Category

baby

baby Lifie

Minean päivähoito

Kyllä sitä voikin olla niin onnellinen siitä, että lapsen päivähoito sujuu mahtavasti! Joka aamu saan hymyssä suin jättää Minean päivähoito paikkaan ja voin hyvillä mielin luottaa siihen, että hänestä pidetään siellä hyvää huolta. Minea on ryhmäperhepäiväkodissa ja heitä on siellä vain 8 lasta ja kaksi hoitajaa. Mielestäni varsin ihanteellinen tilanne, kun ryhmän koko on alle 10 lasta. Toki isoissa ryhmissä on varmasti myös hyvät puolensa, mutta mun mielestä tuo pieni ryhmä aina ihana! Kaikki lapset ovat iloisia ja leikkivät niin hienosti keskenään (toki ikään kuuluvaa tönimistä välillä on, mutta se taitaa kuulua asiaan.. ). Ryhmässä on myös lapsia, joiden äidinkieli on joku muu kuin Suomi, joten siellä oppii myös toisilta uusia sanoja. Heillä onkin välillä teemaviikkoa eri kulttuurien välillä ja se on ihan mahtavaa, vai mitä?

Vanhempainilta

Olin eilen ensimmäistä kertaa päiväkodin vanhempainillassa. Viime vuonna se järjestettiin juuri ennen kuin Minea aloitti päiväkodin. Ajatella, että tässä kuussa tulee vuosi jo täyteen siitä, kun Minea aloitti päiväkodissa ja kävimme siellä tutustumassa. Vähän kyllä huvitti ettei meitä sitten ollutkaan eilen paikalla kuin minä ja toisen tytön äiti 🙂 Joku oli reissussa, joku töissä jne ja Janne oli neidin kanssa keijuvoimistelussa samaan aikaan. Käytiin hoitajien kanssa läpi aika perusasioita mitä päiväkotiarkeen kuuluu ja mitä kaikkea olisi hyvä lapsella pitää päiväkodissa mukana. Itselläni olisi kyllä petraamista vaatteiden nimeämisten suhteen ja pitäisikin keksiä siihen jokin näppärä juttu, jotta sen saisi nopsaan hoidettua kotona. Vinkkejä saa antaa! Tapaaminen meni suht nopeasti ja jälleen sain tilaisuuden kehua hoitajien toimintaa ja melkein kyynel silmäkulmassa mun tapauksessa ♥ Oon vain ihan äärettömän kiitollinen Minean päiväkodista ja etenkin sen hoitajista. He keksivät kerta toisensa jälkeen kivoja retkiä, askartelua, jumppaa ym., jonka vuoksi Mineakin siellä tietysti viihtyy niin hyvin. Ja useamman kerran viikossa itkee, koska ikävöi päiväkodin kavereita ♥

Vanhempien luottamus

Muutenkin suomalainen päiväkotisysteemi on todella hyvä ja siihen voi luottaa. Toki mukaan mahtuu myös niitä kurjia yksittäisiä tapauksia, kun lapset ovat karanneet tai hoitajia ei näy mailla eikä halmeilla, kun lasta menee sieltä hakemaan. Ja niin sen ei tietenkään pitäisi olla! Meidän pitäisi pystyä luottamaan päiväkodinhoitajiin 110% silllä he saattavat olla lastemme kanssa jopa suuremman osan päivästä kuin me vanhemmat itse olemme. Olisi kamala joutua pelkäämään päivät pitkät miten hoitajat kohtelee lapsia, leikkiikö ne ollenkaan niiden kanssa tai ovatko lapset riittävän ajan päivästä ulkona. Jos näin on tulisi meidän vanhempien heti reagoida asiaan ja kertoa mikä on vialla, jotta kaikilla olisi täysi luottamus toisiinsa. Hoitajien velvollisuus on huolehtia meidän lapsista, joten pitää myös pystyä antamaan ruusujen lisäksi risuja tarpeen vaatiessa. Se on kaikkien eduksi aina.

Mitä kokemuksia teillä on päiväkotien toiminnasta? Risut ja ruusut?

 

 

 

6 Comments
baby Lifie

Joka iltainen nukutusrumba

Tällä kertaa pakko hieman jakaa ajatuksia meidän neidin nukuttamiseen liittyen. Meillähän ei sinänsä koskaan ole ollut ongelmia neidin itse nukkumisen suhteen ja muistan ettei vauva-aikanakaan ollut yövalvomisia. Silloin alussa Minea laitettiin nukkumaan omaan pinnasänkyyn meidän sängyn viereen. Ja se meni hienosti sen aikaa mitä muistan. Jossain kohtaa neiti kuitenkin alkoi nukkumaan meidän välissä niin, että siirrettiin hänet siitä sitten omaan pinnikseen hänen nukahdettua. Tätä aikaa kesti yli vuoden ajan. Minea siirtyi viime lokakuussa nukkumaan omaan huoneeseen ja sinänsä se on sujunut hyvin. Mutta hänen vieressä pitää olla siellä siihen asti, että hän nukahtaa. Arvaatte varmaan, että siinä on hieman vaikeuksia vanhemmilla pysyä itse hereillä pimeässä huoneessa makoillessa.. Lisäksi, että toisinaan sinne saattaa nukahtaa hetkeksi itsekkin niin meillä menee illoista helposti yli tunti siihen, että nukutetaan neiti. Okei onhan se tosi ihanaa aikaa yhdessä perheen kanssa, mutta joka iltainen nukutusrumba tuntuu välillä aika väsyttävältä. Etenkin, kun äidin läsnäolo tuntuu olevan minille niin tärkeää. Ja toki sekin on ihana asia, mutta välillä olisi kiva toisinkin päin.

Mitä tekisin toisin?

Nyt katsoessani aikaa taaksepäin toivoisin voivani hypätä siihen aikaan, kun neiti nukahti omaan sänkyyn yksin. Tällä tarkoitan sitä, että ainut asia, jonka kasvatuksessa tekisin toisin olisi tämä nukutus. Olisi pitänyt jatkaa sillä linjalla, että hän iltasatujen jälkeen jää nukkumaan huoneeseen ovi raollaan. Tämän kaiken vaikutuksena meille jää Jannen kanssa vähemmän meidän keskeistä aikaa. Etenkin siinä vaiheessa, kun aloitan työt enkä voi enään valvoa yhtä myöhään kuin nyt.. huups!

Nyt viimeisen viikon ajan Minea on alkanut sängyssä ollessaan valittamaan nälkää, vaikka juuri oltaisiin syöty puurot+ muut iltapalat. Siinä hän sitten itkee nälkää eikä suostu nukkumaan. Ekalla kerralla tämä meni vielä läpi ja hän sai banaanin syödäkseen, kunnes nälkä olikin joka ilta nukkumaan mennessä. Alettiin myös kiinnittämään huomiota vielä enemmän iltapalaan ja sanotaan jo siinä vaiheessa, että nyt pitää syödä kunnolla ettei jää nälkä. Eikä olla enään lähdetty mukaan tähän sänkysyömiseen, vaikka olisikin nälkää itkenyt. Kamalahan se on kuunnella vierestä, mutta tietäen kuitenkin kyseessä olevan vain neidin koettelu meille. Nyt on onneksi pari iltaa mennyt jo ilman nälkähuutelua vaikkei joka ilta samaan tapaan olisikaan iltapala maistunut. Ehkä tämä oli vain joku vaihe, jolla testasi meitä 😀

Päiväunet

Toinen juttu on päiväunille meno, josta kotipäivinä saa välillä käydä myös taistelua. Alkuun sanon, että tietty päiväkodissa päikkärit sujuu täysin ilman mitään ongelmia, mutta ootas, kun ollaan kotona. Kesäaikana neiti on nukkunut rattaissa ulkona ja osaksi onkin nukkunut siellä hyvin. Joka viikko saadaan kuitenkin käydä myös taistelua nukutaanko vai ei. Paras on aina, että ollaan tulossa autolla jostain lounaan jälkeen ja nukahtaa autoon. Silloin siirrän hänet suoraan rattaisiin ilman heräämistä. Välillä on kuitenkin niitä kertoja, kun ollaan kävelty puistoa ympäri ja neiti on nukahtanut, mutta takaisin kotiinpäästyämme herää eikä enään suostu nukkumaan. Eikä siinä muuten mitään vaikkei nukkuisi, mutta illat neidin kanssa ei ole helppoja väsymyksen takia. Kaikki on huonosti ja kiukuttaa jo alkuillasta. Sen vuoksi halutaan pitää päikkäreistä kiinni mahdollisimman pitkään, jotta illatkin sujuisi ilman turhaa vääntämisiä.

Kyselin teiltä IG puolella asiaan liittyen vinkkejä ja huomasin monella muulla olevan samoja tilanteita. Joku kirjoitti, että päiväunet vaikuttaa iltanukahtamiseen heidän lapsella. Toisella vaikuttaa valoisuus ja jollain nälän sijaan haluttiin haleja sekä läpyjä 😀 Että näyttäisi olevan ohi menevä vaihe ainakin teidän kommenttien perusteella, onneksi.

Kertokaahan te nyt teidän vastaavia kokemuksia aiheeseen liittyen myös!

Dress – Gugguu

Bow- Gipsyparrot 

*tuotteet saatu

4 Comments
baby Lifie

Lasten harrastukset

Mun elämään harrastukset ovat kuuluneet jo pienestä pitäen ja mun mielestä onkin tärkeää, että lasten harrastukset voi alkaa jo pienenä. Itse taisin kuitenkin olla jo ala-asteella, kun aloitin telinevoimistelun ja tanssin. Muutettiin silloin Kokkolaan ja siellä aloitin Kokkolan Jymyssä treenaamisen. Oon aina tykännyt ryhmäliikunnasta ja sen tuomasta ilosta. Muistan liiankin hyvin meidän takapihan nurmikolla tehdyt Spice Girls esitykset yhdessä kavereideni kanssa 😀 Hitsi sitä oltiin kovia spaissarifaneja tuolloin ja mä halusin aina olla Melanie C, haha! Koulussa ollessa olin aina mukana kaikissa tanssijutuissa vähän liiankin ahkerasti 😀

Vuosien varrella vaihdoin showtanssiyhmä Trioliin ja siellä treenasin niin kauan, kun muutin 10v sitten pääkaupunkiseudulle. Vaikka itse sanonkin niin multa löytyy rytmitajua ja oonkin aina rakastanut tanssimista kaikessa muodossa. Oon jopa joskus käynyt country sekä balettituntia kokeilemassa! Showtanssissa meillä oli kevät ja joulunäytökset, joita varten treenattiin aina lukukausi. Muistan edelleen sen jännityksen mikä noissa näytöksissä oli, huh! Käytiin myös muutaman kerran Helsingissäkin asti kisoissa, mutta ne taisi jäädä vain kivaksi kokemukseksi meidän osalta 🙂

Tanssimassa kävin muutaman kerran täällä asuessani, mutta se kuitenkin silloin jäi. Salitreenit tuli tilalle, vaikka tanssiminen onkin lähellä sydäntä aina. Kyllähän sitä kotonakin voi lyödä volat kaakkoon ja tanssia yksin tai yhdessä, vai mitä? 😀 Ja ollaan me Jannen kanssa käyty myös yksityistanssitunnilla viime kesänä, kun hän järjesti mulle sen yllätyksenä ♥

Ollaan Minean kohdalla mietitty, että hän voisi omien mieltymysten mukaan aloittaa jonkun harrastuksen. Ei silleen, että me viedää hänet meidän mielestä kivaan harrastukseen, josta hän ei tykkää ollenkaan. Vaan niin, että me nähdään mistä hän tykkää ja se on käynyt selväksi viime aikoina hyvinkin selvästi – voimistelu se on. Niimpä kysyin Minealta haluaisiko hän mennä kokeilemaan voimistelua, joka järjestetään meidän lähellä olevalla koululla. Kyseessä on 3-5 vuotiaille suunnattu tunti kerran viikossa 45 minuutin ajan. Vanhemmat jäävät pukuhuoneen puolelle odottelemaan siksi aikaa ja mä niin näen itseni siellä jo kyynelsilmässä katsomassa neidin menoa ♥

Käydään ensin koetunnilla ja katsotaan sen jälkeen mitä neiti siitä tuumaa. Jos hän tykästyy niin sitten harjoittelua on maanantaisin syyslukukauden ajan. Syyskuun ensimmäisenä maanantaina mennään testaamaan tuntia ensin ja sitten katsotaan jatkoa. Uskon kuitenkin Minean olevan siitä innoissaan, koska odottaa sitä jo ballerinamekko päällä!

Olisi kiva kuulla mitä te ootte pienenä harrastaneet? 

Tai mitä teidän pikkuiset harrastaa?

4 Comments
baby Lifestyle Lifie

Elokuu ja paluu arkeen

Niin sitä vain ollaan elokuun puolella ja arki alkaa taas rullaamaan. Tänään Minea palasi kuukauden kesäloman jälkeen takaisin päiväkotiin. Viimeinen kesälomaviikonloppu saatiin viettään ihanalla kotimaan reissulla, josta kuulette lisää tällä viikolla. Jotenkin tuo reissu kruunasi vietetyn kesäloman, vaikka se menikin kaikin puolin tosi hyvin ja ihanasti. Nyt oli jollain tapaa sellainen fiilis, että arkea jo kaipaa, vaikka sen mun osalta vielä kotona jatkuukin. Mennyt loma oli meidän eka virallinen kesäloma päiväkodin ja töiden osalta. Janne toki palasi töihin jo viikkoja sitten, mutta neidin kanssa lomailtiin koko kuukausi. Mulla on töiden etsintä menossa, joten katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Innolla odotan mitä kaikkea onkaan luvassa!

Oli mahtava päästä helteiden myötä rannalle ja uimaan, koska vesi on elementtinä selvästikin neidin juttu. Päivät meni kivasti puuhastellen kaikenlaista, vaikka välillä toki uhmaikäisen kanssa tulee myös hetkiä, kun omia hermoja koetellaan oikein olan takaa. Onneksi päiväunet nukuttiin viime aikoina rattaissa ulkona niin ei tarvinnut sitä päikkäreille meno taistelua enään käydä. Muutenkin pakko myöntää, että kyllä sitä jollain tapaa jo kaipasi myös omaa aikaa tiiviisti vietetyn kuukauden jälkeen 😀

Minea oli alkuun vähän vastahakoinen päiväkotiin menosta, mutta onneksi jäi sinne aamulla reippaana ja iloisella mielellä. He olivat ennen lomalle jäämistä toisessa päiväkodissa, jossa ilmeisesti ei sitten viihtynytkään niin hyvin, vaikka sinne aina hyvin jäikin. Kerroin, että nyt palataan omaan päiväkotiin muiden kavereiden kanssa niin johan oli neiti hymyssä suin 🙂

Pakko se on varmaan myöntää, että kesä alkaa pikkuhiljaa olemaan tässä, vaikka elokuun miellänkin vielä kesäkuukaudeksi. Toivotaan lämmintä ja aurinkoista alkusyksyä!

Ihanaa elokuuta teille ♥

Onko siellä muita kesälomansa juuri päättäneitä?

2 Comments
baby Lifestyle Lifie

Ajatuksia äitiydestä ja omasta epäonnistumisen hetkestä

En oo koskaan puhunut tästä aiheesta julkisesti enkä oo tainnut kertoa tätä kuin muutamalle läheiselleni. Jotenkin tunsin kuitenkin nyt, että haluan asiasta puhua ääneen, jos vaikka joku muu samaistuu tähän. Mä oon aina ollut jollain tapaa suorittaja-tyyppiä, vaikken oo sitä ehkä itselleni myöntänyt aiemmin. Vasta Minean syntymän jälkeen oon oppinut etten voi hallita kaikkea eikä mun itseasiassa edes tarvi. Mistä sitten tajusin koko asian?

Minean oli juuri syntynyt ja odotin kovasti meidän kotiinpääsyä. Sitä hetkeä, kun saadaan mennä kotiin ensikertaa perheenä. Mietin paljon asioita etukäteen (liian paljon!) ja sitä miltä joku hetki mussa tulisi tuntumaan. Niimpä olin kohdistanut itselleni tieten tahtoen paineita siitä, että miten mun pitäisi reagoida meidän tullessa kotiin. Eikö kaiken pitäisi siinä vauvakuplassa itkettää etenkin, kun olet juuri päässyt parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin sairaalasta? Tunsin olevani epäonnistunut äiti, koska en itkenytkään meidän tultua sairaalasta kotiin pienen vauvamme kanssa. Olin pettynyt itseeni, koska en tuntenut sitä suurta tunnetta, jonka olin itselleni omissa ajatuksissa valmiiksi luonut. Siinä sitten lopulta itkinkin olohuoneen lattialla vauva sylissä sen vuoksi, etten itkenyt itse kotiintuloa vaan sitä etten itkenyt sen takia. Aika hölmöä näin jälkikäteen mietittynä, vai mitä? Miksi asettaa itselleen valmiita mielikuvia tulevista tuntemuksista? Eikö voisi vain elää hetkessä ja antaa tunteiden tulla sen mukana?

Äitiys on opettanut mulle lukuisia upeita asioita pyyteettömästä rakkaudesta, joka ei tunne rajoja. Se on saanut mut venymään ja paukkumaan ollakseni sellainen äiti, jonka lapseni ansaitsee. Oon oppinut ettei mun tarvitse hallita kaikkea eikä ajatella liian paljon etukäteen. En sano ettenkö enään miettisi asioita etukäteen, mutta ehkä teen sen nyt eri tavalla kuin ennen. Mun ei tarvi olla maailman paras äiti vaan mun pitää olla paras äiti Minealle. Hän ottaa mut vastaan just ja prikulleen tällaisena kuin oon eikä mun tarvi esittää mitään muuta. Minean antama rakkaus on jotain niin kaunista ettei sen selittämiseen löydy edes sanoja. Oon oppinut itsestäni uusia puolia äitiyden myötä ja oon nykyään paljon armollisempi itseäni sekä muita kohtaan. Oon oppinut sietämään epäjärjestystä ja sitä ettei kaiken tarvitse aina olla tiptop. Aiemmin muistan keränneeni lelut päiväunien ajaksi pois lattioilta, mutta nykyään ne pyörii jaloissa harvasen hetki. Tottakai kodissa näkyy se, että siellä asuu lapsi en tarkoita sitä sillä vaan sitä ettei kaiken tarvitse koko aikaa olla järjestyksessä.

Minean uhmaikä on taas pakottanut opettelemaan itsehillintää ja oman mielen rauhoittamista. Oon aina ajatellut, että mulla on pitkä pinna ja jaksan, jos jollain ei oo niin hyvä päivä. Neidin kasvaessa oon kuitenkin joutunut toteamaan ettei se mun pinna ookkaan ihan niin pitkä kuin sen luulin olevan. Välillä tulee hetkiä, kun ääni muuttuu huudoksi, kun normipuhe ei tunnu menevän perille. Noina hetkinä koen huonoa omaatuntoa siitä, että oon huutanut lapselleni. Toisina hetkinä saattaa olla vain itsekin väsynyt eikä jaksaisi siihen enää kitinää asioista, joilla ei oo mitään väliä oikeasti. Välillä sitä unohtaa, että Minea on oikeasti vasta kaksi vuotta, vaikka välillä hän vaikuttaa 5-vuotiaalta. Ikä kuitenkin antaa paljon anteeksi, koska kaikkea ei vain voi vielä ymmärtää eikä pidäkkään. Uskon, etten ole ainut äiti, joka lapselleen välillä huutaa, vaikka tiedetäänkin ettei se huutaminen auta. Lapsi saattaa kokea aikuisen pelottavana huutaessaan ja sen vuoksi luullaan huudon tehonneen lapsen käytökseen. Uhmaikäisen kanssa pinna on monta kertaa päivässä koetuksella, mutta kaiken keskellä koitan muistaa, että hän on vielä pieni ja tarvitsee kokeilla rajoja, jotka me sitten vanhempina asetamme. Elämäni suurin ylpeyden aihe on Minea ♥

En voisi koskaan olla mistään ylpeämpi kuin siitä, että saan olla just Minean äiti. Meidän rakkaus on vain entisestään voimistunut ja osaksi tietysti sairastumiseni vuoksi. Minea on tuonut mun elämään niin paljon kauneutta ja aitoutta olemalla sitä itse. Muistakaa ettei meidän tarvitse tehdä itsellemme turhia odotuksia etukäteen vaan nautitaan elämästä ja sen tuomista hetkistä just nyt ♥

kuvat; Life of Lotta edit; minä

6 Comments

Instagram

  • Autumn vibes 🍂🍁
Kävin tänään työhaastattelussa ja julkaisin sitä koskien uuden IG-TV videon! Millä fiiliksillä te meette työhaastiksiin? Jännittääkö teitä koskaan?
.
.
#flower #flowerpower #kukkakimppu #syyskukka #flowerbouquet #bouquet #ihanakukkanen #autumnstyle #autumnvibes
  • Mainos/AD x @lindexofficial /
Winter I'm ready for you with my 🐻 coat! .
.
Oikein odotan jo, että saan heittää tämän ihanan teddytakin päälleni 🐻 Tykkäättekö yhtä paljon kuin mä?
.
.
  • Tänään tuli siivottua kunnolla ja ai, että oli ihana tulla puhtaaseen kotiin ❤️ Kivaa iltaa ihanaiset 😘
.
.
Have a relaxing evening people 💗
.
.
#olohuone #interior4you1 #interiorinspiration #instablogitfinland #livingroominterior #livingroomdecor #livingroomdecor #laatukaluste #nivalanlaatukaluste #flos2097 #ruokailutila #ruokapöytä #pyöreäpöytä #valkoinenkoti #valkoinenpöytä #diningtable #scandinavianhome #scandicinterior #instakodit #etuovisisustus #whitehome
  • Parasta just nyt ❤️ Vitsit tää viikko meni ihan super nopeesti! Mitäs vkl suunnitelmia teillä on? Ps. Nuo kukat sais viskata jo meneen 🙈
.
.
.
Home right now ❤️ Any plans for the weekend?
.
.
  • Miten teidän torstai on mennyt? Mulla oli tänään hammaslääkäri, kun pelkäsin mulla olevan elämäni eka reikä, mutta eipä ollutkaan, huh 👏🏻 Mitä tuntemuksia hammaslääkäri teissä aiheuttaa? 😁
.
.
.
How was your day sweeties? 💛
  • Voi Habitare minkä sisustusvimman sait aikaan 💭 Mietin mm. pitäisikö maalata tuo olohuoneen takaseinä beigeksi - mitäs sanotte? Storyista löydätte  Habitare fiiliksiä!
.
.
I was wondering that should I paint that livingroom wall to beige?
.
.
#sisustusinspiraatio #scandinavianhome #mynordicroom #scandicinterior #instakodit #etuovisisustus #whitehome

Follow Me!