rintasyöpä

Mun rinnan alueella on ollut kipua jo useamman viikon ajan. Kipu on ajoittaista, mutta kipeää sellaista. Kipua tuntuu keskellä rintaa ja terveen rinnan puolella useammassa kohdassa. Kipu tuntuu viiltona, särkynä ja tuikkeena. Joinain hetkinä kipua kestää useamman tunnin ja toisina vain tuikkivana hetkenä. Ruisrockissa kipu taas alkoi ja sai mut googlaamaan kesken keikan. Pelko valtaa sellaisia hetkinä, kun ei pitäisi, mutta pelon tunteelle on välillä vaikea sanoa ei. Se tulee, vaikka kuinka yrittää olla ajattelematta. Mua alko pelottamaan, että särky on luuperäistä ja johtuu siitä, että syöpä on levinnyt luustoon. Monia ajatuksia pyöri mielessä ja, kun me saavuttiin Kemiin kaksi viikkoa sitten oli jälleen ollut pidemmän aikaa kipua. Niimpä päätin, että soitan Kirurgiseen sairaalaan, että voisiko kivut johtua jumeista rasvansiirron jälkeen vai onko tosiaan kyse jostain vakavemmasta? Jouduin soittelemaan useampaan paikkaan ja jättämään soittopyynnön asiaa koskien. Takaisinsoitto tuli ja mulle varattiin keuhkojen alueen TT-kuvaus. Olisin tietty halunnut päästä kuvattavaksi heti, mutta koska meillä oli kesälomareissu kesken niin aika varattiin vasta seuraavan viikon loppuun.

Puhelimessa ollut hoitaja koitti rauhoitella, että luultavimmin kyseessä olisi rasvansiirrosta johtuvaa kipua. Mietin miksi terve rinta olisi kipeä, jos se johtuisi tuosta? Oltiin tosiaan tuolloin viettämässä kesälomaa, joten yritin parhaani mukaan keskittyä loman viettoon. Iltaisin pelko kuitenkin nosti päätään ja valtasi mut kauttaaltaan. Mulla alkoi kummallinen kurkkukipu ilman flunssan oireita. Palan tunne kurkussa oli inhottava ja vaikeutti nukahtamista. Välillä onneksi sain nukutuksi ja olo oli helpompi. Kokkolassa ollessamme päädyimme siirtämään lähtöämme päivällä jolloin jouduin myös siirtämään TT-kuvaus aikaa. Tarkoitus oli, että olisin saanut vastauksen jo viime perjantaina ennen Jannen pikkuveljen häitä, mutta vastausta piti odottaa viikonlopun yli.

Onneksi sentään oli tuo hääreissu Jämsään edessä niin sai muuta mietittävää. Ihanan päivän keskellä ajatukset silti saattoivat karkailla mitä jos? mietteeseen. Jälleen nukkumaan mennessä pelko jännitti kropan ja palan tunne kurkussa kasvoi. Koko ajan piti nieleskellä, koska tuntui, että nieluun ilmestyy jokin pala, joka pitää nielaista alas, mutta se ei kuitenkaan kadonnut, vaikka kuinka yritti nieleskellä. Sunnuntaina matkalla kotiin puhuttiin Jannen kanssa asiasta ja olo taas hetkeksi helpottui. Eilen illalla olin ihan väsynyt, mutta en taaskaan meinannut saada unta. Tiesin, että edessä olisi vain yksi yö, jolloin saisin vastauksen kahden viikon odotukseeni. Googlasin liittyen tuohon palan tunteeseen kurkussa ja se liittyi kuulemma juurikin stressiin nuorilla ihmisillä, etenkin naisilla. Se saattaa liittyä myös syövän pelkoon.

Olin käynyt kuvissa perjantaina iltapäivällä, joten epäilin soiton tulevan vasta puolen päivän jälkeen.  10 aikaan olin jo ihan hermostunut ja maha sekaisin jännityksestä, että soitin syöpätautien poliklinikalle itse. Puhelimeen vastannut sihteeri näki ettei radiologi ollut vielä lausunut kuvien vastausta. Niimpä jouduin jäädä odottelemaan hoitajan soittoa. Tunnit kului ja ajattelin, että meen nukkumaan Minean kanssa päiväunet niin aika menee nopeammin. Juuri ennen kuin ehdittiin nukahtaa mun puhelin alkoi soimaan!

Hätääntyneenä vastasin ”Marjut” ja kuuntelin mitä toisesta päästä sanottiin. Hoitajan esittellessä itsensä mun teki mieli vain huutaa kysymys ” Onko mulla taas syöpä??” Maltoin odottaa ja sain vastauksen; Mitään pahaa ei löytynyt!!! ♥♥♥ Itkin ilosta ja helpotuksesta, kun kuulin ettei luustossa, rinnoissa eikä ylävatsan sisäelimissä näkynyt mitään pahaa ♥ Voitte vain kuvitella mikä helpotus noiden sanojen jälkeen mut valtasi. Onnenkyyneleet, Minean poskelle siltys ja äitini halaus ♥ Ai että, elämä on ihanaa ja jokainen päivä on kiitoksen arvoinen!

Tuntui etten ole pitkään aikaan edes pystynyt keskittymään näihin blogijuttuihin, kun tämä asia on painanut niin kovasti mieltä. Jostain syystä en asiasta aiemmin halunnut/uskaltanut teille kirjoittaa. Onneksi tällä kertaa voin todeta, että säikähdyksellä selvittiin ♥