Arkisto

Lifie rintasyöpä

Eylure C-lash irtoripset syöpähoitojen herkistämälle iholle

Kaupallinen yhteistyö Eylure C-lash & Polhem 

Kun mua pyydettiin tähän kampanjaan mukaan – oli vastaukseni ehdottomasti KYLLÄ sillä aihe koskettaa mua läheltä. Sairastuessani rintasyöpään joulukuussa 2017 sain tietoa tulevasta hoitohenkilökunnalta sekä vertaissiskoilta. Tiesin siloin, että systostaattihoidot tulisi viemään mun hiukset, ripset ja kulmakarvat. Tietenkin niiden lähteminen on yksilöllistä, mutta poikkeuksetta olin kuullut vain niiden lähtemisestä. Tai siitä miten juurikin ripset ovat harventuneet tai tippuneet kokonaan pois. Itselläni oli sairastumisen aikaan ripsienpidennykset, jotka otin pois, jottei omat ripset tippuisi niiden painosta vieläkin helpommin. Ensimmäisestä sytostaattihoidosta meni muutama viikko, kun hiukset alkoi lähteä ja pian huomasin myös ripsien harvenemisen. Pian sitten leikkautin hiukseni kokonaan pois ja se olin todella iso asia niin henkisesti kuin fyysisesti. Vaikka peilistä tuijotti tuttu hahmo ei peilikuva tuntunut enään omalta. Naisellisuus oli poissa niin hiuksia kuin ripsiä myöden. Puhumattakaan myöhemmin leikatusta rinnasta.

Naisellisuus on iso osa meidän naisten elämää ja syövän osuessa kohdalle se murenee lähes kokonaan. Syövän lisäksi Alopecia on sairaus, joka aiheuttaa kaljuuntumisen eikä karvat enään kasva. Syöpä osui myös Codilia Gaparellan kohdalle ja sen seurauksena hänellä syntyi halu auttaa muita ”saamaan osan itseään ” takaisin. Voin yhtyä tuohon lauseeseen täysin sillä kaljuna naisena hetkellinen peruukin pitäminen toi lohtua, mutta silmät muutamilla ripsihaivenilla sai harmia aikaan. Tottakai pääasia oli aina, että on hengissä, mutta kyllähän sitä naisellisuutta kaipasi takaisin.

Siitä hetkestä lähtien, kun Codilia sai diagnoosin rintasyövästä, hänen
tavoitteenaan oli säilyttää oma asenteensa ja itsevarmuutensa. Hän itse kaipasi
eniten ripsiään, joiden puuttuminen esti häntä olemasta se henkilö, jonka hän halusi ympäröivälle maailmalle näyttää.

 

 

 

Uusi innovaatio Eylure C-lash

Ja niin syntyi Eylure C-lash ripset! Markkinoiden ensimmäiset irtoripset, jotka on erityisesti suunniteltu omat ripsensa ihosairauksien tai syöpähoitojen seurauksena menettäneille. Tekoripsiä on saatavilla vaikka miten paljon, mutta tavallisten ripsien paikoilleen asettaminen on hankalaa ilman omia luonnollisia ripsiä. Eylure C-lash irtoripsi konseptin takana on itsekin syöpähoidot läpikäynyt Codilia, jolla on syövästä selviytyneenä ainutlaatuinen näkemys kohderyhmän tarpeista. Vegaanisten C-lash ripsien pehmeä taipuisa ja huomaamaton ripsinauha sisältää liimapinnan, jonka avulla asettaminen on helppoa myös ilman omia ripsiä. Ripsien liimapinta on erittäin hellävarainen ja sopii erityisesti herkälle sekä lääkehoitojen herkistämälle iholle.

C-lash ripsimalleja on saatavilla kolmet erilaiset; Naturals malli, joka sopii jokapäiväiseen käyttöön ja luonnollisempiin lookkeihin, Lengthening malli, joka tuo luonnollista pituutta tuuheutta ristikkäin asetellluilla kuiduilla ja Volume joka sopii täydellisesti näyttävämpään lookkiin. Ripsipakettien mukana tulee ripsiliima, jonka avulla voit käyttää myös ripsiä uudelleen.

Eylure on irtoripsibrändien edelläkävijä 70 vuoden kokemuksella. Hollywood-elokuvateollisuuden loistoon ja glamouriin syntynyt Eylure sai alkunsa innovatiivisten meikkitaiteilijoiden työstä.

Tarranauhalla kiinnitys

Koska itselläni ripsien kanssa on hyvä tilanne vuosien takaisten hoitojen jälkeen niin halusin ilahduttaa muutama kanssasisartani ripsillä. He pääsivät testaamaan ripset ja kertovat omat kokemuksensa käytöstä. Ensimmäisenä on Julia, jonka sytostaattihoidot päättyivät juuri pari viikkoa sitten. Hänen ripset ovat hoitojen jälijiltä harvassa ja muutenkin vaaleat ( on aikanaan laitettu kestopigmentoinnilla silmienrajaukset). Valittiin Julialle Naturals malli, joka oli niistä se luonnollisin vaihtoehto. Testattin Julialle ripsien laittamista tarranauhan avulla ilman erillistä liiman lisäämistä. Tarranauhan paikalleen saaminen oli ensimmäisessä silmässä hieman haastavaa näin ensikertalaisena, mutta toinen silmä menikin jo paremmin. Aikamoinen muutos, vai mitä? Läpinäkyvä tarranauha ei kaukaa katsottaessa näy ellei osaisi erikseen katsoa asiasta tietäen.  Riippuu tietysti jokaisen ihosta ja meikistä. Jälkikäteen pitää todeta, että olisi ollut hyvä ettei luomilla olisi ollut meikkivoidetta tai puuteria vaan tarra olisi kiinnitetty puhtaalle iholle.

Julian kommentit ripsistä oli seuraavat;

” Ihanan kevyiltä tuntui pitää! Tarranauha ei parhalla mahdollisella tavalla pysynyt, mutta vaatii hieman laittoharjoitusta. ”
Ripsien kiinnitys liimalla

Toisena mallina mulla oli Linda, joka sairastui rintasyöpään 2016. Hänen ollessaan tuolloin vain 22-vuotias. Julia kertoi käyttäneensä tuolloin hoitojen aikaan paljonkin erilaisia irtoripsiä, joten hänellä oli niistä ennestään kokemusta. Julia halusi kokeilla Lengthening mallia, jotka toivat luonnollista pituutta ja tuuheutta. Kokeneena irtoripsien laittajana Julia laittoi ripset liiman avulla ja wau miten upealta ne näytti hänellä! Todella kauniin näköiset ja laitettiin siis kokonaan ilman tarrapintaa. Julia käytti laittamisessa pinsettejä apunaan.

Lindan kommentit ripsistä;

” Vitsi noi oli kyllä ihan tosi hyvät! Pysy hyvin loppuillan kiinni, eikä alkanut ärsyttämään silmiä. Noista tuli kyllä ihan mun suosikki ripset! ”

Oli todella hienoa päästä kertomaan näistä uusista C-lash ripsistä teille ja toivon, että näistä on apua oli elämäntilanteenne mikä tahansa ♥ Itse olisin kyllä ottanut nämä käyttöön, jos niitä olisi mun sairastumisen aikaan markkinoilla ollut. Tuotteet ovat myynnissä Sokos -tavarataloissa ja peruukkiliikkeissä kautta maan.

Olisi kiinnostavaa kuulla, ootteko te kokeillu jotain irtoripsiä ja millainen fiilis niiden kanssa oli? 

 

 

2 Comments
Lifie rintasyöpä

Rintasyövän 3. vuosikontrolli

Kerroin teiille eilen, että mulla on tänään rintasyövän 3 vuosikontrolli. Alunperin ajan piti olla marraskuussa, mutta soitin syöpkselle viime kuussa, koska mun tervettä rintaa on välillä sattunut. Niimpä he päättivät aikaistaa vuosikontrolliaikaa ihan varmuuden vuoksi. Musta on tosi hyvä, että he ottavat heti kaikki oireet tosissaan ja tutkimuksiin pääsee nopeasti. Terveessä rinnassa on välillä ollut arka kohta ja oon sitä koittanut tunnustella vähän väliä. Aina kuitenkin oon päätynyt siihen, ettei siellä voisi olla mitään muuta kuin rintarauhaskudosta eikä muuta. Koskaan ei silti voi olla liian varma mistään. Vaikka luulisi jo, että kontrolleihin olisi tottunut niin ei kyllä ole. Joka kerta jännittää ihan yhtä paljon ja miettii mitä vastauksia tulee saamaan tällä kertaa.

Mammografia

Ensin menin aamupäivällä mammografiaan, jossa kaksi hoitajaa otti mut vastaan. Se toimenpide ei oo kovinkaan kiva ja siinä käyneet varmasti sen tietää. Tämä oli myös eka kerta, kun leikattu rinta kuvattiin. Terveestä rinnasta otettiin kaksi kuvaa, kuten kuuluukin, mutta leikatusta riitti yksi. Tai no otettiin me kaksi erillistä kuvaa, koska halusin, että saadaan kainalo paremmin kuvaan kuin ensin otetussa. Parempi kärsiä muutama sekunti enemmän ja saada tarkemmat vastaukset. Mammografian jälkeen ajoin Töölön Picnic kahvilaan lounaalle ja tein siellä tunnin verran töitä. Sitten suuntasin takaisin syöpikselle.

Ultraääni

Hoitaja kutsui ja suuntasin hänen kanssaan toimenpidehuoneeseen. Riisuin yläosattomiin ja kapusin tutkimuspöydällle hämärässä huoneessa. Hoitaja laittoi rinnalle ison paperipyyhkeen ja siihen jäin odottamaan radiologin tuloa. Siinä katsoessani kattoa miettii väkisin niitä kertoja, kun siinä on vajaa kolme vuotta sitten useampia kertoja ollut. Milloin sai vastauksen siitä, että kasvain oli suurentunut ja milloin pienentynyt. Vaikka niitä hetkiä ei halua enään muistella ja ikäänkuin ne olisi deletoitu mielestä pois – tulee ne mieleen tuolloin maatessani siinä tutkimuspöydällä. Tavallaan kuin elämä vilisisi silmissä siinä ollessa. Rauhoitin mieleni kädet ristissä ja toivoin kaiken olevan hyvin. Sitten radiologi astui huoneeseen ja miesjonkanimeäenmuista kertoi, että mammografian kuvissa kaikki oli ok. Kysyin siinä hämmästyksissä, että ai niinkö, että ehdit ne jo katsomaan? Ja kyllä oli ehtinyt ja totesi, että vielä ultralla katsotaan. Ja ne minuutit, kun hän ultrasi molemmat rinnat tuntui ikuisuudelta. Tuntui, että terveessä rinnassa meni kauemmin ja odotin mitä hän kohta sanoo sieltä löytyvän. Mutta lopulta hän sanoi; ” Ei siellä mitään ylimääräistä ole. Hyvää päivänjatkoa.” Ja minä siinä kyyneleet silmissä kysyin, että kaikkiko on tosiaan kunnossa ja hän totesi, että on kunnossa ♥ Ne tietää ketkä tietää sen painolastin, joka siinä hetkessä tipahtaa ja tuntuu, että voisi itkeä silmät päästä onnesta!! Kaikki voi varmasti kuvitella sen helpotuksen tunteen, joka tuon tiedon jälkeen tuli. Nyt vielä odotetaan verikokeen tulokset, joista hoitaja soittaa ensi viikon perjantaina. Toivotaan, että niissä myös kaikki ok ♥

Luojan kiitos kaikki on kunnossa ja kiitos teille ihanista tsemppiviesteistä, joita sain Instagramin puolella tänään ♥ Ootte kultaa ♥

Ei kommentteja
Lifie rintasyöpä

Rintasyöpä diagnoosista on kulunut tänään kaksi vuotta

Tänään tulee kuluneeksi tasan kaksi vuotta rintasyöpä diagnoosista. Edelleen muistan tuon päivän ja sen aamun hetki hetkeltä enkä varmasti tule sitä koskaan unohtamaan. Muistan, kun julkaisin ensimmäisen postauksen aiheesta ja kerroin mun sairastumisesta julkisesti. Vaikka rintasyöpä ei ole enään samalla tavalla osa elämää kuin se oli hoitojen aikana niin tämä vuosipäivä iskee päin näköä kuin märkä rätti. Sitä havahtuu pohtimaan mitä elämä vielä hetki sitten oli ja miten kaikki olisi pahimmassa tapauksessa voinut päättyä.. Tuntuu edelleen siltä, että se kaikki tapahtui jollekkin muulle kuin mulle. Ikään kuin se hetki elämästä olisi leikattu pois nyt eikä sitä muutenkaan halua kauheasti muistella.

Rintasyöpä kulkee aina mukana

Rintasyöpä kulkee mukana sekä mielessä että arvissa loppuelämän ajan ja siihen vain täytyy tottua. Uskon siihen ettei syöpä enään mun kohdalle tule toista kertaa ja se tapahtui syystä. En aio elää elämää peläten vaan jokaisesta hetkestä nauttien! Kuluneet kaksi vuotta ovat menneet nopeasti ja etenkin kulunut vuosi on hujahtanut ohitse silmän räpäyksessä. Vuosi sitten samaisessa postauksessa kävin läpi tunteidenkirjoa vielä vahvemmin kuin tänään. Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus siitä, että oon tässä ja nyt. Saan nähdä Minean kasvavan ja olla hänen äiti ♥ Sitä ei koskaan mikään tule multa viemään ja on parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut ♥ Sairastuminen on jäänyt Mineankin mieleen, kun välillä leikeissä ollaan sairaalassa tai kaljun ihmisen nähdessään hän muistaa miten äidillä ei ollut hiuksia. Onneksi hän on kuitenkin niin pieni ettei ole missään vaihessa osannut pelätä asian kanssa.

Miten sairastuminen vaikuttaa elämään?

Sairastuminen on osaltaan vaikuttanut elämään tottakai ihan valtavasti ja laittanut miettimään mitä oikeasti haluaa. Tuntuu, että koko vuosi on mennyt ikään kuin itseä etsiessä enkä voi vieläkään sanoa, että olisin itseni taas löytänyt. Paljon on asioita, joita edelleen käy läpi ja osaan niistä voi itse vaikuttaa ja osaan ei. Ja niihin mihin voi vaikuttaa on sellaisia, joihin saattaa tarvita ulkopuolisen apua. Kuten silloin hoitojen keskellä käydessäni terapeutilla ajattelin ettei sellaisesta olisi apua niin kyllä se kaikki apu kannattaa ottaa vastaan, jolloin saa asioihin eri näkökulmia. Elämään mahtuu paljon asioita, joita on ehkä huomaamattaan pitänyt sisällään ja ne nousee esiin juurikin elämässä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Siksi olisi hyvä käsitellä ne, jotta pääsee eteenpäin elämässä ja ennen kaikkea itsensä kanssa. Joskus se on vain niin, että konkreettisten asioiden tapahduttua asiat muuttuvat enemmän kuin osasi olettaa. Koski se sitten esim. omaa lapsuutta, perhettä, parisuhdetta, ystäviä, työtä tai vapaa-aikaa. Meillä jokaisella on täällä vain tämä yksi elämä ja tietysti sitä haluaa elää elämänsä onnellisena. Joskus asioiden eteen on vain tehtävä enemmän työtä tai joskus jopa uhrattava tiettyjä asioita.

Päällimmäisenä ajatuksenä kuitenkin edelleen se kiitollisuus tästä elämästä juuri tänään ja kaikista ihmisistä ympärillä, tulevasta joulusta ja alkavasta vuodesta. Muistakaa nauttia jokaisesta hetkestä niin isoista kuin pienistäkin ♥

Kiitos siitä, että olette siellä ♥

Takki – Lindex

Housut – Vila 

Neule – PURA Finland

Laukku – HM 

Kuvat; Nina Boman 

4 Comments
Lifie rintasyöpä

Kirurgin piirrokset ja huominen rinnan korjausleikkaus

Noniin huomenna on sitten rinnan korjausleikkaus edessä ja vähän meinaa jo jännittää.

Kävin tänään vielä tapaamassa kirurgia ja siihen liittyen tein teille videon leikkauksen valmisteluun liittyen. Näytän teille myös kirurgin tekemät piirrokset sekä kerron miten rinnan  korjausleikkaus etenee.

 

Pitäkää peukkuja ja palaan maisemiin, kun oloni sen sallii ♥

Aiheesta lisää tässä postauksessa!

4 Comments
Lifie rintasyöpä

Rintasyöpä & Roosa Nauha -keräys

Rintasyöpä ja menossa oleva Roosa nauha -keräys koskettaa mua liiankin hyvin, kuten tiedätte. Keräyksellä tuetaan rintasyövän ja naisten gynekologisten syöpien tutkimusta. Sä et voi koskaan tietää sairastutko sä joskus ite, sun puoliso tai sun läheinen. Naisten syöpiin sairastuu joka vuosi noin 6700 naista ja mä olen yksi niistä. Tuo luku on hirvittän paljon ja ihan liikaa! Sairastumisen keskellä sen on vasta todella ymmärtänyt ettei rintasyöpä ole vain yli 50-vuotiaiden naisten tauti. Oon syöpään sairastumisen myötä saanut tavata niin monia muakin nuorempia naisia, jotka ovat myös sairastuneet. Kyseessä on tauti, joka voi tulla ihan kenelle vain olit nuori, vanha, liikut, et tupakoi, et käytä alkoholia tai et syö epäterveellisesti. Noilla asioilla ei näytä olevan mitään vaikutusta asian kanssa. Sairastua voi vaikka olisi raskaana tai imettäisi, kuten mulle kävi. Ensimmäisen postaukseni sairastumiseen liittyen pääsetkin lukemaan tästä.

 Rintasyövän hoito

Onneksi asumme maassa, jossa syövän hoitaminen on huippuluokkaa. Itse sain silloin 5 x sytostaatit, leikkauksen ja vielä 25 x sädehoitoa ja tässä sitä ollaan! Mun kohdalla hoito auttoi, mutta matkassa oli pelkoa . Sytostaattihoidot eivät näyttäneet vaikuttavan alkuun ollenkaan ja pelättiin ettei syöpää saataisi hoidettua. Kasvain vain kasvoi, vaikka sen olisi pitänyt pienentyä. Mun triplanegatiivinen rintasyöpä on sellainen mihin ei saa lääkkeitä, jolla sen uusiutumista voisi pienentää. Vuosittain käydään kontorollissa ja siinä kaikki. Tietysti, jos jotain ite huomaisi niin silloin pitää olla heti yhteydessä lääkäriin.

Roosa Nauha -keräys

Mun kohdalla kaikki meni hienosti ja oon siitä todella kiitollinen etenkin lääketieteelle ja lääkäreille. Ikävä kyllä nämä tarinat ei kuitenkaan aina pääty onnellisesti, vaikka meillä onkin mahdollista saada todella hyvää hoitoa. Vielä ei ole keksitty kaikkiin syöpiin parannuskeinoja ja sen asian pitää tulevaisuudessa muuttua! Sen vuoksi onkin todella tärkeää tukea ja lahjoittaa Roosa Nauha -kampanjaa, jolla tätä asiaa voidaan muuttaa. Aloitin itse jo viime vuonna oman Loving white style -keräyksen, jotta voin omalta osaltani olla tukemassa tärkeää asiaa. En saanut tavoitesummaani täyteen, joten päätin aktivoida keräyksen nyt uudestaan. Olkaa mukana tukemassa tärkeää asiaa joko lahjoittamalla keräykseen tai ostamalla vaikka kauppareissun yhteydessä. Roosa Nauha tai muita kampanjaan kuuluvia tuotteita. Kampanjan rahoitusta on ohjattu myös munasarjasyövän tutkimukseen, jotta myös sen hoitoa saadaan kehitettyä. Tänä vuonna Seela Sella on suunnitellut Roosa Nauhan ja sitä koristaa kolme hopeista kyyneltä. ” – Ihminen itkee enemmän ilosta kuin surusta”, Seela sanoo haastattelussaan. Matkan varrella oon itsekkin itkenyt niin ilosta kuin surusta, joten kyyneeet sopii mun mielestä nauhaan todella hyvin. Koskaan ei silti voi tietää mistään varmasti, joten kaikkein tärkeintä on elää joka hetki kuin se olisi viimeinen ♥

Mun keräykseen pääsette tästä. 

Ihanaa sunnuntaita ♥

Ei kommentteja
Older Posts

Artikkelit

Seuraa minua!