Annoin tällä viikolla Iltasanomille lyhyen haastattelun valkoinen koti -artikkeliin neljän muun valkoisen kodin asujan kanssa. Näyttäessäni juttua Jannelle huomasin pakostakin siihen tulleita kommentteja, jotka suurimmaksi osaksi kyllä huvittivat. Niissä lukijat olivat mm. sitä mieltä ettei valkoisen kodin asujalla ole mielikuvista, taitoja sisustaa eikä sellainen koti voi näyttää muulta kuin sairaalalta. Oi voi sanon minä 😀 Tottakai jokaisella on oma mielipiteensä, mutta halusin tarttua tähän aiheeseen siksi, että voin kertoa omat ajatukseni vielä paremmin. Vaikkei niillä sinänsä ole väliä kuin mulle itelle ja niille ketkä asunnossa asuu.
Miksi valkoinen koti miellyttää mua?
Mä aloin miettimään ekaa omaa kotia ja millaisia värejä siellä oli aikanaan? Täytyy myöntää, että silloin makuuhuoneessa taisi olla pinkit satiiniverhot 😀 Ja jotain sinistä taisi löytyä olohuoneesta, mutta siihen se jäi. Seuraavaan asuntoon muuttaessa kodista löytyi täsmälleen samoja värejä kuin tästä nykyisestäkin löytyy. Ja tuosta on jo kohta 15 vuotta aikaa, joten aika hyvin se oma tyyli on sen suhteen pysynyt. Toki sisustustyyli itessään on vuosien saatossa muuttunut, mutta värit on pysyneet. Jossain vaiheessa oli enemmän mustaa, mutta senkin koin liiaksi muuten kuin pienissä määrin. Ja välillä etenkin keväisin ja kesäisin vaaleanpunainen on näkynyt muuallakin kuin Minean huoneen sisustuksessa.
Kuten kerroinkin haastattelussa, että valkoinen koti rauhoittaa mua muulta maailmalta. Maailmaan todellakin mahtuu värejä ja ääniä ihan tarpeeksi, joten koen oman kodin olevan vaalealta sävyltään harmoninen ja rauhoittava paikka. En osaisi ollenkaan kuvitella, että kotoa löytyisi esim. räiskyviä värejä, tauluja tai mattoja saati tapetteja. En vain koe, että voisin rauhoittua sellaisessa tilassa. Omaa silmää miellyttää maanläheiset sävyt ja niiden yhdistäminen valkoiseen pohjaan ei mun mielestä ole tylsä tai kliininen. Tietenkin lopputulos voi jonkun silmään näyttää siltä, mutta ei omaani missään nimessä. Maanläheisissä sävyissä on paljon kauniita rusehtavia sävyjä, jotka luovat pehmeän ja kodikkaan tunnelman valkoisen parina. Etenkin, jos niihin yhdistää puisia huonekaluja ja erilaisia materiaaleja tekstiileissä. Yhteen sointuva sisustus on oikeastaan välillä haastavakin toteuttaa ja mun mielestä vaatii juurikin mielikuvitusta. Siksi ettei siitä tulisi liian tylsä tai kolea, vaan pehmän kodikas ja lämmin tunnelmaltaan. Mutta edelleen korostan sitä, että jokaisessa on omat mielipiteensä asioista.
Valkoinen koti lapsiperheessä
Kerroin haastattelussa myös siitä, että valkoinen koti toimii myös lapsiperheessä. Oon saanut vuosien saatossa useita kysymyksiä asiaan liittyen ja miten voidaan pitää esim. vaaleaa sohvaa tai mattoa, kun talossa asuu myös pieni lapsi? Hyvin, oikein hyvin itseasiassa! Meillä on aina ollut sääntönä se, että ruoka syödään pöydässä eikä pitkin poikin asuntoa. Ja Minealle on opetettu myös se, että syömisen jälkeen käydä pesemässä kädet ja kasvot. Toki meillä välillä viikonloppuisin herkutellaan sohvallakin syöden 🙂 Itseasiassa Minea itse heti sanoo, jos huomaa sotkua, koska ennemmin häntä se häiritsee ja hyvä niin 😀 Tottakai meilläkin tulee sotkua, mutta ei oteta sitä liian vakavasti!
Millaisessa kodissa te viihdytte?
Miten saa pidettyä eteisen siistinä lapsiperheessä?
