Rakas Oskuni

Muistan vielä hyvin, kun näin sinut ensi kerran ja sain rapsuttaa pehmoista turkkiasi. Olit silloin parin vuoden ikäinen ja muutit luokseni vähän sen jälkeen, kun olin muuttanut yhteen silloisen poikaystäväni kanssa. Hänen ollessa armeijassa meistä kehkeytyi parhaat ystävykset. Siitä alkoikin meidän varsinainen tarinamme <3 Muistan, kun istuit pyykkikoneen päällä aamuisin minun meikatessa kylpyhuoneessa. Muuttaessamme uuteen rivitalokotiin Kokkolassa, pääsit välillä myös käymään terassilla. Muistan, kun sinua vähän jännitti ja menit terassin alle piiloon 🙂 Nukuit aina tyynyni vieressä ja kerran meinasit tippua sängystä ja pelästyessäni tarrauduit minuun kiinni. Tuo arpi on vasemmassa kädessäni edelleen ja tulee muistuttamaan sinusta aina <3 Kävit myös joskus saunassa kanssamme ja oleilit siellä aina, kun sauna oli lämpenemässä.

Vuodet vieri ja päädyin eroamaan poikaystävästäni. Oli selvää, että lähdet matkaani <3 Muutimme yhdessä kokonaan uuteen kotiin ja kaupunkiin Helsingin Tapanilaan. Se oli elämäni yksi rankimmista vaiheista kaiken ollessa uutta, mutta samalla pelottavaa. En olisi ikinä selvinnyt siitä ilman sinua rakas Oskuni! Olit voimavarani, kuuntelijani ja ilahduttajani. Et koskaan valittanut mistään jutuistani vaan jaksoit aina kuunnella murheeni. Selvisin sinun avullasi oma karvapalloni. Hetken kuluttua muutimme jälleen, tällä kertaa Helsingin Ullanlinnaan uuden poikaystäväni kanssa. Hän ei ollut varsinaisesti mikään eläintenystävä aiemmin, mutta sinä sulatit hänen sydämensä täysin. Muistan teidän tanssineen yhdessä olohuoneessamme. Rakastit makoilla tietokonepöydällä ja katsella leveiltä ikkunalaudoilta ulos lintuja. Tuossa asunnossa asuessamme tipuit meidän pohjoisen reissun aikaan 6 kerroksen ikkunasta. Tuo tapahtuma on edelleen muistissani vähän liiankin hyvin. Sinulta meni silloin takajalan reisiluu poikki ja etutassut vääntyivät. Pelkäsin jo tuolloin menettäväni sinut, mutta onneksi löysimme eläinlääkärin, joka hoiti sinut kuntoon. Parin kuukauden ajan nukuimme patjalla olohuoneen lattialla sinun vierelläsi. Sinua piti kannatella, jotta pystyit käymään vessassa. Olit sisukas sissi ja pian olit taas se iloinen ja kehräävä mötkömme. Tuosta tapaturmasta jäi pysyvä vamma, oikea takajalkasi liukui eteen päin istuessasi. Se ei kuitenkaan menoasi ole koskaan hidastanut 🙂 Tuosta on jo 7 vuotta aikaa.

Jälleen muutimme, tällä kertaa Helsingin Etelä-Haagaan. Siellä vietimme useamman vuoden kahdestaan. Tykkäsit nukkua vaatekaapissani ja erityisesti alusvaatelaatikossani -:D Oleilit parvekkeella ja rakastit aurinkoa, sinut löysikin aina sieltä minne aurinko paistoi. Suurinta herkkuasi oli tonnikala ja muistan, kun keskellä yötä olit jostain löytänyt tyhjän purkin ja raahasit sen sänkyyn! Olit siitä erikoinen kissa, että halusit noutaa leikkihiirtä. Aina heitin hiirtä ja toit se suussasi luokseni milloin mistäkin sängyn alta tai pöydältä. Muistan kerran. kun eräs lintu kiusasi sinua ikkunan takana ja hyppäsit päin lasia, raukka sinä <3 Et varsinaisest ollut mikään saalistaja, jollei leikkihiiren pyydystämistä lasketa 🙂

Muutimme taas ja elämäämme astui J, jonka sydämen onnistuit myös valloittamaan. Asuimme hetken aikaa Helsingin Töölössä, josta muutimme Helsingin Hermanniin. Siellä pääsit oleilemaan lasitetulla terassilla ja otit aurinkoa 🙂 Kerran yöllä kuulin outoa ääntä ja mennessäni katsomaan olit kukistanut päästäisen, joka oli jostain kumman raosta päässyt terassilleme. Taisit olla vähän polleana tuolloin 😉 Nukuit edelleen vaatehuoneemme hyllyillä ja yöt tyynyni vieressä. Huomasimme kuitenkin sinun käytöksesi muuttuneen ja silloi sinulla todettiin kilpirauhasen liikatoiminta. Sait lääkettä, josta et kyllä oikein pitänyt. Muutimme tähän nykyiseen asuntoon ennen Minean syntymää ja ehdin jo miettimään mitähän tulet Minskusta pitämään. Olet aina ollut se huomion keskipiste ja olit rapsutuksien keskellä aina etenkin vieraiden käydessä. Olin kuitenkin huomannut viime vuosien aikana, ettet ollut enään se sama Osku, joka olit tutustuessamme ollut. Olithan jo melkein 20-vuotias. Se on todella pitkä ja hieno ikä kissalle. Luulen maidonjuonnin olleen pitkän ikäsi salaisuus 😉 Minea syntyi ja teistä tulikin ystävykset, vaikka sinä ensin häntä vähän pelkäsitkin <3  Ehdit viettää Minskun kanssa 10 kuukautta ja teistä onkin monen monta kuvaa ja videota yhdessä <3 Olit kissa, josta kaikki pitivät ja sinulla olikin useita lempinimiä, kuten Obe, Osvaldi, Lady cat ja Osku the cat. Osku the cat on myös spotifyssä yhden biisilistani nimi. Nukuit aina päiväunia verhojen takana tai saunassa. Kehräsit pehmeästi ja puskit itseäsi meitä vasten. Tassut painelivat ilmaa jolloin aina tiesin sinun nauttivan. Raapimispuusi olit sinun jäljiltä ollut hyvin käytössä ja se olikin yksi lempipuuhistasi. Iltaisin halusit J:n kylkeen saamaan rapsutuksia, se oli teidän hetkenne <3

Et vaikuttanut suoranasesti koskaan siltä, että sinua sattuisi, mutta yölliset huudot ja pissailut ties minne ihmetyttivät meitä. Pitkän ja raskaan pohdinnan jälkeen päätin, että suurinta rakkautta päästää sinut kissojen taivaaseen. Vaikka olin pitkään asiaa miettinyt oli eilinen päiväni yksi elämäni raskaimmista. Sait viimeiset päivät syödä rakastamaasi herkkutonnikalaa, kävit vielä eilen aamulla kiertämässä ulkona terassia ja nuuhkit ulkoilmaa jännittyneenä. Heitin sinulle viimeisen kerran hiirtä, mutta enään et jaksanut lähteä hakemaan sitä vaan katsoit vain sen perään.  Nostin sinut viimeisen kerran syliini, silitin satumaisen pehmeää turkkiasi ja kiitin meidän upeasta ja pitkästä yhteisestä elämästä <3 Tulen aina rakastamaan sinua ja tassunjälkesi on aina sydämessäni <3 Ikävä on suuri eikä se lopu koskaan, mutta nyt olet siellä kissojen taivaassa yhdessä Misu-kissan kanssa. Sinulla ei ole kipuja, jalkasi toimii kunnolla ja saat syödä yllin kyllin herkkutonnikalaasi. Me näemme vielä rakas kissani <3

Kuulen edelleen sinun tassutusten ääniä, raksujen rouskutusta ja raapimispuun raavintaa <3 Täällä on niin hiljaista ilman sinua.

Osku tuhkataan lempihiiriensä kanssa ja aikanaan ripotellaan meidän ikioman talon pihapiiriin <3