Arkisto

Lifestyle Lifie

Miksi ero tuli?

Meidän ero on varmasti ollut monelle suuri yllätys tai ainakin viesteistä päätellen uskon olleen. Ja tottakai onhan se selvää, että somen perusteella saa tietyn kuvan siitä millaista elämää joku elää ja elämänkäänteet voi tuntua toisen puolesta todella ikäviltä. Osa teistä kertoi kyynel silmässä lukeneen postauksen meidän eroon liittyen. Ihana tavallaan kuulla miten asia voi teitäkin koskettaa, vaikka ei edes tunneta sen enempää. Joskus voi elää niin vahvasti toisten elämää somen kautta, että toinen voi tuntua läheisemmältä kuin oikeasti onkaan. Ja kaikki se miten ootte tiedon jälkeen tsempanneet ja laittaneet viestejä on ihan super kultaista ♥ Laitoin IG:n puolella mahdollisuuden kysyä multa mitä vain ja sain kysymyksiä eroon liittyen ja ennenkaikkea siihen miten sain rohkeutta erota? Tuo on kysymys, johon halusin vastata enemmän kuin 15 sekunnin videon verran. Tiedän, että teistäkin siellä osa miettii omaa parisuhdettaan ja sitä mitä elämältä haluaa. Siksi koen tärkeäksi kirjoittaa myös vaikeista ja erittäin henkilökohtaisesta aiheesta teille.

Miksi?

Miksi on varmasti se kysymys, joka monelle tuli ekana mieleen erostamme. Kuten jo aiemmin kirjoitin siitä miten sairastuminen on vaikuttanut valtavan paljon mun ajatuksiin ja suhtautumiseen elämästä. Kun on joutunut kokemaan sen elämän rajallisuuden ja vielä näin nuorena se laittaa miettimään mitä elämältään haluaa.  Meillä oli kaikki suhteessa periaatteessa hyvin ja järjellä ajateltuna olisin siihen varmasti jäänyt. Mutta koska oon tunneihminen, joka ajattelee enemmän sitä mitä tuntee niin tekee ratkaisut sen pohjalta. Ehkä helpoin tapa kertoa asia on se, että mun tunteet muuttui viimeisen vuoden aikana ja koin ettei ollut enään reilua jatkaa yhdessä. Elämässä on tehtävä valintoja itseään varten, vaikka mukana olisi lapsi/lapsia. Tärkeintä lapsien kannalta on kuitenkin se, että he saavat rakkautta on sitten koteja yksi tai kaksi. Rakkautta lapseen ero ei muuta ja hänellä vanhemmat säilyy aina erosta huolimatta. Moni elää elämäänsä tavan vuoksi, johon on tottunut ja joillekkin riittää vähempi kuin toisille. Itsestä tuntuu, että tiedän tällä hetkellä todella hyvin mitä elämääni haluan ja mitä en. Sairastuminen on avannut silmiä monen asian suhteen ja tavallaan onkin onni nähdä nykyään kaikki eri tavalla kuin ennen. Osaa arvostaa elämää ihan erilailla. Toki joku saattaa miettiä juurikin sitä, että eikö perhe olisi asia, jota arvostaa nyt entistä enemmän niin toki arvostan, mutta ennenkaikkea kuuntelen itseäni.

Päätös erosta ei todellakaan ole ollut nopea, jolta se ehkä ulkopuolisen silmin on voinut vaikuttaa. Nämä on sellaisia asioita, joita ei todellakaan kerrota julkisesti ennenkuin tilanne etenee. Siksi tieto erosta ja muutosta tuli samaa aikaa, jolloin nopea toiminta varmasti hämmästytti. Nämä on sellaisia asioita, joiden kertomista halusi lykätä mahdollisimman pitkään ja siinä vaiheessa, kun asuntoasiat oli selvillä oli aika kertoa asiasta julkisesti. Jo ihan senkin takia, että muutto oli näkyvä muillekkin. Tiedän, ettei mun tarvisi tätä kaikkea kertoa, mutta haluan jakaa sen jälleenkerran sen vuoksi, että muut samassa tilanteessa olevat saavat vertaistukea asiaan. Enkä tarkoita, että ero olisi aina ainut vaihtoehto, mutta se, että punnitsee elämäänsä ja miettii mitä siltä haluaa. Ensin tottakai on hyvä käydä läpi asiat toisen kanssa ja käyttää mahdollisesti ulkopuolista apua myös. Kun kaikki kortit on katsottu niin joskus ainut ratkaisu tilanteeseen on erota. Tärkeää on kuitenkin se miten erotaan, jotta lapsen osalta kaikki sujuu mahdollisimman hyvin.

Tässä muutamia kysymyksiä teille mietittäväksi.

Näetkö itsesi tässä tilanteessasi vielä 10 tai 30 vuoden päästä?

Onko tämä se elämä, jota haluat elää ja olet onnellinen?

Mitä muuta haluaisit elämääsi?

Onko jotain mistä haaveilet vielä?

 

Tämän enempää en aio enää tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin avata ajatuksia ja päätöstä teille, vaikka tiedän ettei olisi tarvinnut. Toivottavasti voin olla tukena jälleen muille samassa tilanteessa oleville ♥

Ei kommentteja
baby Lifie

Minean päivähoito

Kyllä sitä voikin olla niin onnellinen siitä, että lapsen päivähoito sujuu mahtavasti! Joka aamu saan hymyssä suin jättää Minean päivähoito paikkaan ja voin hyvillä mielin luottaa siihen, että hänestä pidetään siellä hyvää huolta. Minea on ryhmäperhepäiväkodissa ja heitä on siellä vain 8 lasta ja kaksi hoitajaa. Mielestäni varsin ihanteellinen tilanne, kun ryhmän koko on alle 10 lasta. Toki isoissa ryhmissä on varmasti myös hyvät puolensa, mutta mun mielestä tuo pieni ryhmä aina ihana! Kaikki lapset ovat iloisia ja leikkivät niin hienosti keskenään (toki ikään kuuluvaa tönimistä välillä on, mutta se taitaa kuulua asiaan.. ). Ryhmässä on myös lapsia, joiden äidinkieli on joku muu kuin Suomi, joten siellä oppii myös toisilta uusia sanoja. Heillä onkin välillä teemaviikkoa eri kulttuurien välillä ja se on ihan mahtavaa, vai mitä?

Vanhempainilta

Olin eilen ensimmäistä kertaa päiväkodin vanhempainillassa. Viime vuonna se järjestettiin juuri ennen kuin Minea aloitti päiväkodin. Ajatella, että tässä kuussa tulee vuosi jo täyteen siitä, kun Minea aloitti päiväkodissa ja kävimme siellä tutustumassa. Vähän kyllä huvitti ettei meitä sitten ollutkaan eilen paikalla kuin minä ja toisen tytön äiti 🙂 Joku oli reissussa, joku töissä jne ja Janne oli neidin kanssa keijuvoimistelussa samaan aikaan. Käytiin hoitajien kanssa läpi aika perusasioita mitä päiväkotiarkeen kuuluu ja mitä kaikkea olisi hyvä lapsella pitää päiväkodissa mukana. Itselläni olisi kyllä petraamista vaatteiden nimeämisten suhteen ja pitäisikin keksiä siihen jokin näppärä juttu, jotta sen saisi nopsaan hoidettua kotona. Vinkkejä saa antaa! Tapaaminen meni suht nopeasti ja jälleen sain tilaisuuden kehua hoitajien toimintaa ja melkein kyynel silmäkulmassa mun tapauksessa ♥ Oon vain ihan äärettömän kiitollinen Minean päiväkodista ja etenkin sen hoitajista. He keksivät kerta toisensa jälkeen kivoja retkiä, askartelua, jumppaa ym., jonka vuoksi Mineakin siellä tietysti viihtyy niin hyvin. Ja useamman kerran viikossa itkee, koska ikävöi päiväkodin kavereita ♥

Vanhempien luottamus

Muutenkin suomalainen päiväkotisysteemi on todella hyvä ja siihen voi luottaa. Toki mukaan mahtuu myös niitä kurjia yksittäisiä tapauksia, kun lapset ovat karanneet tai hoitajia ei näy mailla eikä halmeilla, kun lasta menee sieltä hakemaan. Ja niin sen ei tietenkään pitäisi olla! Meidän pitäisi pystyä luottamaan päiväkodinhoitajiin 110% silllä he saattavat olla lastemme kanssa jopa suuremman osan päivästä kuin me vanhemmat itse olemme. Olisi kamala joutua pelkäämään päivät pitkät miten hoitajat kohtelee lapsia, leikkiikö ne ollenkaan niiden kanssa tai ovatko lapset riittävän ajan päivästä ulkona. Jos näin on tulisi meidän vanhempien heti reagoida asiaan ja kertoa mikä on vialla, jotta kaikilla olisi täysi luottamus toisiinsa. Hoitajien velvollisuus on huolehtia meidän lapsista, joten pitää myös pystyä antamaan ruusujen lisäksi risuja tarpeen vaatiessa. Se on kaikkien eduksi aina.

Mitä kokemuksia teillä on päiväkotien toiminnasta? Risut ja ruusut?

 

 

 

6 Comments
baby Lifestyle Lifie

Minean astmaepäily

Oon kertonut teille Minean pitkäkestoisesta yskästä, joka alkoi jo viime lokakuun aikoihin. Ollaan rampattu lääkärissä milloin yskän, enterorokon tai korvatulehdusten takia. Tähän mennessä hänellä on ollut (lokakuusta laskettuna) kolme korvatulehdusta ja useampi flunssa. Yskä on jatkunut koko ajan ja etenkin yöyskä. Se on ihan kamalaa, kun mini herää yskimään ja saatetaan olla hereillä 0,5-1 tuntia, jotta hänen olo helpottaisi. Ollaan annettu hänelle hunajaa ja mandariinia veden lisäksi, jotta kurkku hieman kostuisi. Välillä taas tuntuu, että yskä on limainen ja kunpa hän vain osaisi sylkäistä liman pois. Mutta ei hän vielä osaa. Jossain vaiheessa hän yski niin, että oksensi sänkyyn. Tilanne tuntui pahalta eikä edes lääkärin määräämät ventoline ja montelukast lääkkeet auttaneet. Minealta on otettu mykoplasma ja hinkuyskä testit, mutta molemmat negatiivisia. Yskäkohtaus saattaa tulla myös kovan rasituksen aikana, mutta menee helpommin ohi kuin nukkuessa. Tuntuu, että makuuasento on pahin ja silloin lima pääsee valumaan kurkkuun, jolloin yskäkohtaus alkaa.

Hassua tässä on se, että korvatulehdusten määräämän antibiootin aikaan yskä jää kokonaan pois. Niimpä me mietittiin, olisiko enterorokosta voinut jäädä jokin infektio jylläämään kehoon? Koko yskäepisodi, kun alkoi enterorokosta. Tämä on ollut todella raskasta aikaa, kun mitään ei olla tiedetty enempää ja ollaan vain odotettu aikaa lastenlääkärille. Niin ja myös keuhkot kuvattiin, koska haluttiin varmistaa ettei mitään pientä esinettä ole jäänyt jumiin mihinkään. Tämä kyllä kuulosti kaukaa haetulta, mutta ilmeisesti normi toimenpide ennen lastenlääkärille pääsyä.

Nyt me sitten vihdoin päästiin lastenlääkärille viime kuussa ja sen perusteella saatiin Minealle flixotide lääke käyttöön. Kyseessä on periaatteessa astmalääke, jota kokeillaan testiluontoisesti Minealla kahden kuukauden ajan. Sitten ollaan kuukausi ilman, jonka jälkeen mennään tapaamaan lääkäriä uudelleen. Lääkäri ei siis varmaksi osannut sanoa onko Minealla astma, koska näin pienellä sen toteaminen on vaikeampaa ilman puhallustestiä ym. Kyseessä voi olla myös tosiaan se infektio mutta yhtä hyvin rasitusastma. Tieto tuntui kamalalta, mutta onneksi jos näin on niin lääkkeet ovat hyvät eikä se hirveästi hänen elämään tule vaikuttamaan. Helpottavin tieto oli tietysti se, että kaikki vakavat sairaudet voitiin sulkea pois. On tämä ollut raskasta, kun aina vain jatkuu sairastelut jonkun kohdalla..

Nyt flixotide on ollut käytössä kohta kuukauden ja yskä on jäänyt kokonaan pois! Ette tiedä miten helpottavaa tämä on ollut ja yöt on saatu nukkua rauhassa ♥ Yskä helpotti jo heti ensimmäisen viikon käytön jälkeen. Mineaan iski taas flunssaa nyt alkukuusta ja pelättiinkin yskän alkavan uudestaan, mutta ei ole kuulunut! Nyt vain toivotaan, että yskä pysyisi poissa sittenkin, kun jätetään lääke ottamatta.

Kuulisin mielelläni muiden lasten pitkään kestäneestä yskästä?

Sekä myös, jos sieltä löytyy astmaa sairastavien lasten vanhempia, miten astma ilmenee lapsen elämässä? 

8 Comments
baby Lifestyle Lifie

Pitääkö omasta ajasta potea huonoa omatuntoa?

Te tiedätte miten mua hirvitti koko ajatus siitä, että Minea menee päiväkotiin. Oon ollut hänen syntymästään asti tosi omistautunut hänelle ja aika kiinni ollaan oltu toisissamme. Nyt kun hän on parisen viikkoa ollut päiväkodissa niin oma aika on ollut aika hitsin siisiä, jos näin saa sanoa! Eihän tämä olekkaan niin kamalaa mitä luulin, kun saan keskittyä kaikki 6 tuntia kolmesti viikossa vain omiin juttuihin. Jotenkin musta silti tuntuu, että pitäisikö tässä potea huonoa omaatuntoa siitä, että viihtyy yksin? Eikai, mutta välillä tuntuu siltä.

Kyllähän se niin on, että vanhemmat jaksaa paremmin, kun on sitä omaakin aikaa ilman lasta. Lapsi on maailman rakkain, mutta myös väsyttää omalla tavallaan ja sehän on selvää. Niimpä akkujen lataus antaa aina hurjasti voimia eteenpäin ja siihen saattaa riittää ihan pienikin hetki omaa aikaa. On se sitten lempi tv-sarjan katsominen, sohvalle teen kanssa käpertyminen tai ystävien tapaaminen. Minean nukkuessa päikkäreitä on mun oma hetki ja silloin yleensä pyrin edes hetken tekemään jotain itelle mieluista puuhaa.

Joskus myös ollessani jossain useamman tunnin kestävässä tapahtumassa oon huomannut ettei ihan joka hetki kotona olevaa lasta mieti. Tämä on muuttunut neidin kasvaessa isommaksi ja tietysti siihen vaikuttaa se, että tietää hänen olevan aina hyvissä käsissä kotona ♥ Aiemmin mun oli jotenkin vaikea rentoutua ja olla ajattelematta koko ajan häntä. Huomasin olevani muissa maailmoissa, kun samaan aikaan yritin kuunnella muita. Onneksi tämäkin vaihe on aikalailla ohit ja osaan myös nauttia noista hetkistä. Oman ajan jälkeen on ihanaa nähdä oma murunen ja tuntuu ihan kuin ei olisi nähnyt muka pitkään aikaan! Joskus myös hänen nukkuessa tosi pitkiä päikkäreitä tekee mieli jo mennä herättelemään 😀

Viikonloppuna neiti sitten päätti jättää päikkärit välistä ja sen mukainen oli sitten hänen fiilisikin. Kyllähän se hermoja koettelee koko perheeltä, kun pienin on yliväsynyt, kärttyinen ja itkuinen kahden päivän ajan. Silloin täytyy vain purra hammasta ja yrittää parhaansa mukaan olla lapsen tukena. Välillä se on haastavampaa, kun omakin pinna kiristyy mutta harvemmin tällaisia hetkiä meillä onneksi on. Tänään hän onneksi nukkui päikkärit ja kaikilla on taas paljon iloisempi fiilis ja jaksaa paremmin ♥

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän asiaan? Onko muut potenu omasta ajasta koskaan huonoa omaatuntoa? 

Ihanaa alkanutta viikkoa ♥

Ei kommentteja
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Vauva-lehden haastattelu

Eilistä päivää ollaan jännitetty jo elokuusta asti, jolloin meillä kävi Vauva-lehdestä haastattelija ja valokuvaaja. Olin itse jo silloin tammikuussa heihin yhteydessä, koska mulla oli sellanen tunne ja on edelleen, että kaikkien naisten pitää tutkia rintansa säännöllisesti. Haluan painottaa sitä, että raskaus tai imetys ei suojaa syöpään sairastumiselta, toisin kuin luullaan. Joten on erityisen tärkeää tutkia rinnat joka kuukausi etenkin hormonien vallatessa keho. Tammikuussa sitten sovittiin lehden toimituksen kanssa, että palataan haastattelun osalta hoitojen loppuvaiheessa. Niimpä yhtäkkiä oltiinkin jo kesän kynnyksellä, jolloin haastattelu -ja kuvaspäivät sovittiin.

Haastattelu sujui hyvin, vaikka aina tietyt asiat saa herkistymään väkisinkin. Tuntui luontavalta kertoa mitä vuoteemme oli mahtunut ja miten siitä ollaan tähän asti selvitty. Halu jakaa tätä tarinaa muille on suuri just sen takia, että tutkimuksiin hakeuduttaisiin herkemmin. Myös kuvaukset meidän kotona meni tosi hyvin ja neitikin niin nätisti oli kameran edessä (oisko tottunut siihen jo äidin kanssa 😉 ) ♥  Me tietty saatiin teksti lukea etukäteen, joten tiesin tietenkin mitä jutussa tulisi lukemaan.

Eilen selasin lehteä kuin kuka tahansa Vauva-lehden lukija. Lukiessani meidän haastattelua kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Jutun lukeminen sai aikaan odottamattoman tunteen, josta Instagramin storiesissa aamulla jo ajatuksia jaoinkin. Jokainen selviytymistarina koskettaa aina jollain tavalla. Tällä kertaa se tarina onkin siitä omasta elämästä, jonka päähenkilönä sinä itse olet. Tuntui jotenkin kaukaiselta koko sairastuminen, vaikka siitä onkin niin vähän aikaa vasta. Kyllä sen on huomannut, että pää tulee paljon jäljessä kaikessa tapahtuneessa. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja tarinalla on onnellinen loppu ♥

Mikäli haastattelu teitä kiinnostaa niin käykään hakemassa uusin Vauva-lehti! Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän liittyen ♥

kuva; Juha Salminen

Ei kommentteja

Artikkelit