Category

Lifestyle

Lifestyle Lifie style

Välimatkat omaan perheeseen

Täällä sitä istutaan junassa matkalla kotiin. Oltiin reissussa melkein viikko ja aina Kokkolaan päästyä tuntuu, että voi meillä on edessä monta päivää yhdessä. Mutta niin se aika vain menee ihan yhdessä silmänräpäyksessä ja taas kotiinlähtö häämöttää. Niinhän sitä sanotaan, että hyvässä seurassa aika kuluu kuin siivillä ja se totisesti pitää paikkansa. Joka kerta sitä silmät kostuneena tulee lähdettyä, kun tietää ettei taas pitkään aikaa näe omaa äitiä ja mummoa. Oon aina ollut äidin tyttö ja meillä on super läheiset välit, joista oon todella kiitollinen ♥ Ajatuskin jo siitä, että Minea joskus asuu toisella puolella Suomea kiristää kurkkuani. Joten voin kuvitella miltä äidistä ja mummosta tuntuu, kun lapset ja lapsenlapset asuu eri puolilla Suomea.

Ennen lähtöä Minea leikki isomummun kanssa mummun omakeksimillä leikeillä ja voi miten ihana sitä oli seurata vierestä ♥ Minea nin nauttii leikeistä heidän kummankin kanssa, vaikka isiä onkin ollut kova ikävä jo ekasta reissupäivästä lähtien. Tiedän miten paljon heillä olisi annettavaa, jos me kaikki voisimme asua samassa kaupungissa tai edes melkein. Toisin kuin nyt välissä on 500 kilometriä ja näemme alle 10 kertaa vuodessa. Onneksi, jos näin voi sanoa niin tänä vuonna olemme nähneet sairastumiseni vuoksi enemmän.

Muistan ajatelleeni silloin, kun muutin Helsinkiin melkein 10 vuotta sitten etten asuisi täällä enään sitten, kun saan lapsia. Olin äidilleni eräässä sähköpostissa kirjoittanut näin; ”Tiedän että haluun vielä sinne takaisin, en voisi kuvitella että lapseni eivät olisi lähellä mummoaan <3 ” Tuosta sähköpostista tulee kuluneeksi juuri 9 vuotta ja edelleen asun pääkaupunkiseudulla. Yhden eronkin taustalla on se ettei hän olisi koskaan halunnut muuttaa pois Helsingistä, kun minä taasen olin aivan varma, että en asuisi siellä lopunelämääni. Mutta niin ne tilanteet ja elämänpolut vain meitä kuljettaa välillä ihankin eri suuntaan, kuin mitä itse suunnittelee. Sitä ei kai pitäisi suunnitella mitään etukäteen vaan antaa vain elämän viedä. Kyllähän sitä potee huonoa omaatuntoa siitä, että ei olekkaan sanojen mukaan toiminut ja elämä on kaukana perheestä.

Jannen kanssa me suunniteltiin muuttoa vajaat pari vuotta sitten Oulun seudulle, jotta oltaisiin lähellä molempien vanhempia niin Kokkolassa kuin Kemissä. Niin mun pikkuveli perheineen asuu myös sillä suunnalla. He onneksi kävivät meitä eilen moikkaamassa ja vitsi miten ihana kaikkia oli pitkästä aikaa nähdä ♥ Minea niin nautti leikeistä poikien kanssa ja moneen kertaan heidän lähteissä halusi halaamaan. Itselläkin tuli ikkunasta vilkuttaessa itku, kun mietti, että taas ei tiedä milloin on seuraavan kerran näkee. Onhan se oikeasti ihan syvältä, että kaikki asuu niin kaukana toisistaan.

Onni on se, että Jannen vanhemmat muuttivat Kemistä Helsinkiin vuosi sitten ja heistä onkin ollut älyttömän paljon apua kaikessa ♥ Mutta onhan se tietysti eri asia, että omat perheenjäsenet asuvat kaukana meistä. Kyllähän sitä innostui jälleen kerran katsomaan vapaita asuntoja Kokkolasta, mutta tiedän sen kuitenkin olevan ainakin tällä hetkellä mahdoton ajatus. Toki siellä ne asuntojen hinnat ovat ihan eri luokkaa kuin pk-seudulla, mutta työpaikan saaminen onkin sitten ihan eri asia. Etenkin, kun Janne on syksyllä vaihtanut uuteen työpaikkaan, jossa viihtyy niin äärettömän hyvin! Ja toki onhan mullakin vakituinen työpaikka, jossa oon ollut jo 8 vuotta. Ennen Minean koulun aloittamista mun mielestä pitäisi kuitenkin olla se pysyvä paikka, jotta kouluja ei tarvisi vaihtaa kesken kaiken. Toki eihän sekään mikää mahdoton juttu olisi, mutta kyllähän sitä haluaisi kuitenkin pysyvyyttä kaikkeen.

Eihän sitä koskaan tiedä mihin tämä elämä meitä vie, joten koskaan ei pidä sanoa ei koskaan mihinkään asiaan. Kiitollinen olen perheestäni lähellä ja kaukana ♥

Onko teillä siellä välimatkaa perheenjäseniin vai asutteko lähekkäin? Mitä ajatuksia välimatka teissä herättää? 

coat, shoes, bag, scarf – H&M, knit – CHIQUELLE, pants – VERO MODA, beanie – KNCOLLECTION*

Kivaa alkanutta viikkoa ♥

ps. tänään on meidän 3-vuotis kihlapäivä ♥♥♥

*gifted

pics; Ninni, edit; me

Ei kommentteja
DECOR Lifestyle Lifie

Itsenäisyyspäivä & terkut Kokkolasta

Terkkuja lumisesta Kokkolasta!

Tultiin neidin kanssa tänne eilen junalla ja lomaillaan täällä maanantaihin asti. Me vietettiinkin jo aiemmin Itsenäisyyspäivää kotosalla ja tässä kattausta sen osalta. Tänään me ollaan täällä käyty mun mummulla syömässä ja nähtiin mun setääkin todella pitkästä aikaa. Täällä kyllä kelpaa, kun aina on ruoat ja herkut niin, että pöydät notkuu 😀 Kotiin lähdetäänkin aina ylimääräisen kilon kanssa, haha!

Illalla on luvassa perinteinen Itsenäisyyspäivän vastaanoton katsominen ja siihen lomaan onkin ostettu hieman juustoja, suolakeksejä, viinirypäleitä ja muita herkkuja. Sitä ennen suunatataan vielä pulkkailemaan, joka onkin neidin lempipuuhaa nyt täällä ♥

Muistetaan olla onnellisia meidän upeasta kotimaasta. Arvostetaan ja kunnioitetaan sitä kaikkea mitä meillä on ja ennen kaikkea toisiamme.

Rauhaisaa 101 vuotista Itsenäisyyspäivää meille kaikille ♥ 

ps. Tämän päivän Instagramin joulukalenterista voi voittaa 2 kpl näitä upeita Be&Livin Palea kynttilänjalkoja, joten käydän osallistumassa täällä

Ei kommentteja
DECOR Lifestyle Lifie

Joulukuun ensimmäinen

*sisältää mainoslinkin

Ihanaa joulukuun ensimmäistä!

Uskomatonta, että tänään vaihtui tosiaan jo joulukuu. Tämä kuukausi on ollut aina se odotetuin kuukausi vuodessa ainakin itselläni. Rakastan joulunaikaa (jos se ei ole teille vielä tullut selväksi 😉 ) ♥ Etenkin tänä vuonna odotan joulua erityisesti ja syyn te varmasti tiedättekin. Halutaan viettää joulua omassa kodissa ja ihan vain olla ilman sen suurempaa. Toki mummu ja pappa tulee meille syömään ja joulukirkko kuuluu aattoon. Me lähdetään neidin kanssa Pohjanmaalle ensi viikolla, joten vietetään joulua vähän etukäteen mummojen kanssa tuolloin.  Niin ja Mineallakin on sitten kahden viikon joululoma päiväkodista niin mahdollisesti ajattelin itsekkin pitää jonkinlaisen someloman tuolloin 🙂 Se on kuitenkin vielä mietinnässä, mutta ajatus ei kuulosta huonolta ollenkaan.

Oon tosiaan jo sen kuusen raahannut sisälle, mutta sen koristelu on vielä kesken. En siis osaa päättää pidänkö siinä valot vai en, vaikeita päätöksiä 😀 Etteköhän te jossain vaiheessa näe valmiin kuusen, lupaan sen! Tänään neiti sai avata ensimmäisen pallon Be&Liv:n adventtikalenterista*.  Mun mielestä tällanen itsetäytettävä kalenteri on ihan loistava, koska sen voi sitten täyttää niin pinneillä, ponskareilla, makeilla herkuilla kuin pienillä legoukoillakin. Tämä kalenteri myös kestää vuodesta toiseen ja hei aikanaan, Janne saa täyttää sen sitten mulle, haha 😀 Niin ja isommat yllätykset voi piilottaa johonkin muualle ja palloon voi sitten laittaa ohjeet piilopaikkaan 😉

Koti näyttää kuusta lukuunottamatta jo aika pitkälti siltä kuin se jouluna tulee näyttämään. Tähdet loistaa ikkunoissa ja muuten, en sitten koskaan päätynytkään vaihtamaan uusia tähtiä vaan edellisvuoden tähdet sai jäädä. Muutamia joulukuusenkoristeita on tullut hankittua lisää. Täytyy nyt tosiaan pian yrittää saada se kuusi kokonaan valmiiksi niin pääsen sen teillekkin kuvailemaan 😉

Ja hei tänään on tuttuun tapaan Instagramin puolella auennut mun joulukalenteri! Mukana on siis 24 yhteistyökumppaniani ja jokaiselle päivälle jouluaattoon asti on luvassa arvonta, ottakaahan mun IG @lovingwhitestyle seurantaan viimeistään nyt 😉 Ensimmäisen luukun takaa voi voittaa tuollaisen superihanan jättipeiton!

Tänään me kierrettiin tunnelmallisella Vuosaaren joulupolulla, joka oli aivan ihana kokemus. Tästä se joulunodotus viimeistään alkaa!

December be the best ♥

Ei kommentteja
DECOR Lifestyle Lifie

Olohuoneen sisustus

Kaupallinen yhteistyö Jotex

*sisältää mainoslinkkejä

Heippa ja ihanaa torstaita!

Kerroin teille aiemmin paketeista, joita meille tuli, joten tällä kertaa luvassa sisustusjuttuja! Meidän olohuone-ruokailutila on aika isoa tilaa ja etenkin sen yksi kohta siinä on ollut haastavaa sisustaa. Tämä kohta on käytännössä ensimmäinen paikka eteisestä katsottaessa. Pitkään siinä oli iso säkkituoli ja vaikka se onkin toiminut lastenleikeissä tosi kivasti niin se vie paljon tilaa ja siihen kerääntyy kaikenlaista vaatetta ja lelua. Niimpä päätin Jotexin yhteistyön merkeissä tilata meille tämän ihanan SHANGHAI-rahin *, joka tuo lisää istumatilaa sekä toimii muuten täydellisesti meidän pöytänä keittiöleikeissä ♥ Beigen sävyisen rahin halkaisija on 70cm. Samassa paketissa tuli myös nuo krominväriset RAKEL-kynttilänjalat * 3 kpl. Ne on ajattomat ja helppo käyttää eri paikoissa. Näin pimeänä aikana tekee mieli polttaa kynttilöitä joka nurkassa tuomassa tunnelmaa! Joillain kengät on se heikko kohta niin mulla taitaa olla kynttilänjalat ja tyynynpäälliset 😀 Moni on muuten kysellyt tuon meillä jo pitkään olleen karvapeiton perään ja se on myös Jotexilta tilattu ISA-torkkupeite * ja niin super lämmin ja ihana!

Rahin kaveriksi tulikin viime viikolla vielä jotain todella odotettua, joten siihen palataan myöhemmin!

Mitäs pidätte? 

*saatu näkvyyttä vastaan

2 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Piinaavat minuutit tutkimuspöydällä

Makaan tutkimuspöydällä selälläni ja katselen valkoista kattoa. Säleikköinen katto vilisee silmissäni ja sydän pamppailee. Oon kohta maannut ja odottanut radiologia melkein 10 minuuttia. Hoitaja sanoi, että lääkäri tulee kohta. Aika pitkä kohta sanon minä. Se aika tuntuu ikuisuudelta ja siinä ajassa ehtii miettiä koko elämänsä läpi. Oon hetki sitten käynyt mammografiassa ja mun piti saada tulokset nyt ultran yhteydessä. Mietin mielessäni mikä lääkärillä kestää? Onko mun kuvissa näkynyt jotain poikkeavaa? Miettiikö lääkäri mitä se sanoo? Onko syöpä uusiutunut?  

Ajatukset on sekavat ja mietin mitä jos kaikki tämä painajainen alkaisi taas uudelleen? Mua on pelottanut tämä kontrolli oikeasti tosi paljon, mutten halunnut sitä ääneen kellekkään sanoa. Tiedän ettei aina ole pakko olla reipas, mutta ajattelin, että mitä vähemmän asiasta puhun sen vähemmän mulle tulee ahdistunut olo. Pelko syövän uusiutumisesta on aina ja varmasti varjostaa koko loppuelämäämme. Etenkin kontrolloiden aikaan pelko nostaa päätänsä. Pelon kanssa on vain totuttava elämään ja varmasti ajan myötä se helpottaa.

Yskäisen pari kertaa siinä toivossa, että läääri pian tulisi. Hetken kuluttua vihdoin ja viimein mies lääkäri astelee huoneeseen. Pelkään hänen ensimmäisiä sanoja, jotka esittelyn jälkeen ovat; mammografian kuvissa ei näkynyt mitään. Sitten hän jatkaa, että tarkistetaan kuitenkin vielä ultralla myös. Hän aloittaa ultrauksen leikatun rinnan ja kainalon osalta. Aikansa hän tutkii ja toteaa sitten ettei näe siellä mitään poikkeavaa. Hän siirtyy tutkimaan oikeaa rintaa ja se kestää hieman kauemmin. Tai siltä musta ainakin tuntui. Hän tutkii uudelleen samaa kohtaa ja pelkään hänen löytäneen jotain. Pian hän onneksi sanoo ettei sielläkään ole mitään poikkeavaa. Sitten hän sanoo kaiken olevan hvyvin ja toivottelee hyvät päivänjatkot. Jään siistimään itseni ultrauksessa käytettävästä möhnästä ja nousen istumaan tutkimuspöydälle. Samalla hoitaja palaa takaisin huoneeseen ja minä purskahdan itkuun. Hoitaja tulee mun viereen ja sanoo kaiken olevan nyt hyvin. Hän laittaa käden mun olkapäälle ja helpotuksen kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Mä selvisin tästä ♥

 En voi sanoin kuvailla miten helpottunut ja kiitollinen olo mulla nyt on. Selvisin ensimmäisestä kontrollista ja voin rauhallisin mielin tänä vuonna viettää perheeni kanssa joulua ♥ Haluan uskoa, että syöpä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi sitä painajaista enään koskaan käydä läpi. Tämä oli vain hetki mun elämästä eikä loppuelämä.

Mammografiasta vielä sen verran, että hitto se sattui! Eikä niinkään siihen silikoniin vaan terveeseen rintaan. Silloin, kun sain diagnoosin niin en nyt jälkikäteen muista tuosta tutkimuksen aiheuttamasta kivusta mitään. Olin silloin sen verran shokissa jo siinä vaiheessa, etten kipua muista. Nyt taisi muutama ärräpää suusta päästä tuona aikana. Silikonin puolella oli aika suuria haasteita saada se kuvattua riittävän hyvin. Ensin hoitaja mietti saadaanko siitä ollenkaan otettua kuvaa, mutta onneksi sivukuva saatiin pienen asettelun jälkeen. Se tuntui kyllä hetken aikaa siltä, että silikoni räjähtää ihan justiinsa, mutta onneksi se oli paljon lyhyempi kuvaus kuin terveen rinnan osalta. Kaiken kaikkiaan kuvaus meni hyvin vaikkakin kivutonta se ei ollut. Pieni hinta siitä, että tutkimus saadaan tehtyä!

Huh, nyt hyppään sohvalle ja taidan kippistää pienen lasin viiniä itselleni ♥

Kiitos teidän tuesta ja tsempeistänne, ootte ihania ♥

2 Comments

Artikkelit