Huomaan koko ajan vain keksiväni syitä miksi en muka ehtisi kirjoittaa tänne. Ja toki kaikki muu onkin viime aikoina mennyt blogin edelle ja se harmittaa mua kovasti. Vaikka oon halunnut kirjoittaa niin silti jokin mun sisällä on siinä kohtaa tuntunut epämiellyttävältä. Ei se kirjoittaminen vaan niiden asioiden aiheet. Viime aikoina oon joutunut käymään läpi raskaitakin asioita eikä voimat vain ole riittäneet tänne asti. Nyt kuitenkin päätin avata koneen ja kirjoittaa teille ajatuksia sekä kuulumisia. Kirjoittaminen tuntuu kyllä hyvältä, kun tänne asti olen nyt päässyt.
On asioita mitä haluan teidän kanssa jakaa, mutta myös sellaisia aiheita, joita en halua ainakaan nyt kertoa. Se mitä haluan kertoa on se, että uusperheen eteen on tehty kovasti töitä aina viikonloppu kurssin merkeissä kuin tekojen tasolla. Voin kertoa tuosta kurssista teille myöhemmin lisää, jos se kiinnostaa? Asiat ei todella ole aina niin yksinkertaisia ja ulkopuolista apua on todellakin pitänyt hakea. Se toki kertoo siitä, että halutaan tehdä kaikkemme pitääksemme tämän perheemme kasassa. Se vaatii töitä, hyväksyntää, joustamista, kuuntelua ja tasapuolisuutta, mutta toivon meidän tästä selviävän yhdessä. Sain paljon oppia tuolta kurssilta ja se oli ehdottomasti osallistumisen arvoinen.
Mulle on tulossa rinnankorjausleikkaus parin viikon päästä ja toivon, sen olevan viimeinen toimenpide rintaani liittyen. Sain myös tässä välissä puhtaat paperit neljännestä vuosikontrollista enkä voisi olla enempää kiitollisempi siitä ♥ Oli niin huojentavaa saada hyviä uutisia, vaikka jouduinkin käymään lisätutkimuksessa välissä. Tällä tiedolla on ihana mennä kohti joulua, mutta sitä ennen haluan vielä jakaa teille Minean 5v synttäreistä muutamat kuvat. Sitten pikkuhiljaa kohti joulua.
Palataan siis piakkoin ja ihanaa alkavaa viikkoa teille ♥
Tällä viikolla juhlittiin kahdet synttärit ♥ Ja vieläpä samana päivänä! En tiedä mahdatteko muistaa, että Minealla ja Petellä on samana päivänä synttärit? Jotenkin edelleen on uskomatonta millainen sattuma tuo voikaan olla! Mutta suurempi ihmetys tässä on se, että Minea tosiaan täytti keskiviikkona 5 vuotta! En voi uskoa, että aika on tosiaan mennyt näin nopeasti ja Minea on kasvanut jo isoksi tytöksi. Mineaa kuvailtiin päiväkodin vasu-keskustelussa empaattiseksi, toiset huomioon ottavaksi ja hän on aina kysymässä onko toisella joku hätä/lohduttamassa surun hetkellä. Ja sitä hän todellakin on ja siitä olen hänessä erityisen ylpeä. Olen itsekin todella herkkä ja näytän tunteeni, joten on ihana huomata miten tyttäreni on samanlainen tässä asiassa.
6.10.2016
Muistan kuin eilisen sen päivän, kun viisi vuotta sitten sain Minean ensikertaa syliini Jorvin sairaalassa. Tuo hetki herkistää aina ja olen niin kiitollinen, joka kerta, kun katson tai mietin Mineaa. Ollaan koettu paljon tämän viiden vuoden aikana ja myös sellaista, jota ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan. Vaikka hän oli mun sairastuessa rintasyöpään vielä pieni on se jäänyt häneen tavalla, jota♥ emme aina voi ymmärtää. Minealle on erityisen raskasta esim. leffoissa se, jos jonkun äiti menehtyy. Hän on useasti juossut omaan sänkyyn itkemään, joka saa mun sydämen aina särkymään. Juoksen perässä ja puristan syliini sanoen, että äiti on tässä eikä ole menossa mihinkään. En tiedä tuleeko tämä koskaan muuttumaan ja sen vain aika näyttää. Oon yksinkertaisesti niin mielettömän ylpeä tyttärestäni ja hänen kehityksestä sekä kaikesta osaamisesta. Mun sydän pakahtuu tähän tunteeseen ♥
Juhlat & mekkoepisodi
Juhlittiin vain pienesti keskiviikkona meidän kesken, mutta sitten isommat juhlat pidetään viikon päästä. Niitä Minea on odottanut kovin ja juhlien teemakin on ollut tiedossa jo kuukausia. Meinasi vaan käydä niin, että kakuntekijät tuntui olevan hyvin buukattuja, mutta onneksi Marsispossu pelasti meidät ja toiveiden mukainen kakku on tulossa. Vielä pitää hoitaa koristeet ja tarjoilujen kauppareissu ensi viikolla. Etsittiin myös mekkoa Minealle jo aikaa sitten, mutta tuntui ettei mitään ollut saatavilla tai, jos löytyi niin ulkomailta tilatessa ei ollut varmuutta ehtiikö ajoissa. Onneksi satuin vilkaisemaan HM valikoimaa viikko sitten ja sieltä bongasin tämän ihanan röyhelömekon. Näytin mekkoa Minealle ja hän innostui siitä valtavasti! Kerrottakoon sen, että tilasin mekon ensin koossa 128cm ajatuksella, että mekko menisi pidempään ja ollaan siirrytty jo siihen kokoon pikkuhiljaa. Noh mekko tuli maanantaina ja kappas vaan se olikin liian iso. Päädyttiin ottamaan kuvat lappu niskassa ja tilattiin pienempi koko. Ja mitä vielä sain kyselyn tuosta mekosta ja niinpä yksi Instagram seuraajani kyseli mekkoa hänen tyttärelleen ja lopputulos oli se, että kyseinen mekko on tänään yhden tytön 5v synttäreillä ♥ Jälleen tulen siihen tulokseen, että somen voima on valtava ja tässäkin saatiin mekko tytölle, joka oli itse bongannut kuvan äitinsä katsoessa Minean kuvia ja sanonut haluavansa samanlainen, jota ei siis olisi ehditty tilaamaan. Mutta eilen sitten sain tuon pienemmän mekon, joka oli jo kertaalleen myyty loppuun. Ja kappas vain oli toimitettu väärä tuote! Tarkistin, että oikean mekon olin kyllä tilannut, mutta toimitettu väärä. No onneksi koko oli vielä muutama kappale jäljellä ja nyt jännityksellä odotan tuleeko oikea mekko vielä juhliin. Että sellainen mekkoepisodi täällä 😀
Nyt sitten vain valmistaudutaan ensi viikon juhliin ♥
” Kaunis pieni ihminen Sä olet ainutlaatuinen Mitä vastaan tuleekaan Toista sua ei milloinkaan ”Peten synttärit
Keskiviikkona juhlittiin tosiaan myös Peten synttäreitä. Heräsin aamulla keittämään hänelle aamukahvit ja tein herkullisen aamupalan kortin kera pöytään. Tytöt tuli vasta illalla, joten oltiin kaksin aamusta. Illalla hain meille pastaa ja Arnoldsin herkkuja kotiin. Pienen flunssan takia ei viitsitty lähteä ravintolaan tällä kertaa. Pete sai pehmeän paketin lahjaksi ja oli siihen oikein tyytyväinen ♥ Viime vuonna järjestin 40v yllätyssynttärit, joten tänä vuonna juhlittiin pienemmän kaavan mukaan. Kiitos rakkaalle siitä, että jaksat olla mun vierellä ja haasteista huolimatta ollaan tässä yhdessä ♥
Tässä vielä tyttöjen stailaaman ja ottama kuva meistä ♥
Moikka ja ihanaa syyskuuta! Liian pitkään on mennyt taas viime postauksesta, mutta koin, että kirjoittaisin sitten, kun siltä tuntuu eli nyt. Olin tosiaan kaiken kaikkiaan kuukauden sairaslomalla ja anemia suurimpana syynä siihen. Kahden viikon jälkeen lääkäri totesi etten ollut sen pirteämpi kuin aiemmin, joten määräsi vielä toiset kaksi viikkoa jatkoa. Ja pakko sanoa, että tuo aika teki kyllä hyvää mun ololle. Vaikka varsinaisesti mitään ihmeellistä ei tapahtunut niin olo olo helpompi ilman työkuormaa kaiken muun lisänä. Niinpä sain keskittyä täysin itseeni ja perheeseemme, jolloin aikaa oli kaikkeen tietysti enemmän. Oman jaksamisen mukaan ulkoilin, puuhastelin kotona, nukuin päikkäreitä sekä hain Mineaa aiemmin päiväkodista. Yritin ajatella sairasloman lomana, jota henkisesti tarvitsin ja, vaikka koinkin töistä pois olemisen vaikeana niin tiesin sen olevan tarpeellista.
Töihinpaluu
Nyt oon jo kolmatta viikkoa takaisin töissä ja olo on töiden osalta kevyempi. Kesän kiireet ovat hellittäneet ja on ollut tosi kiva olla töissä, kun ei ole samanalaista stressiä niiden osalta. Yritän ottaa paljon rennommin ja vaadin itseltäni hieman vähemmän. Oon sellainen kaikki tai ei mitään suorittaja, joten välillä on vaikeuksia ottaa rauhallisemmin. Multa puuttui aiemmin esim. lounas tauot kokonaan kalenterista ja söin samalla töitä tehdessä aina kotoa työskennellessä. Eli yleensä 4 päivää viikossa. Nyt sitten ekana työpäivänä lisäsin kalenteriin lounaan ja pidän siitä kiinni, että olen sen ajan poissa koneelta ja keskitän ajatukset johonkin muuhun. Kaikin puolin siis töiden osalta on mennyt tosi kivasti ja uskon, että menee jatkossakin.
Kerroin teille aiemmin mun anemiasta ja, miten mun ferritiini arvo oli todella alhaalla. Se oli aiemmin 19,4 ja sain rautalääkekuurin arvon nostamiseen. Viime mittaus tehtiin heinäkuussa ja nyt kävi viime viikolla uudestaan labrakokeissa. Onnekseni sain kuulla, että ferritiini oli tässä ajassa noussut 26:n, joten selvää nousua on ollut! Oon myös huomannut, että olokin on ollut pirteämpi ja jaksanut enemmän kaikkea tehdä. Se CRP herkkä oli vielä nousussa eikä sille ole selvinnyt syytä. Huomasin kuitenkin sen olleen koholla jo 2019 marraskuussa tehdyssä laajassa terveystarkastuksessa Puhdin kautta. Nyt vain toivotaan ettei se enää nouse ja olisi mahdollisesti stressin aiheuttama. Ferritini arvoa seuraillaan vielä ja lääkärin mukaan se olisi hyvä saada nostettua yli 50:n. Oliko teillä millaisia kokemuksia asiasta?
Miten kotona sujuu?
Tähän kysymykseen onkin tulossa laajempi postaus jossain vaiheessa. Tähän on vaikea vastata lyhyesti, mutta sen veran sanon, että kaikki on ihan ok. Ei täydellistä eikä ihan kamalaa, mutta menettelee. Olisi mukava saada avattua asiaa jo nyt enemmän, mutta tarkoitus on tosiaan tehdä aiheesta ihan oma postauksensa, joten myöhemmin siis palaamme tähän asiaan.
Moi! Viime kerrasta on aikaa ja nyt vihdoin sain itsestäni irti saada tämän postauksen julkaistuksi ja kertoa mikä diagnoosi mua odotti. Kesä oli ihana ja siihen on tarkoitus palata vielä erikseen, mutta mennään asia kerrallaan. Oon tällä hetkellä sairaslomalla päivätyöstäni. Kävin heinäkuussa laajassa naisten terveysarvot labrakokeissa (yhteistyö Lounalab kanssa) , koska halusin selvittää mistä mun väsymys johtuu. Tulokset saatuani varasin ajan työterveyslääkärille, jotta saisin vastaukset labrakokeiden arvoihin ja saisin selville mitkä arvot pitäisi saada korjattua. Siitä tämä kaikki sitten lähti ja eteni aika rajusti tilanteeseen missä tällä hetkellä oon.
Anemia
Mun diagnoosi on anemia. Hemoglobiini oli 108 ja ferritiini 19,4. Ferritiiniarvon piti olla viitearvojen sisällä, mutta eipä ne oikeasti olleetkaan. Tosi asiassa ne oli t o d e l la matalalla ja hemoglobiinin ollessa myös matalalla oli anemia sanomattakin selvä diagnoosi. Mua helpotti niin paljon saada vastaus ainaiseen väsymykseen ja siihen miksi oon nykyään kiukkuinen sekä ärsyynnyn helposti. Se ei ollenkaan ole mun tapaista eikä mulla ole huonoja päiviä, joita nyt tuntuu olevan liiankin usein. Ja se, että käytin välillä mun lounastauon siihen, että nukuin päikkärit ei mun mielestä oo normaalia.
No mulle määrättiin rautalisä sekä D-vitamiinia sen puutokseen myös. Tästä on kohta kaksi viikkoa aikaa. Viikko sen jälkeen mä jotenkin romahdin täysin työpäiväni päättyessä. Musta tuntui etten ollut antanut itselleni lupaa olla väsynyt vaan painoin eteenpäin koko ajan täysillä. Silloin vasta, kun anemia todettiin annoin itselleni luvan olla väsynyt ja ymmärsin väsymykseen olevan syynsä. Tottakai väsymys heijastuu näin ollen kaikkeen niin kotona kuin töissä. Koen olevani tällä hetkellä henkisesti melko uupunut ja nyt koitan levätä itseni kuntoon. Hulluinta on ollut se, että oon kärsinyt myös uniongelmista. Syöpähoitojen aikaan mulla ei ollut koskaan ongelmia nukkumisen suhteen ja nyt on, vaikka kaiken pitäisi elämässä olla ns. hyvin. Iltaisin on vaikea saada unen päästä kiinni ja mielessä pyörii miljoona eri asiaa. Jos yöllä herään, esim joku tytöistä tulee viereen niin saatan pyöriä pitkään hereillä. Lääkäri määräsi mulle melatoniinia, jotta saisin edes nukuttua kunnolla. Välillä on mennyt paremmin nukkumisen suhteen ja sitten nukun päiväunia, jos yhtään meinaa väsyttää.
Tulehdusarvo
Samoissa testeissä kävi ilmi, että mun CRP herkkä oli 7,4 ja sen pitäisi olla alle 1 ollessaan normaali. Tähän ei vieläkään ole löytynyt mitään syytä miksi se on koholla. Multa otettiin keliakia ja suolistotulehduksen näytteet, joista ei löytynyt mitään. Tulehdusarvo otettiin työterveydessä uudestaan ja se oli 4,6 eli hieman oli laskenut. Joskus sen koholla olemiseen ei löydy mitään syytä ja se laskee itsestään. Tietysti myös stressi vaikuttaa siihen ja se, että kroppa on ns. ylivireystilassa koko ajan. Toivotaan, että arvo on laskenut parin viikon päästä otettavissa testeissä eikä kyse ole mistään sen suuremmasta.
Pakko myöntää, että olo helpottui kovasti diagnoosin saamisesta ja töistä poisjäämisestä. Mulla oli tosi iso kynnys jäädä sairaslomalle, koska eihän mulla ole kuumetta tai muuta ”oikeaa sairautta” , jonka olisi ymmärtänyt sairaudeksi. Siinä vaiheessa, kun mulle työterveydestä sanottiin, että uupumus ja väsymys on todella hyvä syy olla pois ymmärsin ettei tässä nyt muu auttaisi. Oli pakko myöntää itselle, että nyt on hoidettava ja levättävä itsensä kuntoon. Kehoitettiin tehtäväksi niitä asioita, joista nauttii ja sitä oon koittanut tehdä. Kävin viime viikolla juttelemassa myös työpsykologin kanssa ja tapaaminen sujui tosi mukavasti. Oli helpottavaa vuodattaa kaikki sisällä ollut ulkopuoliselle ja siinä samalla pohtia niitä mietteitä. En voi sanoa, että meidän uusioperheen arki olisi mitenkään helppoa, mutta kaiken koitamme saada sujumaan. Pikkuhiljaa hyvää tulee pätee toivottavasti tässäkin asiassa ♥
Kuulisin mielelläni, jos joku teistä on ollut samoissa tilanteissa tai fiiliksissä ♥
Moikka pitkästä aikaa! Kesä ja helteet ovat vieneet mut ainakin mukanaan niinkuin varmaan monen muunkin meistä. Ollaan saatu nauttia niin mielettömän upeista juhannusilmoista ettei varmaan koskaan! Jotenkin nämä ilmat tuntuu uskomattomilta ja ne vain jatkuu jatkumistaan. Ja hei mullahan alkaa ensi viikosta kahden viikon loma, joten helteiden sopii jatkua. Minealla alkoi kuukauden kesäloma jo tänään ja ensi viikolla lähdetään kaksin edeltä reissuun.
Juhannusaaton aatto
Me vietettiin juhannusta torstai-iltana kaveripariskunnan kanssa täällä meillä. Pakattiin kylläkin syömiset sekä juomiset koreihin, laitettiin kukkaseppeleet päähän ja suunnattiin taloyhtiön kattoterassille. Saatiin ihailla kaunista auringonlaskua, höpötellä ja tietty pelattiin huojuvaa tornia. En muista millon viimeksi olisi vietetty vastaavaa iltaa ystävien kanssa ja oli kyllä niin sen tarpeessa. Näitä pitää viettää useamminkin kesän aikana.
Tampereen reissu
Perjantaiaamuna pakattiin laukut sekä tytöt autoon ja suunnattiin Tampereelle. Oltiin siellä Visit Tampereen kanssa yhteistyössä (Instagram yhteistyö). Joku saattaakin muistaa meidän parin vuoden takaisen kesälomareissun myös Tampereelle. Oon niin tykästynyt Tampereeseen etenkin kesäisin, että sinne reissaa mielellään! Yövyttiin Hotel Tornissa, joka oli kokonaan mulle uusi tuttavuus. Hoteli chekkauksen jälkeen hypättiin Laukontorilta laivaan ja suunnattiin ihanaan Viikinsaareen piknikille. Sen jälkeen vierailtiin Finlaysonin alueella, Tallipihalla ja Pikku Kakkosen puistossa. Illallinen käytiin syömässä upeassa Periscope ravintolassa, jossa en myöskään ollut koskaan käynyt. Tytöt jaksoi yllättävän hyvin, vaikka jouduttiinkin tunnin verran ruokia odotella. Hyvää kärsivällisyys harjoitusta sanon minä 🙂 Ja niin me oltiin dinnerillä tyttöjen kanssa nämä mielettömän kauniit kukkaseppeleet päässä ja pakko myöntää, että saatiin kyllä ihailevia katseita 🙂
Lauantaina oli tyttöjen odotetuin päivä, kun vietettiin se Särkänniemessa! Ylitin myös itseni ja kävin laitteessa, jonne vannoin etten menisi. Ja se oli vielä laite johon päästiin tyttöjen kanssa. Jos tiedätte niin kyseessä on keinukaruselli 😀 Hieman oli huono happi sen jälkeen, mutta mitäpä sitä ei olisi lapsen eteen valmis tekemään ♥ Vaikuttaa siltä, että tytöistä on kasvamassa melkoisia vauhtihirmuja, kun olisivat menneet kaikkiin laitteisiin, jos vain pituus olisi riittänyt 😀
Sunnuntaina sitten käytiin vielä Pyynikin näköalatornissa ja syötiin munkit sekä jädet. Sitten pyörittiin kauppakeskus Ratinassa ja hei iso suositus siinä aukiolla olevalle Happy Times jäätelörullille! Ne oli mielettömän hyviä! Päädyttiin pysähtymään kotimatkan varrella Tiirikosken Tehtaalle. Siellä oon käynyt ekan kerran vuosia sitten ja paikka on aivan ihana. Maalaismaisemissa on ihasteltavana myös lampaita,löytyy sisustusliike, kahvila ja herkullisten vohveleiden lisäksi saa burgeria omasta uunista. Iso suositus myös tälle paikalle!
Sellainen oli meidän juhannus ♥ Nyt pitäisi vielä jaksaa kaksi päivää painaa töitä ja sitten pääsee lomailemaan. Ja uskokaa tai älkää niin me suunnataan Peten kanssa lauantaina minilomailemaan takaisin Tampereelle!
” Kaunis pieni ihminen
Peten synttärit
