baby Lifestyle Lifie

Mietteitä päiväkodin alkamisesta

Täällä sitä istutaan yksin kotona ja on kuulkaas harvinaisen hiljaista. Tänään on se päivä, kun Minea aloitti virallisesti päiväkodissa. Milloin meidän pienestä tytöstä tuli näin iso tyttö? Katseltiin Jannen kanssa neitiä eilen ja mietittiin mitä kaikkea kuluneeseen kahteen vuoteen on mahtunut ja sitä miten reipas, omatoiminen, fiksu, huolehtivainen ja rakkautta näyttävä tyttö hänestä on tullut ♥ Päiväkodin aloitus jättää taakseen mun ja Minean yhteisen aikakauden kotona ja nyt ollaan arjessa kiinni päiväkodin muodossa.

Oltiin tosiaan viime viikolla harjoittelemassa päikyssä olemista yhdessä neidin kanssa ja tuntuu, että päivien jälkeen hän oli kovin kiinni etenkin minussa. Tämä on kuulemma ihan normaalia ja tuleekin varmasti jatkumaan jonkin aikaa aloituksesta. Päätettiin kuitenkin vielä vaihtaa päiväkodissa olemista kolmeen päivään viikossa ja 6 tunnin päivillä. Aiemmin olisi ollut viisi päivää, mutta se on ihan turhaa vielä, kun olen itse kuitenkin kotona. Näin hän saa pehmeän laskun päiväkotielämään ja pikkuhiljaa voi sitten pidentää.

Aamulla vietiin Minea yhdessä isin kanssa ja muuten hän oli tosi reipas, mutta meidän lähtiessä jäi itkemään tädin syliin. Se tuntui tietysti tosi pahalta ♥ Oma lapsi jäi vielä kuitenkin tuntemattomien ihmisten hoitoon moneksi tunniksi. Onneksi tädit ovat oikein ihania ja tiedän neidin pääsevän heidän syliin pyytäessään. Se on meille tosi tärkeää, että sylitellään ikävää pois, kun meitä ei ole vieressä. Kotona ollessani mietin koko ajan miten hänellä siellä menee ja itkeekö vielä? Niimpä puolen tunnin jälkeen soitin ja kysyin miten siellä menee? Onneksi vastaus oli, että hyvin menee eikä ole kovin itkenyt! Voitte uskoa miten helpottavaa tuo oli kuulla! Mulle tulikin itselle itku vasta tässä vaiheessa, kun tämän kuulin ♥ Olin itsekkin reipas aamulla ja ajattelin, että pitää näyttää neidille päiväkodin olevan hyvä juttu!

  Toki Minean hetkittäiset itkut ja ikävä kuuluu asiaan, mutta pelkäsin monen tunnin lohdutonta itkua, jota ei onneksi tullut. Ainakaan vielä. Tarkoitus olisi hakea neiti kotiin vasta välipalan jälkeen eli klo 14 aikaan. Tämä olisi normaali aika, kun hänet haetaan, joten parempi varmaan heti alusta asti olla rytmit kohdillaan. Vai onko teillä mitään vinkkejä tähän kaikkeen? 

Vaikka mua on päiväkodin aloitus hirvittänyt ja jännittänyt ihan kamalasti niin samalla odotin tätä omaa aikaa myös. Nyt ehdin panostaa enemmän blogin kirjoittamiseen ja someen muutenkin. Välillä, kun on jotain juttuja joutunut tekemään neidin läsnäollessa on se tuntunut pahalta, joten nyt en tarvitse potea huonoa omaatuntoa tästä kirjoitusajasta. Mulla on pitkään ollut tosi paljon ideoita ja ajatuksia mistä haluan teille kirjoittaa, mutta koska kirjoitus/kuvausaika on ollut päikkäriajassa niin aika on ollut vähissä. Nyt yritän pitää postaustahtia yllä, kun saan kuvata ja kirjoittaa useampana päivänä viikossa tietäen Minean saavan leikkiä ja touhuta kavereiden kanssa ♥ Onhan täällä oudon hiljaista, mutta ehkä tähän tottuu pikkuhiljaa..

Ihanaa viikkoa ♥

2 Comments
Previous Post
29.10.2018
Next Post
29.10.2018

2 Comments

  • MirvaAnnaMarian

    Noi päivän hiljaiset hetket on niin ihania, ja mitä tehokkainta työaikaa. Tuntuu kuin oman lapsen päiväkodin aloituksesta olisi ikuisuus, 2,5 vuotta mennyt ihan hujauksessa. Mä en itse ehkä opettaisi niin kellontarkkoja rutiineja päiväkodinkaan kellonaikojen kanssa, kun joskus niistä tulee kuitenkin poikettua.. Muutokset ovat sitten helpommin kestettävissä 🙂

    • Marjut

      Kiitos kommentistasi <3 Näin kahden päivän jälkeen alkaa jo olo helpottamaan eikä tunnu niin pahalta neidin olo päikyssä. Nyt vain ei tunnit meinaa riittää kaikkeen hommaan päikkyaikana 😀 Jollain tapaa täytyy vissiin olla kellonajan kanssa tarkkana, koska sen mukaan tulee laskut..? Eriasia sitten, kun itsekin olen töissä. Ihanaa syksyä 🙂

Leave a Reply

Artikkelit

Related Posts