Kuukausiarkisto

heinäkuu 2019

Lifestyle Lifie

Koukuttavat äänikirjat + ilmainen 30 päivän kokeilujakso Storyteliin

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Storytelin ja Monochromen kanssa.

Oon aikaisemminkin hehkuttanut miten oon uppoutunut äänikirjojen maailmaan. Kuuntelin ensimmäisen äänikirjan keväällä ja se oli niin koukuttavaa, että samalla tiellä ollaan edelleen. Äänikirjoissa on se hyvä puoli, että niitä voi kuunnella melkein missä hetkissä tahansa. Sellaisinakin hetkinä, kun muuten et voisi kirjaa istua alas lukemaan voit heittää kuulokkeet korville ja puuhata muuta samaan aikaan. Voit kuunnella ja samalla vaikka ripustaa pyykkiä kuivaamaan tai viikata puhtaita kaappiin, tyhjentää/ täyttää tiskikonetta, mopata lattiaa, lenkkeillä.. lista on melkein loputon! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli tehokasta vai mitä! Mulla oli kesälomareissullakin muutamia hetkiä (mm. neidin ollessa päikkäreillä), kun rojahdin yöpaikkamme sohvalle ja heitin kuulokkeet korville.

Storytel on siis äänikirjapalvelu, joka kokoaa äänikirjoja ja e-kirjoja – uutuuksia, bestsellereitä,
dekkareita, elämäkertoja ja ajankohtaista kirjallisuutta. Voit myös valita kuunteletko suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Kategorian avulla voit etsiä näppärästi omia suosikkejasi eri aihealueista. Kirjautuneena voi tallentaa omia suosikkejasi myöhempää kuuntelua varten. Storytelin etusivulta löydät uusimmat äänikirjat, viikon poiminnat sekä suosikit. Voit myös ladata kirjoja valmiiksi offline-tilaan, jolloin voit kuunnella niitä ilman verkkoyhteyttä! Niin ja vinkkinä, että itse tykkään kuunnella 1.0x kuuntelunopeudella, mutta sen voi itse tosiaan määrittää. Mikäli saat jonkin loistavan idean kesken kuuntelun voit lisätä samalla oman muistiinpanon myöhempää varten!

Mun kuuntelusuositukset

1. Ihan ehdoton suosikkin on edelleen Josien Silverin kirjoittama Ole Minun. Ihana ihana romanttinen teos on mun lempparikirja ikinä. Oon sellanen hömppähullu, että kaikkein mieluiten itselle sopii just romantiikka-aiheet. Täydellisen vastustamaton rakkaustarina ♥ Lukija Kati Tamminen on mun i h a n lemppari!!

2. Paljon hehkutettu Michelle Obaman Minun tarinani ei varmaan erikseen kehuja kaipaa. Pohdiskelevissa muistelmissaan Michelle avaa elämäänsä ja kertoo mm äitiydestä sekä elämästään maailman kuuluisimmassa talossa.

3. Törmäsin sattumalta Mikko Within kirjoittamaan Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta kirjaan, joka menee ehdottomasti lukulistalleni. Kirjassa Tiinan mies Mikko kertoo heidän perheen elämästä Tiinan sairastaessa rinta- ja munasarjasyöpää. Tiinan matka ikävä kyllä päättyy, mutta Mikko halusi kertoa tarinaa muille samassa tilanteessa oleville. Tositarinassa kerrotaan kaunistelematta Tiinan ja Mikon näkökulmasta elämää 8 vuoden ajan.

4. Hehkutin aiemmin myös Camilla Lackbergin uusinta teosta Kultahäkkiä. Kerroinkin teille päässeeni tapaamaan itse kirjailjaa keväällä ja tämä kirja onkin sen vuoksi erityinen. Kultahäkki on vastustamattoman koukuttava psykologinen rikosjännäri, joka saa itsellä kyllä välillä pulssin nousemaan. Kirja näyttää mitä tapahtuu siinä pisteessä, jossa ei voi enään antaa anteeksi.

5. Toinen rakkausaiheinen suositus on Kate Eberlen Miss you. Katen menestysromaani kertoo romanttisen tarinan kohtalon oikuista; siitä miten elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Mikäli pidät kirjoista Sinä päivänä ja Kerro minulle jotain hyvää- tulet takuulla pitämään myös tästä.

Palvelusta löydät myös lastenkirjavalikoiman perheen pienemmille (ja miksei suuremmillekin).  Voit myös erikseen kytkeä päälle Kids Mode toiminnon, joka antaa lapsille turvallisen pääsyn lastenkirjavalikoimaan. Vielä Minea ei ole innostunut äänikirjoista, mutta uskon, että tulevaisuudessa esim. automatkoilla äänikirjat toimii loistavana viihdykkeenä pitkillä matkoilla.

Klikkaa tästä linkistä niin saat itsellesi 30 päivän ilmaisen kokeilujakson Storyteliin!

Koodi on voimassa enään 31.7.2019 asti ja se on voimassa vain uusille Storytel-asiakkaille.

Uppoudu säkin äänikirjojen koukuttavaan maailmaan ♥

Kuulisin myös mielelläni teidän suosikkikirjoja? 

Ei kommentteja
baby Lifestyle Lifie

Ajatuksia äitiydestä ja omasta epäonnistumisen hetkestä

En oo koskaan puhunut tästä aiheesta julkisesti enkä oo tainnut kertoa tätä kuin muutamalle läheiselleni. Jotenkin tunsin kuitenkin nyt, että haluan asiasta puhua ääneen, jos vaikka joku muu samaistuu tähän. Mä oon aina ollut jollain tapaa suorittaja-tyyppiä, vaikken oo sitä ehkä itselleni myöntänyt aiemmin. Vasta Minean syntymän jälkeen oon oppinut etten voi hallita kaikkea eikä mun itseasiassa edes tarvi. Mistä sitten tajusin koko asian?

Minean oli juuri syntynyt ja odotin kovasti meidän kotiinpääsyä. Sitä hetkeä, kun saadaan mennä kotiin ensikertaa perheenä. Mietin paljon asioita etukäteen (liian paljon!) ja sitä miltä joku hetki mussa tulisi tuntumaan. Niimpä olin kohdistanut itselleni tieten tahtoen paineita siitä, että miten mun pitäisi reagoida meidän tullessa kotiin. Eikö kaiken pitäisi siinä vauvakuplassa itkettää etenkin, kun olet juuri päässyt parin päivän ikäisen vauvan kanssa kotiin sairaalasta? Tunsin olevani epäonnistunut äiti, koska en itkenytkään meidän tultua sairaalasta kotiin pienen vauvamme kanssa. Olin pettynyt itseeni, koska en tuntenut sitä suurta tunnetta, jonka olin itselleni omissa ajatuksissa valmiiksi luonut. Siinä sitten lopulta itkinkin olohuoneen lattialla vauva sylissä sen vuoksi, etten itkenyt itse kotiintuloa vaan sitä etten itkenyt sen takia. Aika hölmöä näin jälkikäteen mietittynä, vai mitä? Miksi asettaa itselleen valmiita mielikuvia tulevista tuntemuksista? Eikö voisi vain elää hetkessä ja antaa tunteiden tulla sen mukana?

Äitiys on opettanut mulle lukuisia upeita asioita pyyteettömästä rakkaudesta, joka ei tunne rajoja. Se on saanut mut venymään ja paukkumaan ollakseni sellainen äiti, jonka lapseni ansaitsee. Oon oppinut ettei mun tarvitse hallita kaikkea eikä ajatella liian paljon etukäteen. En sano ettenkö enään miettisi asioita etukäteen, mutta ehkä teen sen nyt eri tavalla kuin ennen. Mun ei tarvi olla maailman paras äiti vaan mun pitää olla paras äiti Minealle. Hän ottaa mut vastaan just ja prikulleen tällaisena kuin oon eikä mun tarvi esittää mitään muuta. Minean antama rakkaus on jotain niin kaunista ettei sen selittämiseen löydy edes sanoja. Oon oppinut itsestäni uusia puolia äitiyden myötä ja oon nykyään paljon armollisempi itseäni sekä muita kohtaan. Oon oppinut sietämään epäjärjestystä ja sitä ettei kaiken tarvitse aina olla tiptop. Aiemmin muistan keränneeni lelut päiväunien ajaksi pois lattioilta, mutta nykyään ne pyörii jaloissa harvasen hetki. Tottakai kodissa näkyy se, että siellä asuu lapsi en tarkoita sitä sillä vaan sitä ettei kaiken tarvitse koko aikaa olla järjestyksessä.

Minean uhmaikä on taas pakottanut opettelemaan itsehillintää ja oman mielen rauhoittamista. Oon aina ajatellut, että mulla on pitkä pinna ja jaksan, jos jollain ei oo niin hyvä päivä. Neidin kasvaessa oon kuitenkin joutunut toteamaan ettei se mun pinna ookkaan ihan niin pitkä kuin sen luulin olevan. Välillä tulee hetkiä, kun ääni muuttuu huudoksi, kun normipuhe ei tunnu menevän perille. Noina hetkinä koen huonoa omaatuntoa siitä, että oon huutanut lapselleni. Toisina hetkinä saattaa olla vain itsekin väsynyt eikä jaksaisi siihen enää kitinää asioista, joilla ei oo mitään väliä oikeasti. Välillä sitä unohtaa, että Minea on oikeasti vasta kaksi vuotta, vaikka välillä hän vaikuttaa 5-vuotiaalta. Ikä kuitenkin antaa paljon anteeksi, koska kaikkea ei vain voi vielä ymmärtää eikä pidäkkään. Uskon, etten ole ainut äiti, joka lapselleen välillä huutaa, vaikka tiedetäänkin ettei se huutaminen auta. Lapsi saattaa kokea aikuisen pelottavana huutaessaan ja sen vuoksi luullaan huudon tehonneen lapsen käytökseen. Uhmaikäisen kanssa pinna on monta kertaa päivässä koetuksella, mutta kaiken keskellä koitan muistaa, että hän on vielä pieni ja tarvitsee kokeilla rajoja, jotka me sitten vanhempina asetamme. Elämäni suurin ylpeyden aihe on Minea ♥

En voisi koskaan olla mistään ylpeämpi kuin siitä, että saan olla just Minean äiti. Meidän rakkaus on vain entisestään voimistunut ja osaksi tietysti sairastumiseni vuoksi. Minea on tuonut mun elämään niin paljon kauneutta ja aitoutta olemalla sitä itse. Muistakaa ettei meidän tarvitse tehdä itsellemme turhia odotuksia etukäteen vaan nautitaan elämästä ja sen tuomista hetkistä just nyt ♥

kuvat; Life of Lotta edit; minä

6 Comments
DECOR Lifestyle Lifie

Hellekuulumiset

Pakko sanoa, että helteet on vienyt mennessään ja sisällä ei ole paljoa tullut oltua. Vaikka välillä kuumuus on käynyt ihan mahdottomaksi, etenkin sisällä iltaisin, en halua tästä lämmöstä valittaa. Ollaan käyty uimassa useampana päivä neidin kanssa tai sitten täytetty uima-allasta terassilla. Harmi vain, kun aika monessa paikassa pk-seudulla on sinilevää. Onneksi ollaan muutama paikka löydetty, jossa vesi on ainakin vielä puhdasta. Näistä keleistä täytyy nauttia vielä, kun niitä riittää ♥ Ja kyllähän sitä pystyy taas helpommin olla ja hengittää, kun sai puhtaat tulokset TT-kuvista!!

Sen verran ollaan oltu menossa ulkona ettei kotona ole paljoa kuvailtu eikä sen puoleen ole ainakaan vielä uusia kuvia 😀 Niimpä saatte vielä tovin ihailla näitä pioneja, jotka kylläkin on jo muisto vain kameran rullassa.  Sisällä kuin on käyty vain kääntymässä ja sen näköistä täällä onkin, haha! Mutta mitäs sitten? Eikö kesällä oo just parasta, kun voi vain mennä ja tulla ovet sepposen selällään! Mitä sitä turhaan stressaamaan vaan nautitaan kesän lämmöstä, mansikoista, jätskistä ja ollaan vain ♥

Mitä teille kuuluu? 

 

2 Comments
Lifestyle Lifie

Ruisrock 2019

Nyt, kun vihdoin olo on helpottunut kaiken jännittämisen jälkeen voin taas palata huojetunein mielin blogin pariin. Kiitos teille ihanat kaikista lähettämistänne viesteistä viime postaukseen liittyen ♥ Nyt pystyy keskittymään kunnolla taas muihin juttuihin eikä kaikki voimat mene stressaamiseen ja pelon tunteeseen. Eli palataan siis ajassa taaksepäin meidän Ruisrock viikonloppuun!

Lähdin kohti Turkua ystäväni Minnan (@mk_maison) kanssa perjantaiaamuna odottavaisin mielin. Edessä olisi molempien ensimmäinen ruissi ja muiden puheet sekä nähdyt videot tuosta maagisesta viikonlopusta jännittivät jo valmiiksi! Tämä oli muuten mun ensimmäinen!! kerta, kun olin Turussa. Oon ihan pikkusena vain kiertänyt Turun tuomiokirkon ympäri, kun ajettiin kuulemma väärään suuntaan Raisiosta lähteissämme 😀 Mutta nyt sain ensikosketuksen myös Turkuun tämän reissun myötä. Yövyttiin meidän ystävän perheen luona, jotka olivat keväällä juuri muuttaneet Turkuun. Oli ihana nähdä koulukaveria vuosien jälkeen, vaikka muuten ollaankin välillä pidetty yhteyttä ♥ Harmi vain ettei ystävämme töidensä vuoksi päässyt meidän kanssa festareille.

Perille päästyämme oltiin jo melko nälkäisiä, joten pysähdyttiin varmaan ekan kivan näköiseen ravintolan eteen. Tämä NFD ravintola osoittautui todella upeaksi sisältä, mutta ikävä kyllä henkilökunnan palvelu jäi melko vaisuksi ja jäi paikasta eniten mieleen. Ruoka me napattiin mukaan kiireen vuoksi ja vaikka ruokaa saatiinkin melko kauan odotella oli se onneksi odottamisen arvoista. Ihana paikka, ruoka hyvää, mutta palvelu kehnoa.

Syömisen jälkeen laitettiin itsemme valmiiksi ja epävakaisen sään vuoksi päädyin laittamaan ylleni farkut, Billebeinon collarin sekä nahkatakin. Harmitti kovasti, että nimenomaan ruissiin ostettua mekkoa en tarennut laittaa päälle. Oltiin käyty Ihanassa kukkasessa tekemässä meille nämä ihanat kukkaseppeleet (saatu), jotka toivat asuihin täydellisen festarifiiliksen!

Yöpaikasta oli jonkin verran matkaa itse festarialueelle, joten me hypättiin taksin kyytiin. Missattiin meidän odottama Ida Paul & Kalle Lindroth ja käveltiin parin kilometrin matka metsän keskellä tuhansien muiden festarityypin kanssa. Jonotus itse alueelle kesti myös melko pitkään, mutta onneksi aurinko paistoi ja fiilis oli huikea! Sisäänpäästyämme ihmettelimme alkuun koko meidän olemista ruississa, mutta pikkuhiljaa siitä sitten lähdimme kiertämään aluetta. Alue oli muuten ihan jäätävän iso ja esiintymislavojakin useampia. Illan aikana kuunneltiin mm. Reino Nordinia, Almaa, Pikku Geetä, Rita Oraa sekä Ellie Goldingia. Illan aikana saatiin kokea upea auringonlasku ♥

Tuttuja tuli vastaan vain muutama ja muutenkin perjantaina oli tosi nuorta porukkaa liikkeellä ( tai sitten me oltiin vain liian vanhoja :D). Rantalava oli upea illalla auringon paistaessa hetkittäin. Pystyin kuvittelemaan sen ruissin maagisen taian, jolloin aurinko porottaa taivaalla ja festarikansa tanssii villinä. Tanssi toki nytkin, mutta auringon tuomaa lämpöä jäin itse kaipaamaan. Ehkä myös olisin odottanut enemmän erilaisia aktiviteettijuttuja tms. Aikalailla kierreltiin vain siellä täällä ja puolen yön aikaan oli jo tosi kylmä, eikä kyllä sitten enään yhtään harmittanut päälle valitut vaatteet. Meidän osalta ruissin ruokakokemus oli pettymys, mutta taidettiin valita se ei niin paras paikka.

Vaikka kävelemistä olikin melko lailla eikä kaikki menny suurien odotusten mukaan oli eka ruissi kuitenkin huikea kokemus! Kyllä siinä lauantaina keskustassa pyöriessämme melko lailla harmitti ettei oltu ostettu 2 päivän lippuja. Aurinko porotti ja sain jopa ruissimekkoni päälle, mutta kotiinpäin oli suunnattava.

Turku näytti kauniilta ja ihan varmasti ensi kesänä mennään uudestaan ♥

Oliko muita ruississa olleita?

Tänään on luvassa Ed Sheeranin keikka, joten tuo mekko taitaa sujahtaa ylleni nyt ♥

Ihanaa iltaa ja huikkailkaa, jos satutte keikalla myös olemaan! 

Ei kommentteja
Lifie rintasyöpä

Pelko, josta en halunnut kertoa aiemmin

Mun rinnan alueella on ollut kipua jo useamman viikon ajan. Kipu on ajoittaista, mutta kipeää sellaista. Kipua tuntuu keskellä rintaa ja terveen rinnan puolella useammassa kohdassa. Kipu tuntuu viiltona, särkynä ja tuikkeena. Joinain hetkinä kipua kestää useamman tunnin ja toisina vain tuikkivana hetkenä. Ruisrockissa kipu taas alkoi ja sai mut googlaamaan kesken keikan. Pelko valtaa sellaisia hetkinä, kun ei pitäisi, mutta pelon tunteelle on välillä vaikea sanoa ei. Se tulee, vaikka kuinka yrittää olla ajattelematta. Mua alko pelottamaan, että särky on luuperäistä ja johtuu siitä, että syöpä on levinnyt luustoon. Monia ajatuksia pyöri mielessä ja, kun me saavuttiin Kemiin kaksi viikkoa sitten oli jälleen ollut pidemmän aikaa kipua. Niimpä päätin, että soitan Kirurgiseen sairaalaan, että voisiko kivut johtua jumeista rasvansiirron jälkeen vai onko tosiaan kyse jostain vakavemmasta? Jouduin soittelemaan useampaan paikkaan ja jättämään soittopyynnön asiaa koskien. Takaisinsoitto tuli ja mulle varattiin keuhkojen alueen TT-kuvaus. Olisin tietty halunnut päästä kuvattavaksi heti, mutta koska meillä oli kesälomareissu kesken niin aika varattiin vasta seuraavan viikon loppuun.

Puhelimessa ollut hoitaja koitti rauhoitella, että luultavimmin kyseessä olisi rasvansiirrosta johtuvaa kipua. Mietin miksi terve rinta olisi kipeä, jos se johtuisi tuosta? Oltiin tosiaan tuolloin viettämässä kesälomaa, joten yritin parhaani mukaan keskittyä loman viettoon. Iltaisin pelko kuitenkin nosti päätään ja valtasi mut kauttaaltaan. Mulla alkoi kummallinen kurkkukipu ilman flunssan oireita. Palan tunne kurkussa oli inhottava ja vaikeutti nukahtamista. Välillä onneksi sain nukutuksi ja olo oli helpompi. Kokkolassa ollessamme päädyimme siirtämään lähtöämme päivällä jolloin jouduin myös siirtämään TT-kuvaus aikaa. Tarkoitus oli, että olisin saanut vastauksen jo viime perjantaina ennen Jannen pikkuveljen häitä, mutta vastausta piti odottaa viikonlopun yli.

Onneksi sentään oli tuo hääreissu Jämsään edessä niin sai muuta mietittävää. Ihanan päivän keskellä ajatukset silti saattoivat karkailla mitä jos? mietteeseen. Jälleen nukkumaan mennessä pelko jännitti kropan ja palan tunne kurkussa kasvoi. Koko ajan piti nieleskellä, koska tuntui, että nieluun ilmestyy jokin pala, joka pitää nielaista alas, mutta se ei kuitenkaan kadonnut, vaikka kuinka yritti nieleskellä. Sunnuntaina matkalla kotiin puhuttiin Jannen kanssa asiasta ja olo taas hetkeksi helpottui. Eilen illalla olin ihan väsynyt, mutta en taaskaan meinannut saada unta. Tiesin, että edessä olisi vain yksi yö, jolloin saisin vastauksen kahden viikon odotukseeni. Googlasin liittyen tuohon palan tunteeseen kurkussa ja se liittyi kuulemma juurikin stressiin nuorilla ihmisillä, etenkin naisilla. Se saattaa liittyä myös syövän pelkoon.

Olin käynyt kuvissa perjantaina iltapäivällä, joten epäilin soiton tulevan vasta puolen päivän jälkeen.  10 aikaan olin jo ihan hermostunut ja maha sekaisin jännityksestä, että soitin syöpätautien poliklinikalle itse. Puhelimeen vastannut sihteeri näki ettei radiologi ollut vielä lausunut kuvien vastausta. Niimpä jouduin jäädä odottelemaan hoitajan soittoa. Tunnit kului ja ajattelin, että meen nukkumaan Minean kanssa päiväunet niin aika menee nopeammin. Juuri ennen kuin ehdittiin nukahtaa mun puhelin alkoi soimaan!

Hätääntyneenä vastasin ”Marjut” ja kuuntelin mitä toisesta päästä sanottiin. Hoitajan esittellessä itsensä mun teki mieli vain huutaa kysymys ” Onko mulla taas syöpä??” Maltoin odottaa ja sain vastauksen; Mitään pahaa ei löytynyt!!! ♥♥♥ Itkin ilosta ja helpotuksesta, kun kuulin ettei luustossa, rinnoissa eikä ylävatsan sisäelimissä näkynyt mitään pahaa ♥ Voitte vain kuvitella mikä helpotus noiden sanojen jälkeen mut valtasi. Onnenkyyneleet, Minean poskelle siltys ja äitini halaus ♥ Ai että, elämä on ihanaa ja jokainen päivä on kiitoksen arvoinen!

Tuntui etten ole pitkään aikaan edes pystynyt keskittymään näihin blogijuttuihin, kun tämä asia on painanut niin kovasti mieltä. Jostain syystä en asiasta aiemmin halunnut/uskaltanut teille kirjoittaa. Onneksi tällä kertaa voin todeta, että säikähdyksellä selvittiin ♥

2 Comments

Artikkelit