan omasta olostani sekä käden ja rinnan kivuista. Kirurgi oli sitä mieltä, että sairasloma jatkuu vielä kahdella kuukaudella. Vaikka olo tavallaankin olisikin jo valmis palaamaan työelämään uskon kuitenkin ettei mun pää oo ihan valmis siihen vielä. Nyt etenkin oon ahdistunut tulevasta vuosikontrollista, joka siirtyessään onkin jo ensi keskiviikkona. Se oli ensin varattu vasta tammikuulle, mutta halusin välttämättä vaihtaa sen ennen joulua tehtäväksi. Haluan kontrollin olevan ohi ennen joulua, jotta tämä joulu toivon mukaan saadaan viettää rauhallisin mielin. Toisin kuin viime vuonna. Onneksi sain kontrollin ajan siirrettyä ja keskiviikkona on sitten edessä mammografia sekä ultraus. Tuo mammografia jännittää melkoisesti, koska siinähän rintaa litistetään aika paljon ja silikoni on ihan kivikova. Miten se edes litistyy ja kuinkahan paljon se mahtaa sattua? Eka ajatus oli, että se silikonihan räjähtää siellä, mutta onneksi se on todella harvinaista onneksi. Vaikka en tiedä uskonko enään mihinkään harvinaisuuksiin..

Onneksi saan luultavimmin tulosten vastaukset heti silloin samalla käynnillä ettei tarvitse sitten odotella niitä erikseen. Kontrollikäyntiin kuuluva rintasyöpähoitajan tapaaminen on sitten kuitenkin vielä joulukuun 14 päivä. Fysioterapia käynnit jatkuu edelleen ja onkin jatkunut jo leikkauksesta asti. Pakko sanoa, että se on aika henkireikä, kun käsittelyn jälkeen rinta ja käsi on ihan eri tuntoiset. Vaikkakin käsittely ei ole kovin mielekäs niin sen jälkeinen olo on sen arvoista! Onnea on ihana fyssari ♥

Kuulisin mielelläni muiden vastaavassa tilanteessa olevien ajatuksia? 

Nyt sitten vain toivotaan kontrollista puhtaita papereita ja edetään käden kanssa, kuten tähän asti. Onneksi käden vaiva on sinänsä pieni, mutta ilman hermovauriota olisin saattanut pystyä palaamaan töihin jo kesän lopulla. 

Ei tässä auta kuin mennä ajan kanssa ja toipua rauhassa kaiken suhteen ♥

shirt – VILA, scarf – Nordic Swan Living, pants – ONLY, watch – CLUSE , bag – HMkuvat; Ninni Juutinen edit; me 

The post Mitä mulle tällä hetkellä kuuluu? appeared first on Loving White Style.

Sitten, jos katsotaan rintoja peilin edessä ovat ne tottakai edelleen eri kohdilla ja tämä tuleekin jäämään niin. Leikkausarpi itsessään tulee muistuttamaan tapahtuneesta aina, mutta onneksi arpi on jo todella hyvin parantunut ja haalea jo. Rintaliivit on hieman hankalat käyttää ja hyviä onkin tällä hetkellä vain kahdet, koska joko toinen puoli on liian iso tai toinen liian pieni. Olisi varmaan hyvä käydä jossain kunnon alusvaateliikkeessä hankkimassa muutamat kunnolla istuvat rintaliivit. Nytkin toinen olkain pitää olla kireämällä kuin toinen, jottei silikoni ole korkeammalla. Joskus, kun kotona hengailee ilman rintsikoita niin tämä näkyy hyvin paidan läpi ja muutaman kerran on saatettu postimiehellekkin ovi avata 😀 Eikä eriparisuutta tietenkään huomaa ulospäin vaatteiden päältä, vaikka asiasta tietäisikin.

Silikoni on super kireä tällä hetkellä ja näin ollen vaikuttaa käden toimintaan. Ja nähtäväksi jää pitääkö rintaan lisätä vielä rasvaa loppuvuoden aikana. Tästä oli silloin ennen leikkausta jo puhetta kirurgin kanssa. Tapaan leikkauksen tehneen kirurgin ensi viikolla, joten silloin oon asiasta varmasti enemmän tietoinen.

Jos miettii sitten asiaa parisuhteen osalta niin en näe, että eripari rinnat olisi meidän suhteeseen millään tavalla vaikuttanut. Jos asiaa kysyy Jannelta niin hän sanoo ettei ole mun rintojen kanssa alkanut seurustella ♥ Tässä taas näkee sen ettei ihmiseen rakastuta ulkonäön perusteella. Toki ihastumiseen ulkonäöllä on osansa, mutta se ratkaisee mitä kuoren alla on, vai mitä?

En kuitenkaan ole vielä kokenut olevani valmis esim. uimahalliin menoon vaikkei asiaa nyt tarvitsisi edes jännittää. Eihän siellä kukaan välttämättä mun rintoja edes katsoisi 😀 Mutta, kun se on siellä oman pään sisällä niin silloin sitä helposti ajattelee, että kaikki tuijottaa ja tajuaa asian. Vaikka ei siinäkään mitään, vaikka tajuaisi! Ehkä suuri syy uimahalliin menossa on ollut se, että paino on noussut hoitojen aikana ja se ylimääräinen on kertynyt just kropan keskikohtaan, tietty! Ja joo voisihan saada myös uimapukuun sellaisen merkin, että uikkaria saa pitää päällä saunassa, mutta mun mielestä se vain tuo asiaa enemmän esille. Jokainen tekee miten itseltä parhaimmalta tuntuu ♥

dress *VILA 

hat* KN COLLECTION

coat LIDL ESMARA

Jos jännitän rintalihaksia niin silloin silikoni reagoi siihen voimakkaammin ja tunne on ihan erilainen kuin oikeassa rinnassa. Samoin huomaan tunteen ihan erilailla silloin, kun tulee vilunväristykset, jolloin rinta menee silleen hassusti etten oikeen osaa edes sitä selittää 😀 Venytellessä tunne on myös samanlainen ja rinta sillä tavalla värisee jännästi enkä ehkä osaa selittää tunnetta kunnolla. Koskiessa silikoni on ihan super kova, (ylläri!) mutta siis sellainen ihan pinkeä ja osittain koskiessa edelleen aristaa. Toinen rinta taas on oma lörppö itsensä, haha! Tietty imetys on vaikuttanut terveeseen rintaan paljonkin ja katsotaan onko tarvetta koskaan poistaa toinen rinta myös. Ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään syytä siihen, joten eripari rinnoin mennään ja todellakin rinta rottingilla ♥

Lyhyesti sanottuna elämä silikonirinnan kanssa on mennyt tosi hyvin ja oon todella onnellinen uudesta rinnastani ♥

pics; @nennur edit; me

*saatu

The post Elämää silikonin kanssa appeared first on Loving White Style.

En oikein tiedä edes mistä aloittaa kaikki, mutta pääsin siis tänään kotiin ♥ Ehkäpä parasta, että kerron kaiken alusta asti. 

Tiistaiaamuna ajettiin Jannen kanssa kuuden jälkeen Kirurgiseen sairaalaan ja pappa jäi Minean kanssa kotiin. Meidän vastaanotti ihana hoitaja, joka kertoi tulevista tapahtumista ja antoi esilääkkeet otettaviksi. Oli ihan huippua, että sainkin oman huoneen, jota en olisi ollenkaan uskonut! Muistatte mun jännittäneen sitä isoa salia, josta teille kerroin. Huone oli oikein viihtyisä, korkealla huonekorkeudella, isolla ikkunalla ja leveällä ikkunalaudalla varustettuna. Sinänsä sivuseikkoja, mutta toi lisä viihtyvyyttä kovasti! Mun kirurgi kävi mua tapaamassa vielä ennen leikkaussaliin menoa. Mua jännitti edelleen ja itkukin tuli siinä tuli, vaikka hän vakuuttelikin kaiken menevän hyvin. Hän piirsi mun rintaan valmiiksi ”suunnitelman” minkä mukaan leikkaisi ja kertoi, että mikäli mahdollista hän laittaisikin venyttimen tilalle suoraan silikonin. Kaikki riippuen siitä miltä rinta avauksen jälkeen näyttää. Janne lähti kotia kohti ja lupasin soittaa heti, kun mahdollista ♥

Hieman alkoi jo diapam-lääke vaikuttamaan ja lähdettiin kävelemään kohti leikkausalia kasin maissa. Mua alkoi taas itkettämään päästyämme saliin ja siellä hoitajat tulivat heti halaamaan ja rauhoittelemaan. Mulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu ja multa tsekattiin henkilötiedot sekä mitä tuleman pitää. Mun piti siis omin sanoin kertoa, mitä mulle ollaan tekemässä. Muistan, että mua vähän huvitti siinä vaiheessa, ihan kun te nyt ette tietäisi mitä mulle teette 😀 Kyseessä oli kuitenkin rutiinitsekkaus ennen leikkausta. Kapusin leikkauspedille ja mun kädet laitettiin T-asentoon. Leikkauksen keskellä mut oli tarkoitus nostaa istuvaan asentoon, jotta voidaan tarkastaa rintojen samankaltaisuus. Testattiin siis valmiiksi, että asento istumaannoustessa olisi hyvä. Nauratti valmiiksi miten mä ihan kanttu vei siinä oon istuma-asennossa kesken leikkauksen 😀 Noh sitten anestesiahoitaja kertoi, että nyt laitetaan antibioottia suoneen, seuraavaksi puudutusaine ja, että nyt lähtee nukutusaine. Se olikin mun viimeinen muistikuva leikkaussalista!

Seuraava muistikuva oli heräämössä ja ensimmäinen reaktio siellä oli itku onnesta. Se tunne, kun tajusin leikkauksen olevan ohi, heräsin nukutuksesta ja selvisin ♥ Halusin ja sain jo siinä vaiheessa soittaa Jannelle heräämöstä ja kerroin mun heränneen. Kerroin, että soitan sitten osastolta uudestaan. Mulle kerrottiin kaiken menneen hyvin ja hetken päästä jo kirurgi tuli mua katsomaan. Hän kertoi, että kasvain ei ollut missään kiinni ja se saatiin kokonaan pois!! Nännistä oli otettu jääleike eli kudosnäytteen pikaleiketutkimus, joka kertoi nännin olevan terve. Sitä ei siis tarvinu edes leikata irti! Lisää hyviä uutisia! Lisäksi hän kertoi, että hän sai laitettua suoraan silikonin eikä venytintä tarvinnutkaan laittaa. Nyt ei siis tulekkaan enään toista leikkausta myöhemmin! Kaikki uutiset oli kerrassaan mahtavia ♥ ♥ Ja lisäksi kainalo oli näyttänyt kaikin puolin hyvältä, mutta toki tyhjennettiin kuitenkin. Tilanteeseen nähden ei varmaan mikään olisi voinut mennä enään paremmin! Ihan uskomaton fiilis, voitte vain kuvitella ♥ Nyt se pirulainen on saatu mun kropasta pois ja lopullinen paraneminen voi alkaa, niin helpottavaa!

Aika pian herrämisen jälkeen mut siirrettiin jo takaisin osastolle oisko kello ollut yhden kieppeillä tuolloin. Soitin tietysti Jannelle ja muille kertoakseni miten oli mennyt ja itkuja tuli itkettyä moneen otteeseen ♥ Mitään suurempia kipuja ei leikkausalueella ollut, mutta vahvat kipulääkkeet pitikin siitä onneksi huolen. Toki käden nostaminen tuntui jonkin verran tuskaiselta enkä kättä saa edelleenkään kokonaan suoraan. Janne ja Minea tuli mua sitten katsomaan illemmalla ♥ Toki näki, että Mineaa vähän jännitti millaisessa paikassa äiti on, mutta hymyssä sain sain halauksia ja suukkoja ♥  Joka päivä he kävivät äitiä katsomassa ja muitakin vierailijoita kävi piristämässä osastolla.

Sain kolmesti päivässä lääkkeitä särkyyn, hermosärkyyn ja lisäksi antibioottia suoneen ensimmäisen päivän aikana. Sen jälkeen antibiootti otetaan suun kautta ja lisäksi laitetaan pistos mahaan veritulppia estämään. Ainut ikävä juttu on ollut se, että mun leikatun eli vasemman käden kolme sormea on pienesti puutuneet koko ajan. Se voi johtua siitä millaisessa asennossa käsi on leikkauksessa ollut tai jäädä pysyväksi. Käden hermoihin on kuitenkin jouduttu kajoamaan, joten on myös riski, että puutuminen jäisi. Leikkauksessa mulle laitettiin myös dreeni, joka on pussi johon kertyy kudosnestettä putken kautta. Putki kiertää kainalon ja rinnan alueella ja tulee ulos rinnan alapuolelta. Dreeni on tällä hetkellä aiheuttanut eniten kipuja, kun liikkuu ja dreeni on vain muutamalla pistoksella kiinni ihossa. Dreeni kulkee nyt siis mun mukana koko ajan ja sille on oma laukku, jossa se pysyy kätevästi. Muuten lääkkeet on vieneet kivut ja oonkin ollut yllättävän vähän kipeä. Yhden kerran pyysin vain lisää kipulääkettä, joten lääkitys on ollut kohdillaan! Yöt sain nukuttua hyvin ja ruokakin maistui leikkauspäivää lukuunottamatta.

Kirurgi kävi mua tapaamassa useammankin kerran ja oli hienoa kuulla hänen olevan lopputulokseen itse todella tyytyväinen! Leikkaushaava ylettyy nännistä kainalon suuntaan kapean kolmion muotoisena. Mitään muuta arpea ei siis tule jäämään ja rinta näyttääkin kaikin puolin samalta kuin ennen. Toki turvonnut, mutta sekin laskee pian ja sen mukana koko rintakin laskee toisen rinnan kanssa samalle tasolle. Jotta rinta laskeutuu oikealle tasolle ja silikoni mukautuu oikeaan kohtaan pidän sellaista pantaa rinnan päällä. Kyseessä on siis kehon ympäri laitettava panta (ihan kuin hiuspanta siis), joka painaa silikonia ja rintaa oikealle kohdalle. Pantaa tulee pitää 3-6 viikkoa leikkauksesta ja koko aika mielellään yötä päivää. Lisäksi mulla on sellanen toppi sellasesta joustavasta kankaasta ettei rintaa turhaan rasiteta.

Fysioterapeutti kävi ohjaamassa mua miten alan kuntouttamaan kättä ja teenkin aamuin illoin tiettyjä liikesarjoja. Nostamista pitää vielä varoa leikatulla kädellä ja muutenkin ettei Minsku varsinkaan vahingossa osu rinnan alueelle. Dreeni pitäisi saada pois alkuviikosta riippuen paljonko nestettä tulee ja jälkitarkastus on 8.5. Kotiin olisin päässyt jo eilen, mutta halusin vielä olla yhden yön, jotta olo olisi varmempi. Tänään sitten Janne ja neiti haki puolen päivän aikaan kotiin ♥ Jännitti ja helpotti yhtäaikaa! Tästä se toipuminen jatkuu ja mikä mahtava tunne onkaan, kun kasvain on poissa ja rintakin on tallella! Nämä kauniit kukat oli äitiä odottamassa kotona ♥

Pahoittelen pitkää sepostusta, yritin kyllä kirjoittaa lyhyesti 😀 Toivottavasti myös muistin kirjoittaa kaiken ja kysykää ihmeessä, jos jokin mietityttää!

Haluan kiittää koko sydämeni pohjasta mua leikannutta kirurgia ja muuta leikkaustiimiä sekä Rintarauhaskirurgian 8. osaston henkilökuntaa. Erityinen kiitos ihanalle yöhoitajalleni ♥

Kiitos myös teille tsempeistä ja rohkaisevista viesteistä ♥

The post Leikkaus & kotiinpaluu appeared first on Loving White Style.

Mun oli pakko soittaa Syöpikselle jo maanantaina ja kysyä olisiko vastaukset jo tulleet. Aamusta niitä ei ollut vielä tullut ja sovittiin, että soitan iltapäivällä uudestaan. Tunnit tuntui pitkiltä ja aika mateli sinä päivänä. Vihdoin kun kello löi kolme soitin uudestaan ja vastaukset oli tulleet. Itkin onnesta, kun kuulin kerrottavan ettei tauti ole levinnyt muualle ♥ Voitte vain kuvitella kuinka helpottavalta on nyt tuntunut!! Maanantaina mulle riitti vastaukseksi se ettei ole levinnyt ja juttelinkin lääkärin kanssa tuloksista vielä uudestaan.

Kasvain on edelleen aktiivinen mikä olikin jo arvattavissa, mutta kainalon osalta aktiivisuus oli melko vähäistä. Kasvaimen päällä rinnassa oli aiemmin todettu imusolmukkeen muutos ja sen oltiin ilmeisesti pelätty olevan huono juttu. Nyt kuvaus kuitenkin kertoi sen olevan kokonaan poissa mikä kertoo myös hoitojen toimineen, mahtavaa! On kyllä kerrassaan niin huojentunut olo ja voin paremmin keskittyä tiistain leikkaukseen.

Saan myös olla kiitollisin mielin siitä, että rinta korjataan saman tien. Yleensä korjausleikkausta saattaa joutua odottamaan vuosia, mutta riippuu tietysti aina tapauskohtaisesti. Mun rinnan iho oli tässä iso syy siihen miksi korjaus voidaan tehdä heti eli on siisti ja kaikin puolin ok. Lääkärin mukaan kaikki näyttää tällä hetkellä hyvältä ja leikkauksen jälkeen odotellaan patologin vastausta, joka kertoo jatkohoidosta. Sädehoito on siis ainakin luvassa, mutta muu selviää vasta myöhemmin.  Tiesittekö muuten, että kasvainta ei välttämättä aina leikata, jos tauti olisi levinnyt. Tämä oli itselle ainakin aikamoinen uutinen..

Nyt suljen koneen ja menen kiitollisin mielin nukkumaan ♥ Hyvää yötä ihanat!

The post Raastava odotus appeared first on Loving White Style.