Joka iltainen nukutusrumba

Tällä kertaa pakko hieman jakaa ajatuksia meidän neidin nukuttamiseen liittyen. Meillähän ei sinänsä koskaan ole ollut ongelmia neidin itse nukkumisen suhteen ja muistan ettei vauva-aikanakaan ollut yövalvomisia. Silloin alussa Minea laitettiin nukkumaan omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen. Ja se meni hienosti sen aikaa mitä muistan. Jossain kohtaa neiti kuitenkin alkoi nukkumaan meidän välissä niin, että siirrettiin hänet siitä sitten omaan pinnikseen hänen nukahdettua. Tätä aikaa kesti yli vuoden ajan. Minea siirtyi viime lokakuussa nukkumaan omaan huoneeseen ja sinänsä se on sujunut hyvin. Mutta hänen vieressä pitää olla siellä siihen asti, että hän nukahtaa. Arvaatte varmaan, että siinä on hieman vaikeuksia vanhemmilla pysyä itse hereillä pimeässä huoneessa makoillessa.. Lisäksi, että toisinaan sinne saattaa nukahtaa hetkeksi itsekkin niin meillä menee illoista helposti yli tunti siihen, että nukutetaan neiti. Okei onhan se tosi ihanaa aikaa yhdessä perheen kanssa, mutta joka iltainen nukutusrumba tuntuu välillä aika väsyttävältä. Etenkin, kun äidin läsnäolo tuntuu olevan minille niin tärkeää. Ja toki sekin on ihana asia, mutta välillä olisi kiva toisinkin päin.

Mitä tekisin toisin?

Nyt katsoessani aikaa taaksepäin toivoisin voivani hypätä siihen aikaan, kun neiti nukahti omaan sänkyyn yksin. Tällä tarkoitan sitä, että ainut asia, jonka kasvatuksessa tekisin toisin olisi tämä nukutus. Olisi pitänyt jatkaa sillä linjalla, että hän iltasatujen jälkeen jää nukkumaan huoneeseen ovi raollaan. Tämän kaiken vaikutuksena meille jää Jannen kanssa vähemmän meidän keskeistä aikaa. Etenkin siinä vaiheessa, kun aloitan työt enkä voi enään valvoa yhtä myöhään kuin nyt.. huups!

Nyt viimeisen viikon ajan Minea on alkanut sängyssä ollessaan valittamaan nälkää, vaikka juuri oltaisiin syöty puurot+ muut iltapalat. Siinä hän sitten itkee nälkää eikä suostu nukkumaan. Ekalla kerralla tämä meni vielä läpi ja hän sai banaanin syödäkseen, kunnes nälkä olikin joka ilta nukkumaan mennessä. Alettiin myös kiinnittämään huomiota vielä enemmän iltapalaan ja sanotaan jo siinä vaiheessa, että nyt pitää syödä kunnolla ettei jää nälkä. Eikä olla enään lähdetty mukaan tähän sänkysyömiseen, vaikka olisikin nälkää itkenyt. Kamalahan se on kuunnella vierestä, mutta tietäen kuitenkin kyseessä olevan vain neidin koettelu meille. Nyt on onneksi pari iltaa mennyt jo ilman nälkähuutelua vaikkei joka ilta samaan tapaan olisikaan iltapala maistunut. Ehkä tämä oli vain joku vaihe, jolla testasi meitä 😀

Päiväunet

Toinen juttu on päiväunille meno, josta kotipäivinä saa välillä käydä myös taistelua. Alkuun sanon, että tietty päiväkodissa päikkärit sujuu täysin ilman mitään ongelmia, mutta ootas, kun ollaan kotona. Kesäaikana neiti on nukkunut rattaissa ulkona ja osaksi onkin nukkunut siellä hyvin. Joka viikko saadaan kuitenkin käydä myös taistelua nukutaanko vai ei. Paras on aina, että ollaan tulossa autolla jostain lounaan jälkeen ja nukahtaa autoon. Silloin siirrän hänet suoraan rattaisiin ilman heräämistä. Välillä on kuitenkin niitä kertoja, kun ollaan kävelty puistoa ympäri ja neiti on nukahtanut, mutta takaisin kotiinpäästyämme herää eikä enään suostu nukkumaan. Eikä siinä muuten mitään vaikkei nukkuisi, mutta illat neidin kanssa ei ole helppoja väsymyksen takia. Kaikki on huonosti ja kiukuttaa jo alkuillasta. Sen vuoksi halutaan pitää päikkäreistä kiinni mahdollisimman pitkään, jotta illatkin sujuisi ilman turhaa vääntämisiä.

Kyselin teiltä IG puolella asiaan liittyen vinkkejä ja huomasin monella muulla olevan samoja tilanteita. Joku kirjoitti, että päiväunet vaikuttaa iltanukahtamiseen heidän lapsella. Toisella vaikuttaa valoisuus ja jollain nälän sijaan haluttiin haleja sekä läpyjä 😀 Että näyttäisi olevan ohi menevä vaihe ainakin teidän kommenttien perusteella, onneksi.

Kertokaahan te nyt teidän vastaavia kokemuksia aiheeseen liittyen myös!

Dress – Gugguu

Bow- Gipsyparrot 

*tuotteet saatu