Eilistä päivää ollaan jännitetty jo elokuusta asti, jolloin meillä kävi Vauva-lehdestä haastattelija ja valokuvaaja. Olin itse jo silloin tammikuussa heihin yhteydessä, koska mulla oli sellanen tunne ja on edelleen, että kaikkien naisten pitää tutkia rintansa säännöllisesti. Haluan painottaa sitä, että raskaus tai imetys ei suojaa syöpään sairastumiselta, toisin kuin luullaan. Joten on erityisen tärkeää tutkia rinnat joka kuukausi etenkin hormonien vallatessa keho. Tammikuussa sitten sovittiin lehden toimituksen kanssa, että palataan haastattelun osalta hoitojen loppuvaiheessa. Niimpä yhtäkkiä oltiinkin jo kesän kynnyksellä, jolloin haastattelu -ja kuvaspäivät sovittiin.
Haastattelu sujui hyvin, vaikka aina tietyt asiat saa herkistymään väkisinkin. Tuntui luontavalta kertoa mitä vuoteemme oli mahtunut ja miten siitä ollaan tähän asti selvitty. Halu jakaa tätä tarinaa muille on suuri just sen takia, että tutkimuksiin hakeuduttaisiin herkemmin. Myös kuvaukset meidän kotona meni tosi hyvin ja neitikin niin nätisti oli kameran edessä (oisko tottunut siihen jo äidin kanssa 😉 ) ♥ Me tietty saatiin teksti lukea etukäteen, joten tiesin tietenkin mitä jutussa tulisi lukemaan.
Eilen selasin lehteä kuin kuka tahansa Vauva-lehden lukija. Lukiessani meidän haastattelua kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Jutun lukeminen sai aikaan odottamattoman tunteen, josta Instagramin storiesissa aamulla jo ajatuksia jaoinkin. Jokainen selviytymistarina koskettaa aina jollain tavalla. Tällä kertaa se tarina onkin siitä omasta elämästä, jonka päähenkilönä sinä itse olet. Tuntui jotenkin kaukaiselta koko sairastuminen, vaikka siitä onkin niin vähän aikaa vasta. Kyllä sen on huomannut, että pää tulee paljon jäljessä kaikessa tapahtuneessa. Onneksi kaikki on nyt hyvin ja tarinalla on onnellinen loppu ♥
Mikäli haastattelu teitä kiinnostaa niin käykään hakemassa uusin Vauva-lehti! Kuulisin mielelläni teidän ajatuksia tähän liittyen ♥
kuva; Juha Salminen
Ei kommentteja