Haluan kiittää teitä kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen liittyen ♥ Todella helpottavaa kuulla, että useampikin teistä on saanut saman kirjeen solumuutoksista eikä mitään vaaraa ole ollut eikä ole kehittynyt ajan saatossa. Ja mikäli jotain hoitoa sen suhteen pitää antaa niin se on kuulemma suht helppo toimenpide. Toivotaan nyt, että solumuutos häviää itsekseen kesäkuuhun mennessä! Aion antaa asian nyt olla enkä halua tuhlata ajatuksia tähän, koska en siihen voi mitenkään itse vaikuttaa. Eikä edelleenkään mitään hätää asian suhteen ole.
Me ollaan just Jannen kanssa menossa leffaan, kun mummu ja pappa tuli neidin seuraksi ♥
Olin viettänyt keskiviikkona ihan super kivan päivän töissä ja yhdessä pr-tilaisuudessa. Hain neidin päiväkodista ja ajettiin tuttuun tapaan kotiin. Kamat mukaan ja postilaatikon kautta sisälle. Postin seassa näin kirjeen tulleen HUS:lta ja arvasin sen olevan papa-kokeen vastaus. Revin kirjeen auki samalla höpöttäen neidin kanssa ja silmäilin kirjettä pikaisesti. Silmiini osui sana ”jatkotutkimuksiin” ja mun piti vetää muutaman kerran happea, että ymmärsin mitä siinä sanottiin. Kirjeessä luki, että papa-kokeessa on havaittu solumuutoksia mut on laitettu jatkotutkimuksiin. Lähete tulee kahden viikon tai maksimissaan kuuden kuukauden päästä riippuen löydösasteesta. Missään ei sanottu mitä solumuutoksia olisi löydetty vaan, että vaaditaan jatkotutkimuksia. Kyyneleet vierivät valtoimenaan ja näppäilin puhelimeen Jannen numeron. Täristen soitin ja kerroin mitä kirjeessä sanottiin. Minea raukka oli tietysti ihan ihmeissään miksi äiti itkee ja koitti lohduttaa halein ♥
Mun päässä pyöri ajatukset siitä, että syöpä on levinnyt ja kaikki se helvetti alkaisi uudestaan. Tuo tietämättömyyden olo on ihan järkyttävä kuin joku kuristaisi! Sain onnekseni mun syöpälääkärin kiinni vielä neljän jälkeen, vaikkakin hän oli vapaalla niin onneksi otti itkuisen puheluni vastaan. Kysyin osaako hän sanoa tähän mitään ja mitä mun kannattaa nyt tehdä? Hän koitti rauhoitella ja sanoa, että voin mennä yksityiselle gynekologille aiemmin tai voin jäädä odottamaan kirjettä HUS:n ajasta. Hän sanoi myös, että kohtuun leviäminen ei olisi mahdollista. Kiitin häntä puhelusta ja näppäilin Mehiläisen ajanvarauksen numeron. Päätin, että jos kerrankin voin itse saada tiedon aiemmin niin sen teen. En haluaisi odottaa tämän olotilan kanssa ja pitää itseäni jännityksessä ties kuinka kauan. Osa teistä voi varmasti kuvitella millainen ahdistus mulla oli kaiken sairastamisen jälkeen.
Sain ajan heti samalle illalle keskiviikkona ja menimme Jannen kanssa Leppävaaran Mehiläiseen. Reissu oli kuitenkin turha, koska omakanta.fi palvelussa ei ollutkaan vielä papa-kokeen tietoja kirjattu eikä gynekologi saanut niitä mistää selville. Hän kuitenkin kertoi, että mikäli tilanne olisi huono niin olisin jo saanut ajan jatkotutkimukseen. Hän ymmärsi mun huolen ja antoi numeron johon soitttaa seuraavana aamuna.
Soitin johonkin Naistenklinikan päivystysnumeroon, jossa papatestejä hoidetaan. Kysyin voisivatko he kertoa mitä muutoksia on löydetty ja miten edetään. Kerroin myös oman taustani itkuisena ja jälleen puhelimessa ollut nainen ymmärsi huoleni. Onnekseni hän kertoi, että papa-kokeesta oli löydetty lievä muutos, jonka pitäisi parantua itsestään ja jatkotutkimusaika on siksi vasta kesäkuussa. Luojan kiitos olin helpottunut ♥ Se tunne, kun kuulin hyviä uutisia oli niin mieletön! Ei ollut syytä pelätä syöpää, vaan tämä hoituu itsestään tai mikäli ei niin sitten se saadaan hoidettua pienellä toimenpiteellä. Kysyin voisiko siitä kehittyä syöpä ja nainen puhelimessa sanoi, että mahdollisesti silloin, jos en kävisi esim. 15 vuoteen tarkistuksessa voisi niin käydä. Nyt lievä muutos on havaittu heti ja sitä voidaan hoitaa tarpeen mukaan eikä siitä silloin pääse muodostumaan kohdunkaulansyöpää.
Tiedän, että tulen lopun ikäni elämään tietynlaisessa pelossa uusiutumisen suhteen, mutta tämä säikäytti kyllä toden teolla.
Onneksi tällä kertaa voin sanoa, että säikähdyksellä selvittiin!!
Onko muille tullut vastaavia muutoksia papa-kokeissa ja miten siitä eteenpäin on mennyt?
Meidän työ/vierashuone on ollut muutoksen alla jo pitkään ja pikkuhiljaa ollaan saatu sitä mieleiseksi. Viimeisimmäksi sinne kaivattiin uutta kattovalaisinta vanhan kristallisen tilalle. Vanha valaisin toki palveli vierashuone tarkoituksessa, muttei työtilan valaistuksena. Etenkin, jos teen työskentelen tietokoneella työpöydällä niin riittävän valaistuksen tarve on välttämätön. Se oli yhtenä kriteerinä uuden valaisimen ominaisuuksiin. Meilllä säilytetään myös liinavaatteita ja pyyhkeitä tämän huoneen kaapeissa, joten riittävä valaistus on hyödyksi myös niiden valinnassa. Etenkin pimeään vuodenaikaan tehokkaalla, mutta energiaasäästävällä valaistuksella on merkitystä. Nyt onneksi mennään koko ajan kohti valoisampia aikoja, mutta iltaisin valoa vielä kaivataan.
Olikin hienoa, että pääsin kaupallisen yhteistyön merkeissä valitsemaan meille Airamin valikoimista uuden valaisimen. Airamilta löytyy valaisimia niin julkisiin tiloihin kuin koteihin. Valittavana on aina kohdevaloista kattovalaisimiin tietenkään unohtamatta ulkovalaisimia. Halutessasi voit siis hankkia kotiisi kaikki valaisimet Airamilta. Miten kätevää se olisikaan oman asunnon rakentamisvaiheessa tai remontoidessa.
Valinta osui tähän Tapio Wirkkalan Airamille suunnittelemaan K2-135 riippuvalaisimeen. Kirkas lasikupuinen riippuvalaisin yhdistettynä harjatun teräksen väriseen valaisinpitimeen on simppeli ja ajaton vaihtoehto. Pidän erityisesti sen helposta muunneltavuudesta. Se soveltuu todella monenlaisiin tiloihin ja on valaisin, jolle varmasti löytyy aina sopiva käyttökohde. Vaikka voihan se olla ettei riippuvalaisinta heti näkisi näin käytettynä, mutta mun mielestä just pelkistetyn designin vuoksi sopii hyvin tähänkin huoneeseen. Aluksi mietin myös tuota kuvastossa näkyvää K2-140 riippuvalaisinta. Lisäksi tästä Airy-sarjasta löytyy K2-142. Lasikuvuissa voi valita läpinäkyvän lisäksi näissä kauniissa sävyissä: hiekka, vihertävän harmaa sekä savun sininen.
Itse lamppuna valaisimessa on Tapio Wirkkalan vuonna 1959 suunnittelema WIR-lamppu. Se on kansainvälinen muotoiluklassikko ja taitaa monelle teistäkin olla tuttu lamppu. Sen muotoilukokonaisuus palkittiin vuonna 1960 Milanon XII Triennalessa. Uudistuneet sarjan lamput valmistetaan nyt led-malleina ja lamppuja voi himmentää led-himmentimillä. WIR-lamppua voi käyttää sellaisenaan sarjan valaisinjohdon kanssa tai juurikin yhdistää tähän Wirkkala-lasivalaisimeen.
Huoneen ilme raikastui kertaheitolla uuden valaisimen myötä.
Edit:// Arvonta päättynyt!! Ja voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti.
Ilokseni pääsen arpomaan yhdelle teistä tämän upean Tapio Wirkkalan suunnitteleman K2-135 riippuvalaisimen ♥
Me saatiin ihan yhtäkkiä tämä ihana karvapallero meille tänään yökylään ♥ Oltiin neidin sekä ystäväni ja hänen lapsen kanssa aamusta yhdessä kauppakeskuksen lastentapahtumassa, josta meidän piti mennä kotiin Jannen tullessa salilta. Janne kysyi mentäisiinkö nopeasti moikkaamaan lähellä asuvia kavereita, joilla oli käymässä Pohjoisesta meidän kavereita. Ystävät ovat Minean kummeja ja ollessamme lähdössä heitettiin ilmoille, että Frank voisi tulla meille joskus yökylään niin tuossa hän nyt makoilee meidän lattialla 😀 Alkuun olin vähän et ai oikeeasti, mutta he olivat ihan tosissaan, joten niimpä meidän jalkopäässä nukkuu yksi karvakuono tämän yön ♥
Minea on ollut Frankista niin innoissaan, ettei meinannut alkuun antaa sille hetken rauhaa haleilta ja pusuilta. On niin ihana seurata vierestä sitä hellyydeen määrää mitä neiti haluaa pienelle ystävälle antaa. Innostus toki laantui siinä vaiheessa, kun neiti sai hetken katsoa Youtubea mun tehdessä ruokaa 😀
Täytyy myöntää, että itsellä on ollut jo pidempään aika kova koirakuume ja Frank helpottaa sitä kivasti 🙂 Kuten moni teistä tietääkin niin oon maatilalta kotoisin ja eläimet on hyvin lähellä mun sydäntä. Oon ihan totaalisen eläinrakas ja tämän varmasti etenkin Janne allekirjoittaa 😀 Mulla on aina ollut joku lemmikki, mutta Oskun poismenon jälkeen oon kaivannut karvaista ystävää. Lisäksi olisi enemmän kuin ihana saada Minean antaa kasvaa eläimen kanssa. Mun mielestä se lisää empatiaa ja riippuen lapsen iästä niin hän oppii huolehtimaan sekä kantamaan myös vastuuta. Löytyykö teiltä sieltä lemmikkejä ja, jos niin mitä? Oon miettinyt myös kissanpentua, joka tavallaan olisi helpompi hoidettava kuin koira. Minea taas haluaisi meille jääkarhun ja marsun, haha 😀 Eli aika laajalla skaalalla mietitään siis 😉
Nyt kaadan lasin punaviiniä ja hipsin Frankin viereen sohvalle, ihanaa iltaa ♥
Naistenpäivästä mulle tulee ensimmäisenä mieleen se miten upeita naisia mun elämässäni on. Oon todella onnekas saadessani elää kymmenien upeiden naisten keskellä. Näihin naisiin kuuluu ystäviä niin lähellä kuin kaukana. Tietysti oma äiti ja mummo. Anoppi. Kauppaopiston aikojen opettaja, jonka kanssa ollaan todella läheisiä. Työelämän kollegat. Ja myös te virtuaaliset naiset siellä ruudun toisella puolella. Haluan kiittää teitä jokaista elämässäni olevaa naista, jotka olette antaneet voimia, rohkaisua, tukea, inspiraatiota, olkapään suruille ja murheille.
En malta odottaa millainen upea nainen Mineasta kasvaa. Toivon voivani olla hänelle esimerkkinä ja antaa tukea ja rohkaisua elämän eri käänteissä. Samoin odotan miten pikkusiskopuoleni Ninni kasvaa kohta teinistä aikuisemmaksi. Hänen kanssaan voi jo tehdä ihania tyttöjenjuttuja ja jutella ♥ Sitä odotan myös Minean kohdalla jo!
Ihailen naisia, jotka omalla tekemisellä saavat unelmia todeksi ja uskaltavat tehdä asioita, joista haaveilevat. Jokaisen meistä pitäisi saada tehdä just sitä mitä me itse halutaan. Tällä hetkellä erityisen ylpeä olen omasta äidistäni ja hänen tehdystä päätöksestä hänen elämässä, olet äiti rautaa ♥ Meillä jokaisella on omia tavoitteita ja toiveita elämässä ja haluaisin, että me ollaan toistemme tukena. Vaikka on olemassa sanonta, että ”Nainen on naiselle susi” se ei mun mielestä pidä paikkansa. Jokainen meistä tarvitsee rinnalleen naisen/naisia, jotka auttavat, tukevat ja kannustavat meitä. Ja miettikää niitä kaikkia ihania tyttöjeniltoja ♥
Upeaa Naistenpäivää kaikille teille upeille naisille ♥
” Here’s to strong women. May we know them. May we be them. May we raise them. ”
kuvat; 
Itse lamppuna valaisimessa on Tapio Wirkkalan vuonna 1959 suunnittelema WIR-lamppu. Se on kansainvälinen muotoiluklassikko ja taitaa monelle teistäkin olla tuttu lamppu. Sen muotoilukokonaisuus palkittiin vuonna 1960 Milanon XII Triennalessa. Uudistuneet sarjan lamput valmistetaan nyt led-malleina ja lamppuja voi himmentää led-himmentimillä. WIR-lamppua voi käyttää sellaisenaan sarjan valaisinjohdon kanssa tai juurikin yhdistää tähän Wirkkala-lasivalaisimeen.
