Minean varhaiskasvatuskeskustelu, joka sai mut kyyneliin

Te lasten vanhemmat tiedätte, että päiväkodissa käydään joka vuosi varhaiskasvatuskeskustelu eli vasu. Tänä vuonna se hoidetiin puhelimen välityksellä vallitsevan tilanteen vuoksi. Tavallaan tuleva keskustelu aina jännittää, kun kuulee oman lapsen kehitykset ja kehityksen paikat. Mineaa on aina luonnehdittu iloiseksi, uteliaaksi, päättäväiseksi ja sosiaaliseksi. Aika samoilla adjektiiveilla kuin itse luonnehtisin, vaikka ei kyllä aina niin ujolta vaikuta. Hänellä on kuulemma päiväkodissa paljon kavereita joiden kanssa hän tykkää leikkiä. Osaa kuulemma noudattaa sääntöjä aina tahtoessaan – tämä kieltämättä huvitti. Tilanteen tullen Minea on super kiltti, mutta seurasta riippuen aikuisen puhe unohtuu eikä sääntöjä muisteta noudattaa. Tämä pätee varmaan monenkin lapsen kohdalla 😀

Minealla on aina ollut ”raju” tapa näyttää hänen rakkautta muita kohtaan. Hänen halit saattaa toisesta tuntua puristamiselta, koska hän tykkää vain halata niin kovin toisia. Tavallaan söpöä, mutta toisen mielestä se ei tunnu siltä miltä Minea sen tarkoitti tuntuvan. Minealle on opetettu, että kaikki tunteet saa ja pitää näyttää, mutta ollaan yritetty kertoa tuon rakkauden näyttämisessä hieman pienempää volyymia. Ihanahan se on, että neiti uskaltaa näyttää tunteensa ja toivon, että hän pitää siitä aina kiinni ♥ Minea on kielellisesti taitava, puhuu selkeästi ja käyttää adjektiiveja. Ikäänkin kuuuvasti hän kyselee paljon ‘mitä” ja ”miksi” kysymyksiä. Niihin saa vastailla myös päiväkodin ulkopuolella 😀 Hieman olisi vielä harjoiteltavaa muutaman kirjaimen ääntämisen kohdalla, mutta se on niin pientä ettei siitä ole syytä huolestua. Päiväkodista kerrottiin, että  Minea on omatoiminen ja omaa hyvät perusliikuntataidot. Hänen kynäote on hento kuin siveltimellä, mutta ajan myötä vahvistuu.

Minea oppii, kun häntä neuvotaan ja hän osaa kertoa ajatuksistaan. Häneltä olikin kysytty ennen varhaiskasvatuskeskustelu mm. ”Missä hän mieluiten tykkää kotona olla?” Siihen Minea oli vastannut, että äidin sylissä – en kestä ♥ Ja sitten häneltä oli kysytty mitä hän haluaa vielä oppia päiväkodissa ja vastaus oli ollut, että askartelemaan. Oli kysytty tarkemmin, että mitä neiti haluaisi oppia askartelemaan ja hänen vastaus sai mut kyyneliin – äidin hiukset, kädet ja silmät ♥ Miten ihmeessä tuo maailman ihanin mini tyyppi on osannut ja halunnut sanoa juuri tuon lauseen? Silmäkulmat edelleen kostuu, kun edes ajattelen koko asiaa. Voin kertoa, että tuon vasu-keskustelun päätyttyä olisin vain halunnut samantien lähteä hakemaan Minea päiväkodista, napata hänet syliin ja kertoa miten paljon häntä rakastan! Odotin vain koko päivän, että saan hakea hänet päiväkodista ja rutistaa syliini ja niin todellakin tein. Vaikka joka päivä sen teen moneen kertaan niin tuolloin siinä oli erityinen fiilis. Vaikka me tietysti Minean kanssa välillä otetaan yhteen, jolloin aina myös sovitaan ja pyydetään tarvittaessa anteeksi halusi tuo pieni ihminen sanoa äidistä noin. Se tuntui etuoikeutetulta ja tuntuu edelleen.

Varhaiskasvatuskeskustelu on todella tärkeä ja oon iloinen, että sellaisia on olemassa. Näin tuetaan lapsen kehitystä ja ollaan auttamassa elämän eri osa-alueilla.

Minea rakas, äiti rakastaa sua äärettömyyksiin ja sieltä takaisin – aina ♥

Nämä ihanat kuvat otettiin aiemmin kesällä Susanna Hynysen studiolla. Iso suositus Susannan kuville ja tuolle kauniin boheemille studiolle!

Olisi ihana kuulla mitä koskettavaa teille oma tai läheisen lapsi on sanonut?