Lifestyle Lifie rintasyöpä

Viikko leikkauksesta

Tuntuu, että mä just kirjoitin teille kuinka mua jännittää tuleva leikkaus ja nyt siitä leikkauksesta on jo viikko aikaa. Vitsit miten nopeesti aika on menny sen jälkeen! Kuten kerroin niin kotiinpaluu jännitti etukäteen siltä osin miten Minean kanssa pärjään ja myös henkisesti jaksan. Sairaalassa ollessa musta pidettiin huolta koko ajan ja tsekattiin haava yms. Olin pelännyt mahdollisia komplikaatioita ja sairaalassa olisin valmiina saamaan apua niiden varalta. Kotiin mennessä musta aluksi tuntui siltä, että jäin ”yksin” vaikken tietenkään jäänyt. Se tunne oli vain mun omassa päässä ja päivyystykseenhän pääsee, jos jotain probleemaa tulisi. Hassu minä!

Lauantaipäivä otettiin suht iisisti ja käytiin pienellä vaunulenkillä mun jaksamisen mukaan. Mun kaveri kävi illalla moikkaamassa, mut muuten päivä meni kotosalla. Sunnuntaina lähdettiin Jannen kanssa Lapsimessuille ja parisen tuntia jaksoin hyvin kierrellä välillä levähtäen. Messuilta löytyi vaikka mitä ihanuuksia Minealle ♥ Moniko teistä kävi messuilla? Messujen jälkeen me käväistiin vielä syömässä ja olikin tosi ihanaa pitkästä aikaa olla kahdestaan Jannen kanssa ♥

Maanantai meni jälleen kotona levähdellessä kaikessa rauhassa. Olo on ollut edelleen yllättävän hyvä ja suht vähillä säryillä on päästy rinnan osalta. Se mikä tällä hetkellä on hyvinkin kivuliasta on käsi ja etenkin hauiksen kohdalta. Vaatteiden osuessa käteen tuntuu siltä kuin raastinraudalla vedettäisiin ihoa. Kuulosta varmaan aika kamalalta ja sitä se kyllä onkin! Sormien ja kämmenen puutuminen jatkuu edelleen, mutta onneksi yöllä se ei vaivaa. Ilmeisesti käden käyttö aktivoi puutumisen ja siksi se jatkuukin valveilla olo ajan.

Eilen me nautittiin lounasta koko perheen kanssa keskustassa. Sen jälkeen käytiin Kirurgisella näyttämässä haavaa ja dreeniä. Oli puhetta, että dreenin saisi pois mikäli nestettä tulisi alle 20ml. Sitä oli kuitenkin tullut n. 75ml eiliseen asti, joten menen huomenna ottamaan sen pois. Dreeniä pidetään yleensä max viikko leikkauksesta vaikka neste ei olisikaan toivottuun määrään vähentynyt. Haava näytti parantuneen hyvin ja siihen vaihdettiin laastarit ym. Kerroin käden kivuista ja se on kuulemma vain hyvä juttu! Tällä tavoin käden hermot palautuu pikku hiljaa. Toki se kuulostaa hyvältä vaikka sattuukin hemmetisti!!

Tänä aamuna dreenistä oli tullut 150ml ja luulen, että rinnassa oleva turvotus on lähtenyt sen mukana. Nyt aamu kuudesta tähän on tullut vain 20ml, joten oli todella oikea päätös pitää dreeni vielä huomiseen. Oon muuten saanut piilotettua dreenin hyvin pitkien paitojen ja takin alle, mutta kyllä mä odotan sen pois saamista!

Mineankin kanssa on sujunut tosi hyvin, vaikkei hän ihan samaan tapaan äidin syliin ole nyt päässyt. Koitettiin jo sairaalassa kertoa hänelle, että äidin pipi on nyt leikattu pois, mutta haavaa pitää vielä varoa. Oon koittanut varovasti pitää häntä seisten sylissä oikealla puolella kantaen ja vain lyhyitä hetkiä kerrallaan.  Pelkäsin myös ihan turhaan, että neiti nappaisi mun dreenistä kiinni ja se lähtisi irti 😀 Minealla on nyt ollut sunnuntaista asti pientä flunssaa ja yskää, mutta kuumetta ei onneksi ole noussut.

On ollut ihana viettää aikaa perheen kesken ja onneksi saadaan vielä ensi viikkokin ollla yhdessä ♥ #ihanaaollakotona ♥

4 Comments
Previous Post
25.4.2018
Next Post
25.4.2018

4 Comments

  • Vanamolinnea

    Onpa ihanaa, että toipuminen on sujunut hyvin! Olen iloinen puolestasi, hienoa, että ei ole tullut takapakkia. Sinulla on muuten todella positiivinen tyyli kirjoittaa, vaikka olet sairas ja sinulla on kipuja, kirjoitat erittäin valoisasti ja optimistisesti. Se on hieno taito ja se on yksi syy, miksi pidän blogistasi niin kovasti. Ja osaat kirjoittaa vaikeastakin asiasta todella hyvin, rehellisesti, koskettavasti, avoimesti ja kiinnostavasti. Lisäksi sinulla on ihania kuvia ja ihana värimaailma, jossa sielu lepää ja olet itsekin oikea positiivisuuden ilmentymä. Ja näytät todella kauniilta kaljunakin.

    Tsemppiä ja jaksamista sinulle ja koko perheelle ja valoisaa kevättä!

  • Heidi

    Hienoja uutisia ja edellinen postaus kiitollisuudesta toi taas omaan elämään ajattelemisen aihetta! Hyvä ystäväni kuoli syöpään jokunen vuosi sitten ja silloin tuli myös luonnostaan ajateltua omaa elämää ja miten itsestään selvyytenä sitä pitää ennen kun jollekin oikeasti tapahtuu jotain vakavaa. Tämä on varmasti aika normaalia, mutta ehdottomasti kaikki jonnin joutava valitus pitäisi heittää romukoppaan ja nauttia joka ikisestä päivästä! Aurinkoista kevään jatkoa ja ihanaa kesän odotusta sinulle ja koko perheellesi ???? t. Heidi

  • Ani Frei

    Ihanaa, että löysin blogisi! Kuten edellinen kommentoija jo sanoi, sulla on ihanan positiivinen tyyli kirjoittaa, arvostan sitä todella! Itselläni on ollut kolme kertaa syöpä ja nyt olen ollut jo kolme vuotta terve, osaan siis samaistua sun tunteisiin ja fiiliksiin enkä voi kun ihailla sua! Todella paljon tsemppiä, mahtava kuulla että toipuminen sujuu hyvin! Jään ehdottomasti seuraamaan 🙂 Jaksamisia <3

  • Ullie webersköld

    Hi
    Always as good at you home
    Hope you cheer up and get well.
      sends a big hug

Leave a Reply

Artikkelit

Related Posts