Lifestyle Lifie

Lemmikkieläin perheenjäsenenä

Oon asunut elämäni ensimmäiset noin 8 vuotta maatilalla. Meiltä löytyi ihan jokainen eläin mitä voitte kuvitella maatilalla asuvan. Niiden eläinten sekä ulkokoirien lisäksi meillä asui sisäkoira Lölli ♥ Hän eli kanssani elämäni ensimmäisinä vuosina ja muistan hänet edelleen hyvin..Häntä sai paijata ihan miten vain ja hän vain köllötteli tyytyväisenä. Meistä on videokin Löllin kanssa, kun ollaan olohuoneessa ja hän kääntyessään tuuppaa mut kumoon 😀 Olin tuolloin reilun vuoden ikäinen. Muistan myös Löllin poisnukkumisen ja sen kuinka surullisia kaikki oli sen jälkeen. Vaikka olin pieni tuolloin jäivät Lölliin liittyvät muistot syvälle sisimpääni.

Vuodet vieri ja isän ja äidin erotessa meille jäi vielä hevosia. Niitä hoidinkin innolla ja heppahulluna tyttönä käydessämme isän luona 🙂 Oli kivaa, kun kavereitakin sai mukaan heppoja hoitelemaan. Hepoista jouduttiin luopumaan maatilamme myytäessä. Oltiin muutettu aiemmin uuteen kotiin ja sinne meidän kanssamme muutti Misu-kissa. Tuo pieni karvapallero sulatti kaikkien sydämet eikä ihmekkään! Käytettiin Misua ensin ulkona valjaissa ja kasvaessaan hän sai ulkoilla vapaana. Kerran hän oli tuonut ovellemme hiiren ja niin ylpeänä sitä esittele meille. Me taidettiin olla enemmänkin kauhuissamme 😀 Misu jäi asumaan äitini kanssa mun muuttaessa omaan asuntoon. Tuolloin luokseni muutti Osku ♥ Meidän yhteisen elämäntarinan te olettekin jo lukeneet Rakas Oskuni -postauksessa. Äidin luona asuva Misu ehti elää 15-vuotiaaksi ja muistan uudenvuodenaattona äitini puhelinsoiton Misun taivaaseen menosta. Hänelle oli tullu sairaus, joka vei hänet mukanaan. Misu oli myös todella rakas mulle, oltiinhan asuttu melkein koko hänen elämä yhdessä ♥

Nyt istuessani keittiönpöydän äärellä, Minskun nukkuessä päikkärit ulkona on sisällä hiljaista. Ei tuttuja tassutuksen ääniä, ei naukumista tai raksujen rouskutusta. Hiljaista, vähän liiankin hiljaista. Sellaista hijaisuutta, johon ei oikein vieläkään näin reilun kuukauden Oskun poismenon jälkeen ole tottunut. Välillä saatan ajatella, että tuolla hän taitaa nukkua verhoissa, mutta sitten muistan. Kotiintullessa on tuntunut oudolta, kun siellä ei ole ketään vastassa.

Osku on tullut kotiin todella kauniissa uurnassa. Siinä lukee ”Rakas Osku” ja päällä on paikka tuikulle ♥ Kunnes joskus saadaan oma talo ripotellaan Oskun tuhka sinne pihalle, mutta siihen asti hän kulkee meidän mukanamme. Vaikka tiedän, että Oskun on nyt parempi olla on ikävä suuri ja tassunkokoinen aukko on sydämessäni. Hän tulee aina olemaan kissoista kissoin eikä kukaan voi häntä tai tarvikaan korvata. Onneksi meillä on ihania muistoja pitkästä taipaleestamme ♥

Uskon, että eläinten läsnäolo elämässäni on antanut mulle hieman enemmän empatiaa, huolehtivaisuutta, tietynlaista turvaa ja rakkautta. Rakastan eläimiä ihan älyttömästi ja aina oon niiden kanssa tekemisissä, kun vain mahdollista on. Tuntuu, että ne aistii mun rakkauden niitä kohtaan. Naapurimme koira oli ”karannut” (heiltä oli jäänyt ovi raolleen alakerrassa ja koiruli päätti lähteä yksinään ulos) viime viikolla. Sen omistaja sanoi jo aiemmin olevan ihme, että koira poistui omalta pihaltaan mua tielle vastaan ensi kertaa nähdessämme. Noh, tällä kertaa koira oli kokonaan meidän pihalla ja odottaessamme omistajan kiinni saantia tuli koira ihan meidän terassille asti odottelemaan 😀 Siellä se ikkunan takana kiltisti istui ja arvatkaapas oliko Minsku innoissaan ;D Musta tuokin kertoi jo sen, että koira tuntee luottavansa muhun vaikken edes tunne sitä eikä ole oma koira. Hassua vai mitä?

Vaikka nyt ollaankin ajateltu olla hetki ilman eläintä niin kyllä se lemmikkieläimen kaipuu on kova. Lemmikki antaa niin paljon rakkautta, jos vain annat sitä itse hänelle. Moni teistä varmaan on nähnyt söpöjä videoita ihan pienistä vauvoista ja eläimistä? Ne on ehkä maailman suloisimpia ja se miten eläimet ”hoitaa” pikkuisia on kerrassaan hellyyttävää ♥ Oon onnellinen sitä, että Minsku sai elää Oskun kanssa melkein kokonaisen vuoden ♥ Minsku on todella innoissaan etenkin koirista ja kissoista ja aina pysähdytään niitä jututtamaan 🙂

Lemikkieläimen ottamiseen liittyy tietysti myös suuri vastuu ja päätöstä kannattaa aina miettiä tarkasti. Eläintä ei missään nimessä saa ottaa hetken mielijohteesta, jos yhtäkkiä huomaa ettei eläimelle olekkaan aikaa. Eläimen ottaminen sitouttaa huolehtimaan siitä ja tottakai se tuo tullessaan rahallisiakin menoja. Oskunkin jalka leikattiin silloin sen tippuessa ikkunasta ja leikkaus maksoi yli 1000 euroa. Lääkitys maksoi myös 50 euroa/purkki, joten kyllä sitä rahaa saattaa mennä eläimen sairastuessa. On hyvin surullista lukea etenkin kesän jälkeen miten eläinsuojeluun on toimitettu satoja lemmikkejä mökkikauden päättymisen jälkeen. Eihän eläintä nyt oteta vain kesäksi ja sitten jätetä oman onnensa nojaan!

Koira tuo mukanaan pakostakin liikkumisen ja vaikka ullkona sataisi niin, että taivas tippuu niskaan joutuu sateeseen lähteä. Tietty koira on helpompi ottaa reissuun matkaan eikä hoitajaa välttämättä tarvita, kuten kissoille. Oskulle piti aina olla hoitaja meidän luona eikä sitä voinut viedä kenenkään luokse hoitoon meidän ollessa reissussa. Se toi tietysti aina haasteita reissuja suunniteltaessa. Osku pelkäsi autossa olemista niin paljon, etten halunnut hänelle turhaa stressiä. Tiesittekö muuten, että kissaa stressaa enemmän paikan vaihto kuin omistajan vaihtuminen? Koiran on ilmeisesti helpompi tottuttautua uuteen ympäristöön. Tietysti on varmasti eri asia, jos kissankin on pennusta asti totuttanut matkustamiseen se tottuu siihen.

Luin juuri tilastokeskuksen tutkimuksesta, jossa kävi ilmi, että 35 prosentilla kotitalouksista on joku lemmikkieläin. Yleisin on koira, sitten kissa ja kolmantena ne molemmat. Lemmikkieläinten määrä on lisääntynyt viime vuosista enkä ihmettele yhtään. Kuten tässä omakohtaisesta kokemuksesta kirjoitaessani käy ilmi, että eläimet ovat antaneet mulle todella paljon elämäni aikana enkä usko, että olisin minä ilman kasvettuani eläinten parissa ♥ Lemikkieläin on yhtä lailla perheenjäsen ♥

Tähän liittyen viikonlopun menovinkki; Puppy Parade järjestetään sunnuntaina Helsingin Kaivopuistossa alkaen klo. 15.00.  Meidät näkee siellä ihan varmasti myös Meistä tehtiin vuosia sitten Oskun kanssa tällainen kuva  ♥

Olisi mukava kuulla teidän ajatukisia tähän liittyen? Löytyykö teiltä lemmikkejä?

 

All my life we had some animal at home. First a huge farm and then cats. I think animal has growing me a lot and they give more empathy, concern, safe and love. I’m so happy that Minea and Osku live together almost an year ♥ I miss Osku a lot and there is always paw on my heart ♥ Maybe some day we have some new pet but now it’s just three of us.

Ei kommentteja
Previous Post
15.9.2017
Next Post
15.9.2017

Ei kommentteja

Leave a Reply

Artikkelit