Vuosi 2018

Tammikuu 

Tammikuu on tainnut olla koko vuoden raskain kuukausi. Rintasyöpädiagnoosi oli juuri saatu ja kaikki oli silloin vielä edessä. Tammikuun alussa alkoi sytostaattihoidot ja muistan ensimmäisen kerran kuin eilisen, kun menimme äitini kanssa syöpikselle yhdessä. Muistan myös hyvät uutiset kasvaimen pienentymisestä ekan hoidon jälkeen. Tammikuusta jäi mieleeni myös huikea tsemppitreeni, jonka ihana Sara ja TFW sali meidän perheelle järjesti ♥ Muistan jaksaneeni hoitojen välissä vetää Mineaa pulkassa ja laskea mäkeä, kun taas osan ajasta olin todella väsynyt ja voimaton.

Helmikuu

Helmikuu on kuukausi, kun rohkenin paljastaa itseni teille kaljuna. Se on ollut yksi elämäni rohkeimpia tekoja, joka antoi niin paljon voimia ja etenkin itseluottamusta siihen hetkeen, nyt ja tulevaisuudessa. Kirjoitin myös postauksen aiheesta ”Miltä tuntuu menettää hiukset?”, joka on ollut yksi luetuimpia postauksiani. Helmikuussa kävimme myös Kemissä ristiäisissä sekä loppukuusta Hyvinkään Sveitsissä minilomalla ♥

Maaliskuu

Vuosittaisen Blog Awards Gaalan ehdokkuus oli blogiurani suurimpia saavutuksia ja siitä kiitos kuuluu edelleen teille ihanat ♥ Tuolloin myös kirjoitin teille käyttämästäni peruukista Kuin omat hiukseni -postauksessa. Peruukki lojuu edelleen kylpyhuoneessa, vaikka oonkin miettinyt sen laittamista eteenpäin. Jollain tapaa sitä ehkä sisimmässään pelkää joutuvansa sitä joskus vielä käyttämään, vaikka en siihen halua uskoa ja, jos niin silloinkin aion kulkea kaljuna! Julkaisin tuolloin myös ensi kertaa kuvia meidän vierashuoneesta!

Huhtikuu 

Huhtikuu jää ikuisesti mieleeni, koska silloin syöpä leikattiin rinnasta ja kainalostani pois. Menetin oman rintani ja arpi muistuttaa mua siitä nyt ja aina. Leikkaus meni loistavasti, vaikkakin kädesssä myöhemmin todettiin hermovaurio. Huhtikuussa kiitollisuus oli iso asia, josta kirjoitin myös oman postauksen.

Toukokuu 

Vappuna sain vuoden isoimman uutisen, syöpä oli saatu leikkauksessa kokonaan pois ♥ Se on edelleen elämäni isoin asia Minean syntymän kanssa, joista olen ikuisesti kiitollinen. Tuolloin kirjoitin myös elämästäni kaljuna ja siitä miten ihmiset kohtasivat mut.

Kesäkuu

Muistan paahtavan auringon melkein joka päivältä. Sädehoito oli alkanut ja se oli raskasta henkisesti joka arkipäivä kulkea syöpiksellä hoidoissa. Tänä kesänä normaalisti aurinkoa rakastavana ihmisenä olinkin ahdistunut jatkuvasta helteistä ja tämä siksi, että jouduin suojaamaan kaulaani sädetysalueelta huivilla. Se oli raskasta ja jatkuu vielä ensi kesänäkin. Olin myös tuolloin huikealla pr-reissulla yhdessä Polhemin ja Jotexin kanssa Göteborgissa. Ihastuin kaupunkiin täysin ja haluan sinne joskus uudestaan! Juhannuksen vietimme Kokkolassa ♥

Heinäkuu 

Heinäkuun toinen päivä oli sädehoidon viimeisin 25 kerta. Siihen päivään päättyi mun syöpähoidot ja se on yksi päivistä, jotka muistan aina. Muistan sen helpotuksen, mutta myös ahdistavan olon, jonka hoitojen loppuminen sai aikaan. Tuntui, että jäi yksin, vaikka tuki olikin ympärillä, mutta mua ei enään seurattu samalla tavalla kuin hoitojen aikana. Siitä se normaali ari sitten pikkuhiljaa alkoi ilman hoitoja ja jatkuvaa syöpiksellä ravaamista.

Elokuu

Elokuusta päällimmäisenä jäi mieleen mun synttärit ja Jannen yllätys yksityisen tanssitunnin osalta ♥ Juhlittiin samalla mun hoitojen päättymistä rakkaiden ihmisten ympäröimänä ♥ Alkukuusta olin elämäni ensimmäistä kertaa FLOW-festerilla ja rakastuin täysillä siihen maagiseen fiilikseen, jota täytyy päästä kokemaan jälleen ensi vuonna!Oltiin Minean kanssa mummulassa Kokkolassa sekä koko perheen kanssa kesälomareissulla asuntomessulla, Muumimaailmassa ja yövytiin upeassa Kultaranta Resortissa. Kaiken kaikkiaan todella ihana kuukausi ♥

Syyskuu 

Alunperin luulin palaavani töihin syksyllä, mutta käden ongelmien vuoksi täällä ollaan edelleen sairaslomalla. Roosa Nauha kuukausi sai mut perustamaan oman Loving white style-keräyksen, jonka avulla haluan olla mukana keräämässä varoja syöpäsäätiölle. Syyskuussa me käytiin tutustumassa Minean päiväkotiin ja se oli hetki, jota jännitin ihan hirveästi! Tuolloin kärsin vatsakivuista, joiden takia jouduin lisätutkimuksiin, mutta onneksi mitään syöpään liittyvää ei löytynyt! Minea aloitti päiväkodin ja se on sujunut ihan loistavasti koko ajan ♥

Lokakuu 

Minean 2-vuotissynttärit ♥ Jokainen päivä hänen kanssaan on lahja, josta kiitän joka ilta ♥ Hän on elämäni tärkein ihminen, rakkkaus, jota ei voi sanoin kuvailla ♥ Lokakuussa sain kunnian olla mukana Arlan Ihana Nainen –hyväntekeväisyyskampanjassa. Tämä on ollut elämäni hienoimpia projekteja ja olen todella ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä siihen mukaan. Lokakuu itsessään toi syöpää mieleen Roosa Nauhan myötä. Tuolloin Minealla oli ihan hirvittävä enterorokko, jonka vuoksi olimme monta tuntia yöaikaan päivystyksessä, huhuh tuota viikonloppua!

Marraskuu 

Viime kuussa meistä oli Vauva-lehdessä haastattelu ja lehteä edelleen selaillaan neidin toimesta aina välillä ♥ Janne pääsi ensi kertaa ääneen ja kertoi 33x asiaa muhun liittyen. Loppukuusta olin vuositarkastuksessa ja sain puhtaat paperit!!! Tuo uutinen oli todella helpottava ja siitä oli hyvä aloittaa jouluun valmistautuminen.

Joulukuu

Alkukuusta oltiin Minean kanssa Kokkolassa viikon verran mummuloissa. Tästä kuusta päällimmäisenä mieleen jäi sairastumisen vuosipäivän. Se tulee varmasti olemaan päivä, jonka muistan ikuisesti, mutta pelko hälvenee ajan saatossa sen ympäriltä. Tänä vuonna joulua vietettiin ihan eri tunnelmissa kuin vuosi sitten, mutta jostain syystä joulufiilis oli nyt ehkä vähän kadoksissa. Onneksi kuitenkin Minean myötä sai jouluisen lapsenmielisyyden ja vietettiin ihana perhekeskeinen joulu ♥ Ensi vuonna olisi mahtava viettää joulua jossain lapissa!

Tänään vietetään vuoden 2018 viimeistä päivää. Omalta osaltani ja varmasti myös läheisteni osalta tämä vuosi jää mieleen syöpään sairastumisesta ja siitä paranemisesta. Kukaan ei koskaan tiedä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, joten muistetaan olla kiitollisia jokaisesta hetkestä, nautitaan arjen pienistä asioista ja rakastaa toisiamme ♥ Oon kiitollinen siitä, että oon elossa kaiken tämän jälkeen ja uskon, että tästä se elämä vielä jatkuu entistä upeampana ja tuo tullessaan jotain suurenmoista.

Kiitos teille jokaiselle siellä ruudun toisella puolella tästä vuodesta ja siitä, että ootte olleet mun tukena kaiken tämän keskellä ♥ Te ootte kultaa ♥ Toivottavasti ootte mukana vielä ensi vuonnakin ja yhdessä tehdään alkavasta vuodesta mitä parhain ♥

 

Lupaukseni vuodelle 2019

Huolehdin itsestäni enemmän liikkumisen suhteen 

Olen enemmän läsnä 

Pyrin olemaan aina ajoissa 

Teen vain asioita, joista oikeasti nautin 

Hyvää uutta vuotta 2019 

 

Mitkä asiat teidän mieleen on jäänyt tästä vuodesta? Oletteko te tehneet uudenvuodenlupauksia?