Tilanne ei todellakaan ole helppo koronan vuoksi, mutta nyt meidän kaikkien on pakko #stayhome toistemme puolesta. Kaikkien tulee o i k e a s t i ymmärtää tilanteen vakavuus ja toimia annettujen ohjeiden mukaisesti. Nyt ei todellakaan lähdetä näkemään kavereita, käydä ravintoloissa tai missään muuallakaan vaan pysytään kotona. Kaupassa käyntiin kannattaa panostaa niin, että ostaa kerralla useamman päivän jopa viikon ruoat. Tarvittaessa kannattaa miettiä kauppojen kotiinkuljetusta etenkin, jos kuuluu riskiryhmään. Ite oon kuitenkin vielä käynyt tuossa pienemmässä lähikaupassa ja ostanut just kerralla monen päivän ruoat. Muuten tässä onkin vain oltu kotosalla tai ulkoilemassa. Käytiin Minean kanssa eilen Espoon puolella metsäretkellä paistamassa makkaraa ja ihmettelemässä sorsia luistelemassa jään päällä. Kiva välillä käydä ulkoilemassa muuallakin kuin lähipuistoissa. Me leivottiin tällä viikolla myös banaanileipää, josta saatte reseptin alkuviikosta. Siitä tuli nimittäin super hyvää!!
Somessa on eilen ja tänään pyörinyt #eitänään haaste, jossa kerrotaan mitä normaalisti tänään tekisi, mutta tilanteen vuoksi jättää tekemättä. ilen oltaisiin käyty syömässä ulkona Minean kanssa, mutta tilattiin hampparit kotiovelle. Tänään taas olisin lähtenyt ystäväni kanssa lasillisille keskustaan, mutta nyt jäädään kotiin. Tilanne ei tule helpottumaan ellei me jokainen tehdä kaikkemme sen eteen ettei virus leviäisi. On ollut todella surullista lukea uutisista useammasta lapsesta, jotka ovat virukseen jo kuolleet. Vanhempien tulisi todella ymmärtää ettei nyt anneta lasten tavata kavereitaan, vaan ollaan kotona. Vietetään joko yksin tai yhdessä aikaa, mutta kotona.
Aurinko ja lämmin ilma piristää kummasti mieltä ja luo toivoa tulevasta kesästä ♥
Nyt kaadan lasin viiniä, leikkaan palan banaanileipää ja hyppään sohvalle, ihanaa iltaa ♥
Meidän ero on varmasti ollut monelle suuri yllätys tai ainakin viesteistä päätellen uskon olleen. Ja tottakai onhan se selvää, että somen perusteella saa tietyn kuvan siitä millaista elämää joku elää ja elämänkäänteet voi tuntua toisen puolesta todella ikäviltä. Osa teistä kertoi kyynel silmässä lukeneen postauksen meidän eroon liittyen. Ihana tavallaan kuulla miten asia voi teitäkin koskettaa, vaikka ei edes tunneta sen enempää. Joskus voi elää niin vahvasti toisten elämää somen kautta, että toinen voi tuntua läheisemmältä kuin oikeasti onkaan. Ja kaikki se miten ootte tiedon jälkeen tsempanneet ja laittaneet viestejä on ihan super kultaista ♥ Laitoin IG:n puolella mahdollisuuden kysyä multa mitä vain ja sain kysymyksiä eroon liittyen ja ennenkaikkea siihen miten sain rohkeutta erota? Tuo on kysymys, johon halusin vastata enemmän kuin 15 sekunnin videon verran. Tiedän, että teistäkin siellä osa miettii omaa parisuhdettaan ja sitä mitä elämältä haluaa. Siksi koen tärkeäksi kirjoittaa myös vaikeista ja erittäin henkilökohtaisesta aiheesta teille.
Miksi?
Miksi on varmasti se kysymys, joka monelle tuli ekana mieleen erostamme. Kuten jo aiemmin kirjoitin siitä miten sairastuminen on vaikuttanut valtavan paljon mun ajatuksiin ja suhtautumiseen elämästä. Kun on joutunut kokemaan sen elämän rajallisuuden ja vielä näin nuorena se laittaa miettimään mitä elämältään haluaa. Meillä oli kaikki suhteessa periaatteessa hyvin ja järjellä ajateltuna olisin siihen varmasti jäänyt. Mutta koska oon tunneihminen, joka ajattelee enemmän sitä mitä tuntee niin tekee ratkaisut sen pohjalta. Ehkä helpoin tapa kertoa asia on se, että mun tunteet muuttui viimeisen vuoden aikana ja koin ettei ollut enään reilua jatkaa yhdessä. Elämässä on tehtävä valintoja itseään varten, vaikka mukana olisi lapsi/lapsia. Tärkeintä lapsien kannalta on kuitenkin se, että he saavat rakkautta on sitten koteja yksi tai kaksi. Rakkautta lapseen ero ei muuta ja hänellä vanhemmat säilyy aina erosta huolimatta. Moni elää elämäänsä tavan vuoksi, johon on tottunut ja joillekkin riittää vähempi kuin toisille. Itsestä tuntuu, että tiedän tällä hetkellä todella hyvin mitä elämääni haluan ja mitä en. Sairastuminen on avannut silmiä monen asian suhteen ja tavallaan onkin onni nähdä nykyään kaikki eri tavalla kuin ennen. Osaa arvostaa elämää ihan erilailla. Toki joku saattaa miettiä juurikin sitä, että eikö perhe olisi asia, jota arvostaa nyt entistä enemmän niin toki arvostan, mutta ennenkaikkea kuuntelen itseäni.
Päätös erosta ei todellakaan ole ollut nopea, jolta se ehkä ulkopuolisen silmin on voinut vaikuttaa. Nämä on sellaisia asioita, joita ei todellakaan kerrota julkisesti ennenkuin tilanne etenee. Siksi tieto erosta ja muutosta tuli samaa aikaa, jolloin nopea toiminta varmasti hämmästytti. Nämä on sellaisia asioita, joiden kertomista halusi lykätä mahdollisimman pitkään ja siinä vaiheessa, kun asuntoasiat oli selvillä oli aika kertoa asiasta julkisesti. Jo ihan senkin takia, että muutto oli näkyvä muillekkin. Tiedän, ettei mun tarvisi tätä kaikkea kertoa, mutta haluan jakaa sen jälleenkerran sen vuoksi, että muut samassa tilanteessa olevat saavat vertaistukea asiaan. Enkä tarkoita, että ero olisi aina ainut vaihtoehto, mutta se, että punnitsee elämäänsä ja miettii mitä siltä haluaa. Ensin tottakai on hyvä käydä läpi asiat toisen kanssa ja käyttää mahdollisesti ulkopuolista apua myös. Kun kaikki kortit on katsottu niin joskus ainut ratkaisu tilanteeseen on erota. Tärkeää on kuitenkin se miten erotaan, jotta lapsen osalta kaikki sujuu mahdollisimman hyvin.
Tässä muutamia kysymyksiä teille mietittäväksi.
Näetkö itsesi tässä tilanteessasi vielä 10 tai 30 vuoden päästä?
Onko tämä se elämä, jota haluat elää ja olet onnellinen?
Mitä muuta haluaisit elämääsi?
Onko jotain mistä haaveilet vielä?
Tämän enempää en aio enää tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin avata ajatuksia ja päätöstä teille, vaikka tiedän ettei olisi tarvinnut. Toivottavasti voin olla tukena jälleen muille samassa tilanteessa oleville ♥
Tuntuu ihan hullulta mihin me ollaan oikein menossa korona viruksen vuoksi? Pakko myöntää, että alkuun en oikein edes tajunnu kuinka vakavasta asiasta on kysymys ennen kuin Suomessa alettiin tekemään järeämpiä toimia sen vuoksi. Kuulun ite jonkin asteen riskiryhmään ja tottakai muutenkin korona otetaan vakavasti. Jotenkin en ehkä samalla tavalla osaa pelätä sitä omalta osaltani kaiken sairastumisen jälkeen. Ennenkaikkea sitä on huolissaan lapsista ja ikäihmisistä miten heidän käy? Oon pysytellyt suurimmaksi osaksi vain kotona muutamaa kauppareissua ja puistossa olemista lukuunottamatta. Minealle on kerrottu parhaalla mahdollisella tavalla mistä on kyse ja miksi nyt pitää olla erityisen varovainen muualla kuin kotona ollessa. Me tehtiin päätös jo eilen siitä ettei Minea mene päiväkotiin tällä viikolla ja hallituksen päätöksen jälkeen ei taida olla hetkeen sinne edes menossa. Onneksi on se mahdollisuus, että neiti voi olla mun kanssa päivisin nyt. Toivotaan, että tilanne saadaan mahdollisimman pian kuriin ja päästään takaisin normiarkeen. Siihen voi mennä viel hetki, mutta haluan uskoa tämän kaiken loppuvan pian. Muistetaan vain pestä saippualla käsiä ja pysytellä mahdollisimman paljon kotona ♥
Viikonloppu kuulumiset
Minea oli mulla perjantaihin asti ja viikonlopun Jannella. Lauantaipäivä meni hyvin pitkälti yhden projektin parissa, josta kuulette myöhemmin lisää. Illalla oli mun saunavuoro, jonka jälkeen mun kaveri tuli koiransa kanssa yökylään. Syötiin herkkuja ja katottiin leffaa. Koiruli oli mun kanssa iltapäivään asti, kun kaveri oli töissä ja Mineakin ehti käydä moikkaamassa pikku Maddea ♥ Niin reippaasti neiti lenkitti koiraa ja kyseli taas miljoona kertaa milloin voidaan ottaa meille ihan ikioma koira 🙂 Sunnuntai-iltapäivällä mun toinen frendi kävi viel kylässä ja ilta meni Love is blind -sarjan parissa. Se on ihan huikee sarja, jos ette oo kattonu aiemmin niin suosittelen ♥
Huomenna jaan teille postauksen eroon liittyen, joten huomiseen ja pysykää terveenä ♥
Terkut uudesta kodista, johon muutto on nyt tehty! Muutin tosiaan jo viime perjantaina Opiskelijamuutot avustamana ja onneksi olikin muuttofirma apuna. Laskin tämän olleen elämäni 11 muutto ja helpoin sellainen juurikin muuttofirman takia. Tietty itse piti pakata ja purkaa tavarat, mutta muuten muutto eli huonekalut ja tavarat kannettiin puolesta neljänteen kerrokseen. Muutin tosiaan juuri valmistuneeseen kerrostaloon, johon kaikki talon asukkaat sai avaimensa samana päivänä. Voitte vain arvailla kuinka härdelliä tuolla rappukäytävässä on pitänyt viikonlopun ja vielä alkuviikonkin ajan. Huh, onneksi muutto on takana ja kaikki suurimmat huonekalut paikoillaan – mitä nyt joitain laatikoita ja jätesäkkejä on purkamatta. Pikkuhiljaa ehtii niitä laittamaan ja kaikille hakemaan paikkansa.
Eteisen haaste
Vaikka kyseessä on uudiskohde niin kolmioissa ei ole ollenkaan kaappitilaa eteisessä vaan naulakko seinässä. Vanhan kodin eteisessä oli liukuovikaapistot ja ulkovaatetta siellä varmaan eniten mun osalta. Niimpä täällä tuottaa hieman haasteita tuo eteisen säilytys, johon täytyy keksiä jokin ratkaisu mahdollisimman pian. Siihen asti naulakko saa olla paikoillaan ja banaanilaatikot toimittaa kaapin sijaa. Hitsi muuten meinasin saada sydärin just äsken postin tipahtaessa postilaatikosta. Tähän asti, kun posti on haettu ulkona olevasta postilaatikosta 😀 Vielä ei muista mitä kaikkea kerrostaloelämään kuuluikaan, haha!
Minea oli mun luona viikonlopun äidin ollessa täällä ja on nyt ollut kaksi yötä isin luona. Oon kylläkin hakenut neidin päiväkodista ja hän on ollut mun luona siihen asti, että Janne pääsee töistä. Siihen asti, kun oon kotona niin toimitaan näin, vaikka Minea olisikin isin luona. Huomenna Minea tulee mulle ja on lauantaihin asti ♥
Äiti lähti tosiaan Kokkolaan maanantaina ja silloin olin ensimmäisen kerran yksin täällä yötä. Mulla on aika vilkas mielikuvitus, joten pelkäsin jo hieman valmiiksi miten saisin unta yksin ollessani.. Mutta arvaatteko mitä? Nukuin tosi hyvin ja rauhaisesti ♥ Turhaa pelkäsin valmiiksi siis. Muutenkin kaikki hyvin täällä mitä nyt netin kanssa oon tapellut, mutta eiköhän sekin pian ala toimimaan.
Mites teillä siellä menee ja hei miltä uusi asunto näyttää?
Terkut täältä muuttolaatikkojen seasta sinne ruudun toiselle puolelle! Melkoista härdelliä on viime aikoina ollut eikä läppäri ole paljon auki ollut. Meillä on täällä 50 kpl muuttolaatikkoja sekä jätesäkkejä ympäriinsä. Muutamat kaapit on vielä tyhjentämättä. Tunteet menee edelleen ihan siksakkia kaiken kanssa, mutta yritän silti pitää päämäärän selvänä ja sen miksi lopputulos on tämä. Me eletään täällä vain kerran ja siksi pitää tehdä sellaisia päätöksiä elämässä, jotka susta tuntuu oikeilta. Aina ne oikeat päätökset ei ole helppoja ja niitä on mietitty todella pitkään ja kaikki oljenkorret on sitä ennen käytetty.
Kyllähän sitä odottaa jollain tapaa sitä ns. uutta elämää, mutta samalla tiedän, että romahtamisia varmasti tulee vielä moneen otteeseen. Ne kuuluu asiaan ja varmasti aika vain helpottaa. Asutaan onneksi Jannen kanssa sen verran lähekkäin, että Mineaa on helppo nähdä ja muutenkin sopia kaikki näkemiset kätevästi.
Mun muutto on sitten perjantaina iltapäivällä ja avaimet saan aamusta. Äiti tulee onneksi auttamaan jo torstaina ja lähtee vasta maanantaina takaisin. Ihana saada äiti tänne ♥ Muutoin mulla on muuttofirma tekemässä muuton, joka onkin tosi kätevää! Vielä on pakattavaa, mutta kai tässä jo voiton puolella sen osalta ollaan. Haikeaahan se on pakata tavaroita ja jaotella mikä menee kummallekkin, mutta hyvin ollaan saatu sovittua kaikki.
Näissä kuvissa mulla on päällä tämän ”talven” käytetyin takki, jonka sain pr-lahjaksi Odd Mollyltä. Super ihana toppatakki, joka käy niin monen asun kanssa. Tykkään tuosta karvasta hupussa ja muutenkin takin rennosta mallista.
Takki – Odd Molly
Housut – Her Secret *saatu
Neule – Reserved
Huivi – Nordic Swan Living
Laukku – H&MJoko muuten odotatte kuvia uudesta asunnosta? 🙂
Joko muuten odotatte kuvia uudesta asunnosta? 🙂