Mulla on aina ollut pitkät ja paksut hiukset. Oon sanonut, että mulle on suurempi asia menettää mun hiukset kuin rinta. Hiukset on ollu aina iso osa mua ja tottakai osa naiseutta. Varmasti suurimmalle osalle naisista hiukset merkitsee paljon, ovathan ne iso ulkoinen tekijä. Hiukset näkyy muille ihmisille ja omalle peilikuvalle, joka päivä. Oon tottunut laittamaan hiukseni etenkin asioille lähtiessä ja aina nauttinut muidenkin hiusten laittamisesta.
Aloin pelkäämään hiusten lähtöä ennen ensimmäistä sytostaattihoitoa. Kaikki, kun tietää, että naisella kalju tarkoittaa helposti sairastumista syöpään.Se leimaus on toki ikävä, mutta väistämätön. Harva nainen taitaa leikata muuten vain kaljuksi hiuksensa. Moni sairastunut on sanonut, että hiukset alkoivat lähtemään aikalailla tasan kaksi viikkoa ensimmäisestä hoidosta. Joillakin jo aiemmin ja harvalla taas ainoastaan oheni hiukset eikä välttämättä lähteny kokonaan. Mullahan on koko imetysajan lähteny hiuksia, joten alkuun en ehkä siihen niin kiinnittänyt huomiota edes. Ajattelin, että leikkautan hiukset jo valmiiksi hieman lyhyemmäksi, jottei muutos olis liian raju. Niimpä 10.1. kävin leikkauttamassa hiukset Ollessani suihkussa juurikin tasan kaksi viikkoa ensimmäisestä hoidosta, multa jäi tuppo hiuksia käteen ja lavuaari oli täynnä lähteneitä hiuksia. Olin jo ehtinyt elätellä toivoa, että olisin niitä harvoja joiden hiukset ei välttämättä olisi lähteny, mutta ei. Tuntu ihan kamalalta siinä tajuta, että nyt ne hiukset tosiaan tulee lähtemään ja itkuhan siinä tuli. Suihkun jälkeen varovasti harjasin hiukset ja voitte vain kuvitella, kun harja on ihan täynnä hiuksia. Eipä niitä paljon viitsinyt harjailla.
Eräänä iltana meidän mennessä nukkumaan, Minea pyysi saada paperia sängyssä ja ihmeteltiin mitä hän sillä haluaa tehdä. Voitteko arvata, että hän halusi puhdistaa hiuksia äidin selästä. Itkuhan siinä tuli ♥
Tuon päivän jälkeen hiuksia alkoi näkymään pitkin asuntoa etenkin aamuisin tyynyssä. Sohva, lattiat. sängyt, paidat, ihan joka paikka oli täynnä lähteneitä hiuksia. Ajattelin, että koitan nyt vain kestää tämän hiusrumban ja siivoilen hiuksia tarrarullalla. Aloin pelkäämään suihkuun menoa enkä pessytkään hiuksia varmaan viikkoon sen takia ettei ne loputkin lähtisi. Aloin pitämään nukkuessä pipoa, jotta en hinkkaisi tyynyllä loppuja hiuksia irti. Päivisin ja kylässä pidin huivia suojaamassa hiusten tippumista. Seuraavalla suihkureissulla lähti enemmän kuin ekalla kerralla ja silloin ajattelin, että onko tässä mitään järkeä enään. Tuntui ihan sairaalta miten hiukset vain vedettäessä lähti irti. Eihän sellainen ole normaalia, mutta siinä vaiheessa, kun kroppa pumpataan täyteen myrkkyä ei kai voi muuta odottaakkaan. Siinä taas näkee sen miten vahvoista lääkkeistä on kyse.
Loppupeleissä, kun en enään voinut tehdä hiuksille mitään ja ne olivat takaosasta jo lähteneet suurimmaksi osaksi päätin leikata ne kokonaan. Eräs kampaaja kävi leikkaamassa hiukset meidän kotona päivää vaille kaksi viikkoa sitten, Meillä oli tuolloin käymässä myös ystäväni, joka oli henkisenä tukena ♥ Minea istui jo aiemmin ja myös nyt mun sylissä, kun hiukset leikattiin. Halusin hänen näkevän mitä äidille tehdään, jotta hän ei säikähdä muuttunutta ulkonäköä. Hän ihmetteli kovasti ja sanoi ”Tippuu” hiusten tippuessa lattialle. Musta tuntu tosi kurjalta ja itkuhan siinä jälleen kerran tuli. Nyt muutos oli valtava enkä heti uskaltanut edes katsoa itseäni peilistä. Tavallaan olo oli helpottunut, nyt ei tarvitse kerätä hiuksia enään joka paikasta eikä hiuksia tarvitse ”varoa”.
Mun kaverit sano, että mulle varmasti sopii siili tukka hyvin, kun mun pään muoto on niin siro. Olin itse käsillä peittänyt hiuksia ja koittanut ”valmistautua” tulevaan peilikuvaani. Ensi kertaa katsoessani peilistä olin kauhistunut! Ei siellä näkynyt ollenkaan se tuttu ihminen. Vaikka hiukset on vain pintaa on ne vaan tosi iso asia, nyt sen viimeistään tajuaa. Onhan se valtava muutos olla ihan siilillä tukalla. Minea ei ensin edes uskaltanut kokeilla siiliä, mutta rohkeni sitten illalla vähän silittelemään ♥ Alkushokista selvittyä siili ei kuitenkaan näyttänyt niin pahalta mitä ensi näkemältä. Jännitin kovasti mitä mieltä Janne on uudesta lookista ja ulkonäöllisesti muuttuneesta puolisosta. Hän tykkäsi kuitenkin yllättävän paljon ja siitä oon onnellinen, hän rakastaa mua tällasena kuin oon nyt ♥ Vaikka ei siitä kyllä ollut edes epäilystäkään.
Kaljuna ollessa sairaus muistuttaa olemassa olostaan joka päivä. Vaikka on hyvä olo peilikuva kertoo tosiasian, oon sairas. Kyllähän tätä sairautta miettii väkisinkin nyt enemmän hiusten lähdettyä. Nyt mä näytän kirjaimellisesti syöpäpotilaalta vaikka olo ei aina siltä tuntuisi. Musta tuntuu välillä, että mulla on haamuhiukset. Tiedättekö, että tuntee hiukset ja vähän niinku unohtaa ettei niitä olekkaan. Sitten vilahtaessa peilin ohitse tajuaa ettei niitä olekkaan. Moni kaveri on sanonut, että sopii tosi hyvin, mutta onhan siili aina sellanen inttipojan näkönen 😀 Ensi kertaa hiuksia pestessä tuntui todella hassulta! Eipä ainakaan mene enään aikaa hiusten pesemiseen 😉
Nyt kun aikaa on jo hieman kulunut ja oon ehtinyt siiliin tottumaan ei se niin kamala ole. Ehkä joku päivä uskallan näyttää itseni tällaisena myös teille.. Peruukkia kävin katsomassa jo kuukausi sitten ja nyt se on ollut viikon verran käytössä. Kirjoitankin teille erikseen peruukista ja sen käytöstä.
Vielä jonain päivänä mulla on taas nämä pitkät ja paksut hiukset omasta takaa, mutta nyt keskitytään paranemiseen ♥
32 Comments
Marianne Jokisalo
Voimia ystäväiseni… Niin kaunis olet hiusten pituudesta huolimatta.
Marjut
Kiitos sinä ihana <3
Marit
Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa ja kirjoitat tavallaan elämän peruspilareista, koti, lapsi, sairaudet ja kirjoitat niistä tosi realistisesti ja kauniisti, on ilo kulkea mukana ja samalla antaa sydämiä ja suojelusenkeleitä matkaanne<3
Marjut
Voi miten kauniisti sanottu, kiitos sinulle <3 Välillä tuntuu etten osaa pukea kaikkea tunteemaani sanoiksi, mutta yritän parhaani. Haluan kertoa sairaudesta avoimesti, jotta tekin tiedätte miltä sairastuminen voi tuntua ja joku muukin saattaa saada apua vastaavassa tilanteessa. Ihanaa kevään odotusta <3
Virpi
Itku tuli,kun tän luin. Halauksia❤
Marjut
Kiitos sinä <3
Jaana
Oot upea ja vahva nainen ❤️ Itketti tätä lukiessa kun mulla samanikäinen tyttö kun sulla… Onneksi sulla on läheisiä hyvin ympärillä, nyt on aika tukeutua heihin ja keskittyä paranemiseen. Sä voitat tän taudin! ✨ Iso hali.
Marjut
Kiitos sanoistasi <3 Ei tässä auta muu kuin olla vahva ja mennä päivä kerrallaan. En todellakaan anna sairauden lannistaa tai saada mua pelkäämään. Oon todella kiitollinen mun upeasta tukijoukosta <3 Halaus.
Tiina Savolainen
Eihän siinä voi muuta kuin taistella vaan. Kasvaahan nuo hiukset aina takaisin. Alkuun varmaan kirpasee, mutta kyllä siihen tottuu. Ensi kesänä on jo heloompaa
Marjut
Totta, hiukset on pieni murhe tässä tilanteessa, vaikka onkin ollut iso asia. Ylitin jo itseni ja olin julkisella paikalla kaljuna, hyvä minä!
Merita
Olet ajatuksissa❤ paljon haleja ❤
Marjut
Kiitos sinä ihana <3
Marita
Kaunis olet hiuksilla tai ilman Ja rohkea <3
Marjut
Kaunis kiitos sinulle sanoistasi <3
Johanna
Sinä olet kyllä ihan mielettömän rohkea nainen ja valoisa ???? luonteeltasi; sen aistii kaikista kirjoituksistasi ja etenkin juuri tästä!
Pidä itsesi aina tuollaisena niin mikään este ei ole sinulle liian suuri.
Tsemppiä niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä ????
Toivottaa, Johanna
Marjut
Kiitos sinä, kyylel silmässä luin kommenttisi <3 Ei tässä auta kuin pysyä vahvana, en anna sairaudelle liikaa valtaa. Yritän elää mahdollisimman normaalia arkea oman voinnin mukaan. Kiitos, että olet matkassa mukana <3
Piiabiia Atelier
Olen ensimmäistä, mutta en taatusi viimeistä kertaa blogissasi. Kauniisti ja rohkeasti kirjoitit. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Marjut
Voi miten ihana kuulla! Kiitos sanoistasi ja tervetuloa mukaan <3
Jenni
Olet rohkea ja vahva, kirjoitat todella kipeästä aiheesta kauniisti. Henkilökohtaisesti en ole kokenut, mutta läheltä seurannut. Hirmuisen paljon voimia ja isot tsempit❤️
Marjut
Kiitos kommentistasi <3 Helppoa tämä ei ole ollut, mutta päivä kerrallaan mennään. Vielä kaikki muuttuu paremmaksi! Ihanaa kevään odotusta!
Longhair also is missing
Moikka. Mulla sama tilanne kun sulla. Toimen hoito kerta oli tänään 6.2..18 tukan leikkasin lyhyeksi ekan syton jälkeen ja nyt niitä lähtee aika lailla. En ole myöskään pedsyt hiuksia kun pelkään että lähtee loputkin. Toinen rinta myös pois. Huoh tsemiä meille molemmille ja kaikille samassa asemassa oleville.❤️
Marjut
Voi ei, ompa ikävää, että sinäkin olet tämän pirulaisen kynsiin joutunut! Ollaan siis melkein samassa vaiheessa varmaankin hoitojen suhteen, sinulla leikkaus vain jo takana päin. Tiedän tunteesi, mutta kyllä me selvitään! Ei anneta periksi vaikka mikä olisi! Niin paljon tsemppiä sinulle myös <3
Chandelierhome
Tsemppiä ja aurinkoisia kevättalven päiviä. Hiukset on uusiutuva luonnonvara ????❤
Marjut
Kiitos ihana <3 Totta puhut ja sen tiedän, vaikeaa tämä silti on. Ihanaa kevään odotusta 🙂
Ellen
Hei, löysin vasta vähän aikaa sitten blogisi. Hatun nosto rohkeudellesi kirjoittaa vaikeasta pelätystä sairaudesta. Ihan valtavasti tsemppiä hoitoihin, parantumiseen ja hiusten kanssa. Naisen kruunu hiukset, tuntuu niin pahalta puolestasi. Voin vain kuvitella fiilikset mitä kävit läpi. Onneksi (anteeksi jos kuulostaa kliseeltä) kasvavat takaisin. Olet kaunis piirteinen ja varmaan tyyli kuin tyyli sopii sinulle. Nyky peruukit on myös upeita, Jotkut käyttävät ihan niiden kauneuden vuoksi niitä. Lämmin halaus sinulle ja upeaa talvipäivää ❤️
Marjut
Voi miten ihana kuulla ja tervetuloa mukaan <3 Halusin ehdottomasti kirjoittaa asiasta julkisesti, jotta voin auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia. Haluan viestittää ettei sairastumisessa ole mitään hävettävää ja kuka tahansa voi sairastua koska tahansa. Hiusten menetys on ollut kamalinta, vaikka tiedän niiden kasvavan takaisin. Ehkäpä uskallan julkaista myös kuvia ilman hiuksia lähiaikoina, mutta ainakin peruukin näette 🙂 Ihanaa kevään odotusta <3
Satu //ALL YOU NEED IS WHITE
Täällä olen seuraillut taustalla ja haluan lähettää lämpimän halauksen Sinulle täältä Kokkolasta ♥
Tätä samaa sairautta seuraan toistamiseen perheenjäseneni kohdalla.
Valtavasti voimia ja kevättalvisia auringonsäteitä ♥ 🙂
Marjut
Voi kiitos sinä ihana siellä <3 Ikävä kuulla siellä olevan vastaavaa 🙁 Kerrohan terveisiä, että periksi ei anneta vaikka mikä olisi!! Ihanaa viikon jatkoa <3
Longhair also is missing
Nyt rohkenin myös hiukseni ajamaan pois. Nyt opetellaan peruukin käyttöä. Hommasin paljon omien hiuksieni kaltaisen.. leikkaisin ekana lyhyemmåksi jottei lapset pelästy mutta tottu tosi nopeaa nyt siilin tukkaani saanu lapst nauramaan kun äiti on hassun näkönen????❤️ Kyllä tömä itse piru on menneen talven lumia???? Ihanaa kevään odotusta kaikki tämän pirulaisen kynsiin joutuneet.
Marjut
Hienoa, olet rohkea <3 Kyllä se siitä ajan kanssa ja, kun peilikuvaan alkaa tottumaan. Peruukkia on kiva käyttää ihmisten ilmoilla, mutta kotona oon kyllä ilman. Varmasti oli lapsista hassun näköinen äiti, mutta äiti on aina äiti vaikka miltä näyttäisi <3 Niin paljon tsemppiä myös sinne!!
Pirjo
Luen blogiasi aina uudestaan ja uudestaan. Pian alkavat sytostaattihoidot itsellänikin. Olen niin miettinyt hiustenlöhtöä etukäteen. Niin ihanasti olet kirjoittanut.❤ Vaikka ajattelenkin, että eihän se ole maailmanloppu kun hiukset lähtee, on se iso asia kuitenkin. Mutta meitä on monia samassa tilanteessa ja kyllä me kaikki selviämme.❤Tsemppiä sydämestäni kaikille kohtalotovereille.❤
Marjut
Voi ihana sinä <3 Otat vain päivän kerrallaan ja omien voimien mukaan jaksaminen. Mitään ei tarvitse tehdä, jos ei jaksa muista se. Hiustenlähtö on ollut mulle tosi iso asia ja välillä sen unohdan, kunnes näen itseni peilistä. Totta hitossa niiden menetys harmittaa edelleen, mutta tälle nyt ei vain mahda mitään! Ihan varmasti sinäkin selviät ja pian meillä taas kasvaa hiukset takaisin 🙂 Tsemppiä <3