Niin sitä vain ollaan elokuun puolella ja arki alkaa taas rullaamaan. Tänään Minea palasi kuukauden kesäloman jälkeen takaisin päiväkotiin. Viimeinen kesälomaviikonloppu saatiin viettään ihanalla kotimaan reissulla, josta kuulette lisää tällä viikolla. Jotenkin tuo reissu kruunasi vietetyn kesäloman, vaikka se menikin kaikin puolin tosi hyvin ja ihanasti. Nyt oli jollain tapaa sellainen fiilis, että arkea jo kaipaa, vaikka sen mun osalta vielä kotona jatkuukin. Mennyt loma oli meidän eka virallinen kesäloma päiväkodin ja töiden osalta. Janne toki palasi töihin jo viikkoja sitten, mutta neidin kanssa lomailtiin koko kuukausi. Mulla on töiden etsintä menossa, joten katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. Innolla odotan mitä kaikkea onkaan luvassa!
Oli mahtava päästä helteiden myötä rannalle ja uimaan, koska vesi on elementtinä selvästikin neidin juttu. Päivät meni kivasti puuhastellen kaikenlaista, vaikka välillä toki uhmaikäisen kanssa tulee myös hetkiä, kun omia hermoja koetellaan oikein olan takaa. Onneksi päiväunet nukuttiin viime aikoina rattaissa ulkona niin ei tarvinnut sitä päikkäreille meno taistelua enään käydä. Muutenkin pakko myöntää, että kyllä sitä jollain tapaa jo kaipasi myös omaa aikaa tiiviisti vietetyn kuukauden jälkeen 😀
Minea oli alkuun vähän vastahakoinen päiväkotiin menosta, mutta onneksi jäi sinne aamulla reippaana ja iloisella mielellä. He olivat ennen lomalle jäämistä toisessa päiväkodissa, jossa ilmeisesti ei sitten viihtynytkään niin hyvin, vaikka sinne aina hyvin jäikin. Kerroin, että nyt palataan omaan päiväkotiin muiden kavereiden kanssa niin johan oli neiti hymyssä suin 🙂
Pakko se on varmaan myöntää, että kesä alkaa pikkuhiljaa olemaan tässä, vaikka elokuun miellänkin vielä kesäkuukaudeksi. Toivotaan lämmintä ja aurinkoista alkusyksyä!
Tänä kesänä meillä on kahdet häät, joista toiset oli pari viikkoa sitten Jämsässä. Pääsimme todistamaan Jannen pikkuveljen ja hänen puolisonsa astelemista avioliittoon ♥ Janne oli mennyt bestmanin tehtävissä jo perjantaina laittamaan paikkoja valmiiksi ja mä ajoin toisen bestmanin puolison kanssa lauantaina perässä. Perille päästyämme suunnattiin suoraan Jämsän Citymarketin yhteydessä olevaan Hiustaloon. Olin varannut ajan kampauksen tekoon* ja olin niin innoissani päästessäni ensi kertaa laittamaan kasvaneisiin hiuksiini kampauksen! Laitan ja osaankin tehdä itse kampauksia, kuten aiemmin pitkiin hiuksiini teinkin. Nyt kuitenkin hiukset tuntuvat lyhyiltä, että osaisin itse niihin tehdä mitään kunnon kampausta. Niimpä päätin antaa tehtävän ammattilaisen käsiin ja säästää omia hermojani 😉
Hiustalo tarjoaa monipuolisia kampaamopalveluja värjäyksistä ja leikkauksista laadukkaisiin erikoishoitoihin. Heidän liikkeissään korostuu laatu, ammattitaito sekä palvelu. Ja tämän kyllä huomasi ihan jo käsitervehdyksestä alkaen. Kerroin toiveenani olevan sivunuttura, jossa olisi helmipinni. Näytin muutamaa Pinterest kuvaa ja pian oltiin valmiit aloittamaan. Eikä aikaakaan, kun kampaus oli valmis ja nutturasta tuli ihan täydellinen! Okei siihen meni kyllä ihan tuhottomasti pinnejä, joten tuskin olisin itse saanut vastaavaa värkätyksi 😀 Hieman jäi harmittamaan, etten päässy testaamaan pesupaikkojen selkää hierovia tuoleja sekä kampaajan tekemää hiuspohjan hierontaa. Kuulostaa aika rentouttavalta, eikö? Hiustalolla on sellainen palvelulupaus, jonka he jokaisen asiakkaan kohdalla lunastavat tai sinun ei tarvitse maksaa palvelusta ollenkaan. Aika vakuuttavaa vai mitä?
Mitäs pidätte kampauksesta ja asusta?
Kampauksen ollessa valmis me ajettiin parin kilometrin päässä olevalle Jämsän kirkolle. Mä muuten istuin kampauksen teon ajan juhlamekko päälläni, jotten enään sotkisi kampausta laittaessa sitä päälleni myöhemmin. Se oli kyllä hyvä valinta, koska mekko piti pukea pään kautta! Mulla oli hieman juhlamekon kanssa haasteita, mutta onneksi löysinkin Kokkolasta ompelijan, joka ehti mekon lyhentää. Niimpä ylleni valikoitui tämä hennon vaaleanpunainen VILAn mekko.. Jämsän kirkko oli todella kaunis ja morsiuspari sitäkin upeampi. Kirkossa olisi saanut olla kyllä enemmän nenäliinoja mukana ♥ Morsiammen astellessa alttarille en voinut olla miettimättä meidän lähitulevaisuudessa häämöttäviä häitä ♥ Mietin miten koskaan voisin pitää itseni tuossa hetkessä kasassa enkä itkeä valtoimenaan, kuten nyt mulle jo kävi sivustakatsojana. Oih en malttaisi odottaa, että päästään suunnittelemaan omia häitä! Oon sanonut meidän häistä kyseljöille, että me mennään naimisiin sitten, kun mun hiukset on kasvanu pidemmiksi (ja, kun meillä on rahaa!). Noh tällä hiustenkasvu menolla ne häät olisi voinut olla jo ensi kesänä 😀 Eli nyt vain säästämään niin ehkä 2021 voisi olla meidän kesähäät ♥ En voisi olla onnellisempi saadessani tuosta upeasta miehestä minun aviomiehen ♥Kirkon jälkeen me ajettiin ihanaan Morvan maatilahotelliin. Me yövyttiin siis samassa paikassa, jossa hääjuhla pidettiin. Morvasta löytyy juhlatila sekä upea riihi, jossa tanssittiin aina yön pikkutunneille asti. Huoneiden lisäksi lammenrannassa sijaitsi mökki ja toiselta puolelta aitta. Pihalla oli valtavat nurmet, joissa otetiinkin mittaa eri kilpailujen muodossa. Hääkimppu jäi tällä kertaa saamatta, mutta onneksi kihlasormus löytyy jo sormesta 😉 Häiden tarjoilu, tunnelma, puheet ja ohjelma oli ihan mieletöntä! Koko paikka oli siis ihan mielettömän kaunis! Suosittelen tutustumaan, jos etsitte hääpaikkaa ♥ Morsian hehkui niin mielettömän kauniina, että ei voinut kuin huokailla häntä katsoessaan ♥ Oli myös aivan ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ♥
Kaikin puolin aivan ihanat häät, joten vielä kerran kiitos ja onnea hääparille ♥
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Storytelin ja Monochromen kanssa.
Oon aikaisemminkin hehkuttanut miten oon uppoutunut äänikirjojen maailmaan. Kuuntelin ensimmäisen äänikirjan keväällä ja se oli niin koukuttavaa, että samalla tiellä ollaan edelleen. Äänikirjoissa on se hyvä puoli, että niitä voi kuunnella melkein missä hetkissä tahansa. Sellaisinakin hetkinä, kun muuten et voisi kirjaa istua alas lukemaan voit heittää kuulokkeet korville ja puuhata muuta samaan aikaan. Voit kuunnella ja samalla vaikka ripustaa pyykkiä kuivaamaan tai viikata puhtaita kaappiin, tyhjentää/ täyttää tiskikonetta, mopata lattiaa, lenkkeillä.. lista on melkein loputon! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli tehokasta vai mitä! Mulla oli kesälomareissullakin muutamia hetkiä (mm. neidin ollessa päikkäreillä), kun rojahdin yöpaikkamme sohvalle ja heitin kuulokkeet korville.
Storytel on siis äänikirjapalvelu, joka kokoaa äänikirjoja ja e-kirjoja – uutuuksia, bestsellereitä,
dekkareita, elämäkertoja ja ajankohtaista kirjallisuutta. Voit myös valita kuunteletko suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Kategorian avulla voit etsiä näppärästi omia suosikkejasi eri aihealueista. Kirjautuneena voi tallentaa omia suosikkejasi myöhempää kuuntelua varten. Storytelin etusivulta löydät uusimmat äänikirjat, viikon poiminnat sekä suosikit. Voit myös ladata kirjoja valmiiksi offline-tilaan, jolloin voit kuunnella niitä ilman verkkoyhteyttä! Niin ja vinkkinä, että itse tykkään kuunnella 1.0x kuuntelunopeudella, mutta sen voi itse tosiaan määrittää. Mikäli saat jonkin loistavan idean kesken kuuntelun voit lisätä samalla oman muistiinpanon myöhempää varten!
Mun kuuntelusuositukset
1. Ihan ehdoton suosikkin on edelleen Josien Silverin kirjoittama Ole Minun. Ihana ihana romanttinen teos on mun lempparikirja ikinä. Oon sellanen hömppähullu, että kaikkein mieluiten itselle sopii just romantiikka-aiheet. Täydellisen vastustamaton rakkaustarina ♥ Lukija Kati Tamminen on mun i h a n lemppari!!
2. Paljon hehkutettu Michelle Obaman Minun tarinani ei varmaan erikseen kehuja kaipaa. Pohdiskelevissa muistelmissaan Michelle avaa elämäänsä ja kertoo mm äitiydestä sekä elämästään maailman kuuluisimmassa talossa.
3. Törmäsin sattumalta Mikko Within kirjoittamaan Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta kirjaan, joka menee ehdottomasti lukulistalleni. Kirjassa Tiinan mies Mikko kertoo heidän perheen elämästä Tiinan sairastaessa rinta- ja munasarjasyöpää. Tiinan matka ikävä kyllä päättyy, mutta Mikko halusi kertoa tarinaa muille samassa tilanteessa oleville. Tositarinassa kerrotaan kaunistelematta Tiinan ja Mikon näkökulmasta elämää 8 vuoden ajan.
4. Hehkutin aiemmin myös Camilla Lackbergin uusinta teosta Kultahäkkiä. Kerroinkin teille päässeeni tapaamaan itse kirjailjaa keväällä ja tämä kirja onkin sen vuoksi erityinen. Kultahäkki on vastustamattoman koukuttava psykologinen rikosjännäri, joka saa itsellä kyllä välillä pulssin nousemaan. Kirja näyttää mitä tapahtuu siinä pisteessä, jossa ei voi enään antaa anteeksi.
5. Toinen rakkausaiheinen suositus on Kate Eberlen Miss you. Katen menestysromaani kertoo romanttisen tarinan kohtalon oikuista; siitä miten elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Mikäli pidät kirjoista Sinä päivänä ja Kerro minulle jotain hyvää- tulet takuulla pitämään myös tästä.
Palvelusta löydät myös lastenkirjavalikoiman perheen pienemmille (ja miksei suuremmillekin). Voit myös erikseen kytkeä päälle Kids Mode toiminnon, joka antaa lapsille turvallisen pääsyn lastenkirjavalikoimaan. Vielä Minea ei ole innostunut äänikirjoista, mutta uskon, että tulevaisuudessa esim. automatkoilla äänikirjat toimii loistavana viihdykkeenä pitkillä matkoilla.
Klikkaa tästä linkistä niin saat itsellesi 30 päivän ilmaisen kokeilujakson Storyteliin!
Koodi on voimassa enään 31.7.2019 asti ja se on voimassa vain uusille Storytel-asiakkaille.
Uppoudu säkin äänikirjojen koukuttavaan maailmaan ♥
En oo koskaan puhunut tästä aiheesta julkisesti enkä oo tainnut kertoa tätä kuin muutamalle läheiselleni. Jotenkin tunsin kuitenkin nyt, että haluan asiasta puhua ääneen, jos vaikka joku muu samaistuu tähän. Mä oon aina ollut jollain tapaa suorittaja-tyyppiä, vaikken oo sitä ehkä itselleni myöntänyt aiemmin. Vasta Minean syntymän jälkeen oon oppinut etten voi hallita kaikkea eikä mun itseasiassa edes tarvi. Mistä sitten tajusin koko asian?
Minean oli juuri syntynyt ja odotin kovasti meidän kotiinpääsyä. Sitä hetkeä, kun saadaan mennä kotiin ensikertaa perheenä. Mietin paljon asioita etukäteen (liian paljon!) ja sitä miltä joku hetki mussa tulisi tuntumaan. Niimpä olin kohdistanut itselleni tieten tahtoen paineita siitä, että miten mun pitäisi reagoida meidän tullessa kotiin. Eikö kaiken pitäisi siinä vauvakuplassa itkettää etenkin, kun olet juuri päässyt parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin sairaalasta? Tunsin olevani epäonnistunut äiti, koska en itkenytkään meidän tultua sairaalasta kotiin pienen vauvamme kanssa. Olin pettynyt itseeni, koska en tuntenut sitä suurta tunnetta, jonka olin itselleni omissa ajatuksissa valmiiksi luonut. Siinä sitten lopulta itkinkin olohuoneen lattialla vauva sylissä sen vuoksi, etten itkenyt itse kotiintuloa vaan sitä etten itkenyt sen takia. Aika hölmöä näin jälkikäteen mietittynä, vai mitä? Miksi asettaa itselleen valmiita mielikuvia tulevista tuntemuksista? Eikö voisi vain elää hetkessä ja antaa tunteiden tulla sen mukana?
Äitiys on opettanut mulle lukuisia upeita asioita pyyteettömästä rakkaudesta, joka ei tunne rajoja. Se on saanut mut venymään ja paukkumaan ollakseni sellainen äiti, jonka lapseni ansaitsee. Oon oppinut ettei mun tarvitse hallita kaikkea eikä ajatella liian paljon etukäteen. En sano ettenkö enään miettisi asioita etukäteen, mutta ehkä teen sen nyt eri tavalla kuin ennen. Mun ei tarvi olla maailman paras äiti vaan mun pitää olla paras äiti Minealle. Hän ottaa mut vastaan just ja prikulleen tällaisena kuin oon eikä mun tarvi esittää mitään muuta. Minean antama rakkaus on jotain niin kaunista ettei sen selittämiseen löydy edes sanoja. Oon oppinut itsestäni uusia puolia äitiyden myötä ja oon nykyään paljon armollisempi itseäni sekä muita kohtaan. Oon oppinut sietämään epäjärjestystä ja sitä ettei kaiken tarvitse aina olla tiptop. Aiemmin muistan keränneeni lelut päiväunien ajaksi pois lattioilta, mutta nykyään ne pyörii jaloissa harvasen hetki. Tottakai kodissa näkyy se, että siellä asuu lapsi en tarkoita sitä sillä vaan sitä ettei kaiken tarvitse koko aikaa olla järjestyksessä.
Minean uhmaikä on taas pakottanut opettelemaan itsehillintää ja oman mielen rauhoittamista. Oon aina ajatellut, että mulla on pitkä pinna ja jaksan, jos jollain ei oo niin hyvä päivä. Neidin kasvaessa oon kuitenkin joutunut toteamaan ettei se mun pinna ookkaan ihan niin pitkä kuin sen luulin olevan. Välillä tulee hetkiä, kun ääni muuttuu huudoksi, kun normipuhe ei tunnu menevän perille. Noina hetkinä koen huonoa omaatuntoa siitä, että oon huutanut lapselleni. Toisina hetkinä saattaa olla vain itsekin väsynyt eikä jaksaisi siihen enää kitinää asioista, joilla ei oo mitään väliä oikeasti. Välillä sitä unohtaa, että Minea on oikeasti vasta kaksi vuotta, vaikka välillä hän vaikuttaa 5-vuotiaalta. Ikä kuitenkin antaa paljon anteeksi, koska kaikkea ei vain voi vielä ymmärtää eikä pidäkkään. Uskon, etten ole ainut äiti, joka lapselleen välillä huutaa, vaikka tiedetäänkin ettei se huutaminen auta. Lapsi saattaa kokea aikuisen pelottavana huutaessaan ja sen vuoksi luullaan huudon tehonneen lapsen käytökseen. Uhmaikäisen kanssa pinna on monta kertaa päivässä koetuksella, mutta kaiken keskellä koitan muistaa, että hän on vielä pieni ja tarvitsee kokeilla rajoja, jotka me sitten vanhempina asetamme. Elämäni suurin ylpeyden aihe on Minea ♥
En voisi koskaan olla mistään ylpeämpi kuin siitä, että saan olla just Minean äiti. Meidän rakkaus on vain entisestään voimistunut ja osaksi tietysti sairastumiseni vuoksi. Minea on tuonut mun elämään niin paljon kauneutta ja aitoutta olemalla sitä itse. Muistakaa ettei meidän tarvitse tehdä itsellemme turhia odotuksia etukäteen vaan nautitaan elämästä ja sen tuomista hetkistä just nyt ♥
Pakko sanoa, että helteet on vienyt mennessään ja sisällä ei ole paljoa tullut oltua. Vaikka välillä kuumuus on käynyt ihan mahdottomaksi, etenkin sisällä iltaisin, en halua tästä lämmöstä valittaa. Ollaan käyty uimassa useampana päivä neidin kanssa tai sitten täytetty uima-allasta terassilla. Harmi vain, kun aika monessa paikassa pk-seudulla on sinilevää. Onneksi ollaan muutama paikka löydetty, jossa vesi on ainakin vielä puhdasta. Näistä keleistä täytyy nauttia vielä, kun niitä riittää ♥ Ja kyllähän sitä pystyy taas helpommin olla ja hengittää, kun sai puhtaat tulokset TT-kuvista!!
Sen verran ollaan oltu menossa ulkona ettei kotona ole paljoa kuvailtu eikä sen puoleen ole ainakaan vielä uusia kuvia 😀 Niimpä saatte vielä tovin ihailla näitä pioneja, jotka kylläkin on jo muisto vain kameran rullassa. Sisällä kuin on käyty vain kääntymässä ja sen näköistä täällä onkin, haha! Mutta mitäs sitten? Eikö kesällä oo just parasta, kun voi vain mennä ja tulla ovet sepposen selällään! Mitä sitä turhaan stressaamaan vaan nautitaan kesän lämmöstä, mansikoista, jätskistä ja ollaan vain ♥