Aurinkoista lauantaita!
Huhuh mikä viikko takana ja suurimmaksi osaksi huokailen juurikin säteiden takia. Ajatella, että sädetystä on kestänyt jo kolme viikkoa?! Ollaan siis reilusti yli puoli välin jo, joten pian päivittäinen ravaaminen loppuu, onneksi. Säteistä ei tähän mennessä vielä ole tullut mitään oireita, pientä punoitusta lukuunottamatta. Oon koittanut rasvailla ihoa päivittäiseen tapaani, mutta punoitusta on silläkään vaikea estää. Moni on kysellyt miten koko sädetys itsessään hoidetaan niin tässä pieni sepostus vielä; Makaan selälläni ikään kuin kovalla sängyllä ylävartalo paljaana ja nostan kädet pääni yläpuolelle. Toisella kädellä pidän sellaisesta rautatapista kiinni ja toisella hälytyspainikkeesta. Nenääni laitetaan ”pyykkipoika” ja suuhuni snorkkeli, jota kautta hengitys kulkee koko hoidon ajan. Ihossani olevien tatuointipisteiden avulla saadaan nykyään nopeastikin mut oikeaan asentoon ja itse hoito voi alkaa. Ensin otetaan kaksi kuvaa ylhäältä ja sivusta, josta hoitajat varmistavat vielä sädetyksen oikean alueen. Sitten on 6 eri mittaista hengityksen pidätystä, joiden aikoina sädetystä annetaan. Rinta on sydämestä kohollaan sisäänhengitettäessä, jolloin vältetään säteiden osumista sydämeen ja keuhkoon. Snorkkeliin hengittäminen tuntui alussa todella epämiellyttävältä, mutta onneksi jo hieman helpommalta.
Sädehoitoa saa päivittäin satoja ihmisiä, joten jokaiselle on varattuna n. 5 minuuttia (sädetysalueesta riippuen). Aikamoista liukuhihna hommaa siis kaiken kaikkiaan. Nyt on useampana päivänä kone ollut rikki, joka tietysti vaikuttaa siihen, että ajat ovat myöhässä. Maanantaina olin syöpiksellä lähes 2 tuntia, kun esim tänään olin vartissa ulkona. Raskaan tästä kaikesta on tainnut tehdä juurikin noiden aikataulujen myöhästumiset. Meidän päivät menee muutenkin pitkälti sen mukaan, mihin aikaan mulla on sädetys, joten ymmärrätte varmaan, että tuolloin muut menot menee uusiksi. Maanantaina olin lähteä hoidosta itku kurkussa, kun koitin kahden tunnin odottelun jälkeen vaihtaa mun yhtä aikaa. Perjantaina sanottiin, että joo vaihdetaan sitten maanantaina ja siinä vaiheessa ei meinannut enään onnistua sitten millään. Onneksi sain tärkeimmän ajan kuitenkin vaihdettua, mutta luulin sen olevan helpompaa..
Pääasia tietenkin, että pääsen hoitoihin, mutta harrmittaa vaan meidän menojen olevan sädetyksen aikatauluista kiinni. Onneksi sain järkättyä niin, että voidaan lähteä juhannukseksi Pohjanmaalle ♥ Ja sen jälkeen on enään 6 kertaa jäljellä, jee!
Näin on siis mennyt kolme ensimmäistä viikkoa sädehoidossa, Loppusuora häämöttää ja onneksi saa viikonloput huilata. Me saatiinkin Ninni meille kesälomailemaan tiistaihin saakka ♥
Ihanaa viikonloppua!
suit VILA*
photos; Nelly Tatti edit; me
*gifted
2 Comments
Viivi
Sullahan on jo kunnon hiukset! On niin ihana lukea, että kaikki tuntuu kääntyvän parhain päin. Olet aikamoisen mankelin läpi käynyt talven aikana. Olet kuitenkin niin tavattoman reippaan ja valoisan oloinen. Hyvää kesää sinulle. Upeita kuvia sinusta. Mikä noin viehättävä paikka onkaan?
Marjut
Kiitos kommentistasi <3 Hiukset kasvaa kyllä melkoista ja vauhtia, hyvä niin!! Raskas alkuvuosi takana, mutta onnea on upea turvaverkosto <3 Tästä mennään vain eteenpäin! Paikkana on ihana Etelä-Haagassa sijaitseva Alppiruusupuisto. Ikävä kyllä ruusut olivat jo aika kärtsähtäneitä, kun puistossa kävimme 🙁 Ensi vuonna täytyy mennä heti, kun kukat ovat puhjenneet! Tänä vuonna kaikki on tullut normaalia aiemmin lämpimän sään vuoksi, eli nautitaan upeista keleistä!