Imetystaipaleen päättyminen

Oon saanut useita toiveita postata meidän imetystaipaleen päättymisestä. Aihe on sinällänsä ollut herkkä koko imetyksen ajan, mutta etenkin sen päättymisen osalta. Halusin kuitenkin nyt kirjoittaa teille tästäkin kipeästä asiasta, jos siellä sattuu vaikka olemaan muita imetyksen lopettamista suunnittelevia.  

Meidän alku imetyksen suhteenhan ei lähtenyt liikkelle ihan niinkuin toivoin. Moni varmaan muistaakin mun kirjoittaneeni siitä miten imetys sattui ihan hirveästi eikä se meinannut onnistua ilman rintakumia ollenkaan. Onneksi me jaksettiin yhdessä yrittää ja parin kuukauden jälkeen kaikki menikin jo ihan loistavasti ♥ Toivoin täysimetyksen onnistuvan 6 kuukauteen asti ja niin se onnistuikin. Olin todella onnellinen jo tuosta saavutuksesta, mutta mites kävikään, kun yhtäkkiä olikin jo vuosi imetystaivalta takana. Halusin ehdottomasti mennä Minean tahtisesti ja tekemättä siitä mitään numeroa. Vuoden jälkeen imetyskerrat päivässä toki väheni ja välillä yösyömisiäkin koitettiin jättää pois. Silloin nukuin viikon verran vierashuoneessa, mutta yösyömiseen palattiin vielä takaisin ennen lopettamista. Syöntikertoja taisi olla 3-5 päivässä, lähinnä aamulla, ennen ja jälkeen päikkäreiden sekä illalla. Ajattelin imetyksen jatkuvan siihen asti, kun neiti itse haluaa. En sitä sen kummin miettinyt.

Kunnes sain diagnoosin rintasyövästä 11.12.17. Tuohon postaukseen pääset tästä. Luulinhan alunperin rinnassani olleen vain tulehtunut maitorauhanen. Diagnoosin saadessani kerrottiin myös, että imetys olisi syytä lopettaa alkavien hoitojen takia. Se oli tietysti päivänselvää, ettei pieneen menisi sellaista myrkkyä imetyksen kautta. Tuntui todella epäreilulta ja väärältä, kuten koko tilanne muutenkin, päättää imetys tällaisen syyn vuoksi. Asian, johon itse ei voi vaikuttaa. Halusin tietysti pitkittää lopetusta mahdollisimman myöhään, siihen, että se oli pakko tehdä. Mietin jokaisella kerralla, että pian tämä on viimeinen ja sitten oli pakko vain päättää hetki valmiiksi, jotta siihen jotenkin pystyi valmistautumaan. Kerroin Minealle jo valmiiksi muutamalla kerralla, että katsotaan onko äitin mammat pipi. Yritin näin valmistaa häntä siihen, että voi olla ettei sieltä tulekaan enään mammaa. Hän oli myös nähnyt laastarit kainalossa ja rinnan päällä tutkimusten jälkeen, joten sekin varmasti osaltaan auttoi häntä vähän ymmärtämään asiaa. Vaikka eihän hänen tuollaista olis tarvinnut ymmärtää eikä kenenkään muunkaan! Niin väärin, että vieläkin sattuu..

17.12.17 illalla oli viimeinen imetyskertamme. iItkin jo valmiiksi ja tuntui niin pahalta, ei tämä voinut tähän loppua. Halusin Jannen videokuvaavan viimeiset hetket ♥ Nyt videot on muistona tuosta hetkestä muiden imetysvideoiden joukossa. Olin tuolloin aamulla salaa laittanut laastarit nännien päälle ja Minean pyytäessä mammaa, kerroin saman, katsotaan onko äitin mammat pipi. Tällä kertaa ne oli eikä mammaa enään saanut. Hän yritti kovasti puhaltaa laastareiden päälle, mutta turhaan ♥ Itelle oli kova paikka sanoa ettei mammaa enään saisi. Olisin vain halunnut repiä laastarit irti ja antaa toisen syödä! Mutta ei, päätös oli tehty ja sen oli pidettävä. Seuraavalla viikolla sain vielä tabletin, joka vähensi maidontuloa. Silloinhan vielä luulin leikkauksen tulevan ensin, mutta leikkaus siirtyi hoitojen jälkeen. Lääkäri taisi myös mainita, että imetyksen päättymisen ja alkuun ajatellun leikkauksen välillä olisi kulunut liian vähän aikaa jolloin rintaan olisi saattanut tulla komplikaatioita. En muuten enään muista oliko tarvetta rintapumpulle imetyksen päättymisen jälkeen. Muutamia öitä meni niin, että Minea pyysi mammaa ja silloin koitin tarjota lehmänmaitoa. Hän ei kuitenkaan ole vielä tänäkään päivänä tykännyt juoda maitoa. Loppujen lopuksi hän vierottui imetyksestä yllättävän hyvin ja alkoikin nukkua yöt heräämättä.

Kasvain tuntuu toki selvemmin sen jälkeen, kun rinnasta on maito lähtenyt ja olisin sen varmasti tuolloin myös huomannut aiemmin. Eihän sitä ikinä olisi osannut ajatella omalle kohdalle tällasta sattuvan, mutta niin se vain kävi. Oon ikionnellinen siitä, että meidän imetystaival ehti kestää 1 vuoden 2 kuukautta ja 11 päivää ♥ Niin monta upeaa hetkeä saimme yhdessä Minean kanssa viettää. Äidin ja lapsen välinen side, joka vain vahvistui imetyksen kautta. Noita hetkiä ei meiltä kukaan voi ottaa pois, vaikka päättyminen ei ollut kummankaan toive.

Haluan edelleen korostaa teitä kaikkia naisia ja äitejä etenkin tutkimaan rintanne säännöllisesti. Mun tapaus on todella harvinainen, mutta mahdollinen.