Miten leikkaus meni, miten voin ja milloin pääsen kotiin?

Heippa ihanat siellä ja terkkuja Jorvin sairaalasta ja leikkaus on nyt takana! Vihdoin jaksoin päivitellä tänne bloginkin puolelle kuulumisia, kun oon muutamia stooreja laittanut instan puolelle pitkin viikkoa. Ja siis teille, jotka ette tiedä vielä leikkauksesta niin pääset lukemaan siitä tästä.

Tiistaiaamu

Lähdetääs liikkeelle leikkaus aamusta, jolloin tosiaan herättiin kuuden jälkeen ja mun piti olla syömättä ja juomatta edellisillasta asti. Tai olisin saanut juoda vettä kaksi tuntia ennen leikkausta, mutta herättiin sen verran myöhemmin etten sitten enään saanut juoda. Mun piti vielä aamulla käydä nopeesti suihkussa ja pukea sitten lähes koko jalan mittaiset tukisukat jalkaan valmiiksi. Voin sanoa ettei ollut ihan helppo rasti pukea niitä sukkia, kun olivat tosiaan sen verran tiukat 😀 Mutta jotenkin ne sitten sain puettua ja kamat kasatttua, jonka jälkeen lähdettiin Jannen ja Minean kanssa kohti Jorvin sairaalaa. Kävellessämme sairaalaan sisään halusin vielä kantaa Mineaa sylissä, koska tiesin, että seuraavaan kertaan tulee menemään todella pitkä aika. Mun piti siis olla klo 7 Leiko-osastolla, johon tulee valmistautumaan kaikki leikkaus potilaat. Siinä sitten piti antaa halit ja pusut perheelle ja Minea alkoi itkemään, jolloin mäkin sitten kyynelsilmin siinä hyvästelin heidät ♥ Siitä mentiin hoitajan kanssa vaihtamaan mulle sairaalavaatteet päälle ja käytiin läpi tulevat jutut sekä pistettiin kleksanepistos, joka estää veritulpan muodostumista. Hengailin hoitajan kanssa vajaaseen kasiin, kunnes anestesiahoitaja tuli mua hakemaan. Kävelin ite leikkaus saliin, jossa olikin jo monta ihmistä valmiina odottamassa. Mulla oli ollut yllättävän rauhallinen mieli koko aamun, mutta siinä maatessani sitä alkoi miettimään taas kaikkea. Kun anestesiahoitaja sanoi, että aletaan pikkuhiljaa laittamaan nukutusainetta mua alkoi itkettään ja sanoin heille muutamaan otteeseen, että pitäkää musta huolta. Kyyneleet valui pitkin poskia ja siihen sitten nukahdin.

Herääminen ja osastolle siirtyminen

Muistan silmiä avatessani katseeni osuvan digitaaliseen kellonnäyttöön, joka näytti klo. 16.37. Olin toki tokkurassa 6 tunnin leikkauksen jälkeen, mutta olo oli pirteä enkä enään tainnut edes nukkua heräämössä ennen osastolle menoa. Mulle laitettiin pitkän leikkauksen vuoksi katetri itse leikkauksessa ja sen tuntemista olin myös jännittänyt etukäteen, kun herään. Se ei sinänsä tuntunut pahalta, mutta toki kurjalta aina, kun letku osui vaatteisiin. Muistan kysyneeni, että pitääkö mun olla saanut pissattua ennen kuin pääsen osastolle ja ne sano, että ei ja onhan pissaa jo tullut, josta olin sitten hämilläni, kun en tuntenut mitään! Kuulemma rakko tyhjentää itse itsensä sen tullessa täyteen ja hyvä niin. Muistan kirurgien käyneen katsomassa mua heräämössä ja kertoneen kaiken menneen hyvin. Muistan myös miten oon höpöttänyt jollekkin mieshoitajalle mun sairastumisesta ja blogista, haha mitähän se kelannut 😀 Mua ei periaatteessa sattunut mihinkään vaan tuntui lähinnä siltä, että vatsan päällä oli tonnin painava juttu. Toki kiristi paikkoja, mutta kipuja ei tuntunut.

No sitten pari tuntia heräämisen jälkeen mut kärrättiin osastolle ylempään kerrokseen. Huone oli 4 hengen huone, mutta silloin siellä oli vain yksi nainen mun lisäksi. Siinä sitten vaihdettiin molempien kertomukset syistä miksi ollaan täällä. Hetken päästä tämä nainen nousi sängystä (hänellä oli leikkaus ollut aiemmin eikä ihan näin iso), katsoi mua ja sanoi sitten, että hän seuraa mua somessa! En voinut uskoa mikä sattuma se oli ja vielä siis niin, että oltiin hänen kanssaan joskus tehty kirppiskauppoja meillä! Ihan uskomatonta ♥

Vielä tiistaina ei käynyt ketään katsomassa, kun pääsin niin myöhään osastolle, mutta soitettin videopuhelu kotiin. Minea sanoikin ensimmäisenä, että ”Äiti näytä se tissi!” Kyllä siinä nauratti, mutta sitä nauramista piti silloin ja edelleen pakko vähän välttää sen sattuessa vielä vatsaan. Ekan yön yöhoitaja tuli moikkaamaan mua ja hän sitten tajusi, että mä olin käynyt sovittamassa hänen kirppismekkoa, jonka meinasin häneltä ostaa Ruisrockiin! Hänen kanssaan myös alunperin aloin jutella tästä kielekeleikkauksen mahdollisuudesta ja siinä mä sitten makasin hänen hoidettavanaan. Siis kaikkineen niin uskomaton sattuma, että huhhei!

Seuranta ja liikkuminen

Ekana yönä mua seurattiin tunnin välein ja käytiin tarkistamassa, että rinnan verenkierto toimii kunnolla. Sain sulolaliuosta ja antibioottia suoraan suoneen, mutta en saanut syödä enkä juoda kuin vasta keskiviikkoaamuna. Jo heräämössä kurkku tuntui ihan järkyttävän kuivalta, mutta onneksi sain nokkamukista ottaa pieniä hörppyjä vettä kostuttamaan suuta. Ja tämä syömättömyys ja juomattomuus oli varotoimenpide sille, että tulisi komplikaatio, jonka vuoksi pitäisi leikata uudestaan. Nälkä olikin aikamoinen tuolloin keskiviikkona, mutta onneksi kirurgi kävi heti aamusta katsomassa ja antoi luvan syömiselle. Paljoa en kyllä alas saanut, mutta vähitellen sain syötyä enemmän ja enemmän. Olin aika väsynyt keskiviikkona, kun olin yöllä jokaiseen hoitajan käyntiin herännyt, joten nukuin lähes kaikki välit ruokien ja hoitajien käyntien välissä. Ekan kerran nousin istumaan tuolloin ja kävin myös seisomassa hetken aikaa fyssarin kanssa. Yllättävän paljon vei voimia pienetkin liikkumiset, joten aika väsynyt olin loppupäivän. Mun pitää nousta istumaan oikean kyljen kautta seuraavat 8 viikkoa, koska ei saa käyttää suoria vatsalihaksia. Lisäksi mun pitää käyttää vatsalla tukiliivia sekä kevyitä rintaliivejä parin kuukauden ajan. Keskiviikkoiltana sitten Minea ja Janne tuli mua hetkeksi moikkaamaan ja vitsi miten ihana oli nähdä heitä ♥

Miten voin nyt?

Muut päivät on menny hyvin ja, vaikka odotin keskiviikkoaamulta jyrän alle jäänyttä oloa en sellaista kuitenkaan tuntenut. Tottakai vatsaa kiristi ja olo oli kumara eikä ihme, kun leikkaus oli vasta tiistaina.Varsinaista kipua en oo tuntenut onneksi, vaikka sitä osasin odottaa. Mulle annettiin tokana kahtena ekana yönä opiaattia yötä vasten ja tuolloin tokana yönä näin hetkellisesti ihan kamalia juttuja, vaikka kuinka koitin silmät kiinni miettiä vaikkapa Mineaa hiekkarannalla. Kokemus ei onneksi kestänyt pitkään sillä hoitajat kävivät muutaman tunnin välein silloinkin katsomassa vointia. Sanoin etten halua enään mitään vastaavaa lääkettä, koska olo oli niin pelottava. Pari kertaa sain opiaatin tilalla Tramal kipulääkettä ja muuten oon saanut 3x1g panadolia ja 3x600mg buranaa päivässä ja tämä jatkuu vielä kotonakin jonkin aikaa.Kotona pitää jatkaa myös 10 päivän ajan klexanepistosta, jonka Janne saa mulle pistää, koska en voi katsoa piikkejä! Mulla meni leikkauksen jälkeen katetrin lisäksi kolme dreeniä vatsasta ja rinnasta vielä kaksi erilistä letku, joista kaikki nämä on sellaisia, jotka keräävät kertyneen kudosnesteen, jottei se jäisi kroppaan. Katetrista pääsin eroon torstaina ja tässä viikon mittaan dreeneistä niin, että tänään otettiin viimeinen pois. Ne voidaan siis ottaa siinä vaiheessa pois, kun nestettä tulee sen verran vähän etttei siitä ole haittaa sen jäädessä kroppaan. Voin sanoa ettei letkujen kanssa liikkuminen ollut kovin kivaa, kun välillä ne meinasi unohtua kyydistä, mutta pääasia ettei niiden kanssa tarvitse kotiin mennä. Oon päässyt liikkumaan jo hyvin, vaikka pää onkin edelleen vähän hönttänä, mutta luulen sen myös johtuvan ullkoilman puutteesta. Mutta onneksi tämä asia korjaantuu huomenna, kun pääsen kotiin ♥♥♥

Kaikenkaikkiaan toipuminen on sujunut odotettua paremmin ja nyt vain rauhassa huomenna kotiin jatkamaan sitä. Täytyy kuitenkin malttaa ottaa rauhassa leikit neidin kanssa vielä jonkin aikaa ja autoakin saa ajaa vasta reilun viikon päästä. Vatsa tuntuu edelleen kireältä ja eilen käydessäni suihkussa näin leikkauksen tulokset peilistä. Rinta näyttää kauniilta, vaikka onkin vielä hieman rujon näköinen mustelmineen. Vatsa on kiristetty ja arpi kulkee melko alhaalla ennen bikinirajaa. Vatsan lopullinen ulkomuoto muokkautuu seuraavien jopa 6 kuukauden aikana, joten sille täytyy vielä antaa aikaa parantua.

Kiitos teille tsempeistä ja ainakin tähän mennessä voin toimenpidettä suositella sitä harkitseville. Ihanaa iltaa ja hei mahtavaa Huuhkajat eilisestä voitosta ♥ Ja pakko vieä sanoa, että täällä on ihan super ihanat hoitajat ja ruokakin on ollut hyvää ♥ Toivottavasti muistin suurinpiirtein kertoa kaiken, mutta kysykää vain, jos jotain tulee mieleenne!

Takki – Lindex *saatu

Neule, hanskat, kengät ja laukku – HM

Housut – Vila

Pinni – Only

kuvat; Niina Boman