Category

rintasyöpä

Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Vuosi rintasyöpädiagnoosistani

Eletään päivää vuosi sitten ja olen tähän kellonaikaan aikaan saanut elämäni musertavimman tiedon siitä, että mulla on hyvin suurella todennäköisyydellä rintasyöpä. Pakko sanoa, että on aika ällöttävä, oksettava ja sekavakin olo, kun mietin oloani vuosi sitten juuri diagnoosin saatuani. Elän noita hetkiä päässäni uudestaan ja uudestaan, vaikka haluaisin heittää ne siihen osaan päätäni missä unohdan asioita. En haluaisi noita hetkiä enään muistaa, vaikka kaikki onkin nyt hyvin.

Meidän Kokkolan reissu oli kaikin puolin ihana, mutta omaa oloani varjosti tämä vuosipäivä. Menimme silloin vuosi sitten ihan kuten aiemminkin viettämään aikaa mummolaan ja yhtäkkiä koko elämäni olikin romahtanut palasiksi. Kaikki unelmat ja suunnitelmat oli pirskaloitunut tuolla sekunnilla, kun kuulin sairastuneeni rintasyöpään. Muistan kysyneeni lääkäriltä ” Kauanko elän”? ” Kuukausia, vuosia vai 5 vuotta ”? Hän vastasi, että suurin osa rintasyöpäpotilaista elää vielä viiden vuoden jälkeen. Silloin mietin, että ei se 5 vuotta mulle riitä! Haluan nähdä Minean kasvun, koulunaloituksen, rippikoulun, valmistujaiset ja ihan kaiken ♥ Tajusin silloin, että ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä.

Tuntuu uskomattomalta, että sairastumisesta on tosiaan jo vuosi, koska tuntuu, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Niin nopeasti ettei oma pää aina pysy edes mukana. Välillä tuntuu ettei tämä ole edes tapahtunut mulle vaan olen seurannut jonkun toisen elämää vierestä. Vaikea tavallaan selittää, mutta ehkä ymmärrätte. Elämä on asettanut meidän matkan varrelle sellaista mitä me ei osata etukäteen aavistaa, mutta haluan uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Niimpä edelleen uskon, että sairastumiseni tarkoitus on ollut se, että sain olla Minean kanssa pidempään kotona sekä se, että olen voinut tätä sairastumistani jakaa muille. Haluan uskoa siihen, että tämä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi tätä enään koskaan kokea uudestaan. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta haluan siihen niin kovin uskoa.

Mennyt vuosi on ollut elämäni rankinta aikaa enkä voinut olla varma tulisinko tästä kaikesta selviytymään. Silloin en tiennyt olisinko nyt tässä kirjoittamassa teille. Pelko valtasi mieleni useasti, vaikken sille halunnutkaan antaa valtaa sitä tehdä. Sytostaattihoitojen aikaan pelättiin ettei lääke toimi, kun kasvain jatkoi kasvuaan myrkyistä huolimatta. Se taisi olla pelottavinta aikaa.. Montaa kertaa ei kotona ole kuolemasta keskusteltu ääneen, mutta mielessä sitäkin useammin. Päätin etten ole valmis suunnittelemaan omia hautajaisiani, koska aion tästä paskasta selvitä.

Voitte uskoa miten kiitollinen, nöyrä ja onnellinen olen kirjoittaessani teille täällä nyt ♥ Kyyneleet vierivät pitkin poskiani, mutta tällä kertaa onnesta ja helpotuksesta. Tästä selvittiin ♥

Ensimmäisen postaukseni sairastumisesta pääset lukemaan tästä.

Sydämeni pohjasta haluan kiittää jokaista teitä tsempeistä ja tuesta, olette kultaa ♥

Sairastumisen aikaan ei paljoa asukuvia tullut julkaistua, joten onneksi voin nyt huojentunut hymy kasvoillani olla näissä kuvissa ♥

coat, knit, shoes – H&M

pants – VERO MODA

hat – KNCOLLECTION*

bag – MICHAEL KORS

pics; Ninni, edit; me

No Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Piinaavat minuutit tutkimuspöydällä

Makaan tutkimuspöydällä selälläni ja katselen valkoista kattoa. Säleikköinen katto vilisee silmissäni ja sydän pamppailee. Oon kohta maannut ja odottanut radiologia melkein 10 minuuttia. Hoitaja sanoi, että lääkäri tulee kohta. Aika pitkä kohta sanon minä. Se aika tuntuu ikuisuudelta ja siinä ajassa ehtii miettiä koko elämänsä läpi. Oon hetki sitten käynyt mammografiassa ja mun piti saada tulokset nyt ultran yhteydessä. Mietin mielessäni mikä lääkärillä kestää? Onko mun kuvissa näkynyt jotain poikkeavaa? Miettiikö lääkäri mitä se sanoo? Onko syöpä uusiutunut?  

Ajatukset on sekavat ja mietin mitä jos kaikki tämä painajainen alkaisi taas uudelleen? Mua on pelottanut tämä kontrolli oikeasti tosi paljon, mutten halunnut sitä ääneen kellekkään sanoa. Tiedän ettei aina ole pakko olla reipas, mutta ajattelin, että mitä vähemmän asiasta puhun sen vähemmän mulle tulee ahdistunut olo. Pelko syövän uusiutumisesta on aina ja varmasti varjostaa koko loppuelämäämme. Etenkin kontrolloiden aikaan pelko nostaa päätänsä. Pelon kanssa on vain totuttava elämään ja varmasti ajan myötä se helpottaa.

Yskäisen pari kertaa siinä toivossa, että läääri pian tulisi. Hetken kuluttua vihdoin ja viimein mies lääkäri astelee huoneeseen. Pelkään hänen ensimmäisiä sanoja, jotka esittelyn jälkeen ovat; mammografian kuvissa ei näkynyt mitään. Sitten hän jatkaa, että tarkistetaan kuitenkin vielä ultralla myös. Hän aloittaa ultrauksen leikatun rinnan ja kainalon osalta. Aikansa hän tutkii ja toteaa sitten ettei näe siellä mitään poikkeavaa. Hän siirtyy tutkimaan oikeaa rintaa ja se kestää hieman kauemmin. Tai siltä musta ainakin tuntui. Hän tutkii uudelleen samaa kohtaa ja pelkään hänen löytäneen jotain. Pian hän onneksi sanoo ettei sielläkään ole mitään poikkeavaa. Sitten hän sanoo kaiken olevan hvyvin ja toivottelee hyvät päivänjatkot. Jään siistimään itseni ultrauksessa käytettävästä möhnästä ja nousen istumaan tutkimuspöydälle. Samalla hoitaja palaa takaisin huoneeseen ja minä purskahdan itkuun. Hoitaja tulee mun viereen ja sanoo kaiken olevan nyt hyvin. Hän laittaa käden mun olkapäälle ja helpotuksen kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Mä selvisin tästä ♥

 En voi sanoin kuvailla miten helpottunut ja kiitollinen olo mulla nyt on. Selvisin ensimmäisestä kontrollista ja voin rauhallisin mielin tänä vuonna viettää perheeni kanssa joulua ♥ Haluan uskoa, että syöpä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi sitä painajaista enään koskaan käydä läpi. Tämä oli vain hetki mun elämästä eikä loppuelämä.

Mammografiasta vielä sen verran, että hitto se sattui! Eikä niinkään siihen silikoniin vaan terveeseen rintaan. Silloin, kun sain diagnoosin niin en nyt jälkikäteen muista tuosta tutkimuksen aiheuttamasta kivusta mitään. Olin silloin sen verran shokissa jo siinä vaiheessa, etten kipua muista. Nyt taisi muutama ärräpää suusta päästä tuona aikana. Silikonin puolella oli aika suuria haasteita saada se kuvattua riittävän hyvin. Ensin hoitaja mietti saadaanko siitä ollenkaan otettua kuvaa, mutta onneksi sivukuva saatiin pienen asettelun jälkeen. Se tuntui kyllä hetken aikaa siltä, että silikoni räjähtää ihan justiinsa, mutta onneksi se oli paljon lyhyempi kuvaus kuin terveen rinnan osalta. Kaiken kaikkiaan kuvaus meni hyvin vaikkakin kivutonta se ei ollut. Pieni hinta siitä, että tutkimus saadaan tehtyä!

Huh, nyt hyppään sohvalle ja taidan kippistää pienen lasin viiniä itselleni ♥

Kiitos teidän tuesta ja tsempeistänne, ootte ihania ♥

2 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Jälleen jännitystä ilmassa

Heipparallaa!

Miten siellä viikonloppu sujui ja onhan viikko alkanut kivasti? Meillä viikonloppu sujui tällä kertaa ihanan rauhallisissa merkeissä. Lauantaina me oltiin Luukissa eväsretkellä ja vitsi me nautittiin mielettömästä ilmasta kuuman kaakaon lämmittäessä sekä nakkien paistuessa. Me suositaan muuten nitriitittömiä nakkeja etenkin neidille, mutta nyt niistä on tullut meidän kaikkien suosikkeja! Kannattaa testata, jos ette oo maistanu. Lauantai-ilta meni puolestaan kotona saunoessa, leffaa katsoen ja jätskiä syöden ♥

Sunnuntaina ulkoiltiin, jonka jälkeen Janne oli auttamassa Minean kummisetää muutossa ja iltapäivällä saatiin meille Kemistä asti vieraita kylään ♥ Oli kyllä niin ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja jälleen harmittelee sitä miten pitkä matka välissä on.. Testasin sunnuntaina myös uutta joulukakkua, jota vieraille tarjosin. Yritän saada jaettua reseptin myös tänne, jos innostutte kokeilemaan!

Eilinen meni mun lääkärissä ja neidin kanssa ollessa. Me käytiin leikkipaikalla, eläinliikkeessä katsomassa pupuja sekä leluliikkeessä hypistelemässä joulupukin toiveita. Sitten me vieä eksyttiin kirpparille ja illalla kasattiin kuulkaas jo joulukuusi ♥ (vielä se tosin pitää koristella). Takana on aika ihania päiviä kaiken osalta, mutta huominen meinaa silti hieman takaraivossa kolkutella. Huomennahan on vuorossa mun vuosikontrolli. Vaikka mä kuinka uskon ettei mitään löydy niin pakko se on myöntää, että pieni pelko on silti ja varmasti tulee aina kulkemaan mukana. Kuulemma tämä ensimmäinen kontrolli on se pahin ja näin se varmasti onkin. Täytyy vain olla luottavaisin mielin ja rauhoitella omaa mieltä ♥ Toivottavasti saisin jotain vastauksia jo huomenna, joten kerron niitä heti, kun vain mahdollista!

Pitäkää peukkuja! 

ps. tuo ihana muistitaulu* on muuten Gauhaur Helsingin ♥

*saatu

No Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Mitä mulle tällä hetkellä kuuluu?

Jos vastaan kokonaisvaltaisesti mitä mulle kuuluu, niin voin onnekseni vastata, että hyvää. Kaikki on hyvin, olo on about hyvä ja tuleva näyttää valoisalta. Mutta kaikki ei kuitenkaan ole ihan täydellisesti ja siitä teille tällä kertaa kirjoitankin. Viimeksi käydessäni tapaamassa kirurgia, hän laittoi mulle lähetteen hermoratatutkimukseen. Mun käsi ei edelleenkään nouse kunnolla ylös eikä sivulle. Etenkin sivulle nostaessa kämmeneen menee koko kättä pitkin pistelevä tunne. Se tunne on kurja ja aiheuttaa kipua. Lisäksi rinnan kovuus vaikuttaa rintalihaksen kireyteen ja sitä myötä käteen asti. Nyt hermoratatutkimus on tehty ja kädessä on todettu lievä hermovaurio. Ei siis ihme, että käden kanssa on ollut näin pitkään ongelmia! Onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että vaurion pitäisi korjaantua ajan myötä, mutta se tosiaan vaatii aikaa ja käden kuntoutusta. Harmillista on se ettei leikkaava kirurgi laittanut mua silloin heti tuohon tutkimukseen vaan vasta vaihdettuani kirurgia hän lähetteen laittoi menemään.  Toki en tiedä olisiko aiempi tieto lopputulosta muuttanut, mutta onneksi nyt asia on tiedossa.

Ollessani torstaina melkein koko päivän menossa sain illalla vastineeksi särkevän rinnan. Kyllähän sitä aina säikähtää noita leikatun rinnan kipuja, mutta tiedän sen tuolloin johtuvan liiasta liikkumisesta. Edelleenkään en oo salilla käynyt vaan ihan vain venytellyt ohjeiden mukaisesti yläkroppaa kotona. Jotain joogaa tai pilatesta tosin voisin kokeilla!

Eilen tapasin kirurgini uudestaan ja juttelin hänen kanssaan omasta olostani sekä käden ja rinnan kivuista. Kirurgi oli sitä mieltä, että sairasloma jatkuu vielä kahdella kuukaudella. Vaikka olo tavallaankin olisikin jo valmis palaamaan työelämään uskon kuitenkin ettei mun pää oo ihan valmis siihen vielä. Nyt etenkin oon ahdistunut tulevasta vuosikontrollista, joka siirtyessään onkin jo ensi keskiviikkona. Se oli ensin varattu vasta tammikuulle, mutta halusin välttämättä vaihtaa sen ennen joulua tehtäväksi. Haluan kontrollin olevan ohi ennen joulua, jotta tämä joulu toivon mukaan saadaan viettää rauhallisin mielin. Toisin kuin viime vuonna. Onneksi sain kontrollin ajan siirrettyä ja keskiviikkona on sitten edessä mammografia sekä ultraus. Tuo mammografia jännittää melkoisesti, koska siinähän rintaa litistetään aika paljon ja silikoni on ihan kivikova. Miten se edes litistyy ja kuinkahan paljon se mahtaa sattua? Eka ajatus oli, että se silikonihan räjähtää siellä, mutta onneksi se on todella harvinaista onneksi. Vaikka en tiedä uskonko enään mihinkään harvinaisuuksiin..

Onneksi saan luultavimmin tulosten vastaukset heti silloin samalla käynnillä ettei tarvitse sitten odotella niitä erikseen. Kontrollikäyntiin kuuluva rintasyöpähoitajan tapaaminen on sitten kuitenkin vielä joulukuun 14 päivä. Fysioterapia käynnit jatkuu edelleen ja onkin jatkunut jo leikkauksesta asti. Pakko sanoa, että se on aika henkireikä, kun käsittelyn jälkeen rinta ja käsi on ihan eri tuntoiset. Vaikkakin käsittely ei ole kovin mielekäs niin sen jälkeinen olo on sen arvoista! Onnea on ihana fyssari ♥

Kuulisin mielelläni muiden vastaavassa tilanteessa olevien ajatuksia? 

Nyt sitten vain toivotaan kontrollista puhtaita papereita ja edetään käden kanssa, kuten tähän asti. Onneksi käden vaiva on sinänsä pieni, mutta ilman hermovauriota olisin saattanut pystyä palaamaan töihin jo kesän lopulla. 

Ei tässä auta kuin mennä ajan kanssa ja toipua rauhassa kaiken suhteen ♥

shirt – VILA, scarf – Nordic Swan Living, pants – ONLY, watch – CLUSE , bag – HMkuvat; Ninni Juutinen edit; me 

No Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Vauva-lehden haastattelu

Eilistä päivää ollaan jännitetty jo elokuusta asti, jolloin meillä kävi Vauva-lehdestä haastattelija ja valokuvaaja. Olin itse jo silloin tammikuussa heihin yhteydessä, koska mulla oli sellanen tunne ja on edelleen, että kaikkien naisten pitää tutkia rintansa säännöllisesti. Haluan painottaa sitä, että raskaus tai imetys ei suojaa syöpään sairastumiselta, toisin kuin luullaan. Joten on erityisen tärkeää tutkia rinnat joka kuukausi etenkin hormonien vallatessa keho. Tammikuussa sitten sovittiin lehden toimituksen kanssa, että palataan haastattelun osalta hoitojen loppuvaiheessa. Niimpä yhtäkkiä oltiinkin jo kesän kynnyksellä, jolloin haastattelu -ja kuvaspäivät sovittiin.

Haastattelu sujui hyvin, vaikka aina tietyt asiat saa herkistymään väkisinkin. Tuntui luontavalta kertoa mitä vuoteemme oli mahtunut ja miten siitä ollaan tähän asti selvitty. Halu jakaa tätä tarinaa muille on suuri just sen takia, että tutkimuksiin hakeuduttaisiin herkemmin. Myös kuvaukset meidän kotona meni tosi hyvin ja neitikin niin nätisti oli kameran edessä (oisko tottunut siihen jo äidin kanssa 😉 ) ♥  Me tietty saatiin teksti lukea etukäteen, joten tiesin tietenkin mitä jutussa tulisi lukemaan.

Eilen selasin lehteä kuin kuka tahansa Vauva-lehden lukija. Lukiessani meidän haastattelua kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Jutun lukeminen sai aikaan odottamattoman tunteen, josta Instagramin storiesissa aamulla jo ajatuksia jaoinkin. Jokainen selviytymistarina koskettaa aina jollain tavalla. Tällä kertaa se tarina onkin siitä omasta elämästä, jonka päähenkilönä sinä itse olet. Tuntui jotenkin kaukaiselta koko sairastuminen, vaikka siitä onkin niin vähän aikaa vasta. Kyllä sen on huomannut, että pää tulee paljon jäljessä kaikessa tapahtuneessa. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja tarinalla on onnellinen loppu ♥

Mikäli haastattelu teitä kiinnostaa niin käykään hakemassa uusin Vauva-lehti! Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän liittyen ♥

kuva; Juha Salminen

No Comments

Instagram

  • Our 6th anniversary ❤
.... " I laugh harder with you. I feel more myself with you. I trust you with me - the real me. When something goes wrong, or right, or I hear a funny joke or I see something bizarre, you're the first person I want to talk about it." - Samantha Young
......
Love you dear @hosionpoika ❤
.
.
.
.
📷: @mk_maison
  • This weekend was all about 💕 people & ☀️ weather ♡ 
How was yours? 
Wish you all a relaxing evening!
.
.
.
.
#bedroomdecor #bedroominspo #veke #veravera
  • What are your favourite tv-series? Mine are Grey's Anatomy, Chicago Med & This is us 🖤 Today we have 🎬 night ♡ .
.
.
Have a lovely Friday evening ♡
.
.
.
.
#livingrooom #whitehome #whiteinterior #lennol #living247
  • Today was s u p e r and I can't wait what happens next 💯 How was your Tuesday? .
.
.
Have a cozy evening ♡ .
.
.
.
#interior4you1 #interior_and_living #vmcarpet #jotex #beliv
  • My happy Sunday face ☃️ Mietin teinien keskuudessa olevaa villitystä siitä, että kuljetaan nilkat paljaina lyhyessä takissa keskellä talvea 😳 Itsehän oon tullut iän myötä niin mukavuudenhaluiseksi, että vuoraudun kerroksittain ettei vaan tule kylmä ❄❄ Onko muita mukavuudenhaluisia? .
.
.
.
.
.
#ootd #nordicswanliving #didriksons #pura #chiquelle .
.
.
.
📷: @65m2_ edit: me
  • Finally Friday ♡ I'm gonna meet my friend who I haven't seen for a while and we will have date night tomorrow ♡ What plans do you have? .
.
.
.
.
.
.
.
#ellos #livingrooom #jotex

Follow Me!