Archives

Lifestyle Lifie rintasyöpä style

Vuosi rintasyöpädiagnoosistani

Eletään päivää vuosi sitten ja olen tähän kellonaikaan aikaan saanut elämäni musertavimman tiedon siitä, että mulla on hyvin suurella todennäköisyydellä rintasyöpä. Pakko sanoa, että on aika ällöttävä, oksettava ja sekavakin olo, kun mietin oloani vuosi sitten juuri diagnoosin saatuani. Elän noita hetkiä päässäni uudestaan ja uudestaan, vaikka haluaisin heittää ne siihen osaan päätäni missä unohdan asioita. En haluaisi noita hetkiä enään muistaa, vaikka kaikki onkin nyt hyvin.

Meidän Kokkolan reissu oli kaikin puolin ihana, mutta omaa oloani varjosti tämä vuosipäivä. Menimme silloin vuosi sitten ihan kuten aiemminkin viettämään aikaa mummolaan ja yhtäkkiä koko elämäni olikin romahtanut palasiksi. Kaikki unelmat ja suunnitelmat oli pirskaloitunut tuolla sekunnilla, kun kuulin sairastuneeni rintasyöpään. Muistan kysyneeni lääkäriltä ” Kauanko elän”? ” Kuukausia, vuosia vai 5 vuotta ”? Hän vastasi, että suurin osa rintasyöpäpotilaista elää vielä viiden vuoden jälkeen. Silloin mietin, että ei se 5 vuotta mulle riitä! Haluan nähdä Minean kasvun, koulunaloituksen, rippikoulun, valmistujaiset ja ihan kaiken ♥ Tajusin silloin, että ei tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja nauttia jokaisesta hetkestä täysillä.

Tuntuu uskomattomalta, että sairastumisesta on tosiaan jo vuosi, koska tuntuu, että kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Niin nopeasti ettei oma pää aina pysy edes mukana. Välillä tuntuu ettei tämä ole edes tapahtunut mulle vaan olen seurannut jonkun toisen elämää vierestä. Vaikea tavallaan selittää, mutta ehkä ymmärrätte. Elämä on asettanut meidän matkan varrelle sellaista mitä me ei osata etukäteen aavistaa, mutta haluan uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Niimpä edelleen uskon, että sairastumiseni tarkoitus on ollut se, että sain olla Minean kanssa pidempään kotona sekä se, että olen voinut tätä sairastumistani jakaa muille. Haluan uskoa siihen, että tämä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi tätä enään koskaan kokea uudestaan. Oon sanonut tämän ennenkin, mutta haluan siihen niin kovin uskoa.

Mennyt vuosi on ollut elämäni rankinta aikaa enkä voinut olla varma tulisinko tästä kaikesta selviytymään. Silloin en tiennyt olisinko nyt tässä kirjoittamassa teille. Pelko valtasi mieleni useasti, vaikken sille halunnutkaan antaa valtaa sitä tehdä. Sytostaattihoitojen aikaan pelättiin ettei lääke toimi, kun kasvain jatkoi kasvuaan myrkyistä huolimatta. Se taisi olla pelottavinta aikaa.. Montaa kertaa ei kotona ole kuolemasta keskusteltu ääneen, mutta mielessä sitäkin useammin. Päätin etten ole valmis suunnittelemaan omia hautajaisiani, koska aion tästä paskasta selvitä.

Voitte uskoa miten kiitollinen, nöyrä ja onnellinen olen kirjoittaessani teille täällä nyt ♥ Kyyneleet vierivät pitkin poskiani, mutta tällä kertaa onnesta ja helpotuksesta. Tästä selvittiin ♥

Ensimmäisen postaukseni sairastumisesta pääset lukemaan tästä.

Sydämeni pohjasta haluan kiittää jokaista teitä tsempeistä ja tuesta, olette kultaa ♥

Sairastumisen aikaan ei paljoa asukuvia tullut julkaistua, joten onneksi voin nyt huojentunut hymy kasvoillani olla näissä kuvissa ♥

coat, knit, shoes – H&M

pants – VERO MODA

hat – KNCOLLECTION*

bag – MICHAEL KORS

pics; Ninni, edit; me

No Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Piinaavat minuutit tutkimuspöydällä

Makaan tutkimuspöydällä selälläni ja katselen valkoista kattoa. Säleikköinen katto vilisee silmissäni ja sydän pamppailee. Oon kohta maannut ja odottanut radiologia melkein 10 minuuttia. Hoitaja sanoi, että lääkäri tulee kohta. Aika pitkä kohta sanon minä. Se aika tuntuu ikuisuudelta ja siinä ajassa ehtii miettiä koko elämänsä läpi. Oon hetki sitten käynyt mammografiassa ja mun piti saada tulokset nyt ultran yhteydessä. Mietin mielessäni mikä lääkärillä kestää? Onko mun kuvissa näkynyt jotain poikkeavaa? Miettiikö lääkäri mitä se sanoo? Onko syöpä uusiutunut?  

Ajatukset on sekavat ja mietin mitä jos kaikki tämä painajainen alkaisi taas uudelleen? Mua on pelottanut tämä kontrolli oikeasti tosi paljon, mutten halunnut sitä ääneen kellekkään sanoa. Tiedän ettei aina ole pakko olla reipas, mutta ajattelin, että mitä vähemmän asiasta puhun sen vähemmän mulle tulee ahdistunut olo. Pelko syövän uusiutumisesta on aina ja varmasti varjostaa koko loppuelämäämme. Etenkin kontrolloiden aikaan pelko nostaa päätänsä. Pelon kanssa on vain totuttava elämään ja varmasti ajan myötä se helpottaa.

Yskäisen pari kertaa siinä toivossa, että läääri pian tulisi. Hetken kuluttua vihdoin ja viimein mies lääkäri astelee huoneeseen. Pelkään hänen ensimmäisiä sanoja, jotka esittelyn jälkeen ovat; mammografian kuvissa ei näkynyt mitään. Sitten hän jatkaa, että tarkistetaan kuitenkin vielä ultralla myös. Hän aloittaa ultrauksen leikatun rinnan ja kainalon osalta. Aikansa hän tutkii ja toteaa sitten ettei näe siellä mitään poikkeavaa. Hän siirtyy tutkimaan oikeaa rintaa ja se kestää hieman kauemmin. Tai siltä musta ainakin tuntui. Hän tutkii uudelleen samaa kohtaa ja pelkään hänen löytäneen jotain. Pian hän onneksi sanoo ettei sielläkään ole mitään poikkeavaa. Sitten hän sanoo kaiken olevan hvyvin ja toivottelee hyvät päivänjatkot. Jään siistimään itseni ultrauksessa käytettävästä möhnästä ja nousen istumaan tutkimuspöydälle. Samalla hoitaja palaa takaisin huoneeseen ja minä purskahdan itkuun. Hoitaja tulee mun viereen ja sanoo kaiken olevan nyt hyvin. Hän laittaa käden mun olkapäälle ja helpotuksen kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Mä selvisin tästä ♥

 En voi sanoin kuvailla miten helpottunut ja kiitollinen olo mulla nyt on. Selvisin ensimmäisestä kontrollista ja voin rauhallisin mielin tänä vuonna viettää perheeni kanssa joulua ♥ Haluan uskoa, että syöpä oli mun osalta tässä eikä mun tarvi sitä painajaista enään koskaan käydä läpi. Tämä oli vain hetki mun elämästä eikä loppuelämä.

Mammografiasta vielä sen verran, että hitto se sattui! Eikä niinkään siihen silikoniin vaan terveeseen rintaan. Silloin, kun sain diagnoosin niin en nyt jälkikäteen muista tuosta tutkimuksen aiheuttamasta kivusta mitään. Olin silloin sen verran shokissa jo siinä vaiheessa, etten kipua muista. Nyt taisi muutama ärräpää suusta päästä tuona aikana. Silikonin puolella oli aika suuria haasteita saada se kuvattua riittävän hyvin. Ensin hoitaja mietti saadaanko siitä ollenkaan otettua kuvaa, mutta onneksi sivukuva saatiin pienen asettelun jälkeen. Se tuntui kyllä hetken aikaa siltä, että silikoni räjähtää ihan justiinsa, mutta onneksi se oli paljon lyhyempi kuvaus kuin terveen rinnan osalta. Kaiken kaikkiaan kuvaus meni hyvin vaikkakin kivutonta se ei ollut. Pieni hinta siitä, että tutkimus saadaan tehtyä!

Huh, nyt hyppään sohvalle ja taidan kippistää pienen lasin viiniä itselleni ♥

Kiitos teidän tuesta ja tsempeistänne, ootte ihania ♥

2 Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Jälleen jännitystä ilmassa

Heipparallaa!

Miten siellä viikonloppu sujui ja onhan viikko alkanut kivasti? Meillä viikonloppu sujui tällä kertaa ihanan rauhallisissa merkeissä. Lauantaina me oltiin Luukissa eväsretkellä ja vitsi me nautittiin mielettömästä ilmasta kuuman kaakaon lämmittäessä sekä nakkien paistuessa. Me suositaan muuten nitriitittömiä nakkeja etenkin neidille, mutta nyt niistä on tullut meidän kaikkien suosikkeja! Kannattaa testata, jos ette oo maistanu. Lauantai-ilta meni puolestaan kotona saunoessa, leffaa katsoen ja jätskiä syöden ♥

Sunnuntaina ulkoiltiin, jonka jälkeen Janne oli auttamassa Minean kummisetää muutossa ja iltapäivällä saatiin meille Kemistä asti vieraita kylään ♥ Oli kyllä niin ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja jälleen harmittelee sitä miten pitkä matka välissä on.. Testasin sunnuntaina myös uutta joulukakkua, jota vieraille tarjosin. Yritän saada jaettua reseptin myös tänne, jos innostutte kokeilemaan!

Eilinen meni mun lääkärissä ja neidin kanssa ollessa. Me käytiin leikkipaikalla, eläinliikkeessä katsomassa pupuja sekä leluliikkeessä hypistelemässä joulupukin toiveita. Sitten me vieä eksyttiin kirpparille ja illalla kasattiin kuulkaas jo joulukuusi ♥ (vielä se tosin pitää koristella). Takana on aika ihania päiviä kaiken osalta, mutta huominen meinaa silti hieman takaraivossa kolkutella. Huomennahan on vuorossa mun vuosikontrolli. Vaikka mä kuinka uskon ettei mitään löydy niin pakko se on myöntää, että pieni pelko on silti ja varmasti tulee aina kulkemaan mukana. Kuulemma tämä ensimmäinen kontrolli on se pahin ja näin se varmasti onkin. Täytyy vain olla luottavaisin mielin ja rauhoitella omaa mieltä ♥ Toivottavasti saisin jotain vastauksia jo huomenna, joten kerron niitä heti, kun vain mahdollista!

Pitäkää peukkuja! 

ps. tuo ihana muistitaulu* on muuten Gauhaur Helsingin ♥

*saatu

No Comments
Lifestyle Lifie rintasyöpä

Mitä mulle tällä hetkellä kuuluu?

Jos vastaan kokonaisvaltaisesti mitä mulle kuuluu, niin voin onnekseni vastata, että hyvää. Kaikki on hyvin, olo on about hyvä ja tuleva näyttää valoisalta. Mutta kaikki ei kuitenkaan ole ihan täydellisesti ja siitä teille tällä kertaa kirjoitankin. Viimeksi käydessäni tapaamassa kirurgia, hän laittoi mulle lähetteen hermoratatutkimukseen. Mun käsi ei edelleenkään nouse kunnolla ylös eikä sivulle. Etenkin sivulle nostaessa kämmeneen menee koko kättä pitkin pistelevä tunne. Se tunne on kurja ja aiheuttaa kipua. Lisäksi rinnan kovuus vaikuttaa rintalihaksen kireyteen ja sitä myötä käteen asti. Nyt hermoratatutkimus on tehty ja kädessä on todettu lievä hermovaurio. Ei siis ihme, että käden kanssa on ollut näin pitkään ongelmia! Onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että vaurion pitäisi korjaantua ajan myötä, mutta se tosiaan vaatii aikaa ja käden kuntoutusta. Harmillista on se ettei leikkaava kirurgi laittanut mua silloin heti tuohon tutkimukseen vaan vasta vaihdettuani kirurgia hän lähetteen laittoi menemään.  Toki en tiedä olisiko aiempi tieto lopputulosta muuttanut, mutta onneksi nyt asia on tiedossa.

Ollessani torstaina melkein koko päivän menossa sain illalla vastineeksi särkevän rinnan. Kyllähän sitä aina säikähtää noita leikatun rinnan kipuja, mutta tiedän sen tuolloin johtuvan liiasta liikkumisesta. Edelleenkään en oo salilla käynyt vaan ihan vain venytellyt ohjeiden mukaisesti yläkroppaa kotona. Jotain joogaa tai pilatesta tosin voisin kokeilla!

Eilen tapasin kirurgini uudestaan ja juttelin hänen kanssaan omasta olostani sekä käden ja rinnan kivuista. Kirurgi oli sitä mieltä, että sairasloma jatkuu vielä kahdella kuukaudella. Vaikka olo tavallaankin olisikin jo valmis palaamaan työelämään uskon kuitenkin ettei mun pää oo ihan valmis siihen vielä. Nyt etenkin oon ahdistunut tulevasta vuosikontrollista, joka siirtyessään onkin jo ensi keskiviikkona. Se oli ensin varattu vasta tammikuulle, mutta halusin välttämättä vaihtaa sen ennen joulua tehtäväksi. Haluan kontrollin olevan ohi ennen joulua, jotta tämä joulu toivon mukaan saadaan viettää rauhallisin mielin. Toisin kuin viime vuonna. Onneksi sain kontrollin ajan siirrettyä ja keskiviikkona on sitten edessä mammografia sekä ultraus. Tuo mammografia jännittää melkoisesti, koska siinähän rintaa litistetään aika paljon ja silikoni on ihan kivikova. Miten se edes litistyy ja kuinkahan paljon se mahtaa sattua? Eka ajatus oli, että se silikonihan räjähtää siellä, mutta onneksi se on todella harvinaista onneksi. Vaikka en tiedä uskonko enään mihinkään harvinaisuuksiin..

Onneksi saan luultavimmin tulosten vastaukset heti silloin samalla käynnillä ettei tarvitse sitten odotella niitä erikseen. Kontrollikäyntiin kuuluva rintasyöpähoitajan tapaaminen on sitten kuitenkin vielä joulukuun 14 päivä. Fysioterapia käynnit jatkuu edelleen ja onkin jatkunut jo leikkauksesta asti. Pakko sanoa, että se on aika henkireikä, kun käsittelyn jälkeen rinta ja käsi on ihan eri tuntoiset. Vaikkakin käsittely ei ole kovin mielekäs niin sen jälkeinen olo on sen arvoista! Onnea on ihana fyssari ♥

Kuulisin mielelläni muiden vastaavassa tilanteessa olevien ajatuksia? 

Nyt sitten vain toivotaan kontrollista puhtaita papereita ja edetään käden kanssa, kuten tähän asti. Onneksi käden vaiva on sinänsä pieni, mutta ilman hermovauriota olisin saattanut pystyä palaamaan töihin jo kesän lopulla. 

Ei tässä auta kuin mennä ajan kanssa ja toipua rauhassa kaiken suhteen ♥

shirt – VILA, scarf – Nordic Swan Living, pants – ONLY, watch – CLUSE , bag – HMkuvat; Ninni Juutinen edit; me 

No Comments
Lifie rintasyöpä style

Elämää silikonin kanssa

Nyt on nyt kulunut noin neljä kuukautta siitä, kun mun vasen rinta leikattiin, poistettiin ja tilalle laitettiin silikoni. Leikkaus itsessään pelotti silloin todella paljon ja muistan edelleen sen hetken, kun heräsin kirurgisen sairaalan heräämöstä ja tajusin olevani hengissä. Rinta oli tietenkin aluksi kääreiden alla ja olo muutenkin kuin jyrän alle jäänyt, joten heti en rintaa nähnyt kunnolla. Kaikki liikkuminen tottakai tuntui erilaiselta jo pelkän leikkauksen osalta, mutta itse silikoni ei ole missään vaiheessa tuntunut eriltä esim. tässä tuolilla paikallaan istuessa.

Sitten, jos katsotaan rintoja peilin edessä ovat ne tottakai edelleen eri kohdilla ja tämä tuleekin jäämään niin. Leikkausarpi itsessään tulee muistuttamaan tapahtuneesta aina, mutta onneksi arpi on jo todella hyvin parantunut ja haalea jo. Rintaliivit on hieman hankalat käyttää ja hyviä onkin tällä hetkellä vain kahdet, koska joko toinen puoli on liian iso tai toinen liian pieni. Olisi varmaan hyvä käydä jossain kunnon alusvaateliikkeessä hankkimassa muutamat kunnolla istuvat rintaliivit. Nytkin toinen olkain pitää olla kireämällä kuin toinen, jottei silikoni ole korkeammalla. Joskus, kun kotona hengailee ilman rintsikoita niin tämä näkyy hyvin paidan läpi ja muutaman kerran on saatettu postimiehellekkin ovi avata 😀 Eikä eriparisuutta tietenkään huomaa ulospäin vaatteiden päältä, vaikka asiasta tietäisikin.

Silikoni on super kireä tällä hetkellä ja näin ollen vaikuttaa käden toimintaan. Ja nähtäväksi jää pitääkö rintaan lisätä vielä rasvaa loppuvuoden aikana. Tästä oli silloin ennen leikkausta jo puhetta kirurgin kanssa. Tapaan leikkauksen tehneen kirurgin ensi viikolla, joten silloin oon asiasta varmasti enemmän tietoinen.

Jos miettii sitten asiaa parisuhteen osalta niin en näe, että eripari rinnat olisi meidän suhteeseen millään tavalla vaikuttanut. Jos asiaa kysyy Jannelta niin hän sanoo ettei ole mun rintojen kanssa alkanut seurustella ♥ Tässä taas näkee sen ettei ihmiseen rakastuta ulkonäön perusteella. Toki ihastumiseen ulkonäöllä on osansa, mutta se ratkaisee mitä kuoren alla on, vai mitä?

En kuitenkaan ole vielä kokenut olevani valmis esim. uimahalliin menoon vaikkei asiaa nyt tarvitsisi edes jännittää. Eihän siellä kukaan välttämättä mun rintoja edes katsoisi 😀 Mutta, kun se on siellä oman pään sisällä niin silloin sitä helposti ajattelee, että kaikki tuijottaa ja tajuaa asian. Vaikka ei siinäkään mitään, vaikka tajuaisi! Ehkä suuri syy uimahalliin menossa on ollut se, että paino on noussut hoitojen aikana ja se ylimääräinen on kertynyt just kropan keskikohtaan, tietty! Ja joo voisihan saada myös uimapukuun sellaisen merkin, että uikkaria saa pitää päällä saunassa, mutta mun mielestä se vain tuo asiaa enemmän esille. Jokainen tekee miten itseltä parhaimmalta tuntuu ♥

dress *VILA 

hat* KN COLLECTION

coat LIDL ESMARA

Jos jännitän rintalihaksia niin silloin silikoni reagoi siihen voimakkaammin ja tunne on ihan erilainen kuin oikeassa rinnassa. Samoin huomaan tunteen ihan erilailla silloin, kun tulee vilunväristykset, jolloin rinta menee silleen hassusti etten oikeen osaa edes sitä selittää 😀 Venytellessä tunne on myös samanlainen ja rinta sillä tavalla värisee jännästi enkä ehkä osaa selittää tunnetta kunnolla. Koskiessa silikoni on ihan super kova, (ylläri!) mutta siis sellainen ihan pinkeä ja osittain koskiessa edelleen aristaa. Toinen rinta taas on oma lörppö itsensä, haha! Tietty imetys on vaikuttanut terveeseen rintaan paljonkin ja katsotaan onko tarvetta koskaan poistaa toinen rinta myös. Ainakaan tällä hetkellä ei ole mitään syytä siihen, joten eripari rinnoin mennään ja todellakin rinta rottingilla ♥

Lyhyesti sanottuna elämä silikonirinnan kanssa on mennyt tosi hyvin ja oon todella onnellinen uudesta rinnastani ♥

 

pics; @nennur edit; me

*saatu

8 Comments

Artikkelit

Instagram

  • Kerron ajatukset huomisesta rinnan korjausleikkauksesta sekä näytän kirurgin tekemät piirrokset leikkausta varten.
  • [Kaupallinen yhteistyö @fazersuomi & @indieplace ]
Father's Day ❤️ Tänään hemmoteltiin isiä viemällä lahja ja aamiainen sänkyyn✨ Erityisiin hetkiin sopii loistavasti ylelliset Fazer Premium Praline - keksit, jotka on keksin ja konvehdin sekoituksia. Käytin pralineja myös tehdessäni herkullisen kerrosjogurttiannoksen lasiin! Makuina löytyy Hasselpähkinä-Kinuski & Vadelma - Valkosuklaa, jotka meillä upposi molemmat 👌🏻
Ja hei ihaninta Isänpäivää kaikille iseille❤️
#fazerpremiumkeksit #pysäyttävänhyvää
  • ✨ ARVONTA w/@laatukaluste ✨
Pimeää aikaa piristämään me päätettiin yhdessä @laatukaluste kanssa järjestää teille arvonta, jonka palkintona on 100€ lahjakortti @laatukaluste verkkokauppaan🧡
.
.
Ohjeet menee näin :
1. Tykkää kuvasta
2. Seuraa @laatukaluste
3. Kerro sun unelmiesi sisustushankinta ja tägää kaverisi mukaan (eri kaveri on aina uusi arpa). 4. Osallistumisaikaa keskiviikkoon 13.11.19 asti.
.
.
Instagram ei ole osallisena arvontaan.

Onnea matkaan ✨
  • Kuivakukat 🧡🌾 Ostin viime vuonna ekat pampaheinät ja loppua ei näy! Kuivakukat on kauniita sekä kestäviä, joten ne ovat kaikin puolin hyvä valinta 👌🏻 Löytyykö teiltä kuivakukkia? Niin ja hei ihanaa viikonloppua ✨
.
.
Dried flowers 🌾 I really love them 🧡 Do you like it too?
  • Kiitos superisti teidän ihanista kommenteista tulevaan leikkaukseen liittyen ❤️🙏 Te ette tiedä kuinka paljon te siellä annette mulle voimaa joka ikinen päivä ❤️Ootte kultaa ⭐Pitkästä aikaa kuvaa makuuhuoneesta ✨
.
.
Thank you for your support for my upcoming surgery❤️
  • Oon menossa ensi tiistaina rinnan korjausleikkaukseen ja mun syöpäleikkauksessa laitettu silikoni otetaan otetaan pois ja vatsasta tehdään uusi rinta. Jännittävin mielin odotan tulevaa!

Follow Me!