Nyt pääsette näkemään meidän tämän vuoden joulukuusen, joka on lumihuurre joulukuusi ! Instagramissa seuranneet ovatkin muutaman vilauksen kuusesta jo nähneet, mutta tässä nyt tarkempi esittely tästä lumisesta kaunottaresta, joka sai valtavasti kyselyitä IG;n puolella. Ihastelin tätä vastaavaa kuusta jo vuosia sitten hyvän ystäväni Minnan @mk_maison kotona. Olin kuitenkin tyytyväinen meidän vanhaan kuuseen, johon viime vuonna päätin lisäksi spreijata tekolunta päälle. Neidin kanssa se spreijattu lumi ei oikein toiminut, kun pienten käsien hiplatessa joulupalloja lunta aina tippui lattialle. Vaikka se lumi jäikin suht hyvin kuuseen kiinni päädyin myymään vanhan kuusen eteenpäin. Etolan lumihuurrettu joulukuusi vei viime vuonna mukanaan Sannan @inspiredbylove & Caritan @charandthecity kodeissa. Niimpä neljän vuoden jälkeen meille tuli kokonaan uusi joulukuusi. Meidän kuusen korkeus on 210cm ja koen sen olevan riittävän korkea, vaikka meillä onkin tavallista korkeampi katto. Kuusesta löytyy myös koot 150cm ja 230cm.
Joulukuusen paikka
Tänä vuonna päädyttiin laittamaan joulukuusi ihan uuteen paikkaan, johon se sopiikin täydellisesti. Tuossa ollessaan sen valot näkyy kauniisti myös sivuikkunasta tielle, vaikka mietinkin mahtaako naapurit pitää meitä ihan hulluina jouluttajina 😀 No onneksi tiedän ettei olla ainoita keltä löytyy jo joulukuusi ja tärkeintä on tehdä niinku itestä tuntuu parhaimmalta. Joulukuusi tuo niin ihanaa ja tunnelmallista valoa ettei siihen todellakaan ehdi kyllästyä, vaikka vielä ei olekaan edes joulukuu. Mun mielestä joulunaika on muutenkin niin lyhyt, joten siitä mielellään nauttii pidempään ♥
Joulukuusen koristeet
Meidän kuusen koristeet ovat kertyneet vuosien varrella milloin mistäkin hankittuna. Moni kyseli jo viime vuonna mistä oon hankkinut nuo valkoiset rusetit ja ne oon siis itse tehnyt satiininauhasta. Aiemmin kuusessa oli pitkät ylhäältä alas asti roikkuvat satiininauhat, mutta tykkään ruseteista enemmän. Kuusesta löytyy niin palloja kultaisen, hopeisen, valkoisen, beigen ja roosan väreissä. Minea on laittanut viime jouluna saamansa pienen tontun myös kuuseen ja viimeisimpänä Kemin tuliaisena saadun oravatytön. Nyt ajattelin ettei laiteta ollenkaan latvatähteä, koska kuusi on itsessään niin kaunis, mutta katsotaan lisätäänkö se vielä myöhemmin.
Tässä vielä kuvat kuusesta ilman valoja, jotka siihen lisäsin. Tältä siis näyttää meidän joulukuusi tänä vuonna, mitäs tykkäätte?
Ja hei mikäli ihastuitte tähän Etolan kuuseen yhtä paljon niin suosittelen kipaisemaan lähimpään liikkeeseen mahdollisimman pian sillä ne ovat lähes loppuunmyyty jo!
Vinkki; Joulukuusen jalan saat näppärästi piiloon laittamalla sen päälle taljan! (joku jo erehtyi luulemaan pörrökasaa koiraksi 😀 Voi kun olisikin ♥ )
Lähdin mukaan sisustusbloggaajien haasteeseen Miltä meidän aikaisempien vuosien joulu ja erityisesti joulukoti on näyttänyt? Aika paljon on vuosien varrella meidän tyyli muuttunut ja sitä myöden tietysti myös joulut ovat näyttäneet eriltä. On myös ollut kiva saada uutta inspiraatiota muiden aikaisempien vuosien tyyleistä ja ihastella kauniita joulukoteja ♥
Joulu 2015
Tuolloin me asuttiin vielä Helsigin kantakaupungissa ja olin keväällä aloittanut juuri blogin pitämisen. Olin vahvasti tuolloin valkoisen ja puun yhdistäjä sekä lisänä kromisia sisustusjuttuja. Tyyli oli todellakin maalaisromanttinen ja silloin meiltä löytyi paljon Riviera Maisonia sisustuksesta. Tuona jouluna ostettiin ensimmäinen tekokuusi Clas Ohlsonilta ja se oli just täydellinen muovikuusi.
Joulu 2016
Muutettiin Vantaalle keväällä uuteen isompaan asuntoon ja Minea syntyi sitten lokakuussa ♥ Joulu tuntui erityiseltä juuri tuolloin, kun saimme viettää sitä ensi kertaa perheenä ♥ Tuolloin tyyli oli vielä aika samantapainen kuin vanhassa kodissa, mutta vähemmällä tavaralla. Joulukuusi oli edelleen sama ja pysynyt hyvänä. Kuusi laitettiin olohuoneen kuulmaan ja siinää oli silloin lisänä pitkiä valkoisia satiininauhoja, jotka edelleen löytyivät kuusenkoristepussista. Kaapista löytyy edelleen taljat ja kultaruudulliset tyynynpäälliset.
Joulu 2017
Minean toinen joulu vietettiin jälleen omassa kodissa ja saman kuusen ilahduttaessa kolmannen kerran. Tuona vuonna tyyli oli edelleen skandinaavisempi, jos vertaa maalaisromanttiseen aikaan. Oltiin juuri ennen joulua saatu tämä nykyinen sohvamme. Tykkäsin kovasti tuosta sähkötakan luomasta tunnelmasta ja kranssista sen päällä. Kranssi löytyykin edelleen, mutten tiedä mihin sen laittaisin? Kuusi laitettiin tänä vuonna wc;n ja makuuhuonen ovien väliin, koska silloin ruokapöytä oli sivuikkunan edessä. Satiininauhat koristi kuustamme myös tuolloin!
Joulu 2018
Viime jouluna kasasimme jälleen saman kuusen, mutta spreijasin siihen lisäksi tekolunta tuomaan tunnelmaa. Kuusi sai silloin myös osakseen vaaleanpunaisia koristeita ja nauhoja. Kuusen paikka oli myös samassa kohtaa kuin edellisenä vuonna. Muutoin mentiin aika samalla kaavalla kuin aiempana jouluna.
Mikä vuosi oli teidän lemppari joulukoti?
Pian pääsette näkemään miltä meillä tänä vuonna näyttää, millainen kuusi meillä on ja missä kohtaa se on!
Lasten oikeudet ovat tämn viikon tärkein puheenaine ja tänään keskiviikkona on lasten oikeuksien päivä ja samalla tulee kununeeksi tasan 30-vuotta tuon YK:n sopimuksen teosta. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lastenn oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista sekä tietysti lisätä Lasten oikeudet sopimuksen tunnettavuutta ja lapsen oikeuksien toteutumista. Tämän vuoden Lasten oikeuksien viikon teema on lapsen oikeus olla oma itsensä.
Hyväksyvä, arvostava ja turvallinen ympäristö mahdollistaa lapsen kasvun täyteen mittaansa: täyteen hyvinvointiinsa ja sen myötä täyteen lahjakkuuteensa.
Tätä asiaa ei voi koskaan korostaa liikaa tai olla puhumatta siitä tarpeeksi. Oman lapsen myötä tämä asia on tottakai entistä koskettavampi ja myös konkreettisempi. Erityisesti tuo tämän vuoden teemana oleva lapsen oikeus olla oma itsensä uppoaa syvälle muhun. Ite oon saanut kasvaa aika vapaasti, vaikka rajoja on myös ollut. En oo koskaan kokenut, että mua olis mitenkään painostettu mihinkään suuntaan vaan oon saanut tehdä omat valinnat ite. Yksi mieleenpainuvimmista asioista on ollut se, kun äiti kehotti vielä kihloihin menemistä ollessani 18-vuotias ja sitä ohjetta olisi ehkä kannattanut silloin kuunnella tarkemmin. Noh se siitä, mutta haluan painottaa sitä, että mun tekemisiä ollaan aina oltu tukemassa ja annettu kasvaa tällaiseksi kuin nyt oon. Kiitos siitä ♥
Kulkiessa oman lapsen rinnalla on ihan mielettömän ihana huomata millainen tyyppi meidän neiti oikein onkaan. Hän osaa edelleen yllättää joka päivä jollain uudella jutulla, saa nauramaan vedet silmissä ja tuntemaan jotain niin ääretöntä rakkautta ettei sille löydy sanoja. Haluan antaa mieheni kanssa Minean kasvaa just sellaiseksi kuin hän haluaa ja olla tukemassa häntä erilaisissa vaiheissa. Ihan samalla tavalla kuin meidänkin on annettu olla omia itseämme kasvaessamme. Eteen tulee varmasti vielä sellaisia hetkiä milloin haluaisi olla neuvomassa tiettyyn suuntaan, mutta niinhän sitä itsekin on välillä kantapään kautta oppinut tehdyt virheet. Pääasia on että, tekee asioita, joista itse nauttii eikä kenenkään muun mieliksi. Se, että ihmiset on erilaisia on rikkaus eikä päinvastoin.
YK:n Lasten oikeudet
1 – Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.
2 – Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.
3 – Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.
4 – Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.
5 – Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.
6 – Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.
7 – Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.
8 – Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.
9 – Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.
10 – Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.
Joka maassa nämä arvot ei ikinä kyllä toteudu ja se on erittäin surullista. Näin ei saisi olla. Onneksi kuitenkin paljon on saatu aikaan 30 vuodessa ja työ jatkuu. Paljon voimme mekin asiassa tehdä itse noudattalla ohjeita.
Annetaan lapsien olla lapsia ja ihania omia itseään ♥
Heippa ja kivaa tiistaita täältä kotoa uuden olohuoneen järjestyksen parista!
Heti alkuun mainittakoon, että järjestys on ollut jo pari viikkoa eikä täällä olla huhkittu heti kotiinpäästyä 😀 En vain oo aiemmin ehtinyt uutta järjestystä näyttämään, joten siksi vasta nyt näette. Kotona on mennyt tosi kivasti, vaikka välillä meinaakin unohtua missä kaikissa liikkeissä suoria vastalihaksia tarvitseekaan. Ja silloin sattuu melkoisesti vatsaan, kuten edelleen myös nauraessa ja yskiessä. Tänään aivastin ensimmäistä kertaa, koska pelkäsin sen sattuvan ihan hulluna, mutta onneksi selvisin about hengissä! Vielä en oo ulkona käynyt, mutta tänään ajattelin vähän köpötellä Jannea ja Mineaa vastaan, jotta saisi hiukan raitista ilmaa. Huomaan, että edelleen on aika väsynyt olo ja osittain siihen varmasti vaikuttaa särkylääkkeet, joita vielä syön. Huomenna olisi tarkoitus jättää yksi särkylääke päivästä pois, joten katsotaan millainen vaikutus sillä tulee olemaan. Edelleenkään ei oo ollut suurempia kipuja, mutta selällään nukkuminen tuottaa vaikeuksia. Viime yönä nukuin huonosti ja lopulta sain hetken nukuttua puoliksi kyljellään. Aamupäivällä nukuin melkein kaksi tuntia vielä perheen lähtiessä, joten onneksi sain tasattua tunteja siinä. Ainut mikä tällä hetkellä eniten ärsyttää on kutina iholla tukiliivin alla ja etenkin haavojen päällä olevissa teippikohdissa.Tuntuu, että välillä kutittaa niin, että iho meinaa mennä rikki, vaikka kuinka koittaisi rasvata ihon. Tähän otan mielellään vinkkejä vastaan? Ja pidän tukiliiviä siis joko teepparin tai topin päällä ettei koskisi suoraan ihoon. Tukiliivin käyttö on ihan ehdotonta vielä pitkään jo ihan senkin vuoksi, että ilman sitä suihkussa käynti tuntuu ihan tuskalta. Tuntuu, että pakka hajoaa keskikropasta ilman liiviä jo muutamassa minuutissa. Eikä varmaan siis ihme, kun miettii leikkauksesta olevan vasta viikon. Saapa nähdä milloin uskaltaa sitten jättää liivin pois, vaikka määrätty aika tulisikin täyteen. Kuulin hoitajan mainitsevan, että jotkut vaatii ihan vieroitusaikaa jättääkseen liivin pois.. Enkä tässä kohtaa ihmettele yhtään sitä! Minean kanssa on mennyt hyvin, vaikka välillä pitääkin muistuttaa ettei äidin syliin vielä pääse eikä päälle voi pomppia. Ihanasti ollaan pötkötelty vierekkäin muuten ♥
Olohuoneen uusi järjestys
Päädyin tosiaan vaihtamaan olohuoneen uuden järjestyksen pari viikkoa sitten, koska halusin vaihtelua ja tehdä valmiiksi tilaa joulukuuselle. Olohuone tuntuu pitkästä aikaa sohvan ollessa ikkunan edessä enemmän ilmavammalta ja isommalta, vai mitä sanotte? Viimeksi taulun alla oli IKEAn Svitsjö-hyllykkö, joka on nyt makuuhuoneessa. Päädyin testaamaan vierashuoneessa olevaa työpöytää olkkariin ja se kävikin siihen yllättävän hyvin. En kyllä oo varma jääkö se pysyvästi tuohon, koska haaveissa olisi IKEAn Stockholm kaappi, mutta katsotaan vielä sen suhteen. Tietty tässä järjestyksessä on huono puoli se, että telkkaria katsoo nyt sivuttain, mutta hyvin siihenkin on taas tottunut. Pitkäänhän meillä oli silloin sohvan tullessa tämä järjestys. Ikkunanäkymäkin on vielä aika harmaa ja surkea, joten sinänsä ei haittaa, vaikka sohva onkin nyt ikkunan edessä. Odotan vain niin kovasti jo lumen tuloa ja sitä ihanaa talvista näkymää ♥ Joko teillä on muuten lunta siellä missä asutte?
Paljastan teille vielä, että nojatuolin paikalla on tällä hetkellä jo joulukuusi, joka odottaa loppuun koristelua ja valoja ♥ ♥ Ihanaa, kun laitettiin kuusi jo näin aikaisin ihastuttamaan harmaita päiviä! Pian näettekin meidän uuden kuusen, josta pienessä vilauksessa satoikin kyselyitä IG;n puolella!
Heippa ihanat siellä ja terkkuja Jorvin sairaalasta ja leikkaus on nyt takana! Vihdoin jaksoin päivitellä tänne bloginkin puolelle kuulumisia, kun oon muutamia stooreja laittanut instan puolelle pitkin viikkoa. Ja siis teille, jotka ette tiedä vielä leikkauksesta niin pääset lukemaan siitä tästä.
Tiistaiaamu
Lähdetääs liikkeelle leikkaus aamusta, jolloin tosiaan herättiin kuuden jälkeen ja mun piti olla syömättä ja juomatta edellisillasta asti. Tai olisin saanut juoda vettä kaksi tuntia ennen leikkausta, mutta herättiin sen verran myöhemmin etten sitten enään saanut juoda. Mun piti vielä aamulla käydä nopeesti suihkussa ja pukea sitten lähes koko jalan mittaiset tukisukat jalkaan valmiiksi. Voin sanoa ettei ollut ihan helppo rasti pukea niitä sukkia, kun olivat tosiaan sen verran tiukat 😀 Mutta jotenkin ne sitten sain puettua ja kamat kasatttua, jonka jälkeen lähdettiin Jannen ja Minean kanssa kohti Jorvin sairaalaa. Kävellessämme sairaalaan sisään halusin vielä kantaa Mineaa sylissä, koska tiesin, että seuraavaan kertaan tulee menemään todella pitkä aika. Mun piti siis olla klo 7 Leiko-osastolla, johon tulee valmistautumaan kaikki leikkaus potilaat. Siinä sitten piti antaa halit ja pusut perheelle ja Minea alkoi itkemään, jolloin mäkin sitten kyynelsilmin siinä hyvästelin heidät ♥ Siitä mentiin hoitajan kanssa vaihtamaan mulle sairaalavaatteet päälle ja käytiin läpi tulevat jutut sekä pistettiin kleksanepistos, joka estää veritulpan muodostumista. Hengailin hoitajan kanssa vajaaseen kasiin, kunnes anestesiahoitaja tuli mua hakemaan. Kävelin ite leikkaus saliin, jossa olikin jo monta ihmistä valmiina odottamassa. Mulla oli ollut yllättävän rauhallinen mieli koko aamun, mutta siinä maatessani sitä alkoi miettimään taas kaikkea. Kun anestesiahoitaja sanoi, että aletaan pikkuhiljaa laittamaan nukutusainetta mua alkoi itkettään ja sanoin heille muutamaan otteeseen, että pitäkää musta huolta. Kyyneleet valui pitkin poskia ja siihen sitten nukahdin.
Herääminen ja osastolle siirtyminen
Muistan silmiä avatessani katseeni osuvan digitaaliseen kellonnäyttöön, joka näytti klo. 16.37. Olin toki tokkurassa 6 tunnin leikkauksen jälkeen, mutta olo oli pirteä enkä enään tainnut edes nukkua heräämössä ennen osastolle menoa. Mulle laitettiin pitkän leikkauksen vuoksi katetri itse leikkauksessa ja sen tuntemista olin myös jännittänyt etukäteen, kun herään. Se ei sinänsä tuntunut pahalta, mutta toki kurjalta aina, kun letku osui vaatteisiin. Muistan kysyneeni, että pitääkö mun olla saanut pissattua ennen kuin pääsen osastolle ja ne sano, että ei ja onhan pissaa jo tullut, josta olin sitten hämilläni, kun en tuntenut mitään! Kuulemma rakko tyhjentää itse itsensä sen tullessa täyteen ja hyvä niin. Muistan kirurgien käyneen katsomassa mua heräämössä ja kertoneen kaiken menneen hyvin. Muistan myös miten oon höpöttänyt jollekkin mieshoitajalle mun sairastumisesta ja blogista, haha mitähän se kelannut 😀 Mua ei periaatteessa sattunut mihinkään vaan tuntui lähinnä siltä, että vatsan päällä oli tonnin painava juttu. Toki kiristi paikkoja, mutta kipuja ei tuntunut.
No sitten pari tuntia heräämisen jälkeen mut kärrättiin osastolle ylempään kerrokseen. Huone oli 4 hengen huone, mutta silloin siellä oli vain yksi nainen mun lisäksi. Siinä sitten vaihdettiin molempien kertomukset syistä miksi ollaan täällä. Hetken päästä tämä nainen nousi sängystä (hänellä oli leikkaus ollut aiemmin eikä ihan näin iso), katsoi mua ja sanoi sitten, että hän seuraa mua somessa! En voinut uskoa mikä sattuma se oli ja vielä siis niin, että oltiin hänen kanssaan joskus tehty kirppiskauppoja meillä! Ihan uskomatonta ♥
Vielä tiistaina ei käynyt ketään katsomassa, kun pääsin niin myöhään osastolle, mutta soitettin videopuhelu kotiin. Minea sanoikin ensimmäisenä, että ”Äiti näytä se tissi!” Kyllä siinä nauratti, mutta sitä nauramista piti silloin ja edelleen pakko vähän välttää sen sattuessa vielä vatsaan. Ekan yön yöhoitaja tuli moikkaamaan mua ja hän sitten tajusi, että mä olin käynyt sovittamassa hänen kirppismekkoa, jonka meinasin häneltä ostaa Ruisrockiin! Hänen kanssaan myös alunperin aloin jutella tästä kielekeleikkauksen mahdollisuudesta ja siinä mä sitten makasin hänen hoidettavanaan. Siis kaikkineen niin uskomaton sattuma, että huhhei!
Seuranta ja liikkuminen
Ekana yönä mua seurattiin tunnin välein ja käytiin tarkistamassa, että rinnan verenkierto toimii kunnolla. Sain sulolaliuosta ja antibioottia suoraan suoneen, mutta en saanut syödä enkä juoda kuin vasta keskiviikkoaamuna. Jo heräämössä kurkku tuntui ihan järkyttävän kuivalta, mutta onneksi sain nokkamukista ottaa pieniä hörppyjä vettä kostuttamaan suuta. Ja tämä syömättömyys ja juomattomuus oli varotoimenpide sille, että tulisi komplikaatio, jonka vuoksi pitäisi leikata uudestaan. Nälkä olikin aikamoinen tuolloin keskiviikkona, mutta onneksi kirurgi kävi heti aamusta katsomassa ja antoi luvan syömiselle. Paljoa en kyllä alas saanut, mutta vähitellen sain syötyä enemmän ja enemmän. Olin aika väsynyt keskiviikkona, kun olin yöllä jokaiseen hoitajan käyntiin herännyt, joten nukuin lähes kaikki välit ruokien ja hoitajien käyntien välissä. Ekan kerran nousin istumaan tuolloin ja kävin myös seisomassa hetken aikaa fyssarin kanssa. Yllättävän paljon vei voimia pienetkin liikkumiset, joten aika väsynyt olin loppupäivän. Mun pitää nousta istumaan oikean kyljen kautta seuraavat 8 viikkoa, koska ei saa käyttää suoria vatsalihaksia. Lisäksi mun pitää käyttää vatsalla tukiliivia sekä kevyitä rintaliivejä parin kuukauden ajan. Keskiviikkoiltana sitten Minea ja Janne tuli mua hetkeksi moikkaamaan ja vitsi miten ihana oli nähdä heitä ♥
Miten voin nyt?
Muut päivät on menny hyvin ja, vaikka odotin keskiviikkoaamulta jyrän alle jäänyttä oloa en sellaista kuitenkaan tuntenut. Tottakai vatsaa kiristi ja olo oli kumara eikä ihme, kun leikkaus oli vasta tiistaina.Varsinaista kipua en oo tuntenut onneksi, vaikka sitä osasin odottaa. Mulle annettiin tokana kahtena ekana yönä opiaattia yötä vasten ja tuolloin tokana yönä näin hetkellisesti ihan kamalia juttuja, vaikka kuinka koitin silmät kiinni miettiä vaikkapa Mineaa hiekkarannalla. Kokemus ei onneksi kestänyt pitkään sillä hoitajat kävivät muutaman tunnin välein silloinkin katsomassa vointia. Sanoin etten halua enään mitään vastaavaa lääkettä, koska olo oli niin pelottava. Pari kertaa sain opiaatin tilalla Tramal kipulääkettä ja muuten oon saanut 3x1g panadolia ja 3x600mg buranaa päivässä ja tämä jatkuu vielä kotonakin jonkin aikaa.Kotona pitää jatkaa myös 10 päivän ajan klexanepistosta, jonka Janne saa mulle pistää, koska en voi katsoa piikkejä! Mulla meni leikkauksen jälkeen katetrin lisäksi kolme dreeniä vatsasta ja rinnasta vielä kaksi erilistä letku, joista kaikki nämä on sellaisia, jotka keräävät kertyneen kudosnesteen, jottei se jäisi kroppaan. Katetrista pääsin eroon torstaina ja tässä viikon mittaan dreeneistä niin, että tänään otettiin viimeinen pois. Ne voidaan siis ottaa siinä vaiheessa pois, kun nestettä tulee sen verran vähän etttei siitä ole haittaa sen jäädessä kroppaan. Voin sanoa ettei letkujen kanssa liikkuminen ollut kovin kivaa, kun välillä ne meinasi unohtua kyydistä, mutta pääasia ettei niiden kanssa tarvitse kotiin mennä. Oon päässyt liikkumaan jo hyvin, vaikka pää onkin edelleen vähän hönttänä, mutta luulen sen myös johtuvan ullkoilman puutteesta. Mutta onneksi tämä asia korjaantuu huomenna, kun pääsen kotiin ♥♥♥
Kaikenkaikkiaan toipuminen on sujunut odotettua paremmin ja nyt vain rauhassa huomenna kotiin jatkamaan sitä. Täytyy kuitenkin malttaa ottaa rauhassa leikit neidin kanssa vielä jonkin aikaa ja autoakin saa ajaa vasta reilun viikon päästä. Vatsa tuntuu edelleen kireältä ja eilen käydessäni suihkussa näin leikkauksen tulokset peilistä. Rinta näyttää kauniilta, vaikka onkin vielä hieman rujon näköinen mustelmineen. Vatsa on kiristetty ja arpi kulkee melko alhaalla ennen bikinirajaa. Vatsan lopullinen ulkomuoto muokkautuu seuraavien jopa 6 kuukauden aikana, joten sille täytyy vielä antaa aikaa parantua.
Kiitos teille tsempeistä ja ainakin tähän mennessä voin toimenpidettä suositella sitä harkitseville. Ihanaa iltaa ja hei mahtavaa Huuhkajat eilisestä voitosta ♥ Ja pakko vieä sanoa, että täällä on ihan super ihanat hoitajat ja ruokakin on ollut hyvää ♥ Toivottavasti muistin suurinpiirtein kertoa kaiken, mutta kysykää vain, jos jotain tulee mieleenne!
Joulukuusen paikka
Joulukuusen koristeet
Tältä siis näyttää meidän joulukuusi tänä vuonna, mitäs tykkäätte? 
Joulu 2018
Mikä vuosi oli teidän lemppari joulukoti? 
Miten voin nyt?
Takki – Lindex *saatu
kuvat;