Te tiedätte miten mua hirvitti koko ajatus siitä, että Minea menee päiväkotiin. Oon ollut hänen syntymästään asti tosi omistautunut hänelle ja aika kiinni ollaan oltu toisissamme. Nyt kun hän on parisen viikkoa ollut päiväkodissa niin oma aika on ollut aika hitsin siisiä, jos näin saa sanoa! Eihän tämä olekkaan niin kamalaa mitä luulin, kun saan keskittyä kaikki 6 tuntia kolmesti viikossa vain omiin juttuihin. Jotenkin musta silti tuntuu, että pitäisikö tässä potea huonoa omaatuntoa siitä, että viihtyy yksin? Eikai, mutta välillä tuntuu siltä.
Kyllähän se niin on, että vanhemmat jaksaa paremmin, kun on sitä omaakin aikaa ilman lasta. Lapsi on maailman rakkain, mutta myös väsyttää omalla tavallaan ja sehän on selvää. Niimpä akkujen lataus antaa aina hurjasti voimia eteenpäin ja siihen saattaa riittää ihan pienikin hetki omaa aikaa. On se sitten lempi tv-sarjan katsominen, sohvalle teen kanssa käpertyminen tai ystävien tapaaminen. Minean nukkuessa päikkäreitä on mun oma hetki ja silloin yleensä pyrin edes hetken tekemään jotain itelle mieluista puuhaa.
Joskus myös ollessani jossain useamman tunnin kestävässä tapahtumassa oon huomannut ettei ihan joka hetki kotona olevaa lasta mieti. Tämä on muuttunut neidin kasvaessa isommaksi ja tietysti siihen vaikuttaa se, että tietää hänen olevan aina hyvissä käsissä kotona ♥ Aiemmin mun oli jotenkin vaikea rentoutua ja olla ajattelematta koko ajan häntä. Huomasin olevani muissa maailmoissa, kun samaan aikaan yritin kuunnella muita. Onneksi tämäkin vaihe on aikalailla ohit ja osaan myös nauttia noista hetkistä. Oman ajan jälkeen on ihanaa nähdä oma murunen ja tuntuu ihan kuin ei olisi nähnyt muka pitkään aikaan! Joskus myös hänen nukkuessa tosi pitkiä päikkäreitä tekee mieli jo mennä herättelemään 😀
Viikonloppuna neiti sitten päätti jättää päikkärit välistä ja sen mukainen oli sitten hänen fiilisikin. Kyllähän se hermoja koettelee koko perheeltä, kun pienin on yliväsynyt, kärttyinen ja itkuinen kahden päivän ajan. Silloin täytyy vain purra hammasta ja yrittää parhaansa mukaan olla lapsen tukena. Välillä se on haastavampaa, kun omakin pinna kiristyy mutta harvemmin tällaisia hetkiä meillä onneksi on. Tänään hän onneksi nukkui päikkärit ja kaikilla on taas paljon iloisempi fiilis ja jaksaa paremmin ♥
Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän asiaan? Onko muut potenu omasta ajasta koskaan huonoa omaatuntoa?
Ihanaa alkanutta viikkoa ♥
