Fiilikset rasvansiirrosta

Heippahei!

Täällä sitä ollaan kotona ja koko operaatio meni tosi hyvin! Tiistaiaamuna herättiin tosiaan jo klo. 5.40 ja siitä nopean suihkun kautta lähdettiin ajamaan kohti Kirurgista sairaalaa. Janne ja Minea vei mut ovelle ja lähtivät siitä sitten aamutoimiin kotiin. Mua oltiin jo osastolla vastassa, sain vaihtovaatteet ja esilääkkeet valmiiksi. Vaihdettuani vaatteet nappasin lääkkeet ja hetken makoilun jälkeen lähdin vessaan. Mutta olo olikin muuttunut ihan humalaiseen verrattavaksi ja päädyttiin kärräämään mut sängyllä leikkaussaliin silloin klo 8 aikaan. Diapam vaikutti tällä kertaa rajummin kuin viime leikkauksessa. Tällä kertaa mua ei tosiaan jännittänyt niin paljoa, mutta siinä vaiheessa kun sanottiin, että aletaan laittamaan nukutusaine niin taisi pari kyyneltä tipahtaa. Jotenkin se vain tuntuu pelottavalta olla tiedottamassa tilassa, vaikka mieluummin operaation halusin nukutuksessa tehtäväksi.

Heräsin jo 10 aikoihin ja jälleen sama itkureaktio kuin viimeksi siitä, että oon herännyt. Olo oli pökkeröinen, mutta ilman kipuja. Toki vatsan alue tuntui just siltä, että jotain siellä on sörkitty. Nukuin heräämössä vielä jonkin aikaan ennen kuin mut vietiin takaisin osastolle. Siellä kävelin jo varovasti hoitajan kanssa vessaan ollessani edelleen tipassa kiinni. Soitin lähimmäiset läpi ja jatkoin unia korvatulpilla. Heräsin hoitajan käyntiin ja sain varovasti koittaa syödä ja hirmuinen nälkä siinä jo olikin ollut aamusta asti. Sain syötyä kaikki mitä välipalaksi tuotiin. Hetken aikaa vielä makoilin ja vaihdoin vaatteet valmiiksi, kun Minea ja Janne tulivat puoli viiden aikaan hakemaan. Minea kysyi ekana, että itkettikö äitiä ♥ Sitten hän halusi puhaltaa vatsaan, voi toista ♥ Siitä me sitten lähdettiin kotiin päin ja pakkohan se oli äidin pyynnöstä käydä Hesen kautta hakemassa soijatortilla, kun edelleen oli niin kova nälkä 😀

Rasvaimu tehtiin nyt vain alavatsaan ja molemmin puolin napaa on pienet laastarit joiden alla pienet jäljet. Mustelmia on jonkin verran ja pidän sellaista tiukkaa tukiliiviä seuraavat kaksi viikkoa. Tai voi pitää myös tiukkoja esim. pyöräilyshortseja tms. Vasemmassa kainalossa on yksi teippihaava ja toinen rinnan sivussa. Rinta on vähemmän kipeä ainakin tässä vaiheessa, mutta kaikki hytkyminen sattuu vatsaan kyllä ankarasti. Jälkitarkastus tulee olemaan vasta elokuun alussa, koska rasvankiinnittymiseen menee useampi kuukausi aikaa. Sitten tiedetään vasta tarvitaanko toinen siirto vai ei. Jos tarvitaan niin samasta kohdasta ei voi enään rasvaa ottaa. Niin ja muuten aivastaminen on aika tuskallista nyt!

Nyt vain lepoa ja liikkumista oman jaksamisen mukaan. Istuminen on ehkä hankalinta, joten mieluummin kävelee tai makoilee. Joten ajattelin reippailla hakemaan neidin päiväkodista rattailla 🙂

Kaikki hyvin täällä, toivottavasti teilläkin siellä ♥