Ihanaa keskiviikkoa ♥
Tämä postaus on ollut luonnoksissa jo monta kuukautta. Jotenkin sitä aikaa ei muka ole ollut kirjoittaa loppuun ja julkaista. Saati muutenkaan aikaa saisi riittämään blogin kirjoittamiseen, vaikka niin kovasti sitä kaipaankin. Nyt kuitenkin sain aikaiseksi, eli kuten teille viimeksi kerroin, että elämä on jatkunut ja siitä kaikesta kerro teille tänään lisää. Toissavuoden syksy oli oman hyvinvoinnin ja itseopppimisen aikaa, jolloin ajattelin, että uusi rakkaus tulee, kun on tullakseen enkä odottanut tai etsinyt mitään. Keskityin omiin juttuihin ja siihen miten voin hyvin itseni kanssa. Aikaa kului ja sitten eräs kiinnostava mies kysyi mua ulkoilemaan aurinkoisena sunnuntaina ♥ Olin innoissani, mutta hieman epäröin uskallanko antaa itseni mahdollisesti johonkin uuteen, josta ei voi välttämättä seuraisi mitään tai saisin sydänsuruja pahimmassa tapauksessa. Päätin, että lähden ulkoilemaan ja katson rauhassa mitä tuleman pitää. Ja voitteko uskoa, että tuosta ulkoilusta on nyt 1v ja 7kuukautta aikaa ♥
Meidän tarina
Kaikki tosiaan lähti tuosta ulkoilusta ja siitä asti ollaan aika pitkälti oltu erottamattomat. Alkuun tapailtiin kahdestaan ja kerrottiin kummankin elämästä kaikki mahdollinen, jotta toinen oppisi toisen tapoja ja ajatusmaailmaa, Miehelläni on myös lapsi, poika 11 vuotta.
Meillä kummallakin oli mieheni kanssa takana aiempi uusperhekuvio, joten kokemusta siitä löytyi paljonkin. Alussa pohdittiin mitä hyvää ja mitä kehitettävää uusperheessä oli, jotta saisimme meidän perheestä toimivan ja siihen kaikille turvallisen olotilan. Tiedostettiin haasteet ja haluttiin kehittää kummankin heikkouksia puhumalla asioista avoimesti. Kaikilla meillä on omat pelkomme ja tottakai ne on tärkeä tuoda esille. Muuten, on vaikea lähteä rakentamaan mitään kestävää pohjaa suhteelle. Alussa meillä oli ne vaaleanpunaiset lasit päässä kummallakin ja oltiin jo katsottu meille yhteinen asunto, johon oli tarkoitus muuttaa 5kk tutustumisen jälkeen. Onneksi kuitenkin lopulta mieheni järkeilyjen jälkeen päätettiin vielä odottaa ja hyvä niin. Saatiin tutustua vielä lisää ja kummallekin sopi omillaan asuminen lapsensa kanssa. Kevät koitti ja viime alkukesästä katsottiin hieman puolittain asuntoja, kunnes mun sähköpostiin kilahti ilmoitus uudesta asunnosta ja siinä se oli! Oltiin käyty katsomassa mun tutun yhtä kohdetta hetkeä aiemmin, mutta tämän uuden asunnon nähtyämme oltiin myytyjä kaikki ♥ Toki miettiin ensin onko tarpeeksi neliöitä ja tilaa meille, mutta sitten järkeiltiin, että lapset on vain puolet ajasta meillä, Ja tärkeintä oli, että heillä on omat huoneet täällä. Lisäksi mieheni on vuorotöissä, joten välillä oon yksinkin kotona. Jolloin tilasta ei ole puutetta 😀 Niimpä me sitten viime heinäkuun lopssa muutettiin meidän uuteen yhteiseen kotiin ♥ Kerron teille myöhemmin myös meidän uudesta kodista lisää..
Halein,
Marjut
Ei kommentteja