Archives

Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Selittämätön vatsakipu

En oo teille edes asiasta aiemmin kirjoittanut, koska jotenkin en halunnut ehkä asiasta sen kummemmin edes mitään ajatella. Mutta siis mulla on ollut jo useamman viikon vähän väliä vatsa kipeä. Se on ollut sellaista selittämätöntä kipua alavatsalla, jota en oikein osaa edes selittää. Sellaista, että välillä on pakko olla kaksinkerroin lattialla ja välillä taas tekee mieli ”pullistaa” mahaa ulos. Kipuja ei ole joka päivä, mutta kuitenkin useampia kertoja viikossa.

Aluksi luulin kipujen johtuvan naisten vaivoista, mutta kivut jatkuivat niidenkin yli. Vatsan kanssa on ollut ennenkin probleemaa, mutta nyt kivut alkoivat hoitojen päätyttyä aika yllättäen. En aluksi itse edes niistä sen kummemmin ajatellut mitään, kunnes äitini ja Janne alkoi puhua asiasta vakavammin. Olisiko syytä puhua asiasta lääkärin kanssa? Niimpä soitin syöpiksen lääkärilleni ja sain ajan viime viikolle. Hän sanoi, että kyseessä voi olla myös suolistotulehdus tai vastaava. Myös sytostaattien jälkeen mahalaukku voi olla kuin kissan raapima ja oireet tulee juurikin reilusti hoitojen jälkeen. Kävin verikokeissa ja tulehdusarvo oli 16, kun normaali on alle 3. Eli siis sen perusteella vaikutti, että kyseessä voisi olla just jonkinlainen tulehdustila.

Kävin lääkärillä viime torstaina ja hän halusi varmuuden vuoksi ottaa tt-kuvauksen. Tämä oli siis se tietokonetomografia-kuvaus, joka näyttää kaulasta vyötärölle asti mahdolliset muutokset kropassa. Sainkin ajan silloin samalle päivälle ja kävin myös verikokeissa vielä uudestaan. Hitsi, että siinä kuvauksessa tuli huono olo sen varjoaineen laittamisen jälkeen. Te ketkä ette sellaisessa ole olleet, niin tiedoksi, että se aineen maku tulee suuhun asti. Ja sen maistaminen sai aikaan sytostaattihoitojen olon, joka oli ihan h i r v e ä!! Onneksi mulla oli laukussa protskupatukka ja sain maun pian pois suustani. Onneksi nuo ajat ovat jo jääneet kauas mielestäni eikä tämäkään ollut kuin hetkellinen tunne. Nousi kyllä väistämättä muistoja mieleen eikä ne ole sellaisia, joita mielellään muistelisi.. Sitten piti taas odottaa monta päivää tuloksia ja tiedätte miten raastavaa se on aina ollut. Mielessä pyöri väistämättä ajatukset, Mitä, jos sieltä sittenkin löytyy jotain? 

Lääkäri sitten tänään soitti tuloksia ja vahvisti ETTEI kuvissa näkynyt mitään poikkeavaa!! Huh mikä helpotus tuon kuuleminen olikaan ♥ Tietenkin halusin ajatella ettei mitään pahaa löytyisi, mutta kuten lääkäri sanoi, mun tilanteessa kannattaa ottaa varmaan päälle. Niimpä pelko siitä, että jotain paljastuisikin oli olemassa, mutta luojan kiitos näin ei ollutkaan. Tällä kertaa voin siis todeta, että säikähdyksellä selvittiin!  Nyt vatsa on ollut useamman päivän parempi ja aloitankin Somac-kuurin, jos vaikuttaisi asiaan.

Onko siellä ketään kohtalotoveria tämän asian tiimoilta? 

Olisiko kenelläkään omakohtaista kokemusta vatsan toiminnasta syöpähoitojen jälkeen? 

leather jacket – ZARA 

jeans – GINA TRICOT

shoes – DINSKO

glasses, shirt – HM 

bag – MICHAEL KORS

hat – PIECES
pics; @mk_maison

2 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Yllätysten viikonloppu

Kivaa alkanutta viikkoa teille sinne!

Takana on mitä ihanin viikonloppu niin juhlien kuin Jannen yllätyksen muodossa ♥ Satuin Kokkolan reissun aikaan saada vihiä siitä, että rakas mieheni olisi järjestänyt jonkinlaisen yllätyksen mulle. Arvatkaapas kuinka paljon mua jännitti mitä tuleman pitää! Käytiin ensin lauantaina ystäviemme pojan 1-vuotissynttäreillä, jonka jälkeen toimme Minean kotiin ja lähdimme kohti keskustaa. En osannut yhtään aavistaa mistä olisi kysymys ajaessamme auton parkkiin Kruunuhaassa. Jouduin vielä laittamaan huivin silmille, jotten varmasti näkisi mitään 😀 Vitsi oli pelottavaa kävellä sokkona vaikkakin turvalliseen käsivarteen tarraten! Joku avasi meille oven johonkin rakennnukseen, käveltiin rappuja, mentiin hissiin ja pitkän käytävän päätteeksi saavuttiin määränpäähän. Sitten alkoi soimaan James Bluntin You Are Beautiful- kappale ja Jannen kanssa tanssittiin sylitysten ♥ Olin ihan hämilläni enkä edelleenkään tiennyt missä ollaan ennen kuin sain ottaa huivin pois silmiltä! Hetken ihmettelin tilaa missä oltiin sekä tuntemattomia ihmisiä huoneessa. Kyynelten seasta sain tanssittua tanssin loppuun, kunnes näin meistä tehdyn ihanan kuvakollaasin ♥

Saadessamme viinilasit käteen Dimi Petkoviksi esittäytynyt mies kertoi miten tapasi Jannen kanssa Löylyssä ja kertoi sitten olevansa tanssinopettaja. He olivat yhdessä suunnitelleet tätä yllätystä muutaman kuukauden aikana (puolen tunnin puheluita oli käyty mm. mun ollessa terassilla ;)) ja Janne oli meidän Kokkolan reissun aikana käynyt salaa harjoittelemassa jo tanssiaskeleita. Dimi onkin paljon enemmän kuin tanssinopettaja ja voitkin käydä kurkkaamassa hänen nettisivuilta lisää. Hän oli juuri ennen meitä järjestänyt polttariporukan tanssitunnin myös! Meitä odotti siis tunnin mittainen yksityistanssitunti, josta olin NIIIIIIIN innoissani ♥ Niimpä me sitten aloitettiin ensin bachatan askelilla ja se olikin yllättävän helppo tanssi! Oli ihan huippua saada yksityisopetusta mielettömän huikelta opettajalta! Sitten vaihdettiin salsaan, joka olikin astetta haastavempi tanssi. Salsa näyttää toisten tanssiessa muka helpolta, mutta kyllä siinä meni jalat solmuun 😀 Tunnin tanssimisen jälkeen oli jo pieni hiki päällä ja kuvattiin vielä meidän tanssit, jotta päästään sitten kotonakin harjoittelmaan 🙂

Tila, jossa olimme kuuluu Dragon Flower Photo Studiolle ja meitä kuvasikin mielettömän taitava kuvaaja Shanshan Gong. Hänellä on studio, jossa voi kuvauttaa itsensä, vaikkapa upeissa puvuissa, joista yhtä mekkoa pääsinkin kokeilemaan. Luulin mekkoa hääpuvuksi, mutta se olikin tanssiaismekko 😉

Koko yllätys oli kerrassaan huikea ja osoitti jälleen sen miten upea ja rakastava mies mulla on ♥ Kiitos vielä kerran ikimuistoisesta päivästä rakas mieheni, Dimi, Shanshan sekä tietty mummu ja pappa Minean hoidosta ♥

Sunnuntaina järjestin läheisille ja ystäville synttäri/paranemisjuhlat ja sainkin lähes 30 ihanaa ihmistä meille juhlimaan ♥ Sanoin heti alkuun etten aio pitää mitään puhetta, koska tiedän sen menevän itkemiseksi, joten sana ”Kiitos” kertoi kaiken ♥ Näissä hetkissä sitä voi vain kiitollisin mielin katsoa ympärilleen ja todeta miten upeita ihmisiä onkaan ympärilleen saanut ♥ Nappasin muutaman kuvan juhlien alkaessa, mutta sitten kamera jäikin pöydälle ja nautin saadessani seurustella ystävieni kanssa. ISO kiitos vielä mukana olleille ja tuesta tämän kaiken keskellä ♥

*kakkutarjotin saatu Pikkuvaniljasta

No Comments
baby Lifestyle Lifie rintasyöpä

Päiväkotiin meno

Sinne se päiväkotihakemus lähti parisen viikkoa sitten ja kyllähän se kurjalta tuntui. Yksi aikakausi päättyy ja toinen alkaa. Oon todella kiitollinen kaikesta tästä ajasta, jonka oon Minean kanssa saanut kotona olla. Oltiin jo valmistauduttu neidin päiväkotiin menoon vuodenvaihteessa, mutta sairauden myötä hän jäi kanssani kotiin. Vaikka kulunut vuosi onkin välillä ollut aika raskasta en vaihtaisi tätä aikaa mihinkään. Koen, että olen saanut sairastumisen myötä lisäaikaa hänen kanssaan kotona ♥ Tietysti joskus on niitäkin päiviä, kun mikään ei neidillä ole hyvin (onneksi ne kuuluvat asiaan) ja silloin tekisi mieli kärrätä hänet siltä seisomalta päiväkodin tätien huomaan. Onneksi tuollaisia hetkiä on hyvin harvoin, mutta silloin jo seuraavana hetkenä asia on unohdettu. Nyt mulla alkaa oma sairausloma loppumaan syksyn mittaan ja päiväkotiin meno lähestyy.

Uskon, että päiväkodin aloitus on mulle henkisesti isoin asia. Itkulla jo ajattelen sitä hetkeä, kun Minea pitää sinne ensi kertaa yksin jättää. Mä en oo koskaan ite ollu päiväkodissa vaan vasta eskarissa. Toki me asuttiin maatilalla ja vanhemmat oli kotona niin tilanne oli eri. En tiedä vaikuttaako se myös osaltaan siihen, että koko päiväkotiasia on mulle vähän vaikea. Mä voisin hyvin jäädä kotiin ja kirjoittaa blogia työkseni niin, että Minea olisi vain osan viikosta tarhassa 😀 Mutta, kuten mun terapeutti sanoi tämä on sitä ”hyvää pelkoa” ja on lähes kaikilla vanhemmilla jossain vaiheessa edessä. Eli täytyy vain ajatella päiväkotiin meno niin, että Minea oppii siellä paljon uusia juttuja, saa kavereita ja kasvattaa sitä vieläkin isommaksi tytöksi ♥ Toki aina välillä lukee niitäkin juttuja, kun päiväkodissa on tapahtunut ikäviä asioita, mutta pääsääntöisesti kai niistä on vain hyvää sanottavaa, vai mitä? Vielä ei kuitenkaan ole varmaa alkaako päiväkoti lokakuun aikana vai marraskuusta. Haluttaisiin päiväkotipaikka tietysti mahdollisimman läheltä, mutta tällä hetkellä ei vapaita paikkoja ole.

Viimeistään syyskuun alussa kuullaan vaihtoehdoista lisää ja eihän sitä tiedä milloin joku lapsiperhe muuttaa alueelta ja paikkoja vapautuu! Toivotaan siis, että Minea pääsisi päiväkotiin, jonka piha-alue olisi jo valmiiksi tuttu paikka ♥ Hänelläkin on ollut poikkeavat ajat pieneen ikäänsä nähden ja joutunut mun mukana kulkemaan milloin missäkin hoidoissa ja sairaaloissa. Haluaisi hänelle nyt tuttua ja turvallista ympäristöä, jossa tuntee olonsa turvatuksi ilman äitiä ja isiä. Kuullaan siis myöhemmin miten meidän käy kaiken suhteen!

Meidän neiti ei enään pitkään aikaan ole ollut vauva vaan taapero, mutta hän tuntuu silti jo isolta tytöltä. Hän puhuu todella hyvin ja kaikesta saa selvää. Pitkiä lauseita, puhelinkeskusteluita ja ”rakastaa äitiä” (ja muitakin ♥) sanoja, joita tuo vielä hetki sitten ollut nyytti nyt kertoilee. Mihin tämä aika on mennyt? 

Jos teillä on hyviä vinkkejä kaikkeen mikä liittyy päiväkotiin menoon niin otan mielelläni vastaan ♥

Onko siellä muita joiden pienokaiset aloitti/aloittaa päiväkodin nyt?

7 Comments
baby Lifestyle Lifie rintasyöpä

Lapsihaaveet

Oon aina haaveillut kolmesta lapsesta ja voisinkin olla ihan kotiäitinä ilman työvelvoitteita. Mulle tällänen elämä sopisi tosi hyvin, jos vain ei tarvisi miettiä asiaa taloudellisesti. Janne tosin on haaveillut kahdesta lapsesta, joten saa nähdä onko kompromissi sitten kaksi lasta ja koira tai jotain sen suuntaista 😀 Nuorempana olin ihan varma, että mulla olisi lapsi jo alle 25-vuotiaana, mutta mähän olin sillon ihan lapsi vielä itekkin! Ja silloin elettiin vielä niitä railakkaita nuoruusvuosia eikä lapsiasia ollutkaan ajankohtainen. Hassua miten sitä ajatukset muuttuu iän myötä. Onko muille käynyt samoin?

Kihlautumisen jälkeen vauva tulikin heti, kun se oli mahdollista. Olin syönyt e-pillereitä yli 10 vuoden ajan ja siksi oli epäilys ettei raskautuminen tapahtuisi kovinkaan nopeasti. Toisin kävi ja Minea-murunen täyttää lokakuussa jo 2 vuotta ♥ Tuntuu, että elämä vasta alkoi oman lapsen saamisen jälkeen ja ollaankin ihmetelty mitä sitä on aiemmin edes tehnyt! Minea tuo olemassaolollaan niin valtavasti onnea ja rakkautta ettei sitä voi edes sanoin kuvailla ♥ Tottakai nyt on vastuu ei vain itsestään vaan toisesta ihmisestä myös ja itse menen aina lapsi-edellä ajattelutavalla.

Me oltiin ajateltu aiemmin Minealle sisarusta jopa 3-4 vuoden ikäerolla. Itellä on ollut sellainen ajatus, että haluan antaa kaikkeni Minealle hänen ollessa pieni, eikä hänen tarvisisi jäädä mistään paitsi. Tästä on varmasti eri näkemyksiä, mutta itse oon ajatellut näin. Jotkut ajattelee, että on helpompaa olla vauvaputkessa vauvasta toiseen ja tietenkin niinkin voi olla. Mulla ja mun pikkuveljellä on 3 vuoden ja Jannella ja hänen pikkuveljellä on 4 vuoden ikäero. Musta olis hyvä, että Minea olisi vauvan tullessa jo hieman itsenäisempi, jotta vauvasta ei tarvisi olla mustasukkainen. Toki oon kuullut, että mustasukkaisuus tulee iällä kuin iällä, joten mitään takeita ei tästä siis ole!

Joskus on käynyt myös mielessä, että mitä jos meitä olisikin vain me kolme? Mutta silloin mietin asiaa niin, että jos meille sattuisi jotain niin toivoisin Minealla olevan sisaruksia. Ilman sisaruksia elävällä on varmasti hyvät ja huonot puolensa, kuten ne joilla on sisaruksia. Sisaruksista saa leikkiseuraa, he opettavat toisilleen ja voisivat jakaa yhdessä elämän ylä- ja alamäkiä. Yhtä oikeaa tapaa ei koskaan ole ja kaikki tekee sen mukaan mitä haluaa. Joskus myös on niin ettei omia lapsia voi saada jolloin adoptointi on ainut vaihtoehto. Me ollaan Jannen kanssa joskus puhuttu, että adoptointi voisi olla mahdollinen, vaikka oman lapsen voisikin vielä saada.

Sairastumisen myötä olisin voinut pakastaa munasoluja kaiken varalta. En kuitenkaan halunnut pitkittää hoitojen alkamista sillä, että niitä olisi alettu pakastaa. Mietin, että Minea tarvitsee äitiä ja vauva-asia jää taka-alalle. Sytostaattihoidot ovat sellaista myrkkyä, että ne saattavat vahingoittaa munasoluja. Onneksi lääkärini kertoi, että voisin käydä otattamassa Zoladex-pistoksia hoitojen ajan. Zoladex implantti pistetään mahaan ja se sitä kautta vaikuttaa munasolujen toimintaan ja uinuttaa niitä. Käydessäni gynekologilla hoitojen välissä hän totesi ettei munasarjat olleet aktiivisena ja se kertoi siitä, että pistos on toiminut. Mitään takeita ei tietysti sille voi antaa, että raskautuminen olisi mahdollista vaikkei olisi edes sairastunut. Nyt on kuitenkin tehty mitä on ollut mahdollista sairastumisen takia.

Ikävä kyllä lääkäri kertoi, ettei hän suosittele uutta raskautumista ennen kuin kahden vuoden päästä leikkauksesta. Eli nyt me ei voida edes miettiä vauvaa aiemmin, vaikka haluttaisiin. Uudelleen sairastumisriski on suurin juuri kahden vuoden sisällä leikkauksesta, jonka vuoksi raskautumista ei suositella. Tottakai jokainen itse tekee omat päätökset, mutta me luotetaan lääkärin kehotukseen tässä asiassa. Vaikka hän sanoi, että mun tapauksessa kaikki on mennyt tosi hyvin eikä syöpää enään ole, ei kannata ottaa riskiä heti. Tottakai onhan se selvää, että raskautuminen ja uudelleen sairastumisen olisi todella rankka yhdistelmä eikä vauvankaan kannalta turvallista. Niimpä mikäli uudelleen raskautuminen olisi vielä mahdollista joudutaan me odottamaan vielä lähes kaksi vuotta ennen yritystä. Paskinta tässä on se, että edelleen joku muu ohjaa sun elämää, vaikka se onkin kaikkien parhaaksi tottakai. Sairastuminen tuo mukanaan niin paljon muutakin kuin vain sen itse sairastumisen. Niin ja kuukautiset, mulla on ollut poissa koko Minean ajan ja myöskin pistokset ovat pitäneet ne osaltaan jäissä. Niimpä olinkin iloinen (jos asiasta voi olla iloinen!), kun hieman ennen säteiden päättymistä kuukautiset alkoivat. Se oli merkki siitä, että munasarjat toimii ja kaikki myrkky on poistunut mun kropasta! Tästä onkin hyvä jatkaa.

Onnea on Minea ja me ollaan nyt kolme muskettisoturia ainakin toistaiseksi ♥ Tärkeintä on, että oon elossa.

Tämä on vain minun kantani näihin asioihin ja jokaisella saa olla oma mielipiteensä, joten kuulisinkin mielelläni teidän ajatuksia! 

Mitä ajatuksia teissä heräsi? Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia? 

7 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Lääkärin tapaaminen + Arvonnan voittaja

Diagnoosistani on tasan 7 kuukautta ja 6 päivää. Tuona päivänä 11.12.17 maailmani romahti ja syöpä tuli osaksi meidän elämäämme.Lisää ensimmäisestä postauksesta sairastumiseen liittyen voit lukea tästä.  Tuolloin sana syöpä kuulosti samalta kuin kuolema. Alkushokista selvittyäni päätin, että tässähän ei periksi anneta! Hoitoputken aloitus helpotti ja koko ajan oli tunne, että susta pidetään huolta ja ollaan ajantasalla sairauden kanssa. Tiesin, että hoidot tulisi olemaan hemmetin rankkoja, mutta yritin miettiä niiden olevan vain hetkellistä. Tätä ei jatkuisi koko elämääni. Tietysti myös mustia hetkiä oli mielessäni, mutta pyrin etten anna niille liikaa valtaa. Silloin olisi sormia napsauttamalla tippunut kuiluun, josta pois pääsemisen olisi ollut äärimmäisen vaikeaa.

Kulunut 7 kk on ollut elämäni raskainta aikaa niin henkisesti kuin fyysisesti. On pitänyt jaksaa läpi sytostaattien joista koitui kipuja, oksettavaa oloa, allergiareaktio, kuumia aaltoja, vatsavaivoja, humalaista oloa ja vaikka mitä. Leikkaus itsessään sujui hyvin, mutta käden käyttö on rajoittanut elämää etenkin Minean kanssa valtavasti. Uuden rinnan saamisesta olen edelleen todella kiitollinen ja voin vain kuvitella miten rinnattomuus olisi voinut omaan minä kuvaan vaikuttaa entisestään. Sädehoidot sujuivat ohi nopeammin kuin osasin etukäteen ajatella. Nyt sädetetyllä alueella on iso suurelta osin irronnuut, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Viimeisestä säteestä on nyt reilut kaksi viikkoa ja eilen tapasin sädelääkärini.

Hän kertoi verikokeen tuloksien olevan erinomaiset, joka oli itsessään jo iso helpotus! Kerroin hänelle kuulumiset, jotka ovat suurimmaksi osaksi hyviä. Ikävä kyllä käden suhteen ollaan menty hieman taakse päin säteiden takia eikä käsi edelleenkään nouse hartiatasoa ylemmäksi. Kiristystä on eniten käden ja rinnan välissä sekä itse rinnassa. Pelkkä käden vieminen sivulle sattuu, kun iho kiristyy vähänkään. Fyssarilla käynnit jatkuvat niin kauan, että lapaluun siirrotusta ei enään ole. Lääkäri kertoi, että kaikki on mennyt tosi hienosti kättä lukuunottamatta ♥  Omat ajatukset ovat olleet hieman sekaisin, vaikka oonkin voinut hyvin. Moni sairastunut sanoo, että pää tulee sairastumisen kanssa jälkijunassa ja sen oon kyllä huomannut. Nyt on jollain tapaa jo yrittänyt unohtaa tapahtuneen, vaikka pää käy sitä vasta nyt läpi. Tämän suhteen onkin hyvä, että käyn juttelemassa terapeuttini kanssa jatkossakin.

Sädekääkärini kertoi myös, että halutessani voisin mennä vielä lisä tutkimuksiin perinnöllisyysasian takia. Nyt on todettu ettei kyseessä ole suurimmat Brca1 ja Brca2 geenit, jotka lisäävät uusintariskiä niin rinnoissa kuin munasarjoissa. On kuitenkin monia muita pienempiä geenejä, joita voisi vielä varmuuden vuoksi tutkia. Tämähän lähinnä vaikuttaisi Mineaan ja tottakai haluaisin olla varma ettei olisi millään tavalla perinnöllistä. Näin ollen uskon meneväni vielä jatkotutkimuksiin, jotka ovat siis jokaisen vapaaehtoinen valinta. Toki silloin pitää vielä tuloksia odottaa jonkin aikaa, mutta uskon sen olevan sen arvoista, johan tässä on useammat tulokset jo odoteltu tähän asti. Lääkäri laittoi lähetteen asiasta eteenpäin, joten tähän asiaan palaan myöhemmin.  Ja on siis parempi, että sairastuminen olisi ollut vain huonoa tuuria, koska silloin se olisi toivon mukaan ollut vain kertajuttu eikä uusintariski olisi kuin ihan pieni.

Muta nyt on kuulkaas sellainen tilanne, että käyn käden takia vielä ensi kuussa syöpiksellä, mutta seuraava kerta onkin sitten kontrollikäynti! Voitteko uskoa, kaikki hoidot on nyt todellakin ohi!! ♥ Kyllä siellä lääkärissä eilen itku tuli, kun tuntuu niin käsittämättömältä kaiken olevan jo takana päin! 7 kuukautta sitten en osannut nähdä näin pitkälle, kun kaikki tuntui niin raskaalta. Nyt katsoessani taaksepäin kulunut aika on mennyt ihan hurjan nopeasti! Olen todellakin nyt selvinnyt tuosta hirvittävästä sairaudesta ja uskon siihen, ettei se enään koskaan tule meidän elämäämme! Haluan uskoa, että sairastumiseni tarkoitus on ollut kirjoittaa aiheesta avoimesti ja antaa tällä tavoin vertaistukea muille sairastuneille. Uskon, että elämällä on meille jokaiselle suunnitelma ja joskus suunnitelmat muuttuu, mutta silloin niistä saattaa seurata jotain vieläkin upeampaa ♥

Haluan sydämeni pohjasta kiittää niin omaa perhettä, tukiverkostoamme, läheisiä ystäviä ja teitä kaikkia tähän asti mukana olleita ♥ Te kaikki olette osaltanne antaneet voimia jaksaa tässä taistelussa, nyt jatketaan elämää siihen mihin se jäi ennen sairastumista ♥ Oon niin onnellinen etten osaa sitä edes sanoin kuvailla ♥

Aion kirjoittaa teille vielä postauksia, jotka käsittelee sairastumisen myötä mm. lapsihaaveita ja minäkuvan muuttumista.

Kuvat otettu tammikuussa just, kun mun hiukset oli lähteny kokonaan pois. Nyt mun hiukset kasvaa ihan todella paksuina takaisin! Oon onnellinen siitä, että Janne halusi otattaa meistä kahdestakin tällaisia kuvia tuolloin ♥

Ja lopuksi vielä Ek for Kids -verkkokaupan 50 euron lahjakortin voittaja, joka on;

JESSICA
 

Puputuolin valitsisin 🙂

Paljon onnea Jessica, olen laittanut sinulle sähköpostia! Kiitos kaikille osallistuneille ja muistakaa hyödyntää Asuntomessujen ajan -15% alennuksen näihin suloisiin Rabbit-tuoleihin! Alekoodi on messubunny18 ja koodi on voimassa 5.8.2018 asti.

 

pics; Rebecca/65M2

 

10 Comments

Instagram

  • Minea spends quality time with her grandparents and we are going to our friend's housewarming party 🍾🏠
What plans you have? .
.
.
.
.
.
#childrensroom #kidsroom #kidzroom
  • Is it really already Thursday?? Where did this week go 🙉 Have a lovely evening♡
.
.
Nuo pampaheinät on niin suloisia ♡ 
Ihanaa iltaa! .
.
.
.
.
.
#livingrooom #interior4you1 #interior
#homestyle #bedroom #interiordesign #interiorstyling #interior124 #interior4all #homeinterior #whiteinterior #inredning #interior_and_living #interior #interior4you #passioninterior #scandinavianinterior #like4like #nordiskhem
  • How was your Tuesday? We were visiting Minea's new day care place and seeing our friends ♡ 
Have a relaxing evening!
.
.
.
.
.
.
.
.
#dinnertable #interior4you1
  • Rainy day but who cares cause we have two lovely B-day parties today ♡ Do you have any plans for tonight? .
.
.
.
.
.
.
.
#guestroom #interior4you1 #interior #interior_and_living #interior4all #interior9508
  • ♡ R a i n y evening ♡ Huomenna koittaa odotettu Habitare, muita tulossa? 
Tulkaahan moikkaamaan 💛
.
.
.
.
.
.
#bedroomdecor #bedroom
  • I have had some mistery tummy pain few weeks and of course I was scared that what if there is something bad.. I got results today and every tests are clear 🙏So this is my happy face ❤
#FUCKCANCER
.
.
.
.
.
.
.
.
Blogin puolella pian lisää aiheesta!
.
.
.
. 📷: @mk_maison

Follow Me!