Mä olin suoraan sanottuna aika puhki ennen joulua. Kuten kerroinkin hieman siitä, että kaikki se kontrollin jännitys laukesi ja väsymys sen mukana. Mennyt vuosi oli raskas eikä sitä kovin mielellään edes ajattele enään. Haluan jättää sen kaiken taakse päin ja keskittyä tulevaan! Toki joissakin tulevissakin postauksissa sivutaan sairastumista, mutta ne sellaiset varsinaset syöpäpostaukset voidaan onneksi jättää pois.
Istun sohvalla neidin nukkuessa ja mietin, että tällä hetkellä asiat on oikeasti aika hyvin. Tai oli ne viime vuonnakin, mutta mulla nyt vaan oli syöpä myös. Mulla on maailman ihanin tytär, puoliso, perhe, ystävät ja läheiset. Saadaan elää rakkaudentäyteisestä elämää, joka on niin arvokasta ettei millään muulla ole väliä. Meillä on kaunis koti, jonka eteen oon nähnyt vaivaa ja viihdytäänkin täällä äärettömän hyvin. Mun itsetunto on palaamassa, joka vaikuttaa paljon siihen miten itseni koen ulkonäön suhteen tällä hetkellä. Niin ja ne hiukset kasvaa TOSI kovaa vauhtia!
Pian on aika palata takaisin työelämään ja nähdä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Vaikka se jännittääkin niin oon avoin kaikelle uudelle! Sä et voi koskaan tietää mitä huominen tuo tullessaan, joten ole avoin uusille mahdollisuuksille ja ennen kaikkea tartu niihin!
Oon todella helpottunut uudesta alkaneesta vuodesta ja oikein tunnen hartioiltani tippuneen painolastin jääneen viime vuoteen. Se tunne on ihan mahtava fiilis ja tästä on hyvä jatkaa vuotta eteenpäin. Mitä se sitten onkaan varalleni asettanut!
Hyvää vuoden ensimmäistä keskiviikkoa ja kiitos, että just sä oot siellä mukana ♥
2 Comments
Maija
Kun aikaa kuluu voit ajatella viime vuotta voimaannuttavana asiana. Itse ajattelin sairastuttuani, että miksi en saanut elää sellaista tavallista elämää, sellaisiakin tylsiä päiviä jolloin pienet asiat harmittaa. Olisin ne kaikki tylsätkin päivät vaihtanut ilomielin senhetkisiin. Siitä vain oli lähdettävä eteenpäin.
Nyt kun paljon aikaa on kulunut käyn läpi sitä vuotta mielessäni. Valitettavasti myös luokittelen ystäviäni sen mukaan miten he ottivat yhteyttä tai olivat tukena, vaikka tiedänkin, että joillekin syöpä on kauhea sana. Eivät tiedä miten kohdata tai mitä sanoa. Kuitenkin ne ystävät jotka olivat mukana tuntuvat rakkaimmilta ja meillä on enemmän jotakin yhteistä.
Vaikka syöpä ei enää ole jatkuvasti mielessä se kuitenkin pysyy tuolla takaraivossa koko loppuelämän ajan. Eikä se suinkaan ole mikään kauhea asia, vaan saan siitä myös voimaa kohdata eteentulevia asioita. Jes minä selvisin!!
Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi!
Maija
Marjut
Kiitos kommentistasi Maija <3 Olen samaa mieltä kanssasi ja välillä tuntuu, että miettii hieman liikaakin onko tämä nyt todella sitä mitä haluan elämältäni. Sairastumisen myötä sitä miettii elämää aika paljon uusiksi. Ystäviä putosi matkasta täälläkin, mutta juurikin välit vahvistui entisestään niiden kanssa, jotka ovat rinnallani olleet <3 Uskon myös siihen, että syöpä on mukana elämässä, mutta se muuttaa muotoaan vuosien varrella. Vaikka syöpä onkin paska niin sen mukana elämä vahvistuu!! Ihanaa vuoden jatkoa sinulle <3