Sairastuminen on laittanut elämää paljon uuteen uskoon ja monia asioita miettii uusiksi. Edelleen jotenkin tuntuu ettei tämä kaikki tapahtunut mulle vaan oon katsonut jonkun muun elämää vierestä. Mutta ikävä kyllä se on mun oma elämä, jota elän ja jossa kamppailin eteenpäin. Muistan aina tehneen tavallaan päätöksen siitä, että syöpä ei ole mun koko elämä vaan vain sivuosassa sitä. Ei siis pysyvä asia missään nimessä. Ja näin se onneksi menikin, mutta silti se kaikki mennyt tuntuu edelleen epäuskottavalta. Vaikka mukaan on mahtunut paljon hyvääkin – sitä ei pidä unohtaa.
Sairastuminen on laittanut miettimään koko elämää kokonaan uusiksi, koska asioita todellakin näkee ja tuntee eri tavoilla nyt. Aiemmin sitä eli paljon sillä sitten kun – asenteella ja ei ymmärtänyt sitä, että jonain hetkenä elämä voi tuosta vain päättyä tai muuttua täysin. Nyt, kun sen elämän rajallisuuden on kokenut ja on joutunut pelkäämään omaa kuolemista osaa elämää arvostaa eri tavalla. Välillä taas tuntuu, että on ihan hukassa eikä muista edes enään kuka on? Millainen oli se Marjut ennen sairastumista? Se on hyvä kysymys, jota oon paljon pohtinut. Janne katsoi Minean kanssa vanhoja vauvavideoita yhtenä iltana ja sivusilmällä katsoin myös itseäni videolla pelleilemässä alle vuoden ikäisen lapsemme kanssa. Näin videolla paljon rakkautta pientä lasta kohtaan, onnea ja hauskanpitoa. Mutta, jostain syystä silti videolla ollut Marjut vaikutti vieraalta ikään kuin en katsoisi itseäni siinä. Tuntuu etten tunnistanut itseäni videolta ja se jopa pelotti. Elämää on miettinyt monelta kannalta ja samalla yrittänyt kuunnella sisintään niiden asioiden kanssa. Silti tuntuu, että on jotenkin hukassa eikä tiedä miten pitäisi olla ja tehdä. Välillä ne ajatukset vie mukanaan sängynpohjalle ja toisena tanssin ympäri kotia musiikin tahdissa. Jollain tapaa tosi sekavat olotilat enkä tiedä mikä johtuu mistäkin. Jännitin myös tämän kirjoittamista teille, mutta kuten aiemminkin päätin tarttua aiheeseen rohkeasti.
Onneksi en ole asian kanssa yksin
Onneksi tieto siitä, että lähestulkoon kaikki vakavasti sairastuneet on käyny näitä samoja ajatuksia läpi helpottaa. Tiedän kaiken tämän kuuluvan asiaan ennemmin tai myöhemmin. Ja tuleehan sairastumisesta jo yli kaksi vuotta, joten osasin sitä ehkä jollain tapaa odottaa jo. Ja varmasti asiaan vaikutti se, että sai tuon viimeisenkin leikkauksen ohitse ja kaikki on nyt niin hyvin sairauden osalta kuin voi toivoa. Kuitenkin kaikki tämä on vaikuttanut mun oloon viime kuukaudet ja jotenkin on ollut vaikeaa ja tahmaista saada itsestään mitään irti. Siksi kirjoittaminenkin on takkuillut eikä postauksia ole tullut samaan tapaan kuin aiemmin. Nyt toivon, että asioiden kirjoittaminen ja ääneen sanominen helpottaa osaltaan tätä olotilaa. Luulen, että jollain tapaa on ahdistunut siitä, että tajuaa elämän rajallisuuden tietäen, että pitäisi toimia sen mukaan. Toisaalta taas haluaa nauttia joka hetkestä täysillä. Todella sekavat ajatukset siis pyörii päässä..
Oloasu – KappAhl *saatu 
Uskon kuitenkin siihen, että kaikille on tarkoituksensa ja omaa sisintä kannattaa kuunnella tarkasti. Se on ainut asia mihin voit täysin luottaa. Tuo elämä sitten eteen mitä tahansa voit luottaa siihen, että teet oikein kuunnellessasi itseäsi. Muista, että vaan sä voit tehdä itsesi onnelliseksi. Onni kumpuaa susta itsestä eikä pidä odottaa, että joku toinen tekee sut onnelliseksi. Siksi pitää tehdä niitä asioita, joista ite nauttii ja ennenkaikkea muistaa huolehtia itsestään ♥
Tänään oon yksin kotona Minean ja Jannen ollessa mummulassa, jotta saan olla omien mietteideni kanssa. On tärkeä ottaa omaa aikaa ja hoitaa vain itseään, jotta voi paremmin.
Ihanaa iltaa teille sinne ♥
Saatteko yhtään kiinni mun ajatuksista? Onko sairastuminen muuttanut teitä ihmisenä ja, jos niin miten?
12 Comments
Valma
Iltaa.Olipa hienosti kirjoitettu teksti tärkeästä aiheesta.,.:) Ja itsellekin aihe on nyt aika ajankohtainen vaikka diagnoosista vasta n.4 kk ja vikasta leikkauksesta n.2,5 kk.Mun pitäisi olla nyt terve mutta silti välillä tulee itkukohtauksia ja välillä táas huokuu positiivisuutta.Itselle ainakin kävi niin että syksyllä en ehtinyt kunnolla käsitellä asioita ja sitä oli kuin junassa..Ja itsestä tuntui välillä siltä kuin olisi unessa,, Kyllä tää käsittely varmasti vie kaikilla aikaa ja pitää olla itselle armollinen!:) Tsemppiä paljon Marjut!:)
Marjut
Kiitos sulle kommentistasi ja ihana kuulla, että kaikki on hyvin nyt <3 On tämä jotenkin välillä vain niin vaikeaa, kun pitäisi olla yhtäaikaa onnellinen siitä, että on terve, mutta silti ajatukset on sekaisin eikä tiedä mikä on entistä minää ja mikä uutta..? Tärkeintä on juurikin illa itselle armollinen ja luottaa siihen, että kaikessa tekee oikeita päätöksiä. Tsemppiä myös sulle <3
Valma
Iltaa vielä.???? Mulla oli yhteensä 3 leikkausta ja vikassa kokopoisto…En ottanut vielä uutta rintaa,koska asia olisi pitänyt päättää parissa viikossa ja kumpikaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta ja kai sitä oli aika shokissakin .. ???????? ja nyt tuntuu että kielekeleikkaus voisi olla hyvä vaihtoehto (varmaan viimestään vuoden kuluttua se edessä)mutta toki iso leikkaus huolettaaa.Ootko sä ollut tyytyväinen kielekeleikkaukseen?????Ja siitä onko muuttunut niin oon mä nyt esim.tarkempi siisteydestä kuin aiemmin ja toiv.jollain tavalla rennompi.Kiitos tsempistä.????
Marjut
Voi oletpa monessa leikkauksessa joutunut olemaan 🙁 Itse kyllä suosittelen kielekeleikkausta, koska oon ollut siihen ihan super tyytyväinen ja onnellinen lopputuloksesta <3 Silikonia en enään suosittele kellekkään! Voisin tehdä laajemman postauksen arvesta ja olosta nyt! Tsemppiä <3
Eija
Kyllä sairastuminen on muuttanut minua monellakin tapaa. Lisäksi “turhat” ihmiset elämästäni ovat jääneet ja hyvä niin, tosi hyvä. Sitä asiaa, että kaikella on tarkoitus, en kyllä ymmärrä, en.
Blogiasi on kiva lukea, kiitos siitä.
Marjut
Kiitos kommentistasi <3 Sairaudella on hyvät ja huonot puolensa, joista tuo turhien ihmisten pois jääminen on mun mielestä hyvä, vaikka tietenkin ikävä. Toisaalta on turha pitää elämässä mukana sellaisia ihmisiä, joista tulee pelkkää negatiivisuutta. Ihana kuulla, että tykkäät lukea <3
Sina
Kiitos vastauksesta ja postaus aiheeseen liittyen olisi kiva.????
Marjut
Kiitos sen teen siis <3
Satu
Mä ymmärrän täysin sun mietteet. Itselläni ei ole ollut noin vakava sairastuminen, mutta sairastuminen kuitenkin. Sitä rakentaa jotenkin itseään uudelleen ja on vähän sekaisin fiiliksin, kuka minä olen ja mitä minä haluan…varsinkin lapsiperheessä, jossa usein se oma haluaminen jää toissijaiseksi. Siksi mullekin on taattu yksinoloa, jotta saan taas rakennettua minä 2.0 uudelleen. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ❤
Marjut
Kiitos kommentistasi <3 Uskon toki, että vähempikin sairastuminen saattaa laittaa elämää uuteen järjestykseen ja miettii kuka on ja miksi. Huomaan, että omat tarpeet on jo pidempään menneet kaiken muun edelle. Siihen tulee nyt muutos ja luotan itseeni kaikessa mitä teen, vaikka joku päätös olisikin vaikea. Kaikkea hyvää myös sinne <3
Eija
Hei! Olen kommentoinut viimeistä kirjoitustasi, poistitko sen?
Marjut
Heippa, en ollut ehtinyt siihen vielä vastaamaan eikä kommentit näy ennen hyväksymistä 🙂 Nyt siis vastattu!