Leikkaus & kotiinpaluu

Heippa muruset!

En oikein tiedä edes mistä aloittaa kaikki, mutta pääsin siis tänään kotiin ♥ Ehkäpä parasta, että kerron kaiken alusta asti. 

Tiistaiaamuna ajettiin Jannen kanssa kuuden jälkeen Kirurgiseen sairaalaan ja pappa jäi Minean kanssa kotiin. Meidän vastaanotti ihana hoitaja, joka kertoi tulevista tapahtumista ja antoi esilääkkeet otettaviksi. Oli ihan huippua, että sainkin oman huoneen, jota en olisi ollenkaan uskonut! Muistatte mun jännittäneen sitä isoa salia, josta teille kerroin. Huone oli oikein viihtyisä, korkealla huonekorkeudella, isolla ikkunalla ja leveällä ikkunalaudalla varustettuna. Sinänsä sivuseikkoja, mutta toi lisä viihtyvyyttä kovasti! Mun kirurgi kävi mua tapaamassa vielä ennen leikkaussaliin menoa. Mua jännitti edelleen ja itkukin tuli siinä tuli, vaikka hän vakuuttelikin kaiken menevän hyvin. Hän piirsi mun rintaan valmiiksi ”suunnitelman” minkä mukaan leikkaisi ja kertoi, että mikäli mahdollista hän laittaisikin venyttimen tilalle suoraan silikonin. Kaikki riippuen siitä miltä rinta avauksen jälkeen näyttää. Janne lähti kotia kohti ja lupasin soittaa heti, kun mahdollista ♥

Hieman alkoi jo diapam-lääke vaikuttamaan ja lähdettiin kävelemään kohti leikkausalia kasin maissa. Mua alkoi taas itkettämään päästyämme saliin ja siellä hoitajat tulivat heti halaamaan ja rauhoittelemaan. Mulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu ja multa tsekattiin henkilötiedot sekä mitä tuleman pitää. Mun piti siis omin sanoin kertoa, mitä mulle ollaan tekemässä. Muistan, että mua vähän huvitti siinä vaiheessa, ihan kun te nyt ette tietäisi mitä mulle teette 😀 Kyseessä oli kuitenkin rutiinitsekkaus ennen leikkausta. Kapusin leikkauspedille ja mun kädet laitettiin T-asentoon. Leikkauksen keskellä mut oli tarkoitus nostaa istuvaan asentoon, jotta voidaan tarkastaa rintojen samankaltaisuus. Testattiin siis valmiiksi, että asento istumaannoustessa olisi hyvä. Nauratti valmiiksi miten mä ihan kanttu vei siinä oon istuma-asennossa kesken leikkauksen 😀 Noh sitten anestesiahoitaja kertoi, että nyt laitetaan antibioottia suoneen, seuraavaksi puudutusaine ja, että nyt lähtee nukutusaine. Se olikin mun viimeinen muistikuva leikkaussalista!

Seuraava muistikuva oli heräämössä ja ensimmäinen reaktio siellä oli itku onnesta. Se tunne, kun tajusin leikkauksen olevan ohi, heräsin nukutuksesta ja selvisin ♥ Halusin ja sain jo siinä vaiheessa soittaa Jannelle heräämöstä ja kerroin mun heränneen. Kerroin, että soitan sitten osastolta uudestaan. Mulle kerrottiin kaiken menneen hyvin ja hetken päästä jo kirurgi tuli mua katsomaan. Hän kertoi, että kasvain ei ollut missään kiinni ja se saatiin kokonaan pois!! Nännistä oli otettu jääleike eli kudosnäytteen pikaleiketutkimus, joka kertoi nännin olevan terve. Sitä ei siis tarvinu edes leikata irti! Lisää hyviä uutisia! Lisäksi hän kertoi, että hän sai laitettua suoraan silikonin eikä venytintä tarvinnutkaan laittaa. Nyt ei siis tulekkaan enään toista leikkausta myöhemmin! Kaikki uutiset oli kerrassaan mahtavia ♥ ♥ Ja lisäksi kainalo oli näyttänyt kaikin puolin hyvältä, mutta toki tyhjennettiin kuitenkin. Tilanteeseen nähden ei varmaan mikään olisi voinut mennä enään paremmin! Ihan uskomaton fiilis, voitte vain kuvitella ♥ Nyt se pirulainen on saatu mun kropasta pois ja lopullinen paraneminen voi alkaa, niin helpottavaa!

Aika pian herrämisen jälkeen mut siirrettiin jo takaisin osastolle oisko kello ollut yhden kieppeillä tuolloin. Soitin tietysti Jannelle ja muille kertoakseni miten oli mennyt ja itkuja tuli itkettyä moneen otteeseen ♥ Mitään suurempia kipuja ei leikkausalueella ollut, mutta vahvat kipulääkkeet pitikin siitä onneksi huolen. Toki käden nostaminen tuntui jonkin verran tuskaiselta enkä kättä saa edelleenkään kokonaan suoraan. Janne ja Minea tuli mua sitten katsomaan illemmalla ♥ Toki näki, että Mineaa vähän jännitti millaisessa paikassa äiti on, mutta hymyssä sain sain halauksia ja suukkoja ♥  Joka päivä he kävivät äitiä katsomassa ja muitakin vierailijoita kävi piristämässä osastolla.

Sain kolmesti päivässä lääkkeitä särkyyn, hermosärkyyn ja lisäksi antibioottia suoneen ensimmäisen päivän aikana. Sen jälkeen antibiootti otetaan suun kautta ja lisäksi laitetaan pistos mahaan veritulppia estämään. Ainut ikävä juttu on ollut se, että mun leikatun eli vasemman käden kolme sormea on pienesti puutuneet koko ajan. Se voi johtua siitä millaisessa asennossa käsi on leikkauksessa ollut tai jäädä pysyväksi. Käden hermoihin on kuitenkin jouduttu kajoamaan, joten on myös riski, että puutuminen jäisi. Leikkauksessa mulle laitettiin myös dreeni, joka on pussi johon kertyy kudosnestettä putken kautta. Putki kiertää kainalon ja rinnan alueella ja tulee ulos rinnan alapuolelta. Dreeni on tällä hetkellä aiheuttanut eniten kipuja, kun liikkuu ja dreeni on vain muutamalla pistoksella kiinni ihossa. Dreeni kulkee nyt siis mun mukana koko ajan ja sille on oma laukku, jossa se pysyy kätevästi. Muuten lääkkeet on vieneet kivut ja oonkin ollut yllättävän vähän kipeä. Yhden kerran pyysin vain lisää kipulääkettä, joten lääkitys on ollut kohdillaan! Yöt sain nukuttua hyvin ja ruokakin maistui leikkauspäivää lukuunottamatta.

Kirurgi kävi mua tapaamassa useammankin kerran ja oli hienoa kuulla hänen olevan lopputulokseen itse todella tyytyväinen! Leikkaushaava ylettyy nännistä kainalon suuntaan kapean kolmion muotoisena. Mitään muuta arpea ei siis tule jäämään ja rinta näyttääkin kaikin puolin samalta kuin ennen. Toki turvonnut, mutta sekin laskee pian ja sen mukana koko rintakin laskee toisen rinnan kanssa samalle tasolle. Jotta rinta laskeutuu oikealle tasolle ja silikoni mukautuu oikeaan kohtaan pidän sellaista pantaa rinnan päällä. Kyseessä on siis kehon ympäri laitettava panta (ihan kuin hiuspanta siis), joka painaa silikonia ja rintaa oikealle kohdalle. Pantaa tulee pitää 3-6 viikkoa leikkauksesta ja koko aika mielellään yötä päivää. Lisäksi mulla on sellanen toppi sellasesta joustavasta kankaasta ettei rintaa turhaan rasiteta.

Fysioterapeutti kävi ohjaamassa mua miten alan kuntouttamaan kättä ja teenkin aamuin illoin tiettyjä liikesarjoja. Nostamista pitää vielä varoa leikatulla kädellä ja muutenkin ettei Minsku varsinkaan vahingossa osu rinnan alueelle. Dreeni pitäisi saada pois alkuviikosta riippuen paljonko nestettä tulee ja jälkitarkastus on 8.5. Kotiin olisin päässyt jo eilen, mutta halusin vielä olla yhden yön, jotta olo olisi varmempi. Tänään sitten Janne ja neiti haki puolen päivän aikaan kotiin ♥ Jännitti ja helpotti yhtäaikaa! Tästä se toipuminen jatkuu ja mikä mahtava tunne onkaan, kun kasvain on poissa ja rintakin on tallella! Nämä kauniit kukat oli äitiä odottamassa kotona ♥

Pahoittelen pitkää sepostusta, yritin kyllä kirjoittaa lyhyesti 😀 Toivottavasti myös muistin kirjoittaa kaiken ja kysykää ihmeessä, jos jokin mietityttää!

Haluan kiittää koko sydämeni pohjasta mua leikannutta kirurgia ja muuta leikkaustiimiä sekä Rintarauhaskirurgian 8. osaston henkilökuntaa. Erityinen kiitos ihanalle yöhoitajalleni ♥

Kiitos myös teille tsempeistä ja rohkaisevista viesteistä ♥