Jälleen olisi luvassa videon muodossa kerrottuna fiilikset nyt ja näytän myös samalla leikkausarvet .Tajusin, että se minkä unohdin videolla kertoa on se, että leikkauksessa korjattiin myös mun erkauma. Se oli tosi hieno juttu, että samalla saatiin sekin hoidettua! Ja tämä siis siksi, että erkauma olisi ilmeisesti näkynyt selvemmin kireän vatsan vuoksi, joten päätyivät sen korjaamaan. Se tarkoittaa sitä, että kipua on ollut alavatsan lisäksi myös ylävatsalla etenkin silloin heti leikkauksen jälkeen. Leikkausarvet näyttää kuulemma videolla hieman pahemmilta kuin mitä ne oikeasti ovat livenä ja niiden osalta kaikki on kunnossa. Leikkausarvet kiristää edelleen, mutta oon ollut tosi yllättynyt siitä miten ”helposti” kaikki meni, koska olin varautunut niin paljon pahempiin kipuihin ja oloihin. Ja ennenkaikkea siihen etten pääsisi liikkumaan moneen viikkoon. Toisin kuitenkin kävi ja olin jopa viikonloppuna Anna Puun Hartwall keikalla, johon pari tuntia ennen keikan alkua saatiin ilmaiseksi liput ♥ Meillä oli permantopaikat eli seistiin koko keikan ajan ja kävellessämme portaita autoa kohti tunsin hieman polttoa vatsalla, mutta se meni onneksi särkylääkkeellä ohi. Tietysti edelleen pitää tehdä vain omien voimien mukaan, mutta keikka oli ihan super juttu tähän väliin!
Minean kanssa oleminen ja sairastelut
Tänään vein ensimmäisen kerran Minean päiväkotiin ja se meni tosi hyvin. Vien neidin aina joko autolla tai rattailla, mutta nyt en saa työntää vielä rattaita ylämäkiä, joita olisi siis matkan varrella niin mentiin autolla. Neiti kiipesi itse autoon mun vieressä, koska nostaminen on myös edelleen kielletty. Välillä tuntuu tosi pahalta, kun Minea tulee kohti kädet ojossa ja sanoo, että Äiti syliin, kunnes muistaa ettei äiti voi ottaa syliin. Silloin menen kyykkyyn ja hän tulee istumaan mun syliin siihen ♥ Onneksi tämä on vain hetkellistä, joten vielä pitää vain malttaa hetken aikaa.
Meillä meni tosiaan viime viikko täällä Minean ollessa kuumeessa. Enimmillään kuume nousi 39,6 asteeseen ja neiti oli kyllä ihan raukkeli. Onneksi saatiin levätä rauhassa eikä lähdetty liian aikaisin mihinkään ettei kuume alkaisi uudestaan. Onneksi perjantaina olo oli jo parempi ja viikonloppuna päästiin jo ulkoilemaan. Meillä on Jannen kanssa nyt sitten meinaa myös puskea flunssaa päälle, mutta toivotaan vältyttävän pahemmalta sairastelulta.
Tässä tosiaan videon muodossa lisää itse arvista ja fiiliksistä!
Heräsikö mitään kysymyksiä aiheeseen liittyen?
Lisää aiheeseen liittyen pääset lukemaan tästä postauksesta.
Heippa ja kivaa tiistaita täältä kotoa uuden olohuoneen järjestyksen parista!
Heti alkuun mainittakoon, että järjestys on ollut jo pari viikkoa eikä täällä olla huhkittu heti kotiinpäästyä 😀 En vain oo aiemmin ehtinyt uutta järjestystä näyttämään, joten siksi vasta nyt näette. Kotona on mennyt tosi kivasti, vaikka välillä meinaakin unohtua missä kaikissa liikkeissä suoria vastalihaksia tarvitseekaan. Ja silloin sattuu melkoisesti vatsaan, kuten edelleen myös nauraessa ja yskiessä. Tänään aivastin ensimmäistä kertaa, koska pelkäsin sen sattuvan ihan hulluna, mutta onneksi selvisin about hengissä! Vielä en oo ulkona käynyt, mutta tänään ajattelin vähän köpötellä Jannea ja Mineaa vastaan, jotta saisi hiukan raitista ilmaa. Huomaan, että edelleen on aika väsynyt olo ja osittain siihen varmasti vaikuttaa särkylääkkeet, joita vielä syön. Huomenna olisi tarkoitus jättää yksi särkylääke päivästä pois, joten katsotaan millainen vaikutus sillä tulee olemaan. Edelleenkään ei oo ollut suurempia kipuja, mutta selällään nukkuminen tuottaa vaikeuksia. Viime yönä nukuin huonosti ja lopulta sain hetken nukuttua puoliksi kyljellään. Aamupäivällä nukuin melkein kaksi tuntia vielä perheen lähtiessä, joten onneksi sain tasattua tunteja siinä. Ainut mikä tällä hetkellä eniten ärsyttää on kutina iholla tukiliivin alla ja etenkin haavojen päällä olevissa teippikohdissa.Tuntuu, että välillä kutittaa niin, että iho meinaa mennä rikki, vaikka kuinka koittaisi rasvata ihon. Tähän otan mielellään vinkkejä vastaan? Ja pidän tukiliiviä siis joko teepparin tai topin päällä ettei koskisi suoraan ihoon. Tukiliivin käyttö on ihan ehdotonta vielä pitkään jo ihan senkin vuoksi, että ilman sitä suihkussa käynti tuntuu ihan tuskalta. Tuntuu, että pakka hajoaa keskikropasta ilman liiviä jo muutamassa minuutissa. Eikä varmaan siis ihme, kun miettii leikkauksesta olevan vasta viikon. Saapa nähdä milloin uskaltaa sitten jättää liivin pois, vaikka määrätty aika tulisikin täyteen. Kuulin hoitajan mainitsevan, että jotkut vaatii ihan vieroitusaikaa jättääkseen liivin pois.. Enkä tässä kohtaa ihmettele yhtään sitä! Minean kanssa on mennyt hyvin, vaikka välillä pitääkin muistuttaa ettei äidin syliin vielä pääse eikä päälle voi pomppia. Ihanasti ollaan pötkötelty vierekkäin muuten ♥
Olohuoneen uusi järjestys
Päädyin tosiaan vaihtamaan olohuoneen uuden järjestyksen pari viikkoa sitten, koska halusin vaihtelua ja tehdä valmiiksi tilaa joulukuuselle. Olohuone tuntuu pitkästä aikaa sohvan ollessa ikkunan edessä enemmän ilmavammalta ja isommalta, vai mitä sanotte? Viimeksi taulun alla oli IKEAn Svitsjö-hyllykkö, joka on nyt makuuhuoneessa. Päädyin testaamaan vierashuoneessa olevaa työpöytää olkkariin ja se kävikin siihen yllättävän hyvin. En kyllä oo varma jääkö se pysyvästi tuohon, koska haaveissa olisi IKEAn Stockholm kaappi, mutta katsotaan vielä sen suhteen. Tietty tässä järjestyksessä on huono puoli se, että telkkaria katsoo nyt sivuttain, mutta hyvin siihenkin on taas tottunut. Pitkäänhän meillä oli silloin sohvan tullessa tämä järjestys. Ikkunanäkymäkin on vielä aika harmaa ja surkea, joten sinänsä ei haittaa, vaikka sohva onkin nyt ikkunan edessä. Odotan vain niin kovasti jo lumen tuloa ja sitä ihanaa talvista näkymää ♥ Joko teillä on muuten lunta siellä missä asutte?
Paljastan teille vielä, että nojatuolin paikalla on tällä hetkellä jo joulukuusi, joka odottaa loppuun koristelua ja valoja ♥ ♥ Ihanaa, kun laitettiin kuusi jo näin aikaisin ihastuttamaan harmaita päiviä! Pian näettekin meidän uuden kuusen, josta pienessä vilauksessa satoikin kyselyitä IG;n puolella!
Heippa ihanat siellä ja terkkuja Jorvin sairaalasta ja leikkaus on nyt takana! Vihdoin jaksoin päivitellä tänne bloginkin puolelle kuulumisia, kun oon muutamia stooreja laittanut instan puolelle pitkin viikkoa. Ja siis teille, jotka ette tiedä vielä leikkauksesta niin pääset lukemaan siitä tästä.
Tiistaiaamu
Lähdetääs liikkeelle leikkaus aamusta, jolloin tosiaan herättiin kuuden jälkeen ja mun piti olla syömättä ja juomatta edellisillasta asti. Tai olisin saanut juoda vettä kaksi tuntia ennen leikkausta, mutta herättiin sen verran myöhemmin etten sitten enään saanut juoda. Mun piti vielä aamulla käydä nopeesti suihkussa ja pukea sitten lähes koko jalan mittaiset tukisukat jalkaan valmiiksi. Voin sanoa ettei ollut ihan helppo rasti pukea niitä sukkia, kun olivat tosiaan sen verran tiukat 😀 Mutta jotenkin ne sitten sain puettua ja kamat kasatttua, jonka jälkeen lähdettiin Jannen ja Minean kanssa kohti Jorvin sairaalaa. Kävellessämme sairaalaan sisään halusin vielä kantaa Mineaa sylissä, koska tiesin, että seuraavaan kertaan tulee menemään todella pitkä aika. Mun piti siis olla klo 7 Leiko-osastolla, johon tulee valmistautumaan kaikki leikkaus potilaat. Siinä sitten piti antaa halit ja pusut perheelle ja Minea alkoi itkemään, jolloin mäkin sitten kyynelsilmin siinä hyvästelin heidät ♥ Siitä mentiin hoitajan kanssa vaihtamaan mulle sairaalavaatteet päälle ja käytiin läpi tulevat jutut sekä pistettiin kleksanepistos, joka estää veritulpan muodostumista. Hengailin hoitajan kanssa vajaaseen kasiin, kunnes anestesiahoitaja tuli mua hakemaan. Kävelin ite leikkaus saliin, jossa olikin jo monta ihmistä valmiina odottamassa. Mulla oli ollut yllättävän rauhallinen mieli koko aamun, mutta siinä maatessani sitä alkoi miettimään taas kaikkea. Kun anestesiahoitaja sanoi, että aletaan pikkuhiljaa laittamaan nukutusainetta mua alkoi itkettään ja sanoin heille muutamaan otteeseen, että pitäkää musta huolta. Kyyneleet valui pitkin poskia ja siihen sitten nukahdin.
Herääminen ja osastolle siirtyminen
Muistan silmiä avatessani katseeni osuvan digitaaliseen kellonnäyttöön, joka näytti klo. 16.37. Olin toki tokkurassa 6 tunnin leikkauksen jälkeen, mutta olo oli pirteä enkä enään tainnut edes nukkua heräämössä ennen osastolle menoa. Mulle laitettiin pitkän leikkauksen vuoksi katetri itse leikkauksessa ja sen tuntemista olin myös jännittänyt etukäteen, kun herään. Se ei sinänsä tuntunut pahalta, mutta toki kurjalta aina, kun letku osui vaatteisiin. Muistan kysyneeni, että pitääkö mun olla saanut pissattua ennen kuin pääsen osastolle ja ne sano, että ei ja onhan pissaa jo tullut, josta olin sitten hämilläni, kun en tuntenut mitään! Kuulemma rakko tyhjentää itse itsensä sen tullessa täyteen ja hyvä niin. Muistan kirurgien käyneen katsomassa mua heräämössä ja kertoneen kaiken menneen hyvin. Muistan myös miten oon höpöttänyt jollekkin mieshoitajalle mun sairastumisesta ja blogista, haha mitähän se kelannut 😀 Mua ei periaatteessa sattunut mihinkään vaan tuntui lähinnä siltä, että vatsan päällä oli tonnin painava juttu. Toki kiristi paikkoja, mutta kipuja ei tuntunut.
No sitten pari tuntia heräämisen jälkeen mut kärrättiin osastolle ylempään kerrokseen. Huone oli 4 hengen huone, mutta silloin siellä oli vain yksi nainen mun lisäksi. Siinä sitten vaihdettiin molempien kertomukset syistä miksi ollaan täällä. Hetken päästä tämä nainen nousi sängystä (hänellä oli leikkaus ollut aiemmin eikä ihan näin iso), katsoi mua ja sanoi sitten, että hän seuraa mua somessa! En voinut uskoa mikä sattuma se oli ja vielä siis niin, että oltiin hänen kanssaan joskus tehty kirppiskauppoja meillä! Ihan uskomatonta ♥
Vielä tiistaina ei käynyt ketään katsomassa, kun pääsin niin myöhään osastolle, mutta soitettin videopuhelu kotiin. Minea sanoikin ensimmäisenä, että ”Äiti näytä se tissi!” Kyllä siinä nauratti, mutta sitä nauramista piti silloin ja edelleen pakko vähän välttää sen sattuessa vielä vatsaan. Ekan yön yöhoitaja tuli moikkaamaan mua ja hän sitten tajusi, että mä olin käynyt sovittamassa hänen kirppismekkoa, jonka meinasin häneltä ostaa Ruisrockiin! Hänen kanssaan myös alunperin aloin jutella tästä kielekeleikkauksen mahdollisuudesta ja siinä mä sitten makasin hänen hoidettavanaan. Siis kaikkineen niin uskomaton sattuma, että huhhei!
Seuranta ja liikkuminen
Ekana yönä mua seurattiin tunnin välein ja käytiin tarkistamassa, että rinnan verenkierto toimii kunnolla. Sain sulolaliuosta ja antibioottia suoraan suoneen, mutta en saanut syödä enkä juoda kuin vasta keskiviikkoaamuna. Jo heräämössä kurkku tuntui ihan järkyttävän kuivalta, mutta onneksi sain nokkamukista ottaa pieniä hörppyjä vettä kostuttamaan suuta. Ja tämä syömättömyys ja juomattomuus oli varotoimenpide sille, että tulisi komplikaatio, jonka vuoksi pitäisi leikata uudestaan. Nälkä olikin aikamoinen tuolloin keskiviikkona, mutta onneksi kirurgi kävi heti aamusta katsomassa ja antoi luvan syömiselle. Paljoa en kyllä alas saanut, mutta vähitellen sain syötyä enemmän ja enemmän. Olin aika väsynyt keskiviikkona, kun olin yöllä jokaiseen hoitajan käyntiin herännyt, joten nukuin lähes kaikki välit ruokien ja hoitajien käyntien välissä. Ekan kerran nousin istumaan tuolloin ja kävin myös seisomassa hetken aikaa fyssarin kanssa. Yllättävän paljon vei voimia pienetkin liikkumiset, joten aika väsynyt olin loppupäivän. Mun pitää nousta istumaan oikean kyljen kautta seuraavat 8 viikkoa, koska ei saa käyttää suoria vatsalihaksia. Lisäksi mun pitää käyttää vatsalla tukiliivia sekä kevyitä rintaliivejä parin kuukauden ajan. Keskiviikkoiltana sitten Minea ja Janne tuli mua hetkeksi moikkaamaan ja vitsi miten ihana oli nähdä heitä ♥
Miten voin nyt?
Muut päivät on menny hyvin ja, vaikka odotin keskiviikkoaamulta jyrän alle jäänyttä oloa en sellaista kuitenkaan tuntenut. Tottakai vatsaa kiristi ja olo oli kumara eikä ihme, kun leikkaus oli vasta tiistaina.Varsinaista kipua en oo tuntenut onneksi, vaikka sitä osasin odottaa. Mulle annettiin tokana kahtena ekana yönä opiaattia yötä vasten ja tuolloin tokana yönä näin hetkellisesti ihan kamalia juttuja, vaikka kuinka koitin silmät kiinni miettiä vaikkapa Mineaa hiekkarannalla. Kokemus ei onneksi kestänyt pitkään sillä hoitajat kävivät muutaman tunnin välein silloinkin katsomassa vointia. Sanoin etten halua enään mitään vastaavaa lääkettä, koska olo oli niin pelottava. Pari kertaa sain opiaatin tilalla Tramal kipulääkettä ja muuten oon saanut 3x1g panadolia ja 3x600mg buranaa päivässä ja tämä jatkuu vielä kotonakin jonkin aikaa.Kotona pitää jatkaa myös 10 päivän ajan klexanepistosta, jonka Janne saa mulle pistää, koska en voi katsoa piikkejä! Mulla meni leikkauksen jälkeen katetrin lisäksi kolme dreeniä vatsasta ja rinnasta vielä kaksi erilistä letku, joista kaikki nämä on sellaisia, jotka keräävät kertyneen kudosnesteen, jottei se jäisi kroppaan. Katetrista pääsin eroon torstaina ja tässä viikon mittaan dreeneistä niin, että tänään otettiin viimeinen pois. Ne voidaan siis ottaa siinä vaiheessa pois, kun nestettä tulee sen verran vähän etttei siitä ole haittaa sen jäädessä kroppaan. Voin sanoa ettei letkujen kanssa liikkuminen ollut kovin kivaa, kun välillä ne meinasi unohtua kyydistä, mutta pääasia ettei niiden kanssa tarvitse kotiin mennä. Oon päässyt liikkumaan jo hyvin, vaikka pää onkin edelleen vähän hönttänä, mutta luulen sen myös johtuvan ullkoilman puutteesta. Mutta onneksi tämä asia korjaantuu huomenna, kun pääsen kotiin ♥♥♥
Kaikenkaikkiaan toipuminen on sujunut odotettua paremmin ja nyt vain rauhassa huomenna kotiin jatkamaan sitä. Täytyy kuitenkin malttaa ottaa rauhassa leikit neidin kanssa vielä jonkin aikaa ja autoakin saa ajaa vasta reilun viikon päästä. Vatsa tuntuu edelleen kireältä ja eilen käydessäni suihkussa näin leikkauksen tulokset peilistä. Rinta näyttää kauniilta, vaikka onkin vielä hieman rujon näköinen mustelmineen. Vatsa on kiristetty ja arpi kulkee melko alhaalla ennen bikinirajaa. Vatsan lopullinen ulkomuoto muokkautuu seuraavien jopa 6 kuukauden aikana, joten sille täytyy vielä antaa aikaa parantua.
Kiitos teille tsempeistä ja ainakin tähän mennessä voin toimenpidettä suositella sitä harkitseville. Ihanaa iltaa ja hei mahtavaa Huuhkajat eilisestä voitosta ♥ Ja pakko vieä sanoa, että täällä on ihan super ihanat hoitajat ja ruokakin on ollut hyvää ♥ Toivottavasti muistin suurinpiirtein kertoa kaiken, mutta kysykää vain, jos jotain tulee mieleenne!
Noniin huomenna on sitten rinnan korjausleikkaus edessä ja vähän meinaa jo jännittää.
Kävin tänään vielä tapaamassa kirurgia ja siihen liittyen tein teille videon leikkauksen valmisteluun liittyen. Näytän teille myös kirurgin tekemät piirrokset sekä kerron miten rinnan korjausleikkaus etenee.
Pitäkää peukkuja ja palaan maisemiin, kun oloni sen sallii ♥
Eilen Isänpäivänä me vietiin Minean kanssa Jannelle aamiainen sänkyyn. Minea oli tehnyt päiväkodissa isille ihanat askartelut, jotka hän antoi halausten kera ♥ Isi sai nukkua pitkään ja sitten höpöteltiin sängyssä isin syödessä herkkuja, vaikka taisi neiti sieltä nappailla omaan suuhunsa etenkin noita pralineja. Vietettiin eilen päivää muuten ihan kotosalla, mutta iltapäivästä mentiin Jannen vanhemmille syömään.
Oon niin kiitollinen Jannelle siitä, että hän aina jaksaa tehdä Minealle huuhaata (eli heittää ilmaan), rakentaa hänen kanssa torneja ja ennen kaikkea antaa äärimmäisen paljon rakkautta ♥ En voisi Minealle parempaa isää toivoa ♥
Palataan vielä tuohon aamiaistarjottimeen, joka Minean kanssa tehtiin. Kokosin siihen croissantin, jonka välissä oli pestoa ja mozzarellaa, viinirypäleitä ja herkullisia Fazerin Premium Pralineja. Korkeaan lasiin tein vielä ihanan jälkkärin, johon laitoin kerroksittain pilkottuja pralineja, marjoja ja kreikkalaista jogurttia. Hyvin upposi isille ja kehui kovasti yhdistelmää! En tosiaan tehnyt erillistä kakkua, koska mummulassa oli kakkua. Juomaksi isille vietiin chai lattea – meistä, kun kumpikaan ei juo kahvia.
Miten voin nyt?
Takki – Lindex *saatu
kuvat; 
